Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Kuuntelen kuolonmetallia ja hc-punkkia. Olen arkisen näköinen kaupungin siivoojatäti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyväkuntoinen ja ahkera. Ei uskoisi päällepäin, koska olen lihava ja aamuntorkku.
Ulkonäköäni kehutaan todella usein ja kuvitellaan minulla riittävän vientiä, koska supliikkiakin löytyy. Todellisuudessa olen lähes aina yksin ja ne harvat kerrat kun olen treffeille päässyt ovat jääneet ainoiksi lähes aina naisen aloitteesta.
En todellakaan tapaile kaunottaria enkä anna epätoivoista vaikutelmaa, jos joku arvelee syyksi niitä.
Pelkään suurimman osan ajasta että ex mies löytäisi minut ja lapset. Hän pahoinpiteli rajusti meitä kaikkia, vainosi ja teki paljon todella pahoja asioita. Asumme nykyään todella turvatusti ja turvattua elämää mutta pelko on joka päivä elämässä. Pelkään lasten ja itseni puolesta. Tälläistä elämää on pelottava ja raskas elää. Tätä tuskin päälle päin kukaan uskoisi.
Olen yksinäinen, vihaan työtäni ja en harrasta ollenkaan liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn katsomassa balettiesityksiä.
Olen hyvästä perheestä ja varakkaasta suvusta, nainen.
Olen kiltin näköinen ja osaan käytöstavat.
Mutta luonteeltani olen ihan bitch....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvästä perheestä ja varakkaasta suvusta, nainen.
Olen kiltin näköinen ja osaan käytöstavat.
Mutta luonteeltani olen ihan bitch....
Ööh siis missä maailmassa noi ominaisuudet on tae hyvistä käytöstavoista tai varsinkaan hyvästä luonteesta?
Olen päihdetyöntekijä. Viihdekäytän amfetamiinia ja kokaiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasko kirjoitti:
Olen elänyt vaikean lapsuuden väkivaltaisen ja alkoholisoituneen isän kanssa. Koulu oli yksi "pakopaikka" minulle ja olenkin pärjännyt elämässä suht hyvin (lukio-> yliopisto -> hyvä työ..) olen onnellisesti naimisissa ja yritän elää normaalia elämää.
Yhden asian olen huomannut: kriisit/surut/muut negatiiviset elämäntapahtumat jotenkin oudosti innostavat minua. Esimerkiksi minut nuorempana jätettiin ihan yllättäen, olin valtavan surullinen mutta samaan aikaan sairaalla tavalla "iloinen"? Joku psykologinen juttu - en ymmärrä. Miten sairas pitää olla että alitajuntaisesti iloitsee vastoinkäymisistä?
N25
Ehkä "iloisuus" on helpotusta. Koska lapsuudessa se mihin aina saattoi luottaa oli se, että asiat ovat huonosti - joten kun ne menevät aikuisiällä pieleen, niin ei tarvitse enää jännittää koska niin tapahtuu.
Toivottavasti asiat alkavat pysyä kunnossa ja opit luottamaan siihen ettei elämä joka kerta petäkään.
Ulkonäköni on sellainen, että moni on päätellyt minun olevan hyvin organisointikykyinen perinteinen emäntätyyppi, joka suunnittelee ja pyöräyttää tuosta vain minkä tahansa 200 hengen tilaisuuden. Oikeasti en osaa järjestää hyvin juhlia, en oikein pidä ruoanlaitosta, organisointi on raskasta ja vaikeaa. Olen oikeasti haaveilija enemmän kuin käytännön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ansaitsisin Oscarin näyttelijätaidoistani. Töissä esitän olevani aktiivinen, sosiaalinen ja fiksu. Kotona vetäydyn omiin oloihin ja nautin siitä ettei tarvitse suorittaa mitään enkä kaipaa juurikaan sosiaalista elämää. Ystäviä ei ole. Pukeudun siististi ja laittaudun arkena, kotona päällä aina samat kuteet. Moni olettaa, että tulen taloudellisesti hyvin toimeen. Tosiasiassa venytän penniä eikä raha riitä mihinkään " ylimääräiseen". Iloisen ja tasapainoisen julkisen minän alta löytyy ahdistunut, epävarma ja ajoittain masentunut ihminen.
Ah, kaksoisolentoni.
Elän jonkinlaista kaksoiselämää omasta mielestäni. Töissä olen sosiaalinen, aktiivinen, iloinen ja fiksu luottotyöntekijä, mutta tosiasiassa odotan koko työpäivän vain kotiinpääsyä ja sitä hetkeä kun voin olla puhumatta yhtään mitään ja vain olla omissa oloissani ja ajatuksissani. Pari ystävää on, mutta heihinkin pidän yhteyttä harvakseltaan, ei meistä kukaan kaipaa mitään säännöllistä yhteydenpitoa tai tapaamisia.
Olen aika kyllästynyt työelämän yleisellä tasolla, ehkä ikäkin yli nelikymppisenä tekee tehtävänsä. Joskus koen lähes pakottavaa tarvetta vastailla sähköposteihin jotain alatyylistä esim. "haista sinäkin äijä v*ttu" tai "en todellakaan aio osallistua paskapalaveriinne", mutta kunnon ihmisenä en niin tee, ainakaan vielä. Lottovoitto voisi muuttaa tilanteen :D
Työkaverini kuvittelevat, että sosiaalinen elämäni on vilkasta ja miehiä riittää joka sormelle, ehkä kohtalaisen hyvä ulkonäkö antaa väärän mielikuvan. Viikonloput menevät kotiaskareissa enkä enää jaksa nähdä vaivaa miesten vuoksi, ihmissuhdesirkus ei tarjoa mitään minunluonteiselleni naiselle ja olen tyytyväinen elämääni yksinkin.
Käytän joka ilta nukahtamislääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella epävarma mutta ihmiset luulee, että olen vahva ja itsetietoinen/riittoinen.
Olen aikuinen nainen ja pelaan sims 4 peliä. Olen ollut aivan hulluna jo vuosia pelissä rakentamiseen ja simien elämällä leikittelyyn.
Teen sen salaa, en ole jotenkin kehdannut miehelleni myöntää. Pelaan aina yksin kotona ollessani omalla koneellani.
Jotenkin pelatessani tuntuu että pääsen omasta elämästäni hetkeksi pois. Saan inspiraatiota kun suunnittelen ja rakennan aidon näköisiä koteja. Siihen lisäksi vielä perhe, joille suunnittelen mitä erikoisempia elämäntarinoita.
Katson monta kertaa viikossa lesbopornoa iso tissisistä naisista ja runkkaan. Olen parisuhteessa miehen kanssa oleva kolmekymppinen akateeminen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Katson monta kertaa viikossa lesbopornoa iso tissisistä naisista ja runkkaan. Olen parisuhteessa miehen kanssa oleva kolmekymppinen akateeminen nainen.
Minäkin lämpeän lähinnä isotissisille ja -peppuisille lesboille pornossa, vaikka heterosuhteessa olenkin. Meitä on monia.
Vierailija kirjoitti:
Olen päihdetyöntekijä. Viihdekäytän amfetamiinia ja kokaiinia.
Ah, ironia. Toisaalta, löydän sen yhtä huvittavana, että omaan itsekin päihdetaustan, ja olen pian alan ammattilaisena auttamassa muita.
P.S. suosittelen varovaisuutta käytössä, muuten vaihdat puolta ja vauhdilla. Ehkä vielä tapaamme hoidon merkeissä. ;-)
Harva varmaan tajuaa minun olevan pitkäaikaismasentunut, ahdistunut, kroonisesta unettomuudesta ja kivuista kärsivä todella epävarma ihminen. Minulla oli myös nuorempana alkoholiongelma, jota takuulla kukaan ei uskoisi minusta.
Koulussa ja töissä olen aktiivinen ja oma-aloitteinen, vastuuta ottava, autan kaikkia parhaani mukaan ja tartun rohkeasti erilaisiin tehtäviin. Olen noissa ympäristöissä myös avoin ja viljelen huumoria paljon. Yleisesti minua pidetään hauskana ja osaavana seurana.
Vapaa-ajalla olen huomattavasti vaisumpi ja haluan tehdä kaikki asiat yksin. Epävarmuus ja ahdistus ottavat kotona vallan. En pysty tekemään asioita, sillä epäonnistumisen pelko vaivaa. Perusarkeni on todella tylsää ja yllätyksetöntä juuri siksi, että voimavarat eivät riitä oikein mihinkään. Minulla on jo useita vuosia ollut nämä kaksi persoonaa, jotka poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Työssä ja koulussa harvemmin tulee esille erakkomaisuuteni, syvällisyyteni ja pohdiskelevampi puoleni. Vaikutan virkeältä, siistiltä ja asialliselta, vaikka olen todella väsynyt ja "pihalla". Jaksan ulkonäöllisesti panostaa vain kasvoihini, sillä se on näkyvin osa minussa. Muutoin en jaksa hoitaa itseäni, vaikka tarvetta olisi.
Toinen asia mitä ihmiset eivät tiedä on se, että kauniista ulkonäöstä huolimatta olen todella epävarma, enkä pidä laisinkaan siitä, että ulkonäköäni tullaan kommentoimaan. Ne kommentit ihan rehellisesti ahdistavat. Minulla on vuosikausia ollut todella häiriintynyt kehonkuva n. 10 v jatkuneen kiusaamisen takia. Terapiassa tajusin, että nämä häiriintyneet kiusaajat kiusasivat juuri siksi että olin viehättävämpi ulkoisesti ja pärjäsin koulussa hyvin. Oli kuitenkin paljon helpompi uskoa niitä negatiivisia kommentteja itsestä kuin positiivisia toteamuksia. Toivoisin, että voisin joskus saada takaisin sen hyväksynnän itseäni kohtaan, joka minulla oli lapsena ennen pahimman kiusaamisen alkamista. Olin tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olin, vaikka olinkin vähän omituinen ja pukeuduin välillä erikoisesti. Olin myös taiteellisempi kuin muut. Vuodet ovat tappaneet tuon ihmisen sisältäni, enkä uskalla tehdä mitään luovaa jatkuvan epävarmuuden vuoksi.
Harrastan ajoittain itsetyydytystä ihan tolkuttomasti ja vastailen iskuri- palstan ilmoituksiin. Harrastan suojaamatonta seksiä ja seksiä 2 miehen kanssa. Olen Ansa Kynttilä.