Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Tosi paljon samoja ajatuksia täällä. Itsellä ajatukset myös pyörii siinä yksinäisyyden ympärillä ja minulla ei ole ketään ollut vuosiin. Myös juuri tuo nuorisoporukoiden välttely on minullekin tuttua. Kiusattu on paljon ja aina odotan sitä pahinta ja olen kiitollinen, että pääsen sen porukan ohi ilman mitään kommentteja. Jos joku sattuu moikkaamaan niin olen ihan, että mitä ihmettä tapahtui. Silti olisin aina itsekin halunnut tuollaisen "porukan", jossa voin oma itseni olla. Myönnän myös olevani aika erilainen kuin muut ja jotenkin pudonnut tästä nykyajasta someineen ja muine uusine juttuineen. Ja olen vasta 24-vuotias.
Ansaitsisin Oscarin näyttelijätaidoistani. Töissä esitän olevani aktiivinen, sosiaalinen ja fiksu. Kotona vetäydyn omiin oloihin ja nautin siitä ettei tarvitse suorittaa mitään enkä kaipaa juurikaan sosiaalista elämää. Ystäviä ei ole. Pukeudun siististi ja laittaudun arkena, kotona päällä aina samat kuteet. Moni olettaa, että tulen taloudellisesti hyvin toimeen. Tosiasiassa venytän penniä eikä raha riitä mihinkään " ylimääräiseen". Iloisen ja tasapainoisen julkisen minän alta löytyy ahdistunut, epävarma ja ajoittain masentunut ihminen.
Olen ollut ilman seksiä pian 16-vuotta (erosin silloin). Aluksi keskityin lapsiin. Sitten töihin. Ja nyt - olen yli 50-vuotias, enkä enää uskalla lähestyä ketään. Minulle kelpaisi kuka vaan mies, joka pystyisi siihen mihin niin kipeästi miestä kaipaan.
Olen persoonallisuushäiriöinen ja rakastan seksiä. Olen aika ”kevytkenkäinen”, kumppaneita on ollut niin paljon että jossain kohtii lopetin laskemisen. Olen (kuulemma) tosi hyvä ottamaan suihin, parempi oliskin on sitä aika paljon harjoteltu. Makuuhuoneessa haluan että mies piiskaa mua perseelle, panee niinku se olis viiminen kerta ja kutsuu likaseks pikku lutkaks.
Saan usein kuulla miten näytän ja vaikutan niin kiltiltä ja viattomalta. Moni kakku päältä kaunis..
Olen myös koukussa koviin huumeisiin.
mm luen tätä palstaa, katson netistä joskus interracial -videoita joissa isoheppinen monikultturinen painaa hentoa vaaleaa naista
Sain kenkää. Ei tullut yllätyksenä, olenhan jo 49-vuotias ja talossa oli YT:t toisien perään. Hoidin senkin jälkeen hommat vimpan päälle hyvin, en poltellut siltoja takanani ja opastin hienostin seuraajaani, reppufirmasta tullutta nuorta temppiä. Jätin dokumentit hienoon kuntoon. Ja kaikille olin ystävällinen. "Kyllähän tässä jotain löytyy" ja "kyllähän täällä jo oltiinkin" Sain asiankuuluvaa sympatiaa ja työpaikan kehut lähtiessäni, vielä bonareitakin perään. Ja uudesta paikasta oli jo neuvottelut menossa - aloitin parin viikon jälkeen ja pidin erorahan.
Pysyin kuitenkin kasassa vain kostonhimon avulla. Olen saanut valtavasti kunnianhimoa ja draivia, ja vain siksi että haluan näyttää: haluan menestyä paremmin kuin kollegani, haluan menestyä paremmin kuin minut irtisanonut pikkupomo ja haluan että pääsen parempaan paikkaan kuni entinen. Aikaisemmassa paikassa ehdin olla toistakymmentä vuotta ja odotin ylennystä, turhaan. Vastedes odotan korkeintaa vuoden, pari.
Tiedän että ulkoinen motiivi ei ole kovin kestävä, mutta ihailen itseäni siitä, miten pieni pahantahtoisuus ja omanvoitonpyyntö on ryydittänyt luonnostaankin hyvät työtaitoni ihan pilviin. Se toimii kuin piriste. Onneksi rakastan työtäni muutenkin. Mutta vasta kun vanha työnantajani on kusessa ja uusi ylistää minua, voin palata mukavuusalueelle. Siihen asti on sotatila .
Olen menettänyt neitsyyteni 12 vuotiaana opettajalleni.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkoholisti, niin sanottu kalenterijuoppo.
Mikä on kalenterijuoppo?
Mulle on tehty kolme aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa, mutta vietän lähes kaiken vapaa-aikani yksin. Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Emme silti ole rikkaita. En tunne ketään, joka olisi vastaavassa tilanteessa.
Mulla on täsmälleen sama tilanne.
Ahdidtuneisuuhäiriö. Syön rauhottavaa lääkettä. En jaksa ihmisiä.
Olen jotenkin kai ulospäin
Erillainen.
Kelkekkään en uskaltanut kertoa.
Hävettää.
Sairastan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötä, ja olen toipuva anorektikko ja masentunut.
Pinnallisin puolin olen todella menestynyt elämän eri asteikoilla.
Olen väitellyt tohtoriksi, mutta teen ihan huvikseni duunarin hommia.
Olen masentunut ja yksinäinen vaikkei sitä päällepäin huomaa
Pelkään teini ikäisiä, noin 14-18v nuoria. Erityisesti tyttöporukoita, mutta myös poikaporukoita. Olin koulun omituinen hyypiö josta juoruiltiin ja aina kyräiltiin. Huomaan tätä tapahtuvan edelleen ihan aikuisten ihmisten keskuudessakin että ihmisistä puhutaan paskaa. Olen kai liian outo tähän maailmaan. Harrastan malaamista, piirtämistä, pohdin usein maailman tilaa. Kuuntelen vanhempaa musiikkia ja elokuvasävellyksiä. Olen vasta täyttämässä 25 vuotta ja silti tuntuu että olen aivan liian vanha tähän kaikkeen paskaan.
Miksi ihmiset ei voisi keskittyä siihen omaan elämään.