5 viikkoa kesälomaa, eikä yhtään ystävää. Mitä keksin lomalleni?
Hei!
En aio surkutella enää yhtään kotonani sitä, että en ole koskaan kelvannut kenellekään sellaiseksi ns. bestikseksi. Olen aina ollut joku kämänen varahenkilö kaikille. Paremman puutteessa. Nuorenakin oli niin, että sain hetkeksi bestiksen, kun hänen bestiksensä löysi poikaystävän, eikä ollut aikaa tälle minulle arvokkaalle ja maailmaa suuremmalle ihmeelle. Hieno elämä! Pääsiäinen meni itkiessä, mutta nyt se on loppu. Minulla on vain tämä yksi elämä ja kun kuolen, niin naapurit haistavat raadon.
Tuleva kesäloma voisi ahdistaa, mutta en lähde siihen. Mitä te muut yksinäiset teette lomillanne?
Ja kyllä, jatkuvasti seuraani yrittää päästä joku epästabiili henkilö. Mutta osaan aika hyvin jo tunnistaa heidät. Sellainen puolituttu sanoi pääsiäisenä, kun mietimme, mitä voisi tehdä ja kun ehdotin, niin hän sanoi: "voisin tulla, jos mulla ei ole mitään muuta" :D. Kiitos, ei kiinnosta tällainen.
Olisi kiva kuulla, teidän muiden yksinäisten kesälomasuunnitelmia <3!
Kommentit (16)
Kiltin miehen koko elämä on yksinäistä Olen ollut yksin viimeiset 23 vuotta vähintään. Kesällä ei nyt välttämättä tehdä mitään. Käyn ehkä turussa ja muuten olenkin kotona ja kulutan aikaa kalastamalla ja veneilemällä. Yksin on turha lähteä mihinkään lomalle missä on pariskuntia ja pitävät hauskaa ja ovat onnellisia, en halua nähdä sellaista.
En ymmärrä ongelmaasi. Mihin asioihin siis tarvitaan joku tukihenkilö pitämään kädestä?
Tänä kesänä en ole lähdössä minnekään reissuun, joten loma kuluu puutarhatöiden parissa ja pientä pintaremppaa tehden. Aion lämmittää pihasaunan monena iltana viikossa ja nauttia.
Ap tässä, et selvästikään ole yksinäinen. Se on kuule sellainen tunne, joka nujertaa alleen. On tunne, että ei kelpaa kenellekään tai mihinkään.
Olisi ihana olla joskus jossain jonkun toisen ihmisen kanssa. Saatko kiinni?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Mihin asioihin siis tarvitaan joku tukihenkilö pitämään kädestä?
Minulle sopii se, että vähintään joka toinen päivä menen jonnekin. Vuoroveneellä saareen, eväät ja uikkarit mukana. Sekä joka paikassa istuinalusta mukana. Ja tietenkin vesipullo.
Kirjastoon lukemaan naistenlehtiä.
Lounaalle kerran viikossa.
Bussilla johonkin lähelle päiväretkelle. Ja taas eväät mukaan.
Uimarannalle.
Jos pyöräilet, niin pikku retkiä sinne missä on muitakin.
Kaupungissa ihan vaan puistoon nurmikolle piknikille. Reppu ja hyvät varusteet aina mukaan. (Varo punkkeja)
Yhden Ruotsin risteilyn voi tehdä kesässä, jos budjetti sallii.
Sitten vaan katsekontaktia vastaantulijoihin, ja jokunen sana, jos onnistuu.
Mitään seuraa en ole saanut, mutta kotiin tullessa ei ole niin hyhjä olo.
Samalla paikkakunnalla asuvat osaavat antaa parempia kohde vinkkejä.
Hyvää lomaa sinulle AP.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, et selvästikään ole yksinäinen. Se on kuule sellainen tunne, joka nujertaa alleen. On tunne, että ei kelpaa kenellekään tai mihinkään.
Olisi ihana olla joskus jossain jonkun toisen ihmisen kanssa. Saatko kiinni?Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ongelmaasi. Mihin asioihin siis tarvitaan joku tukihenkilö pitämään kädestä?
En saa kiinni, olen tottunut olemaan ja menemään yksin. Suosittelen, että sinäkin opettelet.
Voi harmi, kuulostaa kurjalta. Moni viihtyy yksin, mutta ei se tietysti lohduta jos itse ei kuulu siihen joukkoon ja nimenomaan kaipaa ystävää. Oletko töissä, harrastuksissa? Tulkitsin ettet ehkä perheellinen?
Mitä jos liittyisit johonkin etsitään ystävää fb-ryhmään? Jotain harrastuksiakin on, missä on leirityyppisiä kursseja, onko ne yhtään sinun tyylisiä? Miltei kyllä lähtisin somesta etsimään juttuseuraa, siinä saa hyvin vaihdettua ajatuksia ja jos synkkaa niin voisi nähdä ja lähteä paremmin tutustumaan.
Mutta ehdottomasti lähde kesällä nauttimaan lomasta ja auringosta! Pidä juuri tuo asenne, viis siitä menetkö yksin, kunhan menet. Usein sitä paitsi seuraa voi yks kaks löytyäkin ja jos ei, yksinkin on varmasti reissussa, tapahtumissa jne. parempi kuin kotona harmitellen.
Itse sinkkuaikoina tein paljon yksin. Matkustin kaupunkilomille ulkomaille, kävin teattereissa, kesäteattereissa, pyöräretkellä (jossa leirialueilla oli aina leppoisaa jutusteluseuraa tarjolla), rannalla, terassilla jne175. Oikeastaan ihan kaikkea mitä kaverinkin kanssa olisin tehnyt. Moni tuppasi olemaan mökillä ja reissussa puolison tai perheen kanssa, joten siksi olin paljon yksin. Ei ne kuitenkaan huonoja aikoja olleet kun nimenomaan lähti nauttimaan elämästä ilman ajatusta, että aina pitäisi olla seuraa, että kehtaa tai viitsii jotain tehdä.
Minäkin viihdyn yksin kesälomalla hyppään moottiripyörän selkään ja lähden ajelemaan ristiin rastiin Euroopassa.
Oispa joskus sellaista lomaa, ettei tarvitsisi koko ajan tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Oispa joskus sellaista lomaa, ettei tarvitsisi koko ajan tehdä jotain.
Olispa palkallinen kesäloma edes kerran elämässä!
Mä olen töissä, koska huomasin että lomat ahdistaa.
Lomani kulkee aina seuraavaa rataa:
Pari ekaa päivää ollaan kotona, hoidetaan kaikki rästissä olevat kodin huoltotyöt, kuten palovarottimien pattereiden testaus, kiuaskivien vaihto yms. Hoidetaan auton katsastus jne.
Kun näistä on päästy, menen Helsinki-Vantaalle ja katson, mihin pääsisi lentäen juuri nyt. Ostan lennon johonkin random-paikkaan. Kohteessa teen jotain, mitä siellä voi tehdä. Voi olla rantaloma, kaupunkiloma, voin vuokrata patikkakamat, voin vuokrata purjeveneen you name it. Mikä vaan käy.
Kun sieltä palaan, seuraavaksi teen pientä oman elämän suunnittelua; katson kielikurssit, joille menen syksyllä, sunnittelen muut aktiviteeti jne.
Jos lomaa vielä tämän jälkeen on jäljellä, teen uuden pikku matkan taas johonkin toiseen random-kohteeseen.
En myöskään ymmärrä ap:n ongelmaa, koska itse todellakin nautin yksinolosta lomilla kun ei tarvitse olla pakkososiaalinen niinkuin töissä. Mutta ehkäpä ap on työssäkin ilman ihmiskontakteja.
AP, tunnistan ehkä olotilasi, jos edes joku oikeasti välittäisi. Minulla on usein sama tunne, ihan vähän auttaa, jos on hyvät elintavat plus kalanmaksaöljy ( ei ole naurun asia) .
Mietin omalta kohdaltani muutamaa tapaamista psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Sen voi kuulemma pyytää Maisan kautta. Uskon, että heiltä voi jo kokemuksen perusteella löytyä hyviä ehdotuksia.
Tämä nykyinen yksinäinen elämäntapa ei tule terveyttä. Jotain muutosta tarvitaan. Siihen nyt koetan panostaa.
Mä nautin kun saan olla yksin. Voisin olla vain kotona, mutta pakko käydä töissä. Neulon, virkkaan, luen kirjoja. Käyn toki myös harrastamassa urheilua, mutta yksin teen senkin. Ei ole mikään ongelma.
Kesälomaa mulla on neljä viikkoa, mutta ei ole varaa tänä vuonna lähteä mihinkään. Eli olen vain ja nautin.