Kuulutko niihin ihmisiin, jotka käyttävät sanoja PIPI ja POPPAA?

tai että maito on häppä, pylly pymppy, kylpy pyypyy, tai maha joku massu...

Vierailija kirjoitti:

Siis nuo ovat varmasti karseimmat lapsille opetetut sanat ikinä. Eihän tuollainen lässytys edes edistä kielen kehitystä. Miksei voi vaan sanoa, että puuro on kuumaa? Tai että polveen tuli haava, laitetaan laastari?

Sieluntoverini ❤ En olekaan yksin tämän asian kanssa.

Kuulun. <3 Aijai poppaa! Tuliko pipi? ;(

Pyypyy? Mikä se on? Voi jeesus.

Vauva juo mammia.

Tuollainen nimenomaan edistää kielen kehitystä.

Mä käytän sanaa poppa. :D kaveri joskus repes nauramaan kun poltin suuni ja ärähdin itekseni "voi saatana kun oli poppa"

N26 ei lapsia

jOO tollasia ihmisiä tekis mieli tinttasta naamaan. Se kaikki lässytys on vaan niin ärsyttävää kuultavaa.

Puhun lapselleni eri kielellä, mutta sana "pipi" tarkoittaa lasten sanastossa äidinkielelläni pissaa /pissahätää. Poppa-sanaa en tunne. M29 ja latino

Siis mikä on poppaa? Murresana? Pipiä täällä käyttää päiväkodin tädit eli pipi on tullut myös kotiin käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen nimenomaan edistää kielen kehitystä.

Olen päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä lastentarhanopettajana, ja vaikka minulla on osaaminen lapsen kielen kehityksen tukemiseen, poppaa ja pipi eivät kuulu omaan sanavarastooni töissä. Eivät myöskään mammi, pyypyy, nanna, massu tai simmu. Kielen rikastaminen ja kielen kehityksen tukeminen toteutuvat kyllä ilman vauvasanojen käyttöä muilla keinoilla.

Kieltä voidaan rikastaa loruilla ja lauluilla, ja kielen kehitystä tuen sanoittamalla. Jos lapsi esimerkiksi osoittaa maitopurkkia ja huutaa "mammi", totean, että "maito" ja kysyn, haluaako lapsi maitoa. Sama lapsi osaa pian jo sanoa, että "maito".

Meillä ei ole noita lapsille käytetty. En itse noista sanoista muutenkaan välitä, mutta tuo poppa on kaikista pahin.

Mulla on vaan kamala mielikuva tilanteesta, jossa joku vieras henkilö joutuu varoittamaan lasta jostakin kuumasta ja vaarallisesta ja huutaa " varo, kuumaa!" ja lapsi ei ymmärrä vaaraa, kun on käytetty sanaa poppa.

Entäs TISSILIIVIT! Perhana naiset, miten paljon inhoatte itseänne, että puhutte tisseistä rintojen sijaan ja imettäessä hoette tisssiätisssiätisssiä.

Poppaa on kyllä yksi maailman historian typerimmistä sanoista.

Monet opettavat sanan poppa, koska se on helppo sanoa. Helpompi kuin kuuma.

Lto jatkaa: meidän ryhmän 1,5-2-vuotiailla on monella jo tosi hyvä sanavarasto. Lapsille puhutaan paljon, ja moni pyrkii innokkaana toistamaan hankaliakin sanoja tyyliin vesimeloni. Lapset osaavat sanoa esimerkiksi leipä, maito, ruoka, pastilli, silmä, nenä, pyyhe, auto ym. Jos käyttäisimme toisenlaista kieltä, lapset varmaan puhuisivat vain mammista ja massusta. Jos esimerkiksi sanan "poppaa" sijaasta "kuumaa" ei vielä onnistu, lapsi kuitenkin tietää, mitä kuuma tarkoittaa, ja tavoittelee jo sanaa sanomalla esimerkiksi "ruoka kuu"

Pitää muistaa käyttää kirjakieltä vauvasta asti. Sehän on välinpitämätöntä, jos valitsee sanansa väärin. Juokse sinä humma= juokse ruuna, hei katsopas vaari tuota hauvaa= äidinisä katso tuota berninpaimenkoira....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen nimenomaan edistää kielen kehitystä.

Olen päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä lastentarhanopettajana, ja vaikka minulla on osaaminen lapsen kielen kehityksen tukemiseen, poppaa ja pipi eivät kuulu omaan sanavarastooni töissä. Eivät myöskään mammi, pyypyy, nanna, massu tai simmu. Kielen rikastaminen ja kielen kehityksen tukeminen toteutuvat kyllä ilman vauvasanojen käyttöä muilla keinoilla.

Kieltä voidaan rikastaa loruilla ja lauluilla, ja kielen kehitystä tuen sanoittamalla. Jos lapsi esimerkiksi osoittaa maitopurkkia ja huutaa "mammi", totean, että "maito" ja kysyn, haluaako lapsi maitoa. Sama lapsi osaa pian jo sanoa, että "maito".

Ei se että kielen monipuolinen käyttäminen edistää kielen kehitystä tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsee sanoa pipi tai poppa. Normaalin lapsen puhumaan oppimista ei tarvitse mitenkään erityisesti edistää ja lapsi oppii kyllä että mammi, maito, maitu, mölö, ja ne muut sanat tarkoittavat samaa asiaa.

Kun omat lapseni olivat pieniä, sain usein kuulla että lapselle pitää puhua oikeilla sanoilla, ei vauvakielellä. Me viittasimme mieheni kanssa kintaalla moisille neuvoille ja puhuimme lapsille aivan mitä sattuu. Puhuimme oikeilla ja keksityillä murteilla, vääntelimme sanoja ja keksimme uusia jatkuvasti, koska niin teimme ennen lapsiakin. Kaikki kolme lasta ovat saaneet koulun alkaessa palautetta poikkeuksellisen hyvästä kielenkäytöstä ja laajasta sanavarastosta, mikä voi olla sattumaa tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen nimenomaan edistää kielen kehitystä.

Olen päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä lastentarhanopettajana, ja vaikka minulla on osaaminen lapsen kielen kehityksen tukemiseen, poppaa ja pipi eivät kuulu omaan sanavarastooni töissä. Eivät myöskään mammi, pyypyy, nanna, massu tai simmu. Kielen rikastaminen ja kielen kehityksen tukeminen toteutuvat kyllä ilman vauvasanojen käyttöä muilla keinoilla.

Kieltä voidaan rikastaa loruilla ja lauluilla, ja kielen kehitystä tuen sanoittamalla. Jos lapsi esimerkiksi osoittaa maitopurkkia ja huutaa "mammi", totean, että "maito" ja kysyn, haluaako lapsi maitoa. Sama lapsi osaa pian jo sanoa, että "maito".

Ei se että kielen monipuolinen käyttäminen edistää kielen kehitystä tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsee sanoa pipi tai poppa. Normaalin lapsen puhumaan oppimista ei tarvitse mitenkään erityisesti edistää ja lapsi oppii kyllä että mammi, maito, maitu, mölö, ja ne muut sanat tarkoittavat samaa asiaa.

Kun omat lapseni olivat pieniä, sain usein kuulla että lapselle pitää puhua oikeilla sanoilla, ei vauvakielellä. Me viittasimme mieheni kanssa kintaalla moisille neuvoille ja puhuimme lapsille aivan mitä sattuu. Puhuimme oikeilla ja keksityillä murteilla, vääntelimme sanoja ja keksimme uusia jatkuvasti, koska niin teimme ennen lapsiakin. Kaikki kolme lasta ovat saaneet koulun alkaessa palautetta poikkeuksellisen hyvästä kielenkäytöstä ja laajasta sanavarastosta, mikä voi olla sattumaa tai sitten ei.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen nimenomaan edistää kielen kehitystä.

Olen päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä lastentarhanopettajana, ja vaikka minulla on osaaminen lapsen kielen kehityksen tukemiseen, poppaa ja pipi eivät kuulu omaan sanavarastooni töissä. Eivät myöskään mammi, pyypyy, nanna, massu tai simmu. Kielen rikastaminen ja kielen kehityksen tukeminen toteutuvat kyllä ilman vauvasanojen käyttöä muilla keinoilla.

Kieltä voidaan rikastaa loruilla ja lauluilla, ja kielen kehitystä tuen sanoittamalla. Jos lapsi esimerkiksi osoittaa maitopurkkia ja huutaa "mammi", totean, että "maito" ja kysyn, haluaako lapsi maitoa. Sama lapsi osaa pian jo sanoa, että "maito".

Ei se että kielen monipuolinen käyttäminen edistää kielen kehitystä tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsee sanoa pipi tai poppa. Normaalin lapsen puhumaan oppimista ei tarvitse mitenkään erityisesti edistää ja lapsi oppii kyllä että mammi, maito, maitu, mölö, ja ne muut sanat tarkoittavat samaa asiaa.

Kun omat lapseni olivat pieniä, sain usein kuulla että lapselle pitää puhua oikeilla sanoilla, ei vauvakielellä. Me viittasimme mieheni kanssa kintaalla moisille neuvoille ja puhuimme lapsille aivan mitä sattuu. Puhuimme oikeilla ja keksityillä murteilla, vääntelimme sanoja ja keksimme uusia jatkuvasti, koska niin teimme ennen lapsiakin. Kaikki kolme lasta ovat saaneet koulun alkaessa palautetta poikkeuksellisen hyvästä kielenkäytöstä ja laajasta sanavarastosta, mikä voi olla sattumaa tai sitten ei.

Kun sanoit, ettei normaalin lapsen kielen kehitystä tarvitse edistää, niin itse asiassa kyllä tarvitsee. Kielen kehitys ja puhumaan oppiminen tapahtuu lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksessa, ja aikuisen roolilla on iso merkitys siinä, miten puhuminen edistyy.

Ei lapsellekaan nyt voi puhua ihan miten sattuu. Selkeys on tärkeää. Siksi esimerkiksi suositellaan, että jos perheessä puhutaan montaa kieltä, pienelle lapselle valittaisiin päiväkodissa puhuttavan suomen lisäksi kotiin yksi selkeä äidinkieli, jota lähdetään puhumaan.