Kolme tuntia kylässä lapsiperheessä, ja olen aivan poikki

3 h kylässä ja uuvut? Onko ap sinulla terveysongelmia?

Isoveljelläni on 3 kilttiä tyttöä. Aina kehuu lapsiaan, elämä on ihanaa. Kaikki lapset menestyvät koulussa hyvin, jokaisella hymytyttö patsas jne.

Meille syntyi 3 poikaa 4 v sisällä, ensimmäisen sain just pois vaipoista kun aloitin odottaa kolmosta, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta.

Tarhaan olivat saada porttikiellon, vikan kanssa kun mentiin tutustumaan , työntekijä sanoi eikö nämä teidän lapset kohta jo lopu.

Nyt kaikki ovat koulussa. Riehumista, jne. Rehtorin kanslia tullut tutuksi koko perheelle.

Kaikkia lapsia kasvatettu, on saanut perheneuvolasta apua, asiantuntija sanoi toiset lapset ovat vaan haastavampia ja meille tuli näitä haastavampia versioita sitten 3.

Se, mikä helpottaa on liikunta. Pelaavat talvet jääkiekkoa, kesäisin jalkapalloa jääkiekkotreenien rinnalla ja on hirveesti kavereita.

Onneksi kerkesimme tienaamaan vähän rahaa asuntokaupoilla nuorempana, nyt toisen palkka menee kokonaan lasten harrastuskuluihin ja synttärilahjoihin.

Liikunta on niin hyvä asia, itse olen varma siihen satsaaminen näkyy tulevaisuudessa.

Jos lapsi on haastava, hän on. Ei siihen aikuinen voi liikaa vaikuttaa.

Minäkin uuvuin lapsiperheessä vieraillessani. Tosin kyseessä oli kolme päivää. Perheessä 2&4-vuotiaat ja se meteli ja toisten kimpussa jatkuvasti olo, samoista asioista tuhat kertaa päivässä kieltäminen. Huh huh. Vahvisti kyllä omaa mielipidettäni siitä, että vielä ainakaan en ole halukas lapsia saamaan. Pidän kyllä lapsista, työskentelenkin heidän parissaan ja se 8h päivässä menee kyllä. Mutta ei vuorokauden ympäri. Eikö se ole todella tylsääkin? Päivät pyörii vaan kasvattamisen, ruuan tekemisen ja siivoamisen parissa. Istua lattialla legojen seassa ja toimia erotuomarina kun kumpikin haluaisi juuri sen saman helvetin lelun mihin toinen sattui tarttumaan :S

Siis lasten seura on todella uuvuttavaa. Mä en ehkä itse uuvu jos vierailen lapsiperheessä, mutta kotona kyllä välillä loppuu jaksamus, koska lapset vaativat niin paljon ja aiheuttavat jatkuvia tilanteita. Minusta on todella rasittavaa ihan sekin, että lapset haluavat koko ajan huomiota. Tottakai se tavallaan tuntuu hyvältä, että he haluavat sitä huomiota minulta, mutta mä en jatkuvasti jaksa sitä antaa. Sitten lapset tappelevat keskenään, kiukuttelevat, sitten pitää tehdä ruokaa ja välipalaa tasaiseen tahtiin, sitten taas hieman tappelua ja sitten haluttaisiin taas huomiota ja sitten on lapsilla tylsää, ja tämä sama jatkuu joka päivä, päivästä toiseen. Lapset ovat todellisia energiasyöppöjä, itse en millään jaksa jatkuvaa kyselemistä, seuran ja huomion kaipuuta, kiukuttelua ja valittamista. Lapset ovat mulle tärkeitä, ja tottakai niitä hyviäkin hetkiä on. Tottakai kohtelen lapsia hyvin, annan huomiota, teen ruokaa ja puhallan kun tulee kuhmu. Silti koen sen uuvuttavaksi. Näsäviisastelijoille tiedoksi, että kyllä, ihan oma valinta ja lapset ovat sellaisia. Olen täysin tietoisesti alkanut äitipuoleksi, mutta siitä huolimatta lapset ovat välillä todella raskaita :) Se ei tarkoita sitä että mä niitä kiusaisin tai kohtelisin huonosti.

t.äitipuoli

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 5 lasta jotka ei pidä jatkuvaa juoksua ja melua. En käsitä miksi pitäisivätkään? Laittakaa juoksijat pihalle juoksemaan ja menkää välillä mukaan. Joku majan rakennus, leivonta tai piiloleikki kehiin sisällä. Kyllä kaikilla vauhti hiipuu kun saa puuhata tarpeekseen. Sitten jaksaa olla rauhassa aloillaankin.

Ja tuota huutamista en käsitä. Miksi lasten muka pitäisi saada huutaa? Uskon jopa että tarpeeksi rauhallista huomiota estää tuollaista käytöstä tulemasta tavaksi. Ap on tavannut vääränlaisia lapsia, on niitä ihan normaalejakin. Kukaties muutama meistäkin oli siedettävä ihminen lapsena?

T. Hiljaisesta koti-illasta yksin olkkarin sohvalla nauttiva. Lapset puuhissaan myös nauttien.

P.s. en käsitä tätä huokailua rankkuudesta ja väsymyksestä. Miksi lasten pitäisi väsyttää? Ei perhe-elämän kuulu olla rankkaa, jotain on pielessä jos näin on. Suoritatteko liikaa vai menettekö aina vain lasten ehdoilla? Lapsiltakin voi odottaa ja vaatia jotain. Harvassa maassa lapset määräävät tahdin. Ja harvassa maassa ollaan näin lapsivastaisia. Olisiko näillä jotain tekemistä toistensa kanssa??

Täysin samaa mieltä. Meillä 4 alle kouluikäistä ja mä rakastan olla heidän kanssaan, tottakai arkeen mahtuu vilinääkin, mutta koen voivani rentoutua ja rauhoittua päivittäin ihan lasten pyöriessä tässä ympärillä. Ollaan panostettu riidanratkaisutaitoihin, peruskäytöstapoihin ja sopivan kokoiseen määrään vastuuta pienestä pitäen. Kun lapset nukkuvat, liikkuvat ja saavat virikkeitä tarpeeksi, he ovat pääsääntöisesti rauhallisia ja leikkivät yleensä kaikki keskenään. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 5 lasta jotka ei pidä jatkuvaa juoksua ja melua. En käsitä miksi pitäisivätkään? Laittakaa juoksijat pihalle juoksemaan ja menkää välillä mukaan. Joku majan rakennus, leivonta tai piiloleikki kehiin sisällä. Kyllä kaikilla vauhti hiipuu kun saa puuhata tarpeekseen. Sitten jaksaa olla rauhassa aloillaankin.

Ja tuota huutamista en käsitä. Miksi lasten muka pitäisi saada huutaa? Uskon jopa että tarpeeksi rauhallista huomiota estää tuollaista käytöstä tulemasta tavaksi. Ap on tavannut vääränlaisia lapsia, on niitä ihan normaalejakin. Kukaties muutama meistäkin oli siedettävä ihminen lapsena?

T. Hiljaisesta koti-illasta yksin olkkarin sohvalla nauttiva. Lapset puuhissaan myös nauttien.

P.s. en käsitä tätä huokailua rankkuudesta ja väsymyksestä. Miksi lasten pitäisi väsyttää? Ei perhe-elämän kuulu olla rankkaa, jotain on pielessä jos näin on. Suoritatteko liikaa vai menettekö aina vain lasten ehdoilla? Lapsiltakin voi odottaa ja vaatia jotain. Harvassa maassa lapset määräävät tahdin. Ja harvassa maassa ollaan näin lapsivastaisia. Olisiko näillä jotain tekemistä toistensa kanssa??

Ei se ole lapsivastaista, jos toteaa että lasten kanssa on rankkaa, tai että lasten seura on uuvuttavaa :) Tai ainakaan minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin.

Mulla kolme,erittäin villiä ja melkein samanikäistä. Viikonloppuna ,kun silmät saan auki ,niin se huuto,riehuminen,tappelu ja juoksu alkaa samantien. En haluaisi edes nousta enää sängystä.

Parisuhde ja intiimielämä on enää muisto.

Kolme tuntia näiden kanssa kotona ,niin olen ihan loppu. Tarvitsisin lomaa omasta elämästäni.

Kyllä, ymmärrän lapsettomia, täysin!

Välillä oikein ärsyttää kun perheelliset luovat jotain illuusiota 'täydellisestä elämästä' . Kyllä siihen lapsiperheen arkeen kuuluu paljon työtä, melua,sotkua ,itkua ja hampaidenkiristelyä.oman ajan puutetta, itsestä ei välttämättä ehdi pitää huolta. Parisuhde kärsii ja on univelkaa.

Jos joku kehtaa väittää että 'oma aika on lasten kanssa' niin valehtelee.

Olisi kiva joskus syödä itse päivällä, ilman keskeytystä.

Rakkaita ovat lapset, mutta helvetin työläitä ja hermoja kiristäviä hyvin usein. Minulla onkin 'tuplaonni' vielä tässä:-)

Tämän tekstin ytimessä oli niin hauska ajatus, että oli pakko nostaa se esiin: "Jos joku kehtaa väittää että 'oma aika on lasten kanssa' niin valehtelee." Eli siis erilainen näkökulma kirjoittajan kanssa on vale :D

YKSI esimerkki: Kolmevuotias tyttäreni keksi eilen leikin. Katselin uutisia TV:stä. Hän kääriytyi sohvalla vilttiin ja huuteli sieltä "Kato! Iskä, iskä, iskä, tää on muna!" Osaan jo kysyä tällaisiin: "Jaa. Mistäs tämä muna tänne tipahti?" Viltin alta kuuluu: "Kukaan ei tiedä. Nyt se kuoriutuu!!!" Esiin pomppaa lapsi hiukset joka suuntaan staattisesta sähköstä sojottaen ja kiljuu: "Munasta kuoriutuu MINÄ!!!"

Putosin totaalisesti. Nauroin vedet silmissä. En ajatellut lainkaan sangen stressaavaa työtäni, Suomen taloustilannetta, Manchesterin terrori-iskua tai Sipilän KiKyä. Olin täydellisen, sataprosenttisen onnellinen.

Jos tämä ei ollut minun omaa aikaa niin kenen h*lvetin aikaa se oli????

Vähän OT.

Minäkin ihmettelen sitä, miten lapset huutavat ja remuavat kotona sisällä.

Ulkonahan on sellaisten leikkien aika ja paikka. Meillä ainakin ulkoleikkien jälkeen ollaan sisällä iltaisin ihan rauhallisesti ja kiltisti, tehdään palapelejä, luetaan yms.

Vaimon siskolla oli aktiivinen poikalapsi. Häntä kävi sääliksi - he asuivat kerrostalossa ja äiti ei päivisin paljon muuta tehnyt kuin roikkui netissä (töissä käyvä isä teki jopa päiväruuat valmiiksi ja siivosi). Poika käytännössä kirjaimellisesti kiipeili kämpän seinillä, kun aktiiviseen tekemiseen ei päivän mittaan juuri ollut muita mahdollisuuksia.

Miksi lapset eivät riehu ulkona? Ulos leikkipaikalle ja lähimetsään riehumaan, villit viikarit kiipeilemään puihin, potkimaan palloa, rakentamaan majoja, "miekkailemaan", talvisin laskemaan mäkeä, rakentamaan lumilinnoja ja menemään lumisotaa. Meillä juuri talvi on loistavaa aikaa - kadun päässä alkaa pitkähkö jyrkkä rinne, jota laskiessa (ja kiivetessä!) villeimmänkin veijarin energiataso hiipuu niin, että illalla satu ja syli maistuu.

Meillä on vaan 1 lapsi 5v en omasta mielestä jää paitsi mistään,eikä meillä ole mitään sotkua.

Jos lapsia olisi monta voisi fiilikset olla toiset?

Itse kyllä syön lapsen kanssa ilta-auringossa kuistilla jäätelöt ja jutellaan päivän tapahtumista ennemmin kuin istun terassilla kittaamassa kaljaa.

M kirjoitti:

Meillä on vaan 1 lapsi 5v en omasta mielestä jää paitsi mistään,eikä meillä ole mitään sotkua.

Jos lapsia olisi monta voisi fiilikset olla toiset?

Itse kyllä syön lapsen kanssa ilta-auringossa kuistilla jäätelöt ja jutellaan päivän tapahtumista ennemmin kuin istun terassilla kittaamassa kaljaa.

Miksi aina tämä kalja/biletyshomma vedetään tähän mukaan? :D Ihan niinkuin se lapseton ei voisi nauttia sitä jäätelöä. Ja ihan niinkuin sen lapsen kanssa ei voisi juoda sitä olutta.

Niin me ollaan erilaisia, neljä omaa lasta ja nyt odottelen innolla isovanhemmaksi tuloa. Virtaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Se ilo, mitä joku vanhempi saa lapsistaan, minä saan siitä, että saan olla hiljaisessa, tyylillä sisustetussa kodissani ja syventyä kenenkään häiritsemättä johonkin minua kiinnostavaan puuhaan. Silloin mieli tyyntyy ja tajunta laajenee.

Joo et saa. Ihan turha yrittää edes verrata, kun kysymyksessä on niin täysin erilaiset asiat.

Mun puolesta kenenkään ei pidä tehdä lapsia, enkä ikinä ketään siihen hommaan painosta tai muuta. Mutta jos ei vanhemmuutta ole kokenut, ei yksinkertaisesti ole kykenevä siitä yhtään mitään oikeasti sanomaan. TOki voi sanoa, että se näyttää tai vaikuttaa joltain, mutta oikeasti siitä ja sen syvyydestä ei tiedä mitään. 

Usein täällä on myös jotenkin outo näkemys, että vanhemmuus on sitä, että on pieniä lapsia. Ne lapset kuitenkin kasvaa. Ja jos mä olenkin joskus laittanut paljon aikaa ja vaivaa ( riehuviin ja sotkeviin ja tappeleviin) lapsiini, on nyt ihan mahtavaa, kun on aina ihan parasta seuraa mun kolmesta teinipojasta ( Kyllä, ne on kivoja eikä haistattele tms. nämä on ihan kasvatuskysymyksiä), ja tietysti myös ihan hulluna apua, nelistään kun vanhassa rintamamiestalossa asutaan.

Vanhempi-lapsisuhde on yksi elämän pisimmistä ja syvimmistä suhteista, jos sen ottaa vastaan ja hoitaa hyvin. 

Mulla kolme tyttöä, ikäskaala 2v, 3v ja 8v ja sotkea osaavat, mutta ovat todella rauhallisia. Välillä pelottavankin rauhallisia. Pienemmät leikkivät keskenään ja saan syödä rauhassa aamupalani, isompi onkin koulussa. Ainut mikä tässä perheessä on hankalaa on automatkat, kaksi pienintä menettää hermonsa autossa heti. Sitä mulla on ikävä, että joskus kävisi autolla ajelemassa, jossain ihan toisessa kaupungissa. Pysähtyisi katselemaan maisemia ja nähtävyyksiä. Muuten elo on aika rauhallista, vaikka lapsia onkin. Mutta pakko myöntää, että toisten villit lapset väsyttävät myös mua.

Siis mit vit. Minulla on kolme lasta eikä ne ole mitään hulluja riehujia vaan ihan normaaleja lapsia jotka leikkii ja juttelee kuin ihmiset kuunaan. Ehkä kerran kuussa tulee tilanne että joutuu komentamaan liian riehakkaaksi äityvää leikkiä.

Lapsille on opetettu ettei toisen puhetta keskeytetä, aikuiset kahvittelee rauhassa jne. Moni aikuinen voisi sen sijaan kohdella lapsia kuin ihmisiä, monellekko aikuiselle jättää vastaamatta kysymykseen?

Aah. Minulla on neljä lasta. Vanhin on nyt kaksikymppinen, toinen pari vuotta nuorempi ja sitten on kaks alle 12v. Olen nauttinut joka hetkestä. Välillä ollut kotiäitinä, välillä töissä. Näihin vuosiin on mahtunut meteliä ja hiljaisuutta. Koskaan en ole katunut:) Taitaa olla luonnekysymys. Joillekin lapset on liikaa, joillekin työelämä, jotkut tekee kaiken iisisti vasemmalla kädellä, tasapainotellen yhdellä jalalla. Namaste:)

Onhan se kurjaa jos kokee elämänsä kovin raskaana, oli lapsia tai ei. Meillä on kolme lasta ja pienin vasta 3 kuukauden. Pääasiassa itsekseni näitä hoidan enää kyllä koe mitenkään raskaaksi. Vanhemmat lapset tappelee välillä aika paljon, mutta enemmän on kuitenkin niitä hyviä hetkiä ja leikkivät ja pelailevat sovussa. Ovat myös sen verran vanhoja jo että ymmärtävät kun sanon että nyt pitää olla hetki hiljaa, äiti lepää vähän aikaa tmv. Olen yrittänyt pitää kotona rauhallista tunnelmaa, riehuntaleikit tapahtuu pihalla ja sisällä ollaan asiallisesti. Kannatan myös ehdottomasti riittävää ulkoilua ja liikuntaa, mutta myös sopivasti aikaa rauhoittumiseen omissa oloissaan. Se on isommissa perheissä tärkeää, että jokainen pääsee halutessaan myös omaan rauhaan.

Itse taas olen niin onnellinen että uskallettiin tehdä lapset <3 Ne tyhjyyttä kaikuvat seinät ja merkityksettömät viikonloput, lomat, juhlat, arki-illat... ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin uuvuin lapsiperheessä vieraillessani. Tosin kyseessä oli kolme päivää. Perheessä 2&4-vuotiaat ja se meteli ja toisten kimpussa jatkuvasti olo, samoista asioista tuhat kertaa päivässä kieltäminen. Huh huh. Vahvisti kyllä omaa mielipidettäni siitä, että vielä ainakaan en ole halukas lapsia saamaan. Pidän kyllä lapsista, työskentelenkin heidän parissaan ja se 8h päivässä menee kyllä. Mutta ei vuorokauden ympäri. Eikö se ole todella tylsääkin? Päivät pyörii vaan kasvattamisen, ruuan tekemisen ja siivoamisen parissa. Istua lattialla legojen seassa ja toimia erotuomarina kun kumpikin haluaisi juuri sen saman helvetin lelun mihin toinen sattui tarttumaan :S

Mitä ihmettä, onko palstan legenda kotona makaavista mammoista kumottu?!? Siis joku lapseton on päässyt näkemään kuinka ne raataa keittiössä, siivoo ja vielä kasvattaa lapsetkin siinä sivussa. Eihän sen näin pitänyt mennä???!! ;)

Minä tiesin jo teininä etten halua lapsia. En halunnut vastuuta, huolta, rauhattomuutta. Ajattelin, että lapsista pitää pitää hyvää huolta, huolehtia ne hyvään elämään lähes 20 vuotta, lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, sitten olisi kauhea huoli miten lapset tulevat pärjäämään omassa elämässään ja ettei niille vaan satu mitään. Sitten se raha, lapsiin menee paljon rahaa. Nuo olivat päällimmäiset syyt.

Nyt olen kiitollinen valinnastani ja omasta hyvästä elämästäni, olen tehnyt paljon asioita ja uteliaisuus, hyväntuulisuus ja iloisuus ovat pysyneet matkassa. Olen elänyt hyvää elämää aviomieheni kanssa, onnellisena. Viihdytään luonnossa ja arvostetaan rauhaa, omaa aikaa ja vapautta. Työ on oikeastaan ainoa mistä täytyy huolehtia. Vapaus on tärkeä asia minulle, voin tehdä asioita oman rytmini ja valintojeni mukaan. Ja tämä rauha, hiljaisuus - luksusta seurata mökillä vain lintujen elämää, juoda aamukahvit rauhassa eikä tarvitse suunnitella mitään.

Luulen, että eniten minua häiritsisi etten saisi olla rauhassa kun sitä hetkeä kaipaan. Enkä tietysti voisi elää näin täysin itselleni. Kyllä lapsettomuus on oma valintani ja olen mielestäni hyvän valinnan tehnyt. En sääli lapsiperheitä enkä itseäni, onnellinen on ihminen, joka on tyytyväinen valintoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin uuvuin lapsiperheessä vieraillessani. Tosin kyseessä oli kolme päivää. Perheessä 2&4-vuotiaat ja se meteli ja toisten kimpussa jatkuvasti olo, samoista asioista tuhat kertaa päivässä kieltäminen. Huh huh. Vahvisti kyllä omaa mielipidettäni siitä, että vielä ainakaan en ole halukas lapsia saamaan. Pidän kyllä lapsista, työskentelenkin heidän parissaan ja se 8h päivässä menee kyllä. Mutta ei vuorokauden ympäri. Eikö se ole todella tylsääkin? Päivät pyörii vaan kasvattamisen, ruuan tekemisen ja siivoamisen parissa. Istua lattialla legojen seassa ja toimia erotuomarina kun kumpikin haluaisi juuri sen saman helvetin lelun mihin toinen sattui tarttumaan :S

Mitä ihmettä, onko palstan legenda kotona makaavista mammoista kumottu?!? Siis joku lapseton on päässyt näkemään kuinka ne raataa keittiössä, siivoo ja vielä kasvattaa lapsetkin siinä sivussa. Eihän sen näin pitänyt mennä???!! ;)

Kun äiti hoitaa lapsia, siihen kuuluu vain ruuan nosto pöytään ja pesukoneen napin painaminen. Apinakin osaa ja makaamiseen jää aikaa loppupäivä. Palstalta opittu.

Kun lapseton menee lapsiperheeseen, hoitaa toisen perheen lapsia tai näkee lapsiperheen julkisella paikalla, kokemuksensa on verrattavissa Keskiajan kurjuuteen ja orjatyöhön.