lapsiensaamiseen liittyvät kauhut salataan. Vatsan repeäminen, alapään pilaaminen, rintojen pilaaminen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuntemistani naisista ei ole kärsinyt tuollaisista ainakaan pysyvästi. Itselleni ei jäänyt yhtään liikakiloa tai arpea kahdesta raskaudesta ja imetyksestä. Rinnat hieman laskeutuivat mutta kyllähän ne laskeutuvat muutenkin yli 30 vuotiaana. Miksi näillä pitäisi turhaan pelotella?

no mene sinä pois sitten tästä ketjusta. Tässä nimenomaan puhutaan pahimmista ja tyypillisimmistä VAMMOISTA joita tulee. Kuten se että usean imetyksen jälkeen rinnat on pilattu kokonaan peruuttamattomasti. Tyhjät nahkapussit roikkuu mahalla.

Imettäähän ei ole mikään pakko jos pelkää että rinnat menee pilalle. Ihan alusta asti voi antaa korviketta.

Miksi muuten ei ole sallittua (?) ottaa lääkettä, joka estää maidon nousemisen alun alkaen? Keneltä se on pois?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä "kauhut'" on mahdollisia mutta ei mitenkään itsestäänselviä. Paljon isompi mahdollisuus on että kaikki menee hyvin ja synnytyksestä palautuu kohtuuajassa ennalleen tai lähes ennalleen. Turha pelotella!

Järjen ääni. Kiitos.

Henkilökohtaisesti olen tosin sitä mieltä, että ihmiskunta joutaisi kuolla sukupuuttoon, mielellään mahdollisimman nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Olin tietoinen että voi tulla jotain. Mutta uskoin valheet siitä, että jos jotain tulee sen voi korjata ja että myös korjataan.

Mutta sitten kun tuli jotain, terveydenhuollon asenne olikin että ei ole mitään vikaa, ei näitä korjata.

Siis eppari tehtiin ja tikit repesi. Haavan kohdalla ammottava aukko, eli molemmat häpyhuulet täysin poikki ja sentti tyhjää. Tämän lisäksi jossain syvemmällä oli joku hermo jäänyt jonkun pitäneen tikin takia puristuksiin, eli jatkuvaa päivittäistä kipua.

Tuomio: täysin normaali synnytyksen jälkeinen alapää, ei mitään syytä korjata.

Masennuin täysin. Puolen vuoden jälkeen uudestaan lääkäriin, eri lääkärille. Sama tuomio. Vedin täyden romahduksen ja kieltäydyin lähtemästä paikalta ilman lähetettä gynelle (julkisella siis kävin ja se on yleislääkäri kun tarkistaa). Laittoi lähetteen mutta sanoi että tulee bumerangina takaisin kun ei ole mitään vikaa.

Gynelle puolen vuoden päästä tästä: on vikaa, ei pitäisi olla tällainen. Mutta ei näitä yleensä korjata, pitää vain oppia elämään tämän kanssa. Puoli vuotta pitää odottaa, ja jos tuntuu että ei pysty niin sitten takaisin.

No, puolen vuoden jälkeen takaisin. Laittoivat sitten vihdoin ja viimein korjausleikkausjonoon ja kroonisen kivun hoitoon tarkoitetut lääkkeet käyttöön siksi aikaa että pääsen leikkaukseen. Leikkaus puoli vuotta tästä. Edelleen ennen leikkausta yrittivät ylipuhua että ei leikata. Kun voi olla huonompi kuin mitä ennen leikkausta. En suostunut, vaan halusin että leikataan. Halusin myös että laittavat häpyhuulet taisin yhteen että se katkos häviää. Sanoivat että siihen ei ole mitään syytä, korjaavat vain sen kipukohdan. Vedin helvetinmoisen kohtauksen. Suostuvat laittamaan takaisin yhteen.

Nyt 5kk leikkauksesta. Ulkonäkö ei paras mahdollinen, mutta parempi kuin ennen leikkausta

Kivut hävinneet. Kipua ainoastaan seksin jälkeen, mutta sekin vähenee koko ajan. Ei siis aikana Tommi, mutta jälkeen jomottaa.

Mutta joo. Naisella ei äitinä ole mitään arvoa. Kropan ulkonäöllä ei ole mitään arvoa. Jatkuvaa päivittäistä kipua? Kuuluu asiaan! Luottamus terveydenhoitoon on tasan nolla.

Tarkoitus oli tehdä kaksi. Jäi yhteen ja mieheltä on nyt myös piuhat poikki että ei vahingossakaan tulee toista.

Samoja kokemuksia. Ennen ekaa synnytystä oikein mainostettiin, että korjataan jos tulee isompaa. No tuli, laskeumat ja löysyys. Jostain syystä nyt suhtaudutaan niin, että moni nainen kärsii samasta, käytä laskeumarengasta. Yritin jankuttaa, että haluan korjauksen, en apuvälineitä. Ei kuulemma korjata koska "moni nainen on kuule samassa jamassa". Aika nopeaan se ääni muuttui kellossa sitten. No en saa kunnalliselta apua joten seuraava askel sitten yksityinen. Jospa saisi taas kehon toimimaan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Parasta on, että suurimman osan ongelmista voisi välttää, mutta ei ole oikein olla uhraamatta kaikkea mahdollista ja vain uhrautumisen ilosta.

Ikä tekee tehtävänsä olet synnyttänyt tai ei. Itsensä uhraaminen tuli mieleen ainoastaan katsoessa Ylen bikinifitness dokumenttia, jossa nuoret naiset kiduttivat itseään paino ylös- painoa alas dieeteillä... terveyden menetys oli kuulemma sen arvoista.

Itse en uhrannut yhtään mitään lapsen syntyessä, olen edelleen ihan yhdessä kasassa kuten vetreä äitinikin 75 v.

Kamalia juttuja :( Itsellä kahdessa raskaudessa rinnat pehmeni ja navan alta iho repesi. Muuten ei eroja aikaan ennen lapsia.

Heti synnytyksen jälkeen oli virtsankarkailua juostessa, mutta se helpotti noin vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuntemistani naisista ei ole kärsinyt tuollaisista ainakaan pysyvästi. Itselleni ei jäänyt yhtään liikakiloa tai arpea kahdesta raskaudesta ja imetyksestä. Rinnat hieman laskeutuivat mutta kyllähän ne laskeutuvat muutenkin yli 30 vuotiaana. Miksi näillä pitäisi turhaan pelotella?

no mene sinä pois sitten tästä ketjusta. Tässä nimenomaan puhutaan pahimmista ja tyypillisimmistä VAMMOISTA joita tulee. Kuten se että usean imetyksen jälkeen rinnat on pilattu kokonaan peruuttamattomasti. Tyhjät nahkapussit roikkuu mahalla.

Imettäähän ei ole mikään pakko jos pelkää että rinnat menee pilalle. Ihan alusta asti voi antaa korviketta.

Miksi muuten ei ole sallittua (?) ottaa lääkettä, joka estää maidon nousemisen alun alkaen? Keneltä se on pois?

Ensinnäkin rinnat kasvavat jo odotusaikana. Ja hyvin harvoin kukaan odottava nainen vaihtaa isompaan ja tukevimpiin rintaliiveihin vaan venuttaa niitä huonoja, venahtaneita liivejä päällään. Ja siinähän se rintakudos sit jos kivasti löystyykin.

Hyvin vähän on imetyksen syytä rintojen venyminen.

Niin, niitä ikäviä puolia ei vaan koskaan meille kerrota, ne paljastuvat vasta sitten, kun tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen, tai useamman lapsen. Oman ulkonäön muuttuminen voi olla todella kova paikka.

Tästäkin asiasta pitäisi ehkä enemmän keskustella, sitä mitä tunteita ja ajatuksia se kenties herättää.

Mutta olisi ehkä parempi ennemmin tiedostaa ja huomata ne lapsen saamisessa olevat hyvät ja ihanat asiat. Siinä kun voi käydä niin, että jos alkaa listata ja miettiä varjopuolia, niin se jo tekee valmiiksi ihmisestä negatiivisen. Sitten ei enää huomaa ollenkaan niitä hyviä asioita, kuten lapsen hymyn, naurun, ensimmäiset sanat ja ensimmäiset askeleet ja niin pois päin. Ja jo valmiina ollut asenne muuttaa ihmisen suhtautumistapaa kaikkiin eteen tuleviin asioihin ja tapahtumiin. Positiivisempi ja itselle armollisempi asenne ei ainakaan haittaa mitään.

Ei tullut yhtään raskausarpia, kolme lasta.  Rinnat pienet ja kiinteät. Olen keski-iässä. Mutta noi emättimen  ja peräsuolen laskeumat ei ole kovin kivoja. Niille ei tehdä mitään jos oireet ei ole huomatavan pahat....Nämä on sellaisia, mitkä ei näy päällepäin. Samaten uskallan väittää, että kaikilla useamman lapsen synnyttäneillä jonkun verran pissa lirahtaa esim. aivastaessa. Itse olen entinen urheilija ja silti näin käy vaikka olin jumpannut liki työkseni ennen raskauksia ja niiden aikana...

Joskus tulee kateus niitä äitejä kohtaan, joilla ei näy mitään merkkejä raskaudesta. Mulla oli ihana litteä vatsa, josta erottui vatsalihakset selvästi. Nyt mulla on kolme lasta ja vatsanahka roikkuu, koska tuli niin paljon arpia. Uimarannalla saan joskus järkyttyneitä katseita. Silti koen olevani onnekas, etten saanut laskeumia tai peräpukamia.

Luin aikoja sitten jostain naisten lehdestä naisesta, jolle oli tullut synnytyksen jälkeen peräaukon sulkijalihaksen repeämä, mikä tarkoittaa ettei hän pysty pidättämään ulostetta. Eli jos hän ei ehtinyt vessaan sillä sekunnilla, se oli sitten siinä. Hänellä oli aina vaihdevaatteet mukana siltä varalta, että näin käy esim. töissä ollessa. Ikävintä oli tietenkin lukea hänen ajatuksiaan, siitä että ei kestäisi elää tämän asian kanssa, jos hänellä ei olisi ihanaa lasta ja tukiverkostoa, jotka ovat tärkeät ja auttavat pitämään kasassa vaikean asian kanssa. Vaikka riski on pieni, n. 2 prosentin luokkaa on se silti riski.

Tässä on samaan aiheeseen liittyen linkki: http://www.vau.fi/Synnytys/Synnytyksen-jalkeen/Synnytys-vei-ulosteen-pi…

kike79........ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lonkan sijoiltaanmeno :DD? Jep jep..

AIVAN! Taisi tulla yllätyksenä että joskus lonkka murtuu  tai menee sijoiltaan synnytyksessä? tätä juuri tarkoitin.

Naisten pitäisi kaapata kok yhteiskunta ja vaatia todella TUNTUVAT korvaukset jos aikoo synnyttää yhtäkään lasta. Puhutaan noin miljoona luokan korvauksesta yhteiskunnalta.

Kerrohan nyt miten lonkka pääsee murtumaan tai menemään sijoiltaan synnytyksessä? 

kun vauva ei vaan mahdu tulemaan, niin jostakin joku paikka murtuu kun väkisin vedetään vaikka imukupilla.[/quote

Mit helvettiä :D ??!!!

mun poika vedettiin imukupilla, ja mitään ei kyllä murtunu :'D

MItään näistä asioista ei tapahtunu, välilihaa leikattiin kyllä  ja muuten kaikki meni hyvin, ei ollu mitään kauheita kipuja eikä jääny traumoja.

koulussa peloteltiin, ja sielä' sain ison synnytyspelon, joka hävisi kun aLOIN odottamaan esikoistani :)

ihan turhaa sontaa tällainen, en tunne ketään kelle ois käyny näitä listattuja asioita, ihan normeja synnytyksiä. 

Ei ole sontaa.

Mullakin vedettiin poika imukupilla, mutta sillä seurauksella että häpyliitokseni murtui ja olin käytännössä pyörätuolipotilaana viikon verran. Kaikkiaan kuntoutumisessa, niin ettei murtuma vaivaa missään tilanteessa, meni pari vuotta. Kyseisen murtuman lisäksi sain kunnon repeämät ja peräpuolen pidätyskyky oli alentunut puolisen vuotta. Että kyllä vaan kaikenlaista sattuu ja tapahtuu vaikka itse olisitkin päässyt vähällä.

No kyllä kaikilla minun tutuilla on monenlaista vaivaa, vaikka päällepäin olisivat ihan hyvässä kunnossa. Eräällä oli avanne puoli vuotta, koska repesi todella pahasti synnytyksessä, monella on vatsanahka semmonen ryppykasa vaikka vaatteet päällä ei näkyisi, siskollani on kohdunlaskeuma tosi paha, jonkinasteista emättimen laskeumaa ja veltostumista on melkein kaikilla vaikka se ei toimenpiteitä aiheuttaisi eikä olisi varsinaista kohdunlaskeumaa. Ponnistusinkontinenssia on lievässä määrin melkein kaikilla. Ainakin työpaikan virkistyspäivänä avauduttiin kun hypittiin trampalla. Ja näistäkin naisista siis moni urheilee aktiivisesti, on  maratoonaria yms. Eli ei mitään sohvaperunoita tai huonokuntoisia.

Hyvä ystäväni halusi saada tietoa ihan rehellisesti. Oltiin jossain illanistujaisissa, kun tämä tuli puheeksi. Pari minulle ennestään tuntematonta naista sitten kertoi miten voimaannuttavaa synnytys olis, ja miten vauvavuosi oli kuin vuoden lepoloma. Kerroin sitten, että omalla kohdallani synnytys oli suurinpiirtein teurastusta, kesti vain pari tuntia, mutta sattui helvetisti, veri lensi ja häntäluukin murtui. Vauva-aika oli hirveää, parisuhde oli kovilla, lapsi nukkui ensimmäisen täyden yön kolmevuotiaana ja minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Neuvoin, että jos leikkiin ryhtyy, niin ei kannata erota pikkulapsiaikana. Elämä helpottaa kyllä, kun lapsi kasvaa ja parisuhdekin voi parantua(meillä palasi ennalleen, kun lapsi kasvoi leikki-ikäiseksi). Siinä sitten yksi näistä voimaantuneista alkoi sanomaan, että "ei meillä ollut yhtään tollasta. Musta tota ei kannata kuunnella. Ihan turhia neuvoja". Joillekin on hirveän vaikea tajuta, että kaikilla ei ole sellaista kuin heillä. Toisekseen iso osa lapsista nukkuu enemmän tai vähemmän huonosti ainakin sen ensimmäisen vuoden tai puolitoista. Mielestäni olisi ihan hyvä tietää millaista se voi pahimmillaan olla, kun harkitsee perheen perustamista.

Elämä muuttaa kehoa, raskaudet ja synnytykset on vain yksi osa niitä. 

Mua vituttaa roikkuva tissi, siis vain toinen jäi roikkumaan. Istuvia rintsikoita vaikee löytää ku tissit eriparia. Peräsuolenlaskeuma jäi kans tästä puserruksesta, paskalla ku käy niin aina vuotaa verta ja perssuoli pullottaa kivasti jos ei imase sisää.

555 kirjoitti:

Mua vituttaa roikkuva tissi, siis vain toinen jäi roikkumaan. Istuvia rintsikoita vaikee löytää ku tissit eriparia. Peräsuolenlaskeuma jäi kans tästä puserruksesta, paskalla ku käy niin aina vuotaa verta ja perssuoli pullottaa kivasti jos ei imase sisää.

Huutonaurua

Itse hain tietoa etukäteen pahimmista jutuista ja hysterisoin myös miestä sumolahnavaimosta synnytyksen jälkeen. Muistan kaiken selkeästi vaikka lääkehuuruissa synnytinkin. Alkuun istuminen teki vähä kipeää ja ahdisti viikkoja vuotava alapää, sekä epävarmuus seksistä ennen jälkitarkastusta. Mitään muuta ei tullut. Ei tullut raskausarpiakaan vaikka hysterisoitiin kun en rasvannut ihoa. Olin nuori synnyttäjä, liikuin lähes normaalisti raskausaikana, söin kasviksia, marjoja, viljoja, lihaa, maitotuotteita, pähkinöitä yms ja raskauskiloja tuli kolme. 6kk synnytyksestä ja ajatusmaailma muuttunut siihen, että haluan paljon lapsia, mutta siten että taloudellinen tilanne sen kestää.