Uskotteko että rakkauksia on kolme jokaiselle?
Jostain luin (en löydä nyt tähän linkkiä) että jokaiselle ihmiselle olisi kolme rakkautta. Ensirakkaus, sitten varsinainen parisuhde (joka myös ehkä aviomies) ja myöhäisemmällä iällä vielä kypsä rakkaus.
Itse en usko että JOKAINEN ihminen on näin onnekas ja siunattu aina uudella rakkaudella uudessa elämäntilanteessa. Kuulostaa aika teoreettiselta. Itse olen ollut useita kertoja ihastunut mutten varsinaisesti rakastunut kuin ehkä kerran. Ja nyt olen kohta 50 v että vieläkö tulisi kaksi rakkautta, enpä usko.
Kommentit (56)
Tiedän ihmisiä jotka eivät ole koskaan seurustelleet.... en sitten tiedä onko heillä ollut jotain salaisia yksipuolisia ihastumisia tms. Mutta valitettavasti kaikki ihmiset eivät koe koskaan rakkautta. Kolme tuntuu jo aika paljolta.
Omasta kokemuksesta uskon, että jokaiselle on vain se yksi suurirakkaus. Toisilla se sattuu olemaan se ensirakkaus, toisilla sitten vähän myöhemmin löydetty. Itselläni se sattuu olemaan juurikin se ensirakkaus. Ei olla oltu yhdessä enää vuosiin, mutta en ole ketään hänen jälkeen rakastanut yhtä paljoa ja pyyteettömästi. Olen ollut jo vuosia naimisissa toisen kanssa, mutta silti se entinen/ensirakkauteni tuntuu rakkaammalta ja häntä aina kaipaan. Vaikka yhdessä ei enää ollakaan, niin hänen vuokseen tekisin lähes mitä vain, mutta ei sellaista tunnetta ole nykyistä miestäni kohtaan, vaikka rakkaudesta olen hänen kanssaan naimisiin mennyt.
Monet ovat yhdessä ilman rakkautta. Eräs ystäväni on esim. aina seurustellut muttei ole koskaan vaikuttanut kovin ihastuneelta näihin. Kun ero tulee, hän vain kohauttaa olkapäitään ja etsii uuden. Hän ei koskaan puhu miehistään mitenkään innostuneesti. Yhden miehensä hän itse paritti toiselle naiselle kyllästyttyään. Ja silti miehet ovat häneen aina ihan lätkässä.
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat yhdessä ilman rakkautta. Eräs ystäväni on esim. aina seurustellut muttei ole koskaan vaikuttanut kovin ihastuneelta näihin. Kun ero tulee, hän vain kohauttaa olkapäitään ja etsii uuden. Hän ei koskaan puhu miehistään mitenkään innostuneesti. Yhden miehensä hän itse paritti toiselle naiselle kyllästyttyään. Ja silti miehet ovat häneen aina ihan lätkässä.
Helpompaahan se olisi elää noin. Rakastaminen on aika raastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastanut kahta ihmistä, ja nyt olen sinkkuna. Aivan varmasti rakastan vielä vähintään kymmenennen kerran. Se ei ole minulle vaikeaa nyt, kun olen oppinut kuuntelemaan omia tunteitani.
Okei. Kannattaa kertoa heti niille seuraaville rakkauksille, etteivät ne tule kestämään. :P
näin varmaan on, miehillä vaan "kypsä" rakkaus osuu naisen toiseen ja joskus jopa ensimmäiseen rakkauteen ts. toinen vaimo huomattavasti itseä nuorempi.
En ole ollut koskaan rakastunut. N47
Hmm... Mikähän luonnonoikku minä sitten olen? Ensimmäinen ensirakkaus ei johtanut ikinä kunnolla mihinkään, toinen rakkaani kuoli (<3), kolmas jätti ja nyt meneillään neljäs rakkauteni. Kaikkia olen yhtälailla rakastanut, toki ensirakkautta teinin kiihkeydellä maustettuna.
En usko tuollaiseen höpöhöpöön. Aivojen kemiastahan rakkaudessa vain on kyse. Ei aivojen toiminnalle ole laskukaavaa, milloin ja montako kertaa hormonit ja kroppa reagoivat joihin ärsykkeisiin.
itselleni kävi niin, että yhdestä teinirakkaudestani meinasi tulla myös ns. kypsän iän rakkaus, kun kohtasimme uudestaan..... mutta ei siitä sitten mitään tullutkaan, kun hänellä oli eksänsä kanssa vielä kaikki kesken. Mutta olisihan se hienoa olla rakastunut samaan ihmiseen kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Mikähän luonnonoikku minä sitten olen? Ensimmäinen ensirakkaus ei johtanut ikinä kunnolla mihinkään, toinen rakkaani kuoli (<3), kolmas jätti ja nyt meneillään neljäs rakkauteni. Kaikkia olen yhtälailla rakastanut, toki ensirakkautta teinin kiihkeydellä maustettuna.
En usko tuollaiseen höpöhöpöön. Aivojen kemiastahan rakkaudessa vain on kyse. Ei aivojen toiminnalle ole laskukaavaa, milloin ja montako kertaa hormonit ja kroppa reagoivat joihin ärsykkeisiin.
Jaa-a, itse kyllä uskon että vanhempana pystyy järjellään torppaamaan nämä aivojen lähettämät ärsykkeet. Siis miten sitä jaksaisi muka vielä 60-vuotiaana reagoida samanlaisiin hyvännäköisiin (tai ns.omantyylisiin) ja tietyn persoona omaaviin kuin 20-vuotiaana. Ja se on toisaalta ikävää - että voi järjellä kontrolloida tunteitaan vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin (en löydä nyt tähän linkkiä) että jokaiselle ihmiselle olisi kolme rakkautta. Ensirakkaus, sitten varsinainen parisuhde (joka myös ehkä aviomies) ja myöhäisemmällä iällä vielä kypsä rakkaus.
Itse en usko että JOKAINEN ihminen on näin onnekas ja siunattu aina uudella rakkaudella uudessa elämäntilanteessa. Kuulostaa aika teoreettiselta. Itse olen ollut useita kertoja ihastunut mutten varsinaisesti rakastunut kuin ehkä kerran. Ja nyt olen kohta 50 v että vieläkö tulisi kaksi rakkautta, enpä usko.
Mulla on ollut se onni että mun elämässä on tuo toteutunut. Tavallaan. Nuoruuden rakkaus on suuri rakkauteni mutta emme koskaan perustaneet perhettä yhdessä, tämä on suurin suruni. Olen silti löytänyt rakkaan puolison ja minulla on ihana perhe. Nyt alkaa ikää olemaan jo lähemmäs 60v ja tuo ensirakkaus on yhä elämässäni yli 30v jälkeenkin. Tapahtui elämässä mitä tahansa hän on minun ensimmäiseni ja viimeiseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, naurettavaa höpötystä.
Samaa mieltä. Yhtä järkiperäinen teoria olisi esimerkiksi se, että voit voittaa lotossa, jos sinulla on lottoriviä tehdessäsi keltaiset housut jalassa ja viheltelet letkajenkan säveltä.
Aion kokeilla tätä!
En usko. Jokaiselle on monia mahdollisesti sopivia. Riippuu millaisessa vaiheessa kohdataan. Onko tilanne sopiva, onko itse sopivassa tilassa. Sama koskee sitä toista.
En usko mihinkään elämää suurempaan kohtaloniskuun vaan siihen mitä itse tekee, millainen on ja miten elää.
Teinirakkautta voi jäädä jauhamaan. Mutta silloin jauhaa vain omaa keskeneräisyyttään. Mahdollisuuksia, huumaa, takertumista.
Rakkaus on tekoja. Rakkauden tunne on tekoja, ilmapiiriä.
Rakastan puolisoani. Olen rakastanut ennenkin ja edelleen tunnen hyviä ajatuksia joihinkin. Mutta teinihuumaa en kaipaa, näen siinä itseni vain keskenkasvuisena, todellisuus ei ollut mukana.
Tiedän että voisin rakastaa vielä jotain toistakin, mutta en sitä kaipaa, en halua tästä rakkaudestani luopua. Olen sitoutunut.
Mutta en mitenkään kuvittele että minä tai puolisoni olisimme jotenkin ylimaallisia. Olemme molemmat tasapainoisia ja osaamme olla yhdessä. Tehdä rakkauden tekoja
Minun kohdallani pitää paikkansa.
Oli se järjetön nuoruus, josta ei koskasn oikein tullut mitään. Sitten lasten isä 20 v. Ja nyt toinen avioliitto. Kaikki erilaisia.
Vielä tässä voi ehtiä neljännenkin, jos tuo mies ei vuosikymmeniä elä...
OIen 28 v enkä ole koskaan (vielä) kokenut rakkautta. Saisi nyt edes sen ensirakkauden :(
Itse en usko rakkauteen esni silmäysellä. Ihastua toki voi ja pahasti :D mutta rakastumiseen kuuluu muutakin kuin se ulkoinen vetovoima. Jos toista ei tunne, ei voi rakastua. Tämä siis vain oma mielipide. En ainakaan koe että voisin rakastua heti. Olen ihastunut ollut monta kertaa muta nykyiseen rakastuin vasta reilu puoli vuotta seurustelun aloittamisen jälkeen.