Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Olen alkoholisti.

Onnea. Paranemisesi alkoi juuri.

Täällä sama!

Mulla on todella huono itsetunto sekä syömishäiriö.

Pelkään lapsia mutta erityisesti teinityttöjä. Ovat "arvaamattomia" ja voivat päästää suustaan mitä sattuu. Olin tosin itse teini-ikäisenä ja lapsena kiusattu joten silläkin varmasti osansa. Parhaiten tulen toimeen aikuisten ja itseäni vanhempien ihmisten kanssa.

N23

Lievästi autistinen. kirjoitti:

Olen normaaliälyinen, kielellistä kykyä mittaavissa tehtävissä jopa hiukan keskimääräistä älykkäämpi. Kuitenkin tosielämässäni huomaan, että moni pitää minua henkisesti jälkeenjääneenä ja moni luulee minun asuvan jossain kehitysvammaisten asuntolassa. He ovat sitten todella ihmeissään, jos heille selviää, että asun yksin.

Sama täällä!

Olen siisti, iloinen, kivasti pukeutuva 55-vuotias nainen. Työskentelen lastentarhanopettajana. Asun pienessä kaupungissa. Olin kuusi vuotta pikavippihelvetissä. Koska olen hyvä puhumaan, puhuin itselleni 9000-tuhannen yrityslainan (Finnvera). Maksoin sillä lainojani pois. Ei riittänyt, nyt olen 4-vuotta ollut u-otossa (15000). Olen ihan loppu, u-otto vie joka kuukausi noin 500e palkasta, silti laina ei lyhene. Työskentelen lisäksi ennustuslinjalla saadakseni pimeää lisätuloa. Nyt aion aloittaa työt seksi-linjalla, niillä tienaa paremmin. Kukaan työpaikallani ei tiedä näistä, eikä ystävistänikään. Mietin usein, mitä muiden naamioiden taakse kätkeytyy.

Oon aseksuaali

Käytin 7 vuotta elämästäni kovia huumeita suonensisäisesti. Nykyään ihan tavallinen perheenäiti, pitkään sosiaalialalla työskennellyt ja tässä AMK -opintoja suorittelen ja laitoin juuri hakupaperit myös yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yliherkkä. Koen niin ilot kuin surutkin kymmenkertaisina muihin verrattuna, esim. Romanttisen elokuvan jälkeen saatan itkeskellä tunteja, toimintaleffan jälkeen saatan samaistua ja eläytyä sankariin niin intensiivesesti, että tunnen olevani hän. Nuorena rambot ja rocky elokuvat nähtyäni aloin kuntoilla kovaa - ulkoisesti noin puolentoista vuoden jälkeen pääsinkin timmiin kuntoon ja kiipeilin vuorilla kuten Rambo.

Koska olen erityisen empaattinen, huomaan usein kavereiden avautuvan erityisesti minulle. Tämä kuitenkin syö omaa jaksamistani paljon ja välillä meinaan lamautua kokonaan kun pyörittelen toisten maailmantuskaa.

Kykyni ei kuitenkaan näy ulkopuolisille, käytän paljon voimavaroja asian piilotteluun etenkin työyhteisössä. Siellä pikemminkin luullaan, että olen lähes psykopaatti ja täysi jäämies vaikka todellisuudessa olen monesti sen roolin ja naamion alla surumielinen kun kuulen taukohuoneessa vaikkapa toisten vastoinkäymisistä (melkein itken).

En usko että koskaan kykenen ominaisuuteni vuoksi löytämään parisuhdetta, tuskin monikaan nainen hyväksyisi helposti itkeskelevää miestä (jos olen surullinen vaikkapa televisio ohjelman kuten Arman Alizad jakson vuoksi missä näytetään kurjissa oloissa eläviä lapsia kehitysmaissa). Toisaalta iloisuuskin tarttuu minuun helposti jos siihen on aihetta.

Pelkään kuitenkin jos johonkuhun tutustuisin läheisesti ja näyttäisin todellisen luonteeni, että minua pidettäisiin vain miespuolisena primadonnana. Etenkin toisten miesten kesken ajanvietto on rankkaa, kun ei saa näyttää millainen tunnemyrsky saattaa päässäni vilistää.

Ps. Olen saanut siis ihan diagnoosin tuosta yliherkkyydestä psykologilta.

Vanhempani veivät minut tutkimuksiin kouluikäisenä, he eivät ymmärtäneet mikä "poikaa vaivaa" ja eivät vieläkään hyväksy että olen tällainen. Äiti etenkin pyrki kasvattamaan minusta vanhanaikaista "ronskia" miestä.

Välimme ovat nykyään huonot, mutta sisarukseni hyväksyvät minut sellaisena kun olen.

Minulle kuvailemasi piirteet eivät olisi este (ystävyyteen/parisuhteeseen) - tosin olen vähän samantyyppinen :D kai se nykyään on ihan normaalia että miehetkin itkevät ja näyttävät tunteitaan? Olen nähnyt kaikkien entisten poikaystävieni itkevän, vaikka eivät ole olleet mitenkään tavanomaista herkempiä.

N25

Oon kai jonkunlainen nymfomaani. Löydän itteni vähintäänkin arveluttavasti tilanteista, vähintäänkin arveluttavien ihmisten seurasta, seksinhimoni johdattelamana.

Miehet tarjoilevat mulle huumeita ja seksiä, olen asiasta oikeastaan vain vilpittömän iloinen. Tuplavoitto. Hassua on ehkä se, ettei ne humekset kiehdo läheskään niin paljoa kuin seksi, mutta useimmat olettavat että harrastan heidän kanssaan seksiä vain koska olen kiitollinen :D

Olen vastuullisessa työssä, ulkoisesti siisti, kiltin tytön näköinen liikunta- ja ravitsemus- sekä lifestyle-intoilija. Monikaan ei uskoisi, ja ne jotka uskoisivat pitäisivät minua oksettavana ihmisenä.

Mun ruokahalu on todella huono. Olisin mieluiten kokonaan syömättä.

T. Sairaalloisen ylipainoinen

Olen ahdistunut ja masentunut. Töissä olen epävarma ja nöyrä hihittelijä, vaikka ajatuksissani haistatan kaikille vtut. Olen vaan liian lapanen tekemään sitä oikeasti.

Olen nuorempana pettänyt miestäni monta kertaa. Mies nykyään tietää tämän ja nyt saisin vierasta ihan luvan kanssa, mutta olen liian epävarma vartalostani, että lähtisin siihen enää. Kiihotun alistumisesta.

Olen kokeillut kannabista teininä. Käytän joskus opiodipohjaisia kipulääkkeitä huvin vuoksi.

Vatsani on löysä nahkapussi raskauksien jälkeen. Vain mieheni on nähnyt sen. En ikinä voisi olla alasti edes muiden naisten nähden.

Mietin eri tapoja tappaa itseni. Kaksi lähisukulaista on tehnyt itsemurhan ja ne pyörivät mielessäni päivittäin.

Olen tehnyt abortin.

Kaikki pitävät minua iloisena ja onnellisena perheenäitinä, mitä hetkittäin joskus olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Elämme avoimessa suhteessa, ja minulla on aviomiehen lisäksi 4 rakastajaa. Mieheni on tavannut heidät kaikki. Jokainen miehistä on eri maasta.

Miehellä ei tietenkää ole ketään muuta?

Olen harrastanut seksiä noin 25 eri (ns. "heteron") ukkomiehen kanssa.

T: tukeva/muotitiedoton/nörttimäinen M29

Olen siisti keski-ikäinen hyvin koulutettu nainen, joka sai panokaverilta genitaaliherpeksen...tosin vähäoireisen sellaisen. Että sellanen ylläri minussa piilee!

Olen myös asiakaspalvelussa töissä. En ole mitenkään ihmeellisen hyvä, mutta teeskentelen kuitenkin niin hyvin, että asiakkaat ovat mielissään. Vihaan tätä työtä. Olisi ihanteellista olla yksin jossain tehtaalla erottelemassa liukuhihnalta huonoja ruuveja hyvistä. Tai vaikka hakkaamassa halkoja jossain metän keskellä yksin.

Minusta ei myöskään päällepäin näy että fanitan metallia ja grunge rokkia, sekä inhoan 99,9% ihmisistä.

Pukeudun valkoiseen ja maanväreihin, hiukset vaaleat ja aina siloitellut. Isot silmät ja tyttömäiset kasvot.

Kotona voin olla oma itseni ja vihata kaikkia.

Olen ihan nätti, 28-vuotias nainen. Työelämässä menee hyvin, muut pitävät minua ulospäinsuuntautuneena ja varmaan ajattelevat, että minulla on paljon tekemistä vapaa-ajalla.

Todellisuudessa minulla ei ole yhtään ystävää, ei ketään. Ei ketään, kenelle voisin soittaa ja kertoa, mitä kuuluu. Ainoa ihminen, jonka kanssa soittelen ja joskus vietän aikaa, on oma äitini.

Olen todella yksinäinen. Yksinään en jostain syystä kehtaa käydä missään. Jotenkin sitä tuntee olonsa silloin entistä yksinäisemmäksi ja surkeammaksi, kun olet yksin muiden ihmisten ympäröimänä, jotka eivät ole yksin. En ole käynyt sitten opiskelujen jälkeen leffassa/kahvilassa/baarissa tai missään muuallakaan sen vuoksi.

Usein mietin, miten itseni tappaisin. En sitä kuitenkaan raaski toteuttaa ainakaan vielä, kun minulla on 2 ihanaa koiraa. Mietin, että mitä heille sitten kävisi, jos minua ei enää olisi. En kestä sitä ajatusta, että koirat voisivat olla suruissaan kuoltuani tai sitä, että koirat lopetettaisiin jos minua ei olisi.

Sitten, kun joskus koirista aika jättää, tulen mitä todennäköisemmin toteuttamaan suunnitelmani. Elämä ei ole elämisen arvoista näin.

Olen päällepäin "kiltti ja viaton". En meikkaa jne, olen luonnonkaunis. Esitän aina ylvästä ja itsevarmaa, itsenäistä ja menestyvää naista, vaikka salaa haaveilen saavani nöyryyttävän kuritusselkäsaunan vanhemmalta sedältä ja tulla pannuksi rajusti pienen pimppiin (vähän seksikokemusta ja harjoitan vatsanpohjalihaksia) ja pyllyreikääni lupia kyselemättä, sekä kutsua miestä herraksi. Suihinottoa unohtamatta. Eikä ole provo.

Nainen, pian 28 v.

Oon oikeesti homo ja olla monien ukkomiesten kanssa.

Olen tajunnut vasta nyt vanhempana  (63) olevani bi-seksuaali. Olen tajunnut olleeni aika moneen naiseen ihastunut. Olin naimisissa 35-vuotta. en oikein koskaan nauttinut seksistä. Miksi en tajunnut/uskaltanut kokeilla aiemmin rakkautta naisen kanssa. Kukaan ei huoli enää tällaista riippurintaista, valuvamahaista mummelia.