Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Epäilen kyllä vahvasti, että sellainen mies, joka puhuu jatkuvasti tunteistaan ja suuttuu jos nainen on eri mieltä asiasta, saa naiselta aika pian kenkää, koska nainen ei kestä ailahtelevaa miestä. Miehillä on taas aikojen saatossa kehittynyt kyky joko geneettisesti tai sukupuolen perimätietona päästää toisesta korvasta sisään menevät asiat toisesta ulos. Tämä siis yleisellä tasolla.

Epäilen, että naisten lehdet yms. naisten kulttuuri on saanut naiset ylianalysoimaan elämäänsä eikä nainen osaa suhteuttaa asioita rationaalisesti vaan niistä vedetään yliampuvia johtopäätöksiä. Aika usein naiset tuntuvat ajattelevat että minulla on oikeus (ja kyllähän heillä yleensä onkin oikeus), mutta aika usein naisilla tuntuu unohtuvan se seikka että oikeuksista seuraa myös vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Meillä ainakin tuo keskustelu käytiin jo seurustelun alussa. Mieskin onneksi tykkää matkustamisesta, vähemmän kuitenkin kuin minä, ja hänelle se on ihan ok, että matkustan yksin niihin kohteisiin, jotka häntä eivät kiinnosta. Muuten emme varmaan yhdessä voisi ollakaan.

Eivätkö ihmiset oikeasti puhu tällaisista asioista ennen kuin perustavat perheen tai sitoutuvat ylipäänsä vakavasti?

Minä en ole koskaan tajunnut tätä, että toinen ei halua lähteä jonnekin matkakohteeseen ja sitten toinen matkustaa sinne yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Meillä ainakin tuo keskustelu käytiin jo seurustelun alussa. Mieskin onneksi tykkää matkustamisesta, vähemmän kuitenkin kuin minä, ja hänelle se on ihan ok, että matkustan yksin niihin kohteisiin, jotka häntä eivät kiinnosta. Muuten emme varmaan yhdessä voisi ollakaan.

Eivätkö ihmiset oikeasti puhu tällaisista asioista ennen kuin perustavat perheen tai sitoutuvat ylipäänsä vakavasti?

Vastaus kysymykseesi löytyy kommentista 595. Eli kyllä puhutaan. Mutta kun vuosia kuluu, toinen muuttaakin  mielensä. Minä ihmettelen niitä naisia, jotka jo nuorina tietävät 100%:n varmasti, mitä mieltä ovat jostain asiasta myös 10 tai 20 vuoden päästä. 18-vuotiaana olin täysin varma, että en halua lapsia. 25-vuotiaana minusta tuli äiti. Ja ei, en tullut äidiksi vastoin omaa tahtoani tai kenenkään painostuksesta. 25-vuotiaana en ollut ikinä edes nähnyt tietokonetta. Jos minulta olisi silloin kysytty, aionko joskus elämässäni ostaa osakkuuden it-alan yrityksestä, olisi varmasti vastannut, että no en todellakaan. 45-vuotiaana kuitenkin tein niin. Olisiko minun pitänyt jättää lapsi tekemättä tai osakkuus ostamatta vain siksi, että joskus vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin olin ollut eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kyllä vahvasti, että sellainen mies, joka puhuu jatkuvasti tunteistaan ja suuttuu jos nainen on eri mieltä asiasta, saa naiselta aika pian kenkää, koska nainen ei kestä ailahtelevaa miestä. Miehillä on taas aikojen saatossa kehittynyt kyky joko geneettisesti tai sukupuolen perimätietona päästää toisesta korvasta sisään menevät asiat toisesta ulos. Tämä siis yleisellä tasolla.

Epäilen, että naisten lehdet yms. naisten kulttuuri on saanut naiset ylianalysoimaan elämäänsä eikä nainen osaa suhteuttaa asioita rationaalisesti vaan niistä vedetään yliampuvia johtopäätöksiä. Aika usein naiset tuntuvat ajattelevat että minulla on oikeus (ja kyllähän heillä yleensä onkin oikeus), mutta aika usein naisilla tuntuu unohtuvan se seikka että oikeuksista seuraa myös vastuu.

Minä olen tällanen tunteista puhuva mies ja osoitan sen myös käytökselläni. Ei naiset ole minua sietäneet, on elämä kuulemma liikaa vuoristorataa. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Meillä ainakin tuo keskustelu käytiin jo seurustelun alussa. Mieskin onneksi tykkää matkustamisesta, vähemmän kuitenkin kuin minä, ja hänelle se on ihan ok, että matkustan yksin niihin kohteisiin, jotka häntä eivät kiinnosta. Muuten emme varmaan yhdessä voisi ollakaan.

Eivätkö ihmiset oikeasti puhu tällaisista asioista ennen kuin perustavat perheen tai sitoutuvat ylipäänsä vakavasti?

Vastaus kysymykseesi löytyy kommentista 595. Eli kyllä puhutaan. Mutta kun vuosia kuluu, toinen muuttaakin  mielensä. Minä ihmettelen niitä naisia, jotka jo nuorina tietävät 100%:n varmasti, mitä mieltä ovat jostain asiasta myös 10 tai 20 vuoden päästä. 18-vuotiaana olin täysin varma, että en halua lapsia. 25-vuotiaana minusta tuli äiti. Ja ei, en tullut äidiksi vastoin omaa tahtoani tai kenenkään painostuksesta. 25-vuotiaana en ollut ikinä edes nähnyt tietokonetta. Jos minulta olisi silloin kysytty, aionko joskus elämässäni ostaa osakkuuden it-alan yrityksestä, olisi varmasti vastannut, että no en todellakaan. 45-vuotiaana kuitenkin tein niin. Olisiko minun pitänyt jättää lapsi tekemättä tai osakkuus ostamatta vain siksi, että joskus vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin olin ollut eri mieltä?

Miten paljon tämän osakkuuden ostaminen häiritsi puolisoasi, tuliko teille ero?

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee mieluummin niinkuin nainen tahtoo, jottei tulisi riitaa ja sen seurauksia...

Onko tämä jokin yllätys? 

Normaalissa parisuhteessa riidan seuraus on useinmiten sovinto, molempia tyydyttävä kompromissi ja usein myös erittäin tyydyttävä sovintoseksi. Terveessä ja normaalissa parisuhteessa riidat puhdistavat parhaimmillaan ilmaa ja pahimmillaankin aiheuttavat vain sen, että molempia kaduttaa ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla parisuhteessa, joka kohtelee puolisoaan niin kaltoin, että tämän pitää riitaa välttääkseen alistua toisen määräysvallan alle.

Minusta tämä ketju on huolestuttava. Ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavat miehet eivät ole normaalissa parisuhteessa edes olleet enkä voi välttyä ihmettelemästä, että mistä se johtuu. Totuus kuitenkin on, että Suomessa on läjäpäin tasapainoisia, kunnollisia ja terveeseen parisuhteeseen kykeneviä tavallisia naisia ja miehiä. Miten ihmeessä tälle palstalle on osunut näin paljon miehiä, jotka ovat ryhtyneet suhteisiin vain jonkinlaisten naispuolisten tyrannien kanssa? Eikö siihen kumppaniin enää viitsitä tutustua ennen sitoutumista? Vai perustetaanko nykyään perhekin samalla kaavalla kuin Tinderissä etsitään mätsejä, eli lähes kokonaan ulkonäön perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee mieluummin niinkuin nainen tahtoo, jottei tulisi riitaa ja sen seurauksia...

Onko tämä jokin yllätys? 

Normaalissa parisuhteessa riidan seuraus on useinmiten sovinto, molempia tyydyttävä kompromissi ja usein myös erittäin tyydyttävä sovintoseksi. Terveessä ja normaalissa parisuhteessa riidat puhdistavat parhaimmillaan ilmaa ja pahimmillaankin aiheuttavat vain sen, että molempia kaduttaa ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla parisuhteessa, joka kohtelee puolisoaan niin kaltoin, että tämän pitää riitaa välttääkseen alistua toisen määräysvallan alle.

Minusta tämä ketju on huolestuttava. Ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavat miehet eivät ole normaalissa parisuhteessa edes olleet enkä voi välttyä ihmettelemästä, että mistä se johtuu. Totuus kuitenkin on, että Suomessa on läjäpäin tasapainoisia, kunnollisia ja terveeseen parisuhteeseen kykeneviä tavallisia naisia ja miehiä. Miten ihmeessä tälle palstalle on osunut näin paljon miehiä, jotka ovat ryhtyneet suhteisiin vain jonkinlaisten naispuolisten tyrannien kanssa? Eikö siihen kumppaniin enää viitsitä tutustua ennen sitoutumista? Vai perustetaanko nykyään perhekin samalla kaavalla kuin Tinderissä etsitään mätsejä, eli lähes kokonaan ulkonäön perusteella?

Johtusko se siitä, että miehiltä ei yleensä paremmin kysellä mielipiteitä tai sit niillä ei ole painoarvoa. Nää "kunnolliset ja terveet" parisuhteet ei välttämättä sitä ole, kun aletaan tonkimaan pintaa syvemmältä. Kaikki vaan näyttää ulospäin hyvältä.

Toiseks tää on aika jännä kuvitelma naisilta, että täällä kirjoittelisi miehistä vaan se pohjasakka. Näinkö paljon arvostetaan miehiä vai yrittääkö naiset väistellä totuutta tällä keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Meillä ainakin tuo keskustelu käytiin jo seurustelun alussa. Mieskin onneksi tykkää matkustamisesta, vähemmän kuitenkin kuin minä, ja hänelle se on ihan ok, että matkustan yksin niihin kohteisiin, jotka häntä eivät kiinnosta. Muuten emme varmaan yhdessä voisi ollakaan.

Eivätkö ihmiset oikeasti puhu tällaisista asioista ennen kuin perustavat perheen tai sitoutuvat ylipäänsä vakavasti?

Vastaus kysymykseesi löytyy kommentista 595. Eli kyllä puhutaan. Mutta kun vuosia kuluu, toinen muuttaakin  mielensä. Minä ihmettelen niitä naisia, jotka jo nuorina tietävät 100%:n varmasti, mitä mieltä ovat jostain asiasta myös 10 tai 20 vuoden päästä. 18-vuotiaana olin täysin varma, että en halua lapsia. 25-vuotiaana minusta tuli äiti. Ja ei, en tullut äidiksi vastoin omaa tahtoani tai kenenkään painostuksesta. 25-vuotiaana en ollut ikinä edes nähnyt tietokonetta. Jos minulta olisi silloin kysytty, aionko joskus elämässäni ostaa osakkuuden it-alan yrityksestä, olisi varmasti vastannut, että no en todellakaan. 45-vuotiaana kuitenkin tein niin. Olisiko minun pitänyt jättää lapsi tekemättä tai osakkuus ostamatta vain siksi, että joskus vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin olin ollut eri mieltä?

Miten paljon tämän osakkuuden ostaminen häiritsi puolisoasi, tuliko teille ero?

Kyse ei taaskaan ole tuosta vaan siitä, että jos tietyt asiat pitää puhua läpi jo ennenkuin aloittaa parisuhteen, niin sillä puhumisella ei ole mitään merkitystä, jos toinen kuitenkin muuttaa myöhemmin mielensä. Kuten tuolla todettu, että suhteen alussa mies sanoo, että ei halua lapsia ja nainen sanoo, että ei hänkään halua. Hyvä, parisuhde voi alkaa. Eletään yhdessä, otetaan yhteinen asuntolaina jne ja sitten tulee päivä, jolloin nainen onkin muuttanut mielensä ja haluaa lapsen. Ja sitten se on joko ero tai lapsi, mies saa valita. Mies ei olisi ehkä alkanut ollenkaan parisuhteeseen tämän naisen kanssa eikä ainakaan ottanut yhteistä asuntolainaa, jos olisi jo alussa tiennyt, että nainen sittenkin haluaa lapsen, vaikka väitti muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 
Lastenhankinta: mies voi sanoa, että yksi lapsi riittää. Ensimmäisen lapsen jälkeen naiselle iskeekin uudelleen vauvakuume. Nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, kunnes mies luovuttaa ja suostuu toiseen lapseen. Mies voi olla ihan iloinen ja onnellinen toisestakin lapsesta, mutta jälleen hänen mielipiteellään ei ollut mitään merkitystä. 
Yhteinen tulevaisuus: tämä on minunkin mielestäni niin ympäripyöreä aihe, etten edes itse pystyisi ottamaan siihen kantaa. Jos tuolla kuitenkin tarkoitetaan esim yhteisen asuntolainan ottamista, niin siihen toki voisin sanoa mielipiteeni. Mutta entä, jos miehen mielipide on, että hän ei halua omistusasuntoa asuntolainoineen vaan asuu mieluummin vuokralla? Lopettaako nainen omistusasunnosta haaveilut, kun mies on ilmaissut mielipiteensä? Tuskin. 
Yhteinen seksi: tässä aiheessa miehen pitää olla hyvin varovainen, mitä sanoo. Yksikin väärä sana tai mielipide voi aiheuttaa sen, että seksiä - edes huonoa - ei olekaan pitkään aikaan. Jos mies vaikka sanoo, että hänen mielestään rajut pikapanot, anaaliseksi, kolmen kimppa ja parinvaihto voisivat tuoda virkistystä heidän seksielämäänsä, niin.... PIIP, PIIP, HÄLYTYS,HÄLYTYS: VÄÄRÄ MIELIPIDE!

Siis perhe on lomaillut viisi kesää möllöttäen kotona ja kuudentena kesänä mies suostuu lähtemään Tallinnaan, niin tässä kuviossa mielestäsi on nainen, joka saa tahtonsa aina läpi? :O Mihin unohtui ne viisi kesää, jolloin nainen teki, kuten mies halusi, eli lomaili kotona?

Eihän tuosta ollutkaan kyse vaan siitä, että jos mies tietää, että hänen mielipiteestään alkaa mankuminen, jonka lopputuloksena tehdään kuten nainen haluaa, mies välttyy koko mankumiselta, kun sanoo jo ensimmäisellä kerralla "ihan sama, päätä sinä". Mies pääsee siis paljon helpommalla vastatessaan noin kuin että esittäisi oman mielipiteensä.

Jaa. Minä taas näen tuon niin, että molemmat saavat jossain kohtaa tahtonsa läpi. Mies ei ensimmäisenä tai toisena kesänä halua lähteä, joten kolmantena sitten lähdetään, ja ehditään olla vielä kotonakin. Tottakai alkaa "mankuminen", jos aina tehdään vain sen toisen mukaan.

Ja tottakai sillä miehelläkin on oikeus mankua, jos joka ikinen loma menee matkustamiseen ja hän haluaisi olla kotona. Mutta kun eihän sitä tietenkään voi tehdä, kun sittenhän pitäisi avata suunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee mieluummin niinkuin nainen tahtoo, jottei tulisi riitaa ja sen seurauksia...

Onko tämä jokin yllätys? 

Normaalissa parisuhteessa riidan seuraus on useinmiten sovinto, molempia tyydyttävä kompromissi ja usein myös erittäin tyydyttävä sovintoseksi. Terveessä ja normaalissa parisuhteessa riidat puhdistavat parhaimmillaan ilmaa ja pahimmillaankin aiheuttavat vain sen, että molempia kaduttaa ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla parisuhteessa, joka kohtelee puolisoaan niin kaltoin, että tämän pitää riitaa välttääkseen alistua toisen määräysvallan alle.

Minusta tämä ketju on huolestuttava. Ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavat miehet eivät ole normaalissa parisuhteessa edes olleet enkä voi välttyä ihmettelemästä, että mistä se johtuu. Totuus kuitenkin on, että Suomessa on läjäpäin tasapainoisia, kunnollisia ja terveeseen parisuhteeseen kykeneviä tavallisia naisia ja miehiä. Miten ihmeessä tälle palstalle on osunut näin paljon miehiä, jotka ovat ryhtyneet suhteisiin vain jonkinlaisten naispuolisten tyrannien kanssa? Eikö siihen kumppaniin enää viitsitä tutustua ennen sitoutumista? Vai perustetaanko nykyään perhekin samalla kaavalla kuin Tinderissä etsitään mätsejä, eli lähes kokonaan ulkonäön perusteella?

Vaikka ilmiö onkin ehkä yleisempi miehillä kuin naisilla, ei se silti ole täysin sukupuolisidonnainen. On myös naisia, jotka eivät pidä riitelystä. Ja naisissa on varsin paljon niitä, jotka ihastuttuaan ja rakastuttuaan haluavat mahdollisimman pian muuttaa miehen kanssa yhteen. Tälläkin palstalla saa hyvin usein lukea naisten kirjoituksia, kuinka mies ei halua vielä muuttaa yhteen. Ja kirjoittajalle naiset kilvan vastaavat, että no ei se mies sitten ole sinuun rakastunut, jätä se, ansaitset parempaa. Vaikka tosiasiassa mies nimenomaan haluaisi tutustua ensin kunnolla ja vasta sitten päättää, haluaako sitoutua tähän naiseen vai ei. Naiset kokevat tuhlaavansa aikaansa, jos mies ei ole hyvin nopeasti valmis sitoutumaan. Eli juuri naiset katsovat ihastustaan ruusunpunaisten silmälasien läpi, hyväksyvät tämän mielipiteet esim lasten hankinnasta täysin ja ajattelevat, että kyllä mies vielä muuttuu. Ja kun ei muutu, kysellään kavereilta ja palstalaisilta, millä saisi käännettyä miehen pään missäkin asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Meillä ainakin tuo keskustelu käytiin jo seurustelun alussa. Mieskin onneksi tykkää matkustamisesta, vähemmän kuitenkin kuin minä, ja hänelle se on ihan ok, että matkustan yksin niihin kohteisiin, jotka häntä eivät kiinnosta. Muuten emme varmaan yhdessä voisi ollakaan.

Eivätkö ihmiset oikeasti puhu tällaisista asioista ennen kuin perustavat perheen tai sitoutuvat ylipäänsä vakavasti?

Minä en ole koskaan tajunnut tätä, että toinen ei halua lähteä jonnekin matkakohteeseen ja sitten toinen matkustaa sinne yksin.

Avaisitko hieman: mitä siinä et ymmärrä? Minulla on "bucket list", kohteita joissa haluan elämäni aikana käydä. Olen aloittanut joistakin paikoista haaveilemisen jo ala-asteikäisenä. Miehelleni ne eivät ole tärkeitä paikkoja, hänelle riittää kaupunkiloma silloin tällöin. Miksi minun pitäisi luopua haaveistani vain koska ne eivät ole hänen haaveitaan? Vai mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Arki on tylsää, mutta mielipide pitää muka olla nykyään joka helvetin asiasta, eikö voi joskus olla hiljaa. 

Tuota juuri tarkoitin. Miksi pitää puhua, jos ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa?

Niinpä, ehkä kaikki miehet varsinkaan jaksa joka päivä hölistä joutavaa paskaa milloin mistäkin. Ei mulla ole mielipidettä joka asiaan, onko parisuhde joku lasten kyselytunti jossa mies vastaa monta tuntia naiselle kysymyksiin. Jos on ollut jonkun kanssa kauan, niin tuleeko se jonain shokkina kun tiedetään jo kaikesta kaikki.

TÄMÄ!!!!!!

En tajua tuota jatkuvaa puhumista. Eikä sellaista puhumista kun kavereiden kanssa puhutaan vaan paljon veemäisempää.

Nainen haluaa miehen mielipiteen tuosta ja tuosta eikä mikään kelpaa. Sitten puhutaan taas tunteista. Sitten puhutaan siitä mitä sen joku kaveri on tehnyt ja mitä se tuntee.......

Mistään asiasta ei voi puhua ilman että asia menee parisuhteeseen tai siihen että nainen haluaa miehen mielipiteen jostain täysin pilipali asiasta.

Älä hakeudu parisuhteeseen kun et sellaista selvästikään halua. Problem solved.

Sinä et näytä edes ymmärtävän mitä parisuhde tarkoittaa. Se ei ole sitä että toinen on koko ajan kuin jossain kolmannen asteen kuulustelussa.

Parisuhteessa pitäisi ola helppo ja mukava olla. Ei niin että se on joku helkutin projekti.

Mies ei myöskään halua kuunnella mitään juoruja naisen kavereista, sukulaisista eikä naapureista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee mieluummin niinkuin nainen tahtoo, jottei tulisi riitaa ja sen seurauksia...

Onko tämä jokin yllätys? 

Normaalissa parisuhteessa riidan seuraus on useinmiten sovinto, molempia tyydyttävä kompromissi ja usein myös erittäin tyydyttävä sovintoseksi. Terveessä ja normaalissa parisuhteessa riidat puhdistavat parhaimmillaan ilmaa ja pahimmillaankin aiheuttavat vain sen, että molempia kaduttaa ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla parisuhteessa, joka kohtelee puolisoaan niin kaltoin, että tämän pitää riitaa välttääkseen alistua toisen määräysvallan alle.

Minusta tämä ketju on huolestuttava. Ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavat miehet eivät ole normaalissa parisuhteessa edes olleet enkä voi välttyä ihmettelemästä, että mistä se johtuu. Totuus kuitenkin on, että Suomessa on läjäpäin tasapainoisia, kunnollisia ja terveeseen parisuhteeseen kykeneviä tavallisia naisia ja miehiä. Miten ihmeessä tälle palstalle on osunut näin paljon miehiä, jotka ovat ryhtyneet suhteisiin vain jonkinlaisten naispuolisten tyrannien kanssa? Eikö siihen kumppaniin enää viitsitä tutustua ennen sitoutumista? Vai perustetaanko nykyään perhekin samalla kaavalla kuin Tinderissä etsitään mätsejä, eli lähes kokonaan ulkonäön perusteella?

Vaikka ilmiö onkin ehkä yleisempi miehillä kuin naisilla, ei se silti ole täysin sukupuolisidonnainen. On myös naisia, jotka eivät pidä riitelystä. Ja naisissa on varsin paljon niitä, jotka ihastuttuaan ja rakastuttuaan haluavat mahdollisimman pian muuttaa miehen kanssa yhteen. Tälläkin palstalla saa hyvin usein lukea naisten kirjoituksia, kuinka mies ei halua vielä muuttaa yhteen. Ja kirjoittajalle naiset kilvan vastaavat, että no ei se mies sitten ole sinuun rakastunut, jätä se, ansaitset parempaa. Vaikka tosiasiassa mies nimenomaan haluaisi tutustua ensin kunnolla ja vasta sitten päättää, haluaako sitoutua tähän naiseen vai ei. Naiset kokevat tuhlaavansa aikaansa, jos mies ei ole hyvin nopeasti valmis sitoutumaan. Eli juuri naiset katsovat ihastustaan ruusunpunaisten silmälasien läpi, hyväksyvät tämän mielipiteet esim lasten hankinnasta täysin ja ajattelevat, että kyllä mies vielä muuttuu. Ja kun ei muutu, kysellään kavereilta ja palstalaisilta, millä saisi käännettyä miehen pään missäkin asiassa. 

Jaa. Minä olen ainakin naisena noissa ketjuissa ihmettelemässä, jos jonkun mielestä tuollaisen takia pelkästään pitäisi mies jättää. Riippuu tietysti tilanteesta, jos on seurusteltu 6 vuotta ja yhteenmuutto on miehelle kauhistus, niin kyllä siinä voi jo miettiä, mitä siellä on takana. Mutta parin kuukauden jälkeen en kyllä tuollaista ymmärrä.

En usko juttuun alkuunkaan. Naimisissa on oltu 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee mieluummin niinkuin nainen tahtoo, jottei tulisi riitaa ja sen seurauksia...

Onko tämä jokin yllätys? 

Normaalissa parisuhteessa riidan seuraus on useinmiten sovinto, molempia tyydyttävä kompromissi ja usein myös erittäin tyydyttävä sovintoseksi. Terveessä ja normaalissa parisuhteessa riidat puhdistavat parhaimmillaan ilmaa ja pahimmillaankin aiheuttavat vain sen, että molempia kaduttaa ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla parisuhteessa, joka kohtelee puolisoaan niin kaltoin, että tämän pitää riitaa välttääkseen alistua toisen määräysvallan alle.

Minusta tämä ketju on huolestuttava. Ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavat miehet eivät ole normaalissa parisuhteessa edes olleet enkä voi välttyä ihmettelemästä, että mistä se johtuu. Totuus kuitenkin on, että Suomessa on läjäpäin tasapainoisia, kunnollisia ja terveeseen parisuhteeseen kykeneviä tavallisia naisia ja miehiä. Miten ihmeessä tälle palstalle on osunut näin paljon miehiä, jotka ovat ryhtyneet suhteisiin vain jonkinlaisten naispuolisten tyrannien kanssa? Eikö siihen kumppaniin enää viitsitä tutustua ennen sitoutumista? Vai perustetaanko nykyään perhekin samalla kaavalla kuin Tinderissä etsitään mätsejä, eli lähes kokonaan ulkonäön perusteella?

Vaikka ilmiö onkin ehkä yleisempi miehillä kuin naisilla, ei se silti ole täysin sukupuolisidonnainen. On myös naisia, jotka eivät pidä riitelystä. Ja naisissa on varsin paljon niitä, jotka ihastuttuaan ja rakastuttuaan haluavat mahdollisimman pian muuttaa miehen kanssa yhteen. Tälläkin palstalla saa hyvin usein lukea naisten kirjoituksia, kuinka mies ei halua vielä muuttaa yhteen. Ja kirjoittajalle naiset kilvan vastaavat, että no ei se mies sitten ole sinuun rakastunut, jätä se, ansaitset parempaa. Vaikka tosiasiassa mies nimenomaan haluaisi tutustua ensin kunnolla ja vasta sitten päättää, haluaako sitoutua tähän naiseen vai ei. Naiset kokevat tuhlaavansa aikaansa, jos mies ei ole hyvin nopeasti valmis sitoutumaan. Eli juuri naiset katsovat ihastustaan ruusunpunaisten silmälasien läpi, hyväksyvät tämän mielipiteet esim lasten hankinnasta täysin ja ajattelevat, että kyllä mies vielä muuttuu. Ja kun ei muutu, kysellään kavereilta ja palstalaisilta, millä saisi käännettyä miehen pään missäkin asiassa. 

Jaa. Minä olen ainakin naisena noissa ketjuissa ihmettelemässä, jos jonkun mielestä tuollaisen takia pelkästään pitäisi mies jättää. Riippuu tietysti tilanteesta, jos on seurusteltu 6 vuotta ja yhteenmuutto on miehelle kauhistus, niin kyllä siinä voi jo miettiä, mitä siellä on takana. Mutta parin kuukauden jälkeen en kyllä tuollaista ymmärrä.

Noo, palstalla on paljon keskenkasvuisia pojankloppeja, jotka vielä kokemattomina lähinnä pelkääbät naisia. Muutama kokemus tytöistä (alle 21) vasta takana. Media lisäksi vääristää heidän odotuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee mieluummin niinkuin nainen tahtoo, jottei tulisi riitaa ja sen seurauksia...

Onko tämä jokin yllätys? 

Normaalissa parisuhteessa riidan seuraus on useinmiten sovinto, molempia tyydyttävä kompromissi ja usein myös erittäin tyydyttävä sovintoseksi. Terveessä ja normaalissa parisuhteessa riidat puhdistavat parhaimmillaan ilmaa ja pahimmillaankin aiheuttavat vain sen, että molempia kaduttaa ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla parisuhteessa, joka kohtelee puolisoaan niin kaltoin, että tämän pitää riitaa välttääkseen alistua toisen määräysvallan alle.

Minusta tämä ketju on huolestuttava. Ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavat miehet eivät ole normaalissa parisuhteessa edes olleet enkä voi välttyä ihmettelemästä, että mistä se johtuu. Totuus kuitenkin on, että Suomessa on läjäpäin tasapainoisia, kunnollisia ja terveeseen parisuhteeseen kykeneviä tavallisia naisia ja miehiä. Miten ihmeessä tälle palstalle on osunut näin paljon miehiä, jotka ovat ryhtyneet suhteisiin vain jonkinlaisten naispuolisten tyrannien kanssa? Eikö siihen kumppaniin enää viitsitä tutustua ennen sitoutumista? Vai perustetaanko nykyään perhekin samalla kaavalla kuin Tinderissä etsitään mätsejä, eli lähes kokonaan ulkonäön perusteella?

Johtusko se siitä, että miehiltä ei yleensä paremmin kysellä mielipiteitä tai sit niillä ei ole painoarvoa. Nää "kunnolliset ja terveet" parisuhteet ei välttämättä sitä ole, kun aletaan tonkimaan pintaa syvemmältä. Kaikki vaan näyttää ulospäin hyvältä.

Toiseks tää on aika jännä kuvitelma naisilta, että täällä kirjoittelisi miehistä vaan se pohjasakka. Näinkö paljon arvostetaan miehiä vai yrittääkö naiset väistellä totuutta tällä keinoin?

Erottuuhan tässä trollaavat provoilevat naisvihaajat, keskenkasvuiset pojat ja miehiksi jo kasvaneet aikuiset - joita keskustelun miehistä on vain muutama.

.

Sinäkin yleistät pahasti - melko vähän kokemusta parisuhteista ja naisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Meillä ainakin tuo keskustelu käytiin jo seurustelun alussa. Mieskin onneksi tykkää matkustamisesta, vähemmän kuitenkin kuin minä, ja hänelle se on ihan ok, että matkustan yksin niihin kohteisiin, jotka häntä eivät kiinnosta. Muuten emme varmaan yhdessä voisi ollakaan.

Eivätkö ihmiset oikeasti puhu tällaisista asioista ennen kuin perustavat perheen tai sitoutuvat ylipäänsä vakavasti?

Vastaus kysymykseesi löytyy kommentista 595. Eli kyllä puhutaan. Mutta kun vuosia kuluu, toinen muuttaakin  mielensä. Minä ihmettelen niitä naisia, jotka jo nuorina tietävät 100%:n varmasti, mitä mieltä ovat jostain asiasta myös 10 tai 20 vuoden päästä. 18-vuotiaana olin täysin varma, että en halua lapsia. 25-vuotiaana minusta tuli äiti. Ja ei, en tullut äidiksi vastoin omaa tahtoani tai kenenkään painostuksesta. 25-vuotiaana en ollut ikinä edes nähnyt tietokonetta. Jos minulta olisi silloin kysytty, aionko joskus elämässäni ostaa osakkuuden it-alan yrityksestä, olisi varmasti vastannut, että no en todellakaan. 45-vuotiaana kuitenkin tein niin. Olisiko minun pitänyt jättää lapsi tekemättä tai osakkuus ostamatta vain siksi, että joskus vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin olin ollut eri mieltä?

Miten paljon tämän osakkuuden ostaminen häiritsi puolisoasi, tuliko teille ero?

Kyse ei taaskaan ole tuosta vaan siitä, että jos tietyt asiat pitää puhua läpi jo ennenkuin aloittaa parisuhteen, niin sillä puhumisella ei ole mitään merkitystä, jos toinen kuitenkin muuttaa myöhemmin mielensä. Kuten tuolla todettu, että suhteen alussa mies sanoo, että ei halua lapsia ja nainen sanoo, että ei hänkään halua. Hyvä, parisuhde voi alkaa. Eletään yhdessä, otetaan yhteinen asuntolaina jne ja sitten tulee päivä, jolloin nainen onkin muuttanut mielensä ja haluaa lapsen. Ja sitten se on joko ero tai lapsi, mies saa valita. Mies ei olisi ehkä alkanut ollenkaan parisuhteeseen tämän naisen kanssa eikä ainakaan ottanut yhteistä asuntolainaa, jos olisi jo alussa tiennyt, että nainen sittenkin haluaa lapsen, vaikka väitti muuta. 

Juuri näin. Tuota tapahtuu koko ajan. Nainen niin sanotusti muuttaa sääntöjä myöhemmin. Kun suhteeseen aletaan niin sovitaan asiat mutta myöhemmin nainen rupeaa haluamaan ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Arki on tylsää, mutta mielipide pitää muka olla nykyään joka helvetin asiasta, eikö voi joskus olla hiljaa. 

Tuota juuri tarkoitin. Miksi pitää puhua, jos ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa?

Niinpä, ehkä kaikki miehet varsinkaan jaksa joka päivä hölistä joutavaa paskaa milloin mistäkin. Ei mulla ole mielipidettä joka asiaan, onko parisuhde joku lasten kyselytunti jossa mies vastaa monta tuntia naiselle kysymyksiin. Jos on ollut jonkun kanssa kauan, niin tuleeko se jonain shokkina kun tiedetään jo kaikesta kaikki.

TÄMÄ!!!!!!

En tajua tuota jatkuvaa puhumista. Eikä sellaista puhumista kun kavereiden kanssa puhutaan vaan paljon veemäisempää.

Nainen haluaa miehen mielipiteen tuosta ja tuosta eikä mikään kelpaa. Sitten puhutaan taas tunteista. Sitten puhutaan siitä mitä sen joku kaveri on tehnyt ja mitä se tuntee.......

Mistään asiasta ei voi puhua ilman että asia menee parisuhteeseen tai siihen että nainen haluaa miehen mielipiteen jostain täysin pilipali asiasta.

Älä hakeudu parisuhteeseen kun et sellaista selvästikään halua. Problem solved.

Sinä et näytä edes ymmärtävän mitä parisuhde tarkoittaa. Se ei ole sitä että toinen on koko ajan kuin jossain kolmannen asteen kuulustelussa.

Parisuhteessa pitäisi ola helppo ja mukava olla. Ei niin että se on joku helkutin projekti.

Mies ei myöskään halua kuunnella mitään juoruja naisen kavereista, sukulaisista eikä naapureista.

Tuo edellinen kommenttihan oli tyypillinen naisen kommentti "jos et ole samaa mieltä kanssani, niin meidän pitää erota" Monet naiset vaatii, et pitää saada olla lesbosuhteessa miehen kanssa eli miehen tulisi tekeytyä naiseksi.

Onko tosiaan paljonkin naisia, jotka sanovat, etteivät halua lapsia, mutta sitten haluavatkin? Vai onko siinä joku väärinymmärrys, että nainen on tarkoittanut, että ei vielä halua lapsia. Mutta jos tosi nuorena mennään yhteen, niin onhan se tietysti ymmärrettävää, että mieli muuttuu niiltä teinivuosilta.