Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

tupakoin kotona

Sitä ei varmaan kukaan uskoisi, että tienaan erittäin hyvin.

Asun siis yksiössä ja elän askeettista elämää, kuljen rähjäisissä vaatteissa jne. Mutta tili pursuaa rahaa ja jossain vaiheessa yksinkertaisesti lopetan työn teon.

Olin seksisuhteessa tuplasti vanhemman miehen kanssa.

Vedän huumeita ja alkoholia yksin monesti viikossa. Harrastan irtosuhteita, en välitä ihmisistä aidosti ja hyvin suurella todennäköisyydellä sairastan jotain mt-sairautta.

Päälle päin olen menestynyt, huoliteltu ja töissä hyvässä asemassa 😂

Tumman puoleinen hevipukeutumiseni saattaa kieliä että kiinnostukseni olisi ihan jotain muuta kuin esimerkiksi muumit ja my little pony -lastensarjat puhumattakaan siitä että tykkään kuunnella robinia <3

Ystäväni eivät usko, että mulla on todella hyvä työpaikka ja mulla on paras palkka meistä kaikista, koska olen rähjäinen luuseri ja kaikkein vähiten koulutettu, enkä osallistu heidän keskusteluihinsa akateeminen elämän "hienouksista".

Työpaikalla olen vahva menestyjä, hypetetty "superlöytö", siellä eivät uskoisi, että olen yksinäinen sikolätissä asuva 3 vuotta sitten tapahtunutta eroaan edelleen poteva surkimus.

Olen yliopistossa opiskeleva tavallisen oloinen nuori tyttö.

Olen myös entinen lastensuojelulapsi, joka pääsi peruskoulun nipin napin läpi kerraten yhden luokan.

Vierailija kirjoitti:

Haluisin muuttaa johonkin mökkiin kauaksi kaikesta. En osaa olla sellainen ihminen, mitä muut vaatii. He eivät myöskään tunne minua todellisuudessa yhtään. Olen ihan erilainen kuin he luulevat. En jaksa nykyisin yhtään ihmisten kanssa oloa ja meillä ei ole mitään yhteistä. Ehkä jos löytyisi joku "sielunkumppani" niin asia olisi eri lailla, mutta yhtään sellaista en ole vielä tavannut. Ihmiset sanovat minua ujoksi. Onko se ujoutta jos ei kokoajan höpise joutuvaa muiden kanssa. En ymmärrä muita ja he eivät ymmärrä minua. Niinpä haluaisin elää yksin jossain korvessa. Silloin voisin paremmin, kun näiden ihmisten kanssa ollessa.

No mä tunnen vähän sielunsisaruutta sua kohtaan. Mun ei paljon tarvi ihmisten kanssa tekemisissä ollakaan vaikken varsinaisesti korvessa asu, oon tämmönen pikkukaupunkierakko.

Olen masentunut, ahdistunut ja hyvin epävarma itsestäni. Elän sysipaskassa parisuhteessa johon kuuluu myös minuun kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Esim. Töissä olen hyvin puhelias, iloinen, vitsikäs ja välillä jopa "hulvaton". Jotenkin työminäni on vain jäänyt sellaiseksi, enkä osaa kuvitella että näyttäisin töissä oikean minäni.

Piti kysyä poikaystävältä. Ei kuulemma naaman perusteella uskoisi, että olen yli 30-v maisteri, teen töitä it-alalla ja tienaan yli neljä tonnia kuussa. Olen hieman lapsellisen näköinen, sosiaalinen höröttelijä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tässä muutamia, joita oikeasti ei arvata, vrt. nämä lumihiutaleväitökset.

Olen keskiluokkainen, tavallisen näköinen yli nelikymppinen. Olen käyttänyt ennen lapsia meditoidessani erittäin vaarallisiksi luokiteltuja huumeita (niin kauan aikaa sitten että uskallan edes näin anonyymisti kertoa, ei rangaistaisi). Kyseessä psykedeelit; lsd, psilosybiini jne. Käyttäisin edelleen mutta pelkään kiinni jäämistä ja seurauksia liikaa. Itsetuntemuksen lisäämiseen ihan mahtavia aineita, onneksi näitä nyt tutkitaan. Hesarissa oli juuri juttua. 

Olen miehen kanssa naimisissa ja minulla on sovitusti tyttöystävä. Mies on tavannut naisen pari kertaa kahvilla. Tyttöystävä on myös naimisissa ja olen tavannut samaan tapaan hänen miehensä. 

Olen nuorena hengaillut ns. prosenttijengiläisten kanssa, tyypit näkyvät nykyisin iltsikan otsikoista.

Jälkimmäinen selittääkin ensimmäisen..

Väärä päätelmä. Kasvoin samassa naapurustossa kuin prosenttijengiläiset, eivät he mitään rikollispomoja lapsesta asti olleet. Huumeita olen käyttänyt vain ns. hyvistä perheistä tulevien yliopistokavereiden kanssa jonkun kotona tai mökkireissuilla. Istuimme/makasimme hiljaa ja juttelimme välillä tuntemuksistamme. Eivät psykedeelit saa ihmistä ns. sekaisin, jos niitä käyttää kohtuudella. 

Mikäköhän mielestäsi selittää tyttöystäväni, kun olet noin kova arvailemaan (väärin :D).

Olen sata kertaa kuullut, että "kukaan ei ole kovin erilainen, kuvittelet vaan". Sitten kun esim. mun elämästä paljastuu edes tämä osa, niin ollaan ihan herranjestas eihän noin KUKAAN tee. Siksi suurin osa meistä, jotka elävät hyvin eri tavalla kuin suurin osa, teeskentelee tavista. Taviksilla ei riitä mielikuvitus edes sen haarukointiin, mitä kaikkea VOISI tehdä. :D

Miinuksia odotellessa. :*

Olen hyvin tavanomaisen oloinen, korkeakoulutettu nainen asiantuntijatyössä. Sellainen "hyvästä perheestä" tulleen oloinen. Tosiasiassa olen kokenut henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsena ja nuorena, ollut vakavasti masentunut ja suunnitellut vuosia itsemurhaa. Nyt olen jotakuinkin onnellinen. 

Olen lisäksi panseksuaali (voin kiinnostua ihan kenestä vain) ja polyamorinen, viimeisin parisuhteeni käsitti kaksi muuta ihmistä, joilla oli myös keskenään suhde. En tiedä, pystyisinkö olemaan yksiavioisessa suhteessa, en ole edes kokeillut. Käyn punk- ja hevikeikoilla riehumassa siihen tapaan, että olen usein aivan mustelmilla (moshpit). 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni eivät usko, että mulla on todella hyvä työpaikka ja mulla on paras palkka meistä kaikista, koska olen rähjäinen luuseri ja kaikkein vähiten koulutettu, enkä osallistu heidän keskusteluihinsa akateeminen elämän "hienouksista".

Työpaikalla olen vahva menestyjä, hypetetty "superlöytö", siellä eivät uskoisi, että olen yksinäinen sikolätissä asuva 3 vuotta sitten tapahtunutta eroaan edelleen poteva surkimus.

Mitä työtä teet?

Iloinen, reipas, sanavalmis, ahkera ja hurttia huumoria suoltava nuori nainen. Oikeasti äärimmäisen väsynyt, iltaisin ja aamuisin itkeskelevä ja itsemurha-ajatuksia hautova ja ahdistunut.

Olen bipo. Jopa oma tyttäreni yllättyi kun kuuli siitä. Tykkään hiphop-musiikista.

Vierailija kirjoitti:

Alapääni haisee aivan kamalalta vaikka huolehdin hygieniastani eikä minulla ole mitään tautia yms.

Pukeudun tyylikkäästi, pidän huolta kynsistä ja hiuksista, olen tyyliltäni klassinen. Olen hillitty ja hallittu nainen. Pelottaa vain tuoksun turskalta kanssaihmisten nenään.

Kuuntelen myös rokkiä ja heviä, vaikka ulkoiseen habitukseeni sopisi varmaankin klassinen musiikki paremmin.

Bakteerivaginoosi. Alapään ei kuulu haista kalalle.

Se, että olen köyhä.

Olen todella helposti lähestyttävä ja iloinen persoona, joka lähtee helposti mukaan uusiin juttuihin ja järjestämään vaikkapa juhlia synttäreistä häihin. Minut saa aina mukaan illanviettoon tai keikalle. Olen mahtava asiakaspalvelija.

Todellisuudessa jonotan tälläkin hetkellä mielenterveysseuran chattiin, jotta saisin edes hetkeksi lohtua, kun avopuolisoni on töissä ja joudun odottamaan töihinlähtöä kotona. Mikään ei kiinnosta ja ketään ei jaksaisi nähdä, olen yleismielialaltani surullinen ja vihainen, koen itseni turhaksi ja ylimääräiseksi. Avun hakeminen tuntuu nololta ja luovuttamiselta.

Minulla on 24 cm kalu vaikka olen 165cm pitkä

Lakatut varpaankynnet,sukkahousut ja stringit vaatteiden alla ja kukaan ei tiedä.