lapsiensaamiseen liittyvät kauhut salataan. Vatsan repeäminen, alapään pilaaminen, rintojen pilaaminen....

Vierailija kirjoitti:

Ja sitte ihmetellään kun joku haluaa sektion :D

Sektioäideillekö ei tule raskausarpia, tai imetys muuta rintoja?

Vierailija kirjoitti:

yöunien menetys, yksin kaiken hoitaminen, psykoosi, masennus, vartalon pilaaminen, raskausmyrkytys ja pahoinvointi, synnytyskivut, imetyskivut, kakkavaippojen vaihto, miehen jättäminen, yksin yh:nä, yksinäisyys, raskausarvet, mahan ihon venyminen ja pilaaminen. Nämä ja muut kauhut salataan nuorilta naisilta ,ettei he osaa varoa tuohon ryhtymistään.

Kannattaa valita mies tarkoin. Ei ulkonäkökeskeinen, niin osaa arvostaa sua huonoina päivinäkin. Nuori, ei niin parhaan näköinen, jaksaa hoitaa perhearkea. Vanhempaa, joka on lempannut perheensä, ei kannata ottaa. Se kertoo miehestä jo kaiken

Sehän on selvää että tavara ei oo enään entisensä. Kuvitelkaa 3-5 kilon vötkäleitä tulee pienestä aukosta ja osalla väliliha repeytyy. Toki ne kursitaan kokoon.

Omat: emättimen etu- ja takaseinämän laskeumat, häntäluu vääntyi ja aiheuttaa kipua esim. pitkään istuessa, raskausarpia mahaan ja rintoihin, rinnoista lähti täyteläisyys. Lisäksi tikit aukesivat ja emättimen suuaukko ei todellakaan näytä enää kauniilta, saati pieneltä.

Ja minä en tunne ketään jolla ei olisi jäänyt jotain ongelmaa. Oli se sitten niin "pientä" kuin sektioarven tunnottomuus tai sormen levyiset raskausarvet.

Mutta uskon että niitäkin on, joilla arpia ja muita vaivoja ei ole jäänyt. Vaikka itse en tunnekaan sellaisia.

Valtaosalla synnytykset menee tosi hyvin. Ei kannata ruveta pelkäämään etukäteen kaikkia mahdollisia ja mahdottomia. Lapset on kuitenkin paljon enemmän kuin sileä arveton massu ja tormakat tissit neljä-viisi-kuusikymppisenä. Ihmismielikin on siitä jännä, että vanhempana sitä arvostaa ihan eri juttuja kuin nuorempana. 

Muuhun en kommentoi, mutta voin kertoa, että 3 lapsen (1+2) jäljeen kroppani oli niin pilalle venynyt, että korjautin rintani ja vatsani (rinnat roikkuvat, vatsassa diastaasi 11 senttiä ja ylimääräistä nahkaa 900g)

Minulla ei edes ollut ylipainoa, päinvastoin (167/53), mutta vartaloni oli täysin pilalla. Abdominoplastian ja mastopeksian yhteishinta (n 10 000€) ei tunnu missään ajatellen että sain vartaloni takaisin. Ei niiden kaikkien vaurioiden kanssa tarvitse elää. Suosittelen!!

Oikeesti suomalaisten syntyvyys on muutenkin jo liian alhainen, tämä ketju ei auta yhtään :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noi fyysiset ominaisuudet katoaa iän mukana eikä synnytyksissä.

Näinpä. Ja sairaalloinen lihavuus nopeuttaa oireita huomattavasti ja on huomattavasti suurempi terveydellinen ja ulkonäöllinen haitta. MIksi siitä ei kerrota tarpeeksi paljon nuorille?

Mullakin vaan yksi lapsen ja sain sen ideaali-iässä,hyväkuntoisena jne ja silti tuli vaikka mitä.jotain niinkö ylimääräistä siellä...en tiedä mitä

kike79............. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kike79........ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..

AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu  tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.

Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.

Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä? 

kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.[/quote

Mit helvettiä :D ??!!!

mun poika vedettiin imukupilla, ja mitään ei kyllä murtunu :'D

MItään näistä asioista ei tapahtunu, välilihaa leikattiin kyllä  ja muuten kaikki meni hyvin, ei ollu mitään kauheita kipuja eikä jääny traumoja.

koulussa peloteltiin, ja sielä' sain ison synnytyspelon, joka hävisi kun aLOIN odottamaan esikoistani :)

ihan turhaa sontaa tällainen, en tunne ketään kelle ois käyny näitä listattuja asioita, ihan normeja synnytyksiä. 

Taas tämä pettämätön logiikka. Kun sulle tai sun tutuille ei ole käynyt näin, niin ei voi käydä muillekaan?

'

ei hyvää päivää, ootko sä vähän yksinkertainen...sisäluku taitokin uupuu...

kun mulle tai tutuille ei ole näin käynyt ja meitä on paljon, niin jos vähän käyttäisit älliä tajuaisit, ettei tää ole niin yleistä kuin tässä annetaan ymmärtää..

tosta saa käsityksen että kaikille tulee näitä, kun todellisuudessa kyse on hyvikin marginaalisesta ryhmästä...

ettei ton perusteella todellakaan kannata ruveta synnytystä pelkäämään tai pitämään kauhukokemuksena missä kaikki mahdollinen voi ja meneekin pieleen...

en siis todellakaan väittänyt ettei näitä VOI taphtua kenellekään, aina jollekin voi näitä tapahtua.

Kuinka avoimesti olette näistä puhuneet?

Itse en ainakaan kehdannut kertoa ystävälle joka hehkutti että tavaransa on synnytyksen jälkeen vaan parantunut, että itse joudun sormella auttamaan ulosteen pihalle.

Sanoin vaan että ihan samanlainen alapääni on kuin ennenkin.

Laskeumani korjattiin myöhemmin leikkauksella ja kun siitä kerroin myöhemmin muille niin vasta sen jälkeen ovat ystävät avautuneet omista ongelmistaan. Ja heitä on paljon.

Itselle tuli todella pahat repeämät synnytyksessä ja kolmen synnytyksen jälkeen alapää korjattiin.

Nyt odotan neljättä ja tämän synnytän todellakin sektiolla.

Miksette sitten adoptoi? Saatte lapsen eikä kroppa mene piloille.

No onneksi jokainen tietää sen kamalimman kauhun mikä siitä seuraa. Ja se tulee ihan jokaiselle, joka lapsen "saa".

Huvitti tuo 40+, joka kuvitteli synnytyksen pilanneen muut naiset uimahallissa.

Minä hoidan vanhuksia työkseni, ja voin sanoa, että vartaloista ei voi päätellä raskauksien määrää. Kaikenkokoisilla, myös niillä lapsettomilla roikkuu ihoa ja rintaa.

Mutta yksi asia paljastaa lapsettoman ja synnyttäneen tässä työssä; suhtautuminen vartaloon. Lapseton sievistelee vielä 90-vuotiaana, peittää rintojaan ja on vaikeana alapesuissa. Äidit puolestaan arvostavat kehoaan kypsässä iässä, nauttivat kun jalka nousee ja kädet toimii, kertovat rintojenalusia pestessä imetyksistä. Alapesut sujuu luontevasti. Keho ei ole ulkonäöllisesti heille tärkeä. Heille se keho on tuonut jotain arvokkaampaa ja he ovat siihen hyvin tyytyväisiä.

Voihan hyvät hyssyrät ap:n ja "seuraajiensa" mielipiteitä :o Mistä ihmeestä nuo mainitut asiat voivat olla faktaa ? 30v esikoinen syntyi hätäsectiolla.Palauduin 3 viikossa aloituspainoon eli 170/58 ja kaikki muukin ok vaikka tuolloin hätäsectiossa nukutettiin ja pystyviilto navasta häpyluuhun.11vuoden jälkeen (40v) pitkä (vuorokauden) alatiesynnytys lopuksi imukupilla.Vauvan solisluu napsahti poikki (parani nopeasti ilman mitään hoitoa) ja minun häntäluuni napsahti myös.Aika nopeasti parani ilman kipulääkitystäkin ;toki 2-3 v joskus tuntui.Ainut mikä jäi oli painoa jota en saanut pudotettua vaikka imetin lähes 1 1/2v.Eli kyllä meitä joilla kaikki mennyt hyvin on kuitenkin valtaosa.Itse olen esim. hyvin kipuherkkä.Toki pitkä synnytys oli yhtä h...ettiä ja ilman junttimiestäni joka ei koskaan osallistunut kuin lasten alullepanoon !!

Ap:lle ja kumppaneille neuvoksi :älkää missän nimessä hankkiutuko raskaiksi.Ehkäisyä on saatavilla pilvin pimein.Mikään ei ole lapselle yhtä kamalaa kuin kokea aiheuttaneensa syntymällään äidin elämän totaalisen pilaamisen.

Mieluummin tikit mahassa ku toosassa.

-kaks sektiolla omasta tahdosta synnyttänyttä.

Ei voi verrata kiireellistä ja suunniteltua sektiota. Sektion riskeissä näkyy lähinnä hätäsektiot isona tilastona, koska se on yleisin sektiomuoto. Sillon vauva on muutenki kuolemassa alatiehen.

En ikinä vois elää cp-vammaisen kans joka on syntymässä jääny hapetta.

Musta tää on just toisinpäin. Eihän täällä mitään muuta tehdä kun kauhistellaan ja mässäillään synnytysvaurioilla. Ja sitten jos joku on selvinnyt vaurioitta (allekirjoittanut) niin sitä ei edes uskota tällä palstalla.

Tämän palstan mukaan kaikilla synnyttäneillä on niin pahat repeämät että aikuisvapiat kaikilla äideillä yötäpäivää ja sinne valuu paska sekä kusi.

Vierailija kirjoitti:

yöunien menetys, yksin kaiken hoitaminen, psykoosi, masennus, vartalon pilaaminen, raskausmyrkytys ja pahoinvointi, synnytyskivut, imetyskivut, kakkavaippojen vaihto, miehen jättäminen, yksin yh:nä, yksinäisyys, raskausarvet, mahan ihon venyminen ja pilaaminen. Nämä ja muut kauhut salataan nuorilta naisilta ,ettei he osaa varoa tuohon ryhtymistään.

Ajattele, mikään ei ole pysyvää. Lopulta vanhenee ja kuolee pois.

Oletko muuten perehtynyt tupakoinnin ja alkoholin haittoihin tereveyteen ja ulkonäköön nähden?

Eräs innokas sählyn pelaaja valitti miksi häntä ei varoitettu sählyn vaaroista nivelille. Nivelet kuin vanhalla ukolla, eikä pysty urheilemaan, keski-ikäinen mies.

Elämä on vaaroja täynnä :D

Vierailija kirjoitti:

kike79............. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kike79........ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..

AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu  tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.

Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.

Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä? 

kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.[/quote

Mit helvettiä :D ??!!!

mun poika vedettiin imukupilla, ja mitään ei kyllä murtunu :'D

MItään näistä asioista ei tapahtunu, välilihaa leikattiin kyllä  ja muuten kaikki meni hyvin, ei ollu mitään kauheita kipuja eikä jääny traumoja.

koulussa peloteltiin, ja sielä' sain ison synnytyspelon, joka hävisi kun aLOIN odottamaan esikoistani :)

ihan turhaa sontaa tällainen, en tunne ketään kelle ois käyny näitä listattuja asioita, ihan normeja synnytyksiä. 

Taas tämä pettämätön logiikka. Kun sulle tai sun tutuille ei ole käynyt näin, niin ei voi käydä muillekaan?

'

ei hyvää päivää, ootko sä vähän yksinkertainen...sisäluku taitokin uupuu...

kun mulle tai tutuille ei ole näin käynyt ja meitä on paljon, niin jos vähän käyttäisit älliä tajuaisit, ettei tää ole niin yleistä kuin tässä annetaan ymmärtää..

tosta saa käsityksen että kaikille tulee näitä, kun todellisuudessa kyse on hyvikin marginaalisesta ryhmästä...

ettei ton perusteella todellakaan kannata ruveta synnytystä pelkäämään tai pitämään kauhukokemuksena missä kaikki mahdollinen voi ja meneekin pieleen...

en siis todellakaan väittänyt ettei näitä VOI taphtua kenellekään, aina jollekin voi näitä tapahtua.

Kuinka avoimesti olette näistä puhuneet?

Itse en ainakaan kehdannut kertoa ystävälle joka hehkutti että tavaransa on synnytyksen jälkeen vaan parantunut, että itse joudun sormella auttamaan ulosteen pihalle.

Sanoin vaan että ihan samanlainen alapääni on kuin ennenkin.

Laskeumani korjattiin myöhemmin leikkauksella ja kun siitä kerroin myöhemmin muille niin vasta sen jälkeen ovat ystävät avautuneet omista ongelmistaan. Ja heitä on paljon.

Itselle tuli todella pahat repeämät synnytyksessä ja kolmen synnytyksen jälkeen alapää korjattiin.

Nyt odotan neljättä ja tämän synnytän todellakin sektiolla.

todella avoimesti, varsinkin äitiys ryhmissä missä olen mukana ja ensisynnyttäjien ryhmässä olemme synnytyksiä vertailleet  :) 

Mä taas en ymmärrä tätä raskauden ja synnyttämisen tekopyhyyttä. Itse halutaan niitä lapsia tietoisesti tehdä, mutta itketään ja huudetaan kun kroppa menee siitä pilalle. Sitten ollaan vaatimassa miljoonakorvauksia yhteiskunnalta kun kävi näin. Hohhoijaa. Vaihtoehto on myös jättää ne lapset tekemättä.. mutta sitähän ei voi tehdä kun lapset on elämän suola ja elämää ei ole ilman niitä. Jadajadajada..

Kyllä mulle tuli yllätyksenä, että vatsanahka on arpinen ja roikkuva. Olin 23-vuotias timmi tyttönen, kun tulin raskaaksi ja synnytin reilu nelikiloisen pojan. No vatsahan repesi täysin :/ Uimarannalla tuntuu olevan monelle järkytys, kun muuten olen hoikka ja kaunis. Mutta silti, klisee on totta, kyllä lapset ovat kaiken väärti <3