Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Nimeni on jo vuosia ollut verolistoilla, mutta kukaan ei edes uskoisi silmiään, jos ylipäätään vaivautuisivat nimeäni etsimään. Ulkoisesti olen kuin kuka tahansa lähiöpummi.

Minua pidetään mukavana ja iloisena ihmisenä, totuus on että olen todella masentunut, itsetuhoinen ja pahasti alkoholisoitunut, kukaan ei tiedä, todennäköisesti kulissini romahtaa pian..

En voi kertoa koska sitä pidettäisiin trollauksena tai ylläpito ei kestäisi sitä.

Olen uskovainen vaikka sitä ei päältäpäin uskoisi. Tykkään myöskin lueskella salaliittoteorioita ja profetioita.

Olen introvertti vaikka leikin sosiaalista. Ei vois vähempää kiinnostaa ihmisten pinnalliset jutut. Onneksi osaan salata tämän aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Harjoitan harmaata taloutta eli veronkiertoa niin paljon kuin ehdin ja pystyn. Kuitenkin päivätöikseni olen palkkatöissä taloushallinnossa. Siksipä juuri.

Mulla just toisinpäin. Olen sijoitusalalla. Välttelen poliittisia keskusteluita töissä koska työtoverit on hyvin porvarillisia, ksenofobisia ja sovinistisia. Oma aatemaailmani on enemmänkin vihreää ja liberaalia ja maksan mielelläni verot. No, ei tyhmä tartte olla, voi esim hyödyntää vähennykset ja jaksotuksen tilikausille, mutta verottajan huijaamiseen en alentuisi. Se, mikä on yllättävä että myöskään työnantajani ei suosi vippaskonsteja. Pulssi ei nouse jos tilintarkastaja tai Fiva tulee käymään.

Tp75 kirjoitti:

Sama täällä. Mulla on omituinen kyky sietää viinaa. En kärsi krapulasta koskaan. Voin siis vetää joka ilta kaljaa ihan onttoon jalkaan ja aamulla muina miehinä duuniin. Itseä hieman hirvittää, mutta päihtyminen on mukavaa.

Viinapää on kiva asia mutta varothan riippuvuutta, halinnan menetystä ja alkoholisairauksia.

Itseäni rupeaa yksikin iso tuoppi heilauttamaan, pidän oluesta ja viinasta mutta pintin tyhjentämiseen menee koko viikonloppu.

Oon tosi yksinäinen, ja oon päivästä toiseen melkein kokoajan kotona lapsien kanssa, ja musta tuntuu että mun pää hajoaa, huudan suurimman osan ajasta kotona, ja poden siitä huonoa omaatuntoa, itken myös usein ja ajattelen et olis parempi jos en olis ees täällä elävien kirjoissa. Mulla ei oo kun muutama kaveri jotka ei jostain syystä ees nykyään saa järkättyä yhteistä aikaa meille, ja musta tuntuu että mä olen aina se joka yrittää soitella tai viestitellä että nähdäänkö, ja jopa siitä tulee sellainen olo et jotenki ahdistan niitä liikaa että niitä ei sen takia kiinnosta enää, tai et onko mussa jotain vikaa et en kelpaa tälläisenä, vai olenko tehnyt jotain niin että en ole tajunnut sitä. Ne jotka mut tietää ei todellakaan tiedä mitä oikeasti koen tai mitä mun päässä ajattelen mm. perheenjäsenet, jotenki sitä ei vaan halua puhua näistä asioista vaikka hyvät välit heihin onkin.

ja ton kaiken lisäks mä en nykyää jaksa ees tehä mitään täällä kämpässä, on täällä suht siistiä ei siis oo kaatopaikka kunnossa, mut kuitenki. Kaikki kotityöt tuntuu tosi raskaalle. Ja juu, on mies, joka ei pistä tikkua ristiin, paitsi käy töissä. Sillekään en ole näistä asioista puhunut, ja jos puhuisinkin se olis turhaa koska ei se ymmärtäisi kuitenkaan. Sieltä tulis vaan 'ei me ketään tarvita, pärjätään hyvin yhdessä, meillä on toisemme ' ei haluaisi ymmärtää että tarviin muitakin kuin hänet ja hänen seuransa, joka loppujen lopuks on aika vähän siis yhteinen aika ja muutenkin tylsää, ei nykyään enää tehdä mitään..ollaan vaan kotona.

Niin, onpa tässä nyt jotain, lisääkin varmaan tähän sais mutta en jaksa kirjoittaa..tuossapa ne päällimmäiset asiat varmaan.

Minulla on epäterve suhtautuminen ruokaan, usein ahmin suuria määriä ollessani yksin tai sitten elän todella pienellä kalorimäärällä. Olen silti normaalipainon alarajalla (49kg/166cm). Vihaan myös itseäni ja haluaisin kuolla, silti olen elämäniloinen ja nauravainen ihminen ja saan usein kehuja positiivisuudestani. Olen myös käyttänyt nuorena huumeita.

Somebody kirjoitti:

Oon tosi yksinäinen, ja oon päivästä toiseen melkein kokoajan kotona lapsien kanssa, ja musta tuntuu että mun pää hajoaa, huudan suurimman osan ajasta kotona, ja poden siitä huonoa omaatuntoa, itken myös usein ja ajattelen et olis parempi jos en olis ees täällä elävien kirjoissa. Mulla ei oo kun muutama kaveri jotka ei jostain syystä ees nykyään saa järkättyä yhteistä aikaa meille, ja musta tuntuu että mä olen aina se joka yrittää soitella tai viestitellä että nähdäänkö, ja jopa siitä tulee sellainen olo et jotenki ahdistan niitä liikaa että niitä ei sen takia kiinnosta enää, tai et onko mussa jotain vikaa et en kelpaa tälläisenä, vai olenko tehnyt jotain niin että en ole tajunnut sitä. Ne jotka mut tietää ei todellakaan tiedä mitä oikeasti koen tai mitä mun päässä ajattelen mm. perheenjäsenet, jotenki sitä ei vaan halua puhua näistä asioista vaikka hyvät välit heihin onkin.

ja ton kaiken lisäks mä en nykyää jaksa ees tehä mitään täällä kämpässä, on täällä suht siistiä ei siis oo kaatopaikka kunnossa, mut kuitenki. Kaikki kotityöt tuntuu tosi raskaalle. Ja juu, on mies, joka ei pistä tikkua ristiin, paitsi käy töissä. Sillekään en ole näistä asioista puhunut, ja jos puhuisinkin se olis turhaa koska ei se ymmärtäisi kuitenkaan. Sieltä tulis vaan 'ei me ketään tarvita, pärjätään hyvin yhdessä, meillä on toisemme ' ei haluaisi ymmärtää että tarviin muitakin kuin hänet ja hänen seuransa, joka loppujen lopuks on aika vähän siis yhteinen aika ja muutenkin tylsää, ei nykyään enää tehdä mitään..ollaan vaan kotona.

Niin, onpa tässä nyt jotain, lisääkin varmaan tähän sais mutta en jaksa kirjoittaa..tuossapa ne päällimmäiset asiat varmaan.

..ja piti sitä sanoa vielä että olen ulospäin aika iloinen ja positiivinen persoona eli ei toi paska näy musta ulospäin.

Että olen kinky ja nautin bdsm-asioista ja alistetuksi tulemisesta sängyssä. Tykkään myös kinkyasioiden yhteyksissä pukeutua myös esimerkiksi korsetteihin ja pvc-mekkoihin. Olen niin kiltin naapurintytön oloinen, että pervopuoleni tulee monille yllätyksenä.

Minulla on juuri päinvastoin. Ihmiset luulevat etten pidä heistä ja etten ole kiinnostunut heistä ja heidän jutuistaan tai ystävyydestään, ja etten tykkää kuunnella. Oikeasti tykkään siitä että minulle jutellaan ja avaudutaan, mielelläni kuuntelen toisia, haluan olla ystävä, ja olen hyväntahtoinen ja empaattinen, vaikka se ei ilmeisesti näy minusta ulospäin. En kertakaikkiaan kykene esittämään ulospäinsuuntautunutta, vaikka haluaisinkin. Harvassa ovat ne ihmiset joiden kanssa pääsen sielujen yhteyteen, mutta ilokseni sellaisia kuitenkin on.

Käytän kannabista iltaisin, koska en halua syödä koukuttavia unilääkkeitä ja unta en saa ilman jotain apua

Trollaan. On ihana olla joskus kunnolla ilkeä. Tosielämässä yritän aina vaikuttaa rauhalliselta, fiksulta ja kypsältä. Trollaaminen on hyvää vastapainoa.

Olen veloissa korviani myöten. Joudutaan laskemaan joka kuukausi pennejä ja senttejä ja esim tämä viikko ollaan miehen kanssa käytännössä nähty nälkää.

Elämme avoimessa suhteessa, ja minulla on aviomiehen lisäksi 4 rakastajaa. Mieheni on tavannut heidät kaikki. Jokainen miehistä on eri maasta.

Olen pannut yhteensä yli 300 naista.

Niistä noin 100 on ollut tavallisia suhteita, yhden illan baaripanoja tai vastaavia. Reilu 200 on ollut maksullisia enimmäkseen suomalaisia nuoria naisia. Rahaa on mennyt muutaman Mersun verran, mutta ei kaduta yhtään.

Lisäksi olen ollut tähän saakka yhteensä 15 vuotta kolmessa ns. normaalissa parisuhteessa, joiden jokaisen alkuaikana olen ollut uskollinen, sitten kun pihtaaminen on alkanut kahden ensimmäisen vuoden jälkeen niin on joutunut etsimään vaihtelua muualta.

T.  Mies 45 v.

Olen kärsinyt koko ikäni aistiharhoista ja joskus minulla menee uni ja todellisuus sekaisin. Lapsena juttuni kuitattiin vilkkaana mielikuvituksena (kerroin harmaista käsistä ja jaloista joita pilkisteli huonekalujen alta yms) ja teininä olin liian häpeissäni kertoakseni kellekään. Aikuisena harhoja tulee lähinnä kun olen todella stressaantunut. En tiedä aionko koskaan hakea apua.

Ulkoisesti olen siisti, hiljainen ja työteliäs nainen.

Olen avoimessa parisuhteessa ja rietastelen vanhempien miesten kanssa rahasta. Käytän myös viikoittain huumausaineita viihdetarkoituksessa.

Olen alkoholisti.