lapsiensaamiseen liittyvät kauhut salataan. Vatsan repeäminen, alapään pilaaminen, rintojen pilaaminen....

Milloin ihmisistä on tullut AP:n kaltaisia itsekkäitä paskiaisia? Enkä nyt todellakaan puhu vain tästä lapsiasiasta vaan ihan kaikesta. Oma napa, omat tissit, oma vittu ensin. Inhotatte ja kuvotatte minua. Mutta tuollainen vastenmielinen rappio on kai lajimme väistämätön kohtalo: tuhoamme itsemme ja ympäristömme loputtomassa egoismissamme.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kertonut kysyttäessä (en toki yksityiskohtaisesti) ettei ainakaan omalla kohdalla raskaus mennyt kuten oppikirjoissa ja vaivojakin jäi, mutta tätä ei moni halua selvästikään kuulla tai jankuttaa vain siitä miten lapsi on kuitenkin se tärkein.

Lapsi on totta kai rakas, mutta pilalle mennyt seksielämä ja sen myötä kuollut parisuhde on aika karvas hinta loppuelämäksi. Lantionpohjaa on tullut jo useamman vuoden treenattua ja saatu kuntoon. Alapää on silti kuin messuhalli. Itseä itkettää kun seksi ei tunnu enää miltään, mies etsii jo kovaa vauhtia uutta naista ja olen joutunut myöntämään että tulevaisuuden vaihtoehdot ovat kohdallani vaihtaa naisiin tai selibaatti.

Yövalvomiset ovat myös näyttäneet tehneen aivoille melkoiset tuhot, joihin aika ei ole auttanut. Muisti ei meinaa enää toimia ja aivojen kyky käsitellä uutta tietoa ovat surkastuneet jotenkin olemattomiin. Kokonaista yötä en enää edes osaa nukkua, vaikka kukaan ei herättäisikään.

Vaginankiristysleikkaukseen? Et olisi tippaakaan turhamainen.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lapsia saanut ja näitä vaivoja poteva nainen vastata:

- Kauanko alapään repeäminen kestää? Sehän ommellaan kiinni, mutta ovatko kivut kovat sen jälkeen?

- Iltelehden artikkelissa oli kuvia synnyttäneiden naisten kehoista - kauanko sellaisista kestää palautua vai onko se edes mahdollista?

- Kauanko virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menetys kestää?

1. Repesin kahdesta kohtaa, toinen repeämä oli 3 cm syvä ja sain yht 8 tikkiä. En pystynyt kävelemään vuorokauteen, kipulääkkeitä söin noin viikon. Paikat olivat hellänä, mutta eivät kovin kipeät 1.5 kk. Seksiä ei pystytty harrastamaan moneen kuukauteen normaalisti, mutta mies tuki ja oli kärsivällinen. Itseä harmitti. Asia ei vaivannut enää puolen vuoden jälkeen, kaikki oli siitä eteenpäin niin kuin ennenkin.

2. En ole nähnyt kuvia ja kroppa palautui synnytyksestä takaisin sellaiseksi, mikä oli ennenkin. Ainoastaan rinnat menettivät pyöreytensä.

3. Ulosteenpidätyskyvyssä ei ollut ongelmia ja virtsapidätyskyky palautui 2 kuukaudessa, treenasin lantionpohjanlihaksia samalla paremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

yöunien menetys, yksin kaiken hoitaminen, psykoosi, masennus, vartalon pilaaminen, raskausmyrkytys ja pahoinvointi, synnytyskivut, imetyskivut, kakkavaippojen vaihto, miehen jättäminen, yksin yh:nä, yksinäisyys, raskausarvet, mahan ihon venyminen ja pilaaminen. Nämä ja muut kauhut salataan nuorilta naisilta ,ettei he osaa varoa tuohon ryhtymistään.

Jaa no enpä tunne ketään joka nyt ois kovin monesta listassasi olevasta asiasta kärsinyt.

Itselläni meni vain rinnat, mutta sanoisin että 3 ihanaa lasta on sen arvoista.

Voi ystävät rakkaat. Minulla on neljä mukulaa ja  10 hyvää avioliittovuotta takana. Rinnat ovat kyllä elämää nähneet, mutta mitä siitä? Muita vaivoja ei ole synnytyksistä jäänyt mitenkään pitkäksi aikaa. Onnen rakennusaineet meillä ihmisillä on niin erilaisia. Minä nautin perheestä ja lapsista, tavallisesta arjesta. Rakkaudessa on mielestäni olennaista se, että kaksi epätäydellistä mutta riittävän hyvää ihmistä kohtaavat toisensa, haluavat jakaa arjen ja elämän kaikki kuviot. Pyytävät ja antavat anteeksi jos on tarpeen. Niin rikasta on elämä lapsien saamisen jälkeen, että kuunaan en vaihtaisi muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Keskiajalla naisten yleisin kuolinsyy oli synnyttäminen ja sen aiheuttamat tulehdukset ja muut komplikaatiot.

Synnyttäminen on edelleenkin hengenvaarallista kehitysmaissa, onneksi Suomessa maailman harvinaisinta.
Vasta 50 vuotta koko ihmiskunnan historiassa raskaaksi tuloa on voinut ehkäistä.

Entinen presidentti Urho Kekkonen sanoi,että Sylvi-vaimo "meni rikki" synnytettyään kaksospoikansa. Päättyikö seksi-elämä siihen ja kumman toiveesta?

Kekkosella olikin sen jälkeen paljon tunnettuja rakastajattaria. Sen sijaan "synnyttämisessä rikki menneen" Sylvin rakastajista ei ole ainakaan mitään julkista tietoa. Siihenkö loppui se?

Pötyä. Pessaari on kehitetty 1800-luvulla, on käytetty eläinten suolia kondomina, erilaisia "ehkäisyseoksia" on ollut jo ennen ajanlaskun alkua, Raamatussakin puhutaan siementen laskusta maahan, ja anaali- sekä suuseksikään eivät ole mitään 1900-luvun keksintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuntemistani naisista ei ole kärsinyt tuollaisista ainakaan pysyvästi. Itselleni ei jäänyt yhtään liikakiloa tai arpea kahdesta raskaudesta ja imetyksestä. Rinnat hieman laskeutuivat mutta kyllähän ne laskeutuvat muutenkin yli 30 vuotiaana. Miksi näillä pitäisi turhaan pelotella?

no mene sinä pois sitten tästä ketjusta. Tässä nimenomaan puhutaan pahimmista ja tyypillisimmistä VAMMOISTA joita tulee. Kuten se että usean imetyksen jälkeen rinnat on pilattu kokonaan peruuttamattomasti. Tyhjät nahkapussit roikkuu mahalla.

Kaikille ei edelleenkään tule yhtään mitään vammoja. Miksi ap on noin katkera?

Tuo yövalvomiset ja muistin huononominen on kyllä suurin järkytys mullekin, tästä ei kyllä ikinä kukaan puhu mitään. Tuntuu kuin äo olisi laskenut kymmennelöä pinnalla lasten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kertonut kysyttäessä (en toki yksityiskohtaisesti) ettei ainakaan omalla kohdalla raskaus mennyt kuten oppikirjoissa ja vaivojakin jäi, mutta tätä ei moni halua selvästikään kuulla tai jankuttaa vain siitä miten lapsi on kuitenkin se tärkein.

Lapsi on totta kai rakas, mutta pilalle mennyt seksielämä ja sen myötä kuollut parisuhde on aika karvas hinta loppuelämäksi. Lantionpohjaa on tullut jo useamman vuoden treenattua ja saatu kuntoon. Alapää on silti kuin messuhalli. Itseä itkettää kun seksi ei tunnu enää miltään, mies etsii jo kovaa vauhtia uutta naista ja olen joutunut myöntämään että tulevaisuuden vaihtoehdot ovat kohdallani vaihtaa naisiin tai selibaatti.

Yövalvomiset ovat myös näyttäneet tehneen aivoille melkoiset tuhot, joihin aika ei ole auttanut. Muisti ei meinaa enää toimia ja aivojen kyky käsitellä uutta tietoa ovat surkastuneet jotenkin olemattomiin. Kokonaista yötä en enää edes osaa nukkua, vaikka kukaan ei herättäisikään.

Kuule, ensinnäkin alapäät on erilaisia, ihan samoin naisilla kuin miehilläkin. Joillakin naisilla on messuhalli ja joillakin miehillä kuningaspyton. Mutta jos tuo on tosissaan tullu raskauden ja synnytyksen myötä, eikä jumppa ole auttanut, niin sä teet sen jumpan väärin. Ihan totta, sen voi tehdä väärin ja hyvin monet vieläpä tekevät sen niin. Mene lääkäriin ja pyydä fysioterapiaa. Ja sitten hakeutukaa miehen kanssa jonkinlaiseen seksiterapiaan, jos ohjattu jumppa ei auta, maailmassa on muitakin tapoja nauttia seksistä kuin kyrpä pillussa.

Ja uniongelma plus kognitiivinen taantuminen. Se ois vähän niinku psykiatrin paikka. Sulla voi olla masennus tai jopa alzheimer, mutta toki univaikeudet tekee hallaa terveellekin päälle. Vaan sekään ei ole yksistään lapsista johtuvaa, itse olen kärsinyt vuosikymmenen insomniasta jo ennen ensimmäistä lasta. Lisäksi tosiaan n. 40v naisille tuppaa ongelmaa tulemaan vaikka olisivat puhdasverisiä vanhoja piikoja

Minua ei ole lapset valvottaneet kymmeneen vuoteen mutta jostain syystä uni vain huononee...muitakin pulmia tulee ihan iän myötä, ja se on täysin normaalia. Esim. juurikin muisti pätkii stressaantuneena. Isoimmat ilot elämään oon saanut perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kertonut kysyttäessä (en toki yksityiskohtaisesti) ettei ainakaan omalla kohdalla raskaus mennyt kuten oppikirjoissa ja vaivojakin jäi, mutta tätä ei moni halua selvästikään kuulla tai jankuttaa vain siitä miten lapsi on kuitenkin se tärkein.

Lapsi on totta kai rakas, mutta pilalle mennyt seksielämä ja sen myötä kuollut parisuhde on aika karvas hinta loppuelämäksi. Lantionpohjaa on tullut jo useamman vuoden treenattua ja saatu kuntoon. Alapää on silti kuin messuhalli. Itseä itkettää kun seksi ei tunnu enää miltään, mies etsii jo kovaa vauhtia uutta naista ja olen joutunut myöntämään että tulevaisuuden vaihtoehdot ovat kohdallani vaihtaa naisiin tai selibaatti.

Yövalvomiset ovat myös näyttäneet tehneen aivoille melkoiset tuhot, joihin aika ei ole auttanut. Muisti ei meinaa enää toimia ja aivojen kyky käsitellä uutta tietoa ovat surkastuneet jotenkin olemattomiin. Kokonaista yötä en enää edes osaa nukkua, vaikka kukaan ei herättäisikään.

Eikö alapäällesi voida tehdä minkäänlaista korjausleikkausta? Mitä sille siis oikein tapahtui, jos noin pahaksi jäi?

Äidin puolen suvussa jokaiselle naiselle on jäänyt pysyviä vaurioita raskauksista. Iholla näkyvät olen nähnyt useimmilla (äidin neljä siskoa) itse esim. käydessä yhdessä saunassa. Valtavia venymisarpia ympäri vartaloa, todella pahasti roikkuva vatsanahka, pahannäköisiä suonikohjuja, jaloissa jatkuva eriasteinen turvotus laskimo/imusuonistohäikän takia (kaikki äidin siskot sanovat että alkoi ekan raskauden aikana eikä ikinä kunnolla hävinnyt) ja pigmenttimuutokset iholla. 

Mä en lähtökohtaisesti kaipaa panna vapaa-aikaani tai ylimääräistä rahaani lapseen. Mutta sanotaan niin, että tällä geenitaakalla vähäinenkin halu vaikka osallistua vähenevän väestömäärän ylläpitoon/toteuttaa oman rakkaan kumppanin harras toive putoaa pakkasen puolelle. Mä en halua pilata vartaloani pysyvästi. Se on liian suuri hinta. Alapääjuttuihin en ole edes päässyt, mutta oletan että jos vartaloon jää pahoja äjlkiä niin samaa sidekudosta ja muutahan se pillukin on, se tuskin kärsii samoista vahingoista. Eli siinä menisi samalla koko seksuaalisuus ja sukupuolisuus, jotka ovat minulle elämän vähiä nautintoja. 

Oletteko saaneet synnytyksestä ongelmia nuorina äiteinä, vai ovatko ongelmia saaneet äidit olleet 35-45-vuotiaita?

Itse sain lapseni nuorena. Ei leikelty, tikattu, eikä arpia. Tosin voitelin jatkuvasti vatsaani.

Höpö höpö. Ehkä eivät mihinkään 5-luokan bilsaan kuulu, mutta neuvolasta ainakin saa varmaa tietoa ja keskustella näistä niin paljon kuin haluaa. Ja kirjallisuudessa kannattaa vaan tutkia niitä vaihtoehtoja "vauvaoppoita" kun on laidasta laitaan.

Pitäisi lastenteko lailla kieltää.

Mua jotenkin ihmetyttää tuo "vartalon pilaaminen" siis.. Mitä se tarkoittaa?? Jos rintani imetyksen jälkeen ovat pienemmät tai löysemmät kuin ennen raskautta, ovatko ne pilalla? Entä jos jäävät isommiksi? Entä jos saan lisää lapsia ja pystyn niillä imettämään,eiväthän ne silloin olleetkaan pilalla?

Kaksi lasta ja kovat synnytyspelot kivuista aikoinaan. Kovasti pelkoja lohduteltiin ja kivut olikin siedettävät. Samaa mieltä kuitenkin siitä että liian vähän puhutaan siitä mikä voi mennä pieleen synnytyksessä, koska kun niin tapahtuu, se on shokki ainakin ensisynnyttäjälle.

Esikoinen syntyi hätäsektiolla elottomana, mutta saatiin elvytettyä. Tämän jälkeen kuitenkin jännitettiin hapenpuutteen aiheuttamia vammoja. Rankan alun jälkeen vaikuttaisi olevan terve lapsi, mutta vakavan vammautumisen riski oli suuri. Myös oma henkeni olisi voinut olla vaarassa.

Toisessa raskaudessa pelotti kaikki. Lisäksi lähipiirissä on ollut vakavia raskausmyrkutyksiä, kohdun repeäminen ja muita repeämiä joten tietoisuus asiasta oli kasvanut. Toki kuullut paljon synnytyksistä jotka kuin oppikirjasta ja tuore äiti toipunut entiselleen muutamassa viikossa.

Toisessa synnytyksessä lapsi syntyi niin kiireelllä että sain suuret repeämät ja kahden vuoden jälkeen se vaikeuttaa elämääni edelleen.

Rakkaudesta lapsiini en kuitenkaan koe että lasten saanti olisi pilannut kroppani, kestää vaan aikaa saada se kuntoon ja hyväksyä sektioarvet joiden ansiosta lapseni on elossa.

Olisin kuitenkin halunnut tietää näistä vastoista ja riskeitä etukäteen, vaikkei se olisi mitään muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ihmetyttää tuo "vartalon pilaaminen" siis.. Mitä se tarkoittaa?? Jos rintani imetyksen jälkeen ovat pienemmät tai löysemmät kuin ennen raskautta, ovatko ne pilalla? Entä jos jäävät isommiksi? Entä jos saan lisää lapsia ja pystyn niillä imettämään,eiväthän ne silloin olleetkaan pilalla?

Vartaloni on muuten hyvässä kunnossa mutta vatsaani peittää raskausarvet.

Otin kerran aurinkoa bikineissä ja toista kertaa en jää sanattomaksi arvosteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti tuollaisia juttuja? Virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menetys ja suolen ulospullistuminen?! Alapään repeäminen? Auts... Kauanko nuo vaivat kestävät?

Ulosteen pidätyskyvyttömyys esim lopun elämää. Muut saa korjattua leikkaamalla.

Sattui nimittäin osumaan just mun kohdalle, joten elämäni muuttui kertaheitolla. Ulosteen saan vielä joten kuten pidätettyä, mutta pieruja en lainkaan :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ihmetyttää tuo "vartalon pilaaminen" siis.. Mitä se tarkoittaa?? Jos rintani imetyksen jälkeen ovat pienemmät tai löysemmät kuin ennen raskautta, ovatko ne pilalla? Entä jos jäävät isommiksi? Entä jos saan lisää lapsia ja pystyn niillä imettämään,eiväthän ne silloin olleetkaan pilalla?

Vartaloni on muuten hyvässä kunnossa mutta vatsaani peittää raskausarvet.

Otin kerran aurinkoa bikineissä ja toista kertaa en jää sanattomaksi arvosteluissa.

Mutta onhan niitä arpia muillakin ihmisillä, lapsettomillakin. Onko kaikkien ihmisten vartalo pilalla joilla on yksikin arpi jossain.. Ilmeisesti.