lapsiensaamiseen liittyvät kauhut salataan. Vatsan repeäminen, alapään pilaaminen, rintojen pilaaminen....
yöunien menetys, yksin kaiken hoitaminen, psykoosi, masennus, vartalon pilaaminen, raskausmyrkytys ja pahoinvointi, synnytyskivut, imetyskivut, kakkavaippojen vaihto, miehen jättäminen, yksin yh:nä, yksinäisyys, raskausarvet, mahan ihon venyminen ja pilaaminen. Nämä ja muut kauhut salataan nuorilta naisilta ,ettei he osaa varoa tuohon ryhtymistään.
Kommentit (197)
Lantion tai häpyluun murtuma taitaa olla lonkkamurtumaa tavallisempi?
Jotkut katkerat, katuvat ja ilkeämieliset vanhemmat yrittävät huijata muutkin tekemään lapsia ja levittää kärsimystä... ÄLKÄÄ MENKÖ LANKAAN! Kauhut ovat totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tuntemistani naisista ei ole kärsinyt tuollaisista ainakaan pysyvästi. Itselleni ei jäänyt yhtään liikakiloa tai arpea kahdesta raskaudesta ja imetyksestä. Rinnat hieman laskeutuivat mutta kyllähän ne laskeutuvat muutenkin yli 30 vuotiaana. Miksi näillä pitäisi turhaan pelotella?
no mene sinä pois sitten tästä ketjusta. Tässä nimenomaan puhutaan pahimmista ja tyypillisimmistä VAMMOISTA joita tulee. Kuten se että usean imetyksen jälkeen rinnat on pilattu kokonaan peruuttamattomasti. Tyhjät nahkapussit roikkuu mahalla.
Imetys ei ole se mikä pilaa rinnat vaan itse raskaus. Koska se maitorauhasten valmistautuminen alkaa jo silloin ja tätä ei ole koskaan piilotettu mitenkään.
Sektiohaava meni kuolioon. Ei ollut hääviä, mutta unettomia öitä ei sitten montaa ole ollut ja lapsi jo kolmevuotias. Kyllä ne epämukavuudet tasio aina jollain mukavalla.
Ei nyt salata mutta vähätellään. "Asiantuntijat" ajattelee että mitä väliä vaikka tulis mitä vaurioita synnytykses, ne paranee kyllä, pääasia on synnyttää alateitse, koska keisarinleikkaukses "isommat riskit". Riippumatta siitä onko valmis niihin riskeihin - kyllä jotkut on.
Korostetaan mielellän miten tuntoherkkyys parani synnytyksen jälkeen tms vaikka se on yksilöllistä, voi käydä myös toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan, kun sain ensimmäisen lapseni, ei mediassa tai netissä todellakaan ollut kuvia siitä, mitä raskaus voi tehdä vartalolle. Joten oli se aivan hirveä järkytys nuorelle naiselle, kun kroppa meni sen näköiseksi, etten enää ikinä esiinny bikineissä tai alasti ihmisten edessä. Näin vanhemmiten osaan jo todella arvostaa sitä, ettei kroppaan tullut toiminnallisia häiriöitä. Vartaloni on ruma ja se surettaa minua vieläkin, mutta sentään se on terve ja toimii niin kuin pitää.
Sitä olisi sillonkin voinut käydä kirjastosta lainaamassa kirjan aiheesta ja kysyä naisilta jotka on jo synnyttäneet
Itse meinasin kuolla sektion jälkeiseen komplikaatioon ja hoitovirheisiin. Ne ovat varmasti yleisempiä kuin puhutaan.
Voisiko lapsia saanut ja näitä vaivoja poteva nainen vastata:
- Kauanko alapään repeäminen kestää? Sehän ommellaan kiinni, mutta ovatko kivut kovat sen jälkeen?
- Iltelehden artikkelissa oli kuvia synnyttäneiden naisten kehoista - kauanko sellaisista kestää palautua vai onko se edes mahdollista?
- Kauanko virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menetys kestää?
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti tuollaisia juttuja? Virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menetys ja suolen ulospullistuminen?! Alapään repeäminen? Auts... Kauanko nuo vaivat kestävät?
Kyllä näitä voi tulla ja ne voivat pahimmassa tapauksessa vaivata koko loppu elämän. Mulla murtui häntäluu synnytyksessä niin että pamahti. 15 vuotta myöhemminkin vielä vaivaa ajoittain.
Onko suonikohjut mainittu jo?
Myös diastasis recti eli vatsalihasten erkaantuma. Pahimmillaan normaalipainoinen ihminen näyttää tämän kanssa siltä kuin olisi selvästi raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..
AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.
Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.
Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä?
kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.[/quote
Mit helvettiä :D ??!!!
mun poika vedettiin imukupilla, ja mitään ei kyllä murtunu :'D
MItään näistä asioista ei tapahtunu, välilihaa leikattiin kyllä ja muuten kaikki meni hyvin, ei ollu mitään kauheita kipuja eikä jääny traumoja.
koulussa peloteltiin, ja sielä' sain ison synnytyspelon, joka hävisi kun aLOIN odottamaan esikoistani :)
ihan turhaa sontaa tällainen, en tunne ketään kelle ois käyny näitä listattuja asioita, ihan normeja synnytyksiä.
Ainoat "kauhut" joista en etukäteen tiennyt olivat nämä:
- synnytyksen kivuliain vaihe voi olla epparihaavan/repeämien ompelu, sillä on olemassa ihmisiä, joiden alapää ei puudu vaikka tekisi mitä. Tai ainakin minä olen sellainen.
- 3 viikkoa kestävät jälkisupparit joka ikinen imetyskerta. Pahenevat lisäksi lapsi lapselta. En tajua ettei kukaan tullut puhuneeksi niistä missään mitään.
kike79........ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..
AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.
Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.
Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä?
kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.[/quote
Mit helvettiä :D ??!!!
mun poika vedettiin imukupilla, ja mitään ei kyllä murtunu :'D
MItään näistä asioista ei tapahtunu, välilihaa leikattiin kyllä ja muuten kaikki meni hyvin, ei ollu mitään kauheita kipuja eikä jääny traumoja.
koulussa peloteltiin, ja sielä' sain ison synnytyspelon, joka hävisi kun aLOIN odottamaan esikoistani :)
ihan turhaa sontaa tällainen, en tunne ketään kelle ois käyny näitä listattuja asioita, ihan normeja synnytyksiä.
Taas tämä pettämätön logiikka. Kun sulle tai sun tutuille ei ole käynyt näin, niin ei voi käydä muillekaan?
Kyllä pitää olla tynnyrissä elänyt, jos ei tiedä raskauden ja synnytyksen olevan riski.
Se riski joko otetaan tai ei, ehkäisy on keksitty.
Ekan kohdalla mun alapää kärsi varmaan keskiverrosti, 21 tikkiä ja sietämätöntä kipua viikko (olen burana allerginen, joten kipuun sain vain panadolia, jonka lopetin, kun ei tehonnut kipuun). Kahdeksan viikon jälkeen kivut vähäisiä, mutta arvet aristivat yli vuoden synnytyksestä. Mulla meni 6 viikkoa synnytyksestä, ennenkuin pystyin tuntemaan virtsaamistarpeen eli kellon mukaan vessaan. Virtsankarkailua juostessa ensimmäiset puoli vuotta.
Toinen oli selvästi helpompi, mutta virtsankarkailu kesti paljon pitempään.
Nykyään alapää ihan kelpo ja aiempaa tuntoherkempi eli loppujen lopuksi kaikki vähintään yhtä hyvin kuin ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitte ihmetellään kun joku haluaa sektion :D
Sektio on leikkaus, se on aina riski. Keho taas valmistautuu synnytykseen: sen takia iho venyy ja paikat naksahtelee! Supistelut ei tule vain synnytyksessä, vaan keho kokoajan valmistautuu.
En todellakaan käsitä miksi joku valitsisi leikkauksen ilman pätevää syytä. Siitähän palautuminen vasta onkin homma!! Lapsen päänympärys on 38 senttiä, halkileikattuna puolet. Sen pitää mahtua kulkemaan alakautta, mutta sitävarten se lapsi kulkeutuu ja lähtee palautumaan heti synnytyksen jälkeen. Pullahdukset ja pidätyskyvyn menetykset kielii huonosta lihaksistosta. Lantionpohjanlihakset on kunnossa vasta kun niitä nainen aktiivisesti jumppaa; pätee mihin tahansa lihakseen, ei ole habaa jos ei treenaa. Se ei liity siihen synnyttääkö. Nainen, joka ei synnytä voi ikääntyessään kärsiä pidätyskyvyn menettämisestä kun taas synnyttäjyt mutta jumpannut nainen taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noi fyysiset ominaisuudet katoaa iän mukana eikä synnytyksissä.
Niinhän sinä ajattelet. Olen ollut nuoresta asti ylipainoinen ja tottunut ajattelemaan ettei kropassa ole hurraamista. Nyt olen 40+, ja uimahallissa olen huomannut olevani ihan vertailukelpoinen moneen hoikempaan mutta synnyttäneeseen ikätoveriin nähden. Mulla ei ole suonikohjuja eikä jaloissa sellaista pysyväksi jäänyttä turvotusta. Vatsanahka ei ole ihan ryppyinen, rinnat ovat samanlaiset kuin ne on aina olleet. Ei pigmenttimuutoksia, ei myöskään muutoksia hiusten- tai karvankasvussa. Ja nämä erot siis vain pikaisesti päältä vilkaisemalla. Ikä ei ole parantanut kroppaani, mutta ei myöskään ole tapahtunut sellaista järkkyä romahdusta kuin mitä raskaus usein tekee. Ei aina mutta usein.
Ja alapäitähän, sisäisiä vammoja tai pidätysongelmien tyyppisiä vaivoja uimahallissakaan ei näe. Oma alapääni on samanlainen viivatsydeemi kuin se on aina ollut, mutta av:llä totuus siitä mikä tämänikäisille synnyttäneille naisille on tavallista, on alkanut selvitä. Tässä on alkanut tuntua siltä että raskauden ja synnyttämisen väliin jättäminen on kompensoinut ihan kivasti sitä haittaa minkä sitkeä ylipaino on kropalleni aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tuntemistani naisista ei ole kärsinyt tuollaisista ainakaan pysyvästi. Itselleni ei jäänyt yhtään liikakiloa tai arpea kahdesta raskaudesta ja imetyksestä. Rinnat hieman laskeutuivat mutta kyllähän ne laskeutuvat muutenkin yli 30 vuotiaana. Miksi näillä pitäisi turhaan pelotella?
no mene sinä pois sitten tästä ketjusta. Tässä nimenomaan puhutaan pahimmista ja tyypillisimmistä VAMMOISTA joita tulee. Kuten se että usean imetyksen jälkeen rinnat on pilattu kokonaan peruuttamattomasti. Tyhjät nahkapussit roikkuu mahalla.
Jos tissien rupsahtaminen tulee yllätyksenä, ei varmaan koskaan ole käynyt uimahallissa? Enpä ole yhtään kiinteätissistä mummoa onnistunut eläessäni bongaamaan.
Vierailija kirjoitti:
kike79........ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..
AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.
Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.
Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä?
kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.[/quote
Mit helvettiä :D ??!!!
mun poika vedettiin imukupilla, ja mitään ei kyllä murtunu :'D
MItään näistä asioista ei tapahtunu, välilihaa leikattiin kyllä ja muuten kaikki meni hyvin, ei ollu mitään kauheita kipuja eikä jääny traumoja.
koulussa peloteltiin, ja sielä' sain ison synnytyspelon, joka hävisi kun aLOIN odottamaan esikoistani :)
ihan turhaa sontaa tällainen, en tunne ketään kelle ois käyny näitä listattuja asioita, ihan normeja synnytyksiä.
Taas tämä pettämätön logiikka. Kun sulle tai sun tutuille ei ole käynyt näin, niin ei voi käydä muillekaan?
'
ei hyvää päivää, ootko sä vähän yksinkertainen...sisäluku taitokin uupuu...
kun mulle tai tutuille ei ole näin käynyt ja meitä on paljon, niin jos vähän käyttäisit älliä tajuaisit, ettei tää ole niin yleistä kuin tässä annetaan ymmärtää..
tosta saa käsityksen että kaikille tulee näitä, kun todellisuudessa kyse on hyvikin marginaalisesta ryhmästä...
ettei ton perusteella todellakaan kannata ruveta synnytystä pelkäämään tai pitämään kauhukokemuksena missä kaikki mahdollinen voi ja meneekin pieleen...
en siis todellakaan väittänyt ettei näitä VOI taphtua kenellekään, aina jollekin voi näitä tapahtua.
Siihen aikaan, kun sain ensimmäisen lapseni, ei mediassa tai netissä todellakaan ollut kuvia siitä, mitä raskaus voi tehdä vartalolle. Joten oli se aivan hirveä järkytys nuorelle naiselle, kun kroppa meni sen näköiseksi, etten enää ikinä esiinny bikineissä tai alasti ihmisten edessä. Näin vanhemmiten osaan jo todella arvostaa sitä, ettei kroppaan tullut toiminnallisia häiriöitä. Vartaloni on ruma ja se surettaa minua vieläkin, mutta sentään se on terve ja toimii niin kuin pitää.