Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päihdetyöntekijä. Viihdekäytän amfetamiinia ja kokaiinia.

Ah, ironia. Toisaalta, löydän sen yhtä huvittavana, että omaan itsekin päihdetaustan, ja olen pian alan ammattilaisena auttamassa muita.

P.S. suosittelen varovaisuutta käytössä, muuten vaihdat puolta ja vauhdilla. Ehkä vielä tapaamme hoidon merkeissä. ;-)

Kaikenlaiset entiset narkkarit ”hoitavat” ihmisiä. Puistattaa. Kova narkkaaminen jättää aina vauriot ihmisen käyttäytymiseen ja tunne-elämään.

Kuka haluaa raitistuttuaan pyöriä käyttäjien kanssa?

Olen 61-vuotias, ja pelaan päivittäin Stardollissa.

Olen koukussa vauva.fi- palstaan. Seuraan älyttömiä blogeja, katson sarjoja putkeen pizzaa syöden.  Nauran esim. Antti Holman Pahasen Leena- jutuille. 90-luvulla nauroin Vintiöt-tv sarjalle. Kerroin työpaikallani kerran kuinka olin nauranut edellisenä iltana jollekin sarjan vitseistä. Kukaan ei tajunnut. Olen 60- vuotias naisope jolla on teinipojan huumorintaju.

Olen mt-ongelmainen, enkä kiinny ihmisiin.

Minulla on työ, perhe, ystäviä, perhetuttuja ja työkavereita. Pidämme illanviettoja, matkustelemme, juhlimme, olemme tekemisissä naapureiden kanssa, mutta en ole juuri missään tekemisissä sisarusteni kanssa. Tapaamme kerran vuodessa. Emme ole riidoissa tms., mutta jostain syystä olemme kasvaneet täysin erilleen. Tiedän sisarusteni elämästäni vanhempieni kautta. En ole koskaan kenenkään kanssa puhunut siitä kuinka harvoin olemme todellisuudessa tekemisissä. Olen kateellinen niille, joilla on avoimet ja lämpimät sisaruussuhteet. Meidän suvun keskinäinen kemia hajosi osiin 15 vuotta sitten, kun suvun vanhimmat eivät enää kutsuneet sukua koolle. Ja kukaan ei tarttunut siihen rooliin.

Työnnän hiusharjaa pyllyyni kun vedän käteen.

Olen mies ja olen ottanut toiselta mieheltä suihin loppuun asti, niin ja antanut pyllyä...

P. S. suuseksi oli todella kiihottava ja ihana kokemus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienessä maalaiskylässä asuva "mummeli". Käyn mukamas yöhoitajana yli 100 km päässä isomassa kaupungissa olevassa vanhusten hoitokodissa. Olenkin siellä joskus -mutta tosi harvoin- tehnyt jonkun työvuoron.

Todellisudessa teen töitä ravintolassa ja asun miesystäväni luona työvuorojen välillä.

Harrastamme rajua ja nautinnollista s/m seksiä.

Kyläläiset luulee minun olevan lapseton vanhapiika, vaikka minulla on 2 aikuista lasta, jotka olen saanut, kun alle parikymppisenä menin naimisin.

Kommentit on olleet joskus riemastuttavia. Kylän äijät toisinaan vääntää vitsiä, kuinka voisivat minua "vähän vokotella" jos en olis niin säikky. Hah hah! Olisi hauska nähdä mitä ukot tuumis, kun vähän piiskalla hivauttelisin paljaille hyllyville valkoisille pakaroille.

Minulla on joskus Dominakuteet takin alla, kun matkalla mieheni luo käyn kylän kioskilla.

Mahtavaa jos todella on näin, eikä ole jonkun peräkammaripojan fantasia.Haluaisin elää samoin.

Ei ole peräkammarinpojan fantasiaa.

Ja tekisi mieli joskus mennä meikissä ja piilarit päässä kiskalle torikokoukseen.

Minuahan ei kylällä tunnistettaisi "täydessä sotisovassa". En ole kotipaikkakunnallani edes farkuissa liikkunut (muistaakseni).

Pieren ihan hirveästi. Ärtyneen suolen oireyhtymä.

Eulaalia kirjoitti:

Minulla on tekohampaat. Jos ihmiset näkisivät minut ilman niitä, niin huh huh, pyörtyilisivät varmaan.....

Niin miehellänikin on. Asia tuli ilmi, kun hän kerran suuseksiä antaessaan ikenillään näykki imiessään ja siitä tuli sellainen maiskutteleva ääni. Se tuntui taivaalliselta.

Mietin aika pitkään, kuinka se välillä tuntuu niin paljon paremmalta, kunnes asia vahingossa selvisi.

Hampaat on siitä asti ollut aina naulassa, kun seksiä harrastetaan ;-)

Ahmin salaa. Sairastan bediä.

Mulla on sellainen vantasia, että naisin itseäni pyllyyn, kyllähän se yltäisi, muttei taivu jäykkänä, eikä velttona mene.

HAE KIITTI APUA ITSELLESI

Xyz kirjoitti:

Sairasko kirjoitti:

Olen elänyt vaikean lapsuuden väkivaltaisen ja alkoholisoituneen isän kanssa. Koulu oli yksi "pakopaikka" minulle ja olenkin pärjännyt elämässä suht hyvin (lukio-> yliopisto -> hyvä työ..) olen onnellisesti naimisissa ja yritän elää normaalia elämää.

Yhden asian olen huomannut: kriisit/surut/muut negatiiviset elämäntapahtumat jotenkin oudosti innostavat minua. Esimerkiksi minut nuorempana jätettiin ihan yllättäen, olin valtavan surullinen mutta samaan aikaan sairaalla tavalla "iloinen"? Joku psykologinen juttu - en ymmärrä. Miten sairas pitää olla että alitajuntaisesti iloitsee vastoinkäymisistä?

N25

Ehkä "iloisuus" on helpotusta. Koska lapsuudessa se mihin aina saattoi luottaa oli se, että asiat ovat huonosti - joten kun ne menevät aikuisiällä pieleen, niin ei tarvitse enää jännittää koska niin tapahtuu.

Toivottavasti asiat alkavat pysyä kunnossa ja opit luottamaan siihen ettei elämä joka kerta petäkään.

Kiitos vastauksesta. Olen pohtinut tilannettani ja päätynyt samaan lopputulokseen. Joskus ajattelin että lapsuus on ns pilannut minut ja olen liian fucked up normaaliin elämään. Nyt ajattelen että perkele - mulla on valta omaan elämääni. Sitä ei juoppoisän muisto pilaa.

Aika paljonkin asioita varmaan ei musta uskottaisi. Ehkä ykkösenä se että vaikutan aina iloiselta ja positiiviselta, nauran ja hymyilen paljon... näistä huolimatta olen useamman kerran elämässäni ollut hieman masentunut. Normaalisti olenkin iloinen persoona, mutta siitä tulee onnettomana ollessa maski jota en vain osaa riisua. 

Olen aina ollut erotiikasta kiinnostunut ja seksuaalisesti kokeilunhaluinen, olen masturboinut säännöllisesti jostain ala-asteen aloitusajoista lähtien. Vaikutan niin sellaiselta "kiltiltä tytöltä" että tuota tuskin kukaan uskoisi. Rakastan eroottisia tarinoita ja niistä opin muun muassa loistavat jipot suihinottoon. Niinpä ensi kerran kun kokeilin itse, mies ei millään suostunut uskomaan että olin ensikertalainen. Näillä tiedoilla taas voisi moni yllättyä, että ensi kerran olin yhdynnässä 21-vuotiaana. Olen kuitenkin kokeilunhalusta huolimatta aina pitänyt kiinni siitä, etten tee mitään mikä ei siinä tilanteessa tunnu hyvältä idealta. 

Olen pettänyt melkein kaikkia kumppaneitani, paitsi nykyistä miestä. Ja harrastanut paljon yhdenillanjuttuja. Näytän pyhäkoulun opettajalta.

Vierailija kirjoitti:

Pieren ihan hirveästi. Ärtyneen suolen oireyhtymä.

Oletko nainen?

Olen meinannut tappaa itseni.

Sen, että olen ainakin testien mukaan normaaliälyinen. Koska olen lyhytkasvuinen, lihava, erikoisen näköinen, melko hiljainen ja ainakin joskus hiukan erikoisesti käyttäytyvä, niin minusta voi helposti saada mielikuvan, että olen kehitysvammainen. Tosiasiassa minulla on oireyhtymä, johon saattaa liittyä kehitysvamma mutta minulla niin ei ole.

Inhoan ihmisiä, etenkin tuttuja.  En siivoa kotiani, olen alusvaatteisillani aina kotona, syön suoraan jääkaapista, puhun rumia ja katson lapsellisia juttuja Youtubesta. Haukun typeriä ihmisiä, varsinkin kännissä.  Ulospäin olen siivosyntinen uskovainen, hillitty ja korrekti, joka kulkee huoliteltuna.  Nainen 45v, aikuiset lapset, asiakaspalvelutyössä.