Lue keskustelun säännöt.
En jaksa äitiäni hänen järjettömien siisteysvaatimustensa takia :(
21.05.2017 |
Aina kun äiti tulee käymään, siivoan extrahyvin, koska tiedän että on kova valittamaan. Silti AINA hän keksii jotain valittamista:
"Onpas teillä täällä taas pölyistä! Et oo varmaan ehtinyt siivoamaan kun oot ollut väsynyt..."
"Ohoh... Onpas tuossa tahroja... *hakee rätin ja alkaa siivoamaan*"
"Kauhee kun meni pölyä henkeen! *ääntelee dramaattisesti ja puhaltelee ulospäin*"
Siis ihan oikeasti, aivan kammottavaa. Äiti itse siivoaa kuin hullu, imuroi kaksi kertaa päivässä ja pyyhkii lattiat päivittäin. Siivoaa melkein 24/7. Meillä on kaksi lasta, koira ja kissa. Steriiliä ei varmasti ole, mutta ei tasan tarkkaan ole likaistakaan. Olen itse tarkka siisteydestä, ahdistun jos on sotkuista.
Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja stressaan hirveästi jos koti ei ole kunnossa. Välillä stressaantuneena ahdistun "sotkusta", vaikka täällä olisi ihan siistiä. Yleensä äidin käymisen jälkeen käyn ylikierroksilla juuri sen takia kun on koko ajan kommentoimassa ja tarttumassa moppiin täällä käydessään.
Olen koittanut puhua äidille yli 10 vuotta, että hellittäisi vähän ja olisi kommentoimatta. Ei auta eikä tule auttamaan. Onko muilla samanlaisia sukulaisia? En nyt voi kieltääkään äitiä tulemasta, on ihana mummu lapsenlapsilleen.
Kommentit (25)
Mulla on anoppi, joka on siivoushullu. Kun ei kerran syksyllä käydessään muuta keksinyt, niin valitti että etuoven portaat olivat roskaiset. Joku koivunlehti oli siihen lennähtänyt. Ei sitä viitsinyt edes kommentoida. Olin kuin en olisi mitään kuullutkaan. Kahjo mikä kahjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi tosiaan on pakko-oireinen häiriö - siivoamisena näkyy, ja hän on siirtänyt sen sinulle myös. Tämä on yleistä naisten "hysteriaa" mm. kotirouvilla ja naisilla, joiden parisuhteessa on ollut jotain pahasti pielessä.
Tavallisimmat pakkotoiminnat ovat toistuva peseminen tai siivoaminen, tarkistaminen, laskeminen, järjestely, kyseleminen ja toistuvien rauhoittavien vakuutusten vaatimus ja pakonomainen rukoilu. - - Noin 2–3 % aikuisista kärsii pakko-oireisesta häiriöstä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%…
Terapia auttaa!
Mun äiti ei onneksi ole tuollainen, miehen sukulaisissa tuota tyyppiä on useampi. Lapsen syntymäpäiville tullessa yksi näistä soitti kerran etukäteen ja kertoi, että on ajatellut, josko siivottais synttäriporukalla meidän piha :D Sanoin siihen, että se ei käy. Nyt juhlitaan synttäreitä ja porukassa on niitäkin, jotka on tulossa juhliin, ei talkoisiin. Äidillesi ap sanoisin että "talo elää tavallaan, vieras käy ajallaan". Et sinä aikuinen ihminen ole äitisi omaisuutta. Luulenpa, että oma ahdistuksesi kumpuaa äitisi siivousneuroosista. Tee äitisi käytöksestä loppu ja määrittele elämäsi tärkeysjärjestys uudelleen. Vähän p*skaa nurkissa on parempi vaihtoehto kuin puhdas helvetti.
Ihana mummu, joka aiheuttaa lasten tärkeimmälle henkilölle (=äiti) sairaalloista stressiä ja huonommuuden tunnetta? Mietihän uudestaan tuota kyläilyasiaa tuolta kantilta. Hyvä mummo tukee, kannustaa ja kehuu äiti, sillä hyvä mummo tietää että rakkaiden lastenlasten hyvinvointi on täysin riippuvaista äidin hyvinvoinnista.
Ja se aika mitä käytät hiki hatussa siivoamiseen on tasan tarkkaan lapsiltasi pois, vaikka kuinka väittäisit muuta. Hyvä mummo toivoo että mieluummin hinkutat olemattomia pölyjä kuin leikit lastesi kanssa? Kyseenalaistan kyllä tosi vahvasti tällaisissa tarinoissa nämä "hyvä mummu" -jutut. Aina kun mummo loukkaa äitiä, niin hän syö sitä energiaa minkä äiti voisi käyttää lapsilleen. Ei sellainen ole hyvä mummo.
Mun äiti toimii noin joka tapauksessa, joten olen luovuttanut ja ottanut vastaan ilmaisen siivoojaan. Hinkatkoon saatana, aivan sama mulle, mutta toki voitan tässä puhtaan kodin. Ohis