Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Tietenkin mies voi sanoa.

Jos mies haluaa eron. Niin mies sanoo mielipiteensä ja ajaa niitä.

Jos ei halua eroa niin ei voi sanoa mitään.

Kuulostaa ihan karmivalta. En minä ainakaan halua että mies esittää minulle haluavansa vaikka mitä, jota ei oikeasti halua tai päinvastoin vain siksi että pelkää eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelussa on ihan validi argumentti miehiltä, en tiedä onko naiset huomanneet. Minusta ei ole väärin, että halutaan ettei kaikesta ruveta heti riitelemään jos ja kun mies sen mielipiteensä kertoo, heti torpata ja kuunneltaisiin mitä toisella on sanottavaa. Eli ei se muutos ole yksistään miesten käsissä niinkuin terapeutti haluaa antaa ymmärtää, kommunikointiin ja vuorovaikutukseen tarvitaan yleensä kaksi ja kumpikin voi siihen vaikuttaa omalta osaltaan.

No kerro sitten, miten miehen saa puhumaan. Minä yritin 11 vuotta ja ainoa keino, jolla miehen sanainen arkku avautui, oli eropäätös. Yritin hyvällä  ja pahalla. Sitten lopetin yrittämisen ja olin pari vuotta hiljaa. Ei enää kiinnostanut minuakaan, mitä mies ajattelee. Sitten sanoin, että nyt riittää ja haluan erota. Mies alkoi itkemään, kun minä en enää puhu. Sanoin, että puhuminen on turhaa kun teen sen kuitenkin yksin ja minä olen kaikki sanottavani sanonut aikoja sitten. Odotin vain miehen kommenttia, mutta kun ei sitä koskaan tullut, niin mikä järki. Sitten alkoi kyllä tulemaan mieheltä puhetta, mutta se oli liian myöhäistä. Olin jo päätökseni tehnyt.

Yksi KUUNTELE miestä. ÄLÄKÄ jankkaa päälle.
Kaksi on se että älä lyttää miehen mielipiteitä ja sanomisia lässyttämällä siitä miten sinä tiedät.
Kolme on se että hyväksy miehen mielipiteet ja ota ne huomioon äläkä tee asioista riitaa tai uhkaa erolla.
Neljä on se kun asiat on kerran sovittu niin niihin ei koskaan palata. miehet inhoaa jankkaamista ja vanhoista asioista puhumista.

Niin. Minähän sanoin, että yritin antaa miehelle vuoron puhua. Yritin hyvällä, antamalla tilaa jne, mutta ei mitään. Minä en uhannut erolla kuin vasta sitten kun lakkasin jankuttamasta ja yrittämästä ja olin oikeasti valmis lähtemään.
Ja pari päivää sitten juuri kirjoitin tälle palstalle pitkän viestin tuosta vanhoihin asioihin palaamisesta. Jos sama asia tulee esiin pienen ajan sisällä uudestaan, tottakai otan sen edellisenkin asian esiin, koska ihan ilmiselväksi siitä asiasta ei ollutkaan yhteisymmärrystä. Mikä ihme siinä vanhojen kaivelussa niin pelottaa, jos on oikeasti sanojensa takana ja tietää, ettei ole tehnyt mitään väärin? Niinpä.

Tekstistäsi saa ihan selvästi sen selville että sinä olet kaikkea muta kuin avoin. Kaikki pitää tehdä niin kuin sinä haluat tai muuten kaikki on päin persettä. Sinust myös paistaa halveksunta miestäsi kohtaan selvästi läpi.

Joten ei ihmekkään jos ei mies puhu

Niin, tottakai sinä teet tekstistäni johtopäätökset. Mistä sait sen käsityksen, että kaikki pitää tehdä niin kuin minä haluan. Kyse on siitä, että katselin 11 vuotta miestä, joka ei puhunut _mistään_. Tätä on muuten hankala selittää sellaiselle, joka ei ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa.

Tuossa aiemmassa viestissä viittasin keskusteluun, jossa kerroin tilanteesta, jossa mies kertoi tulevansa kotiin seitsemältä, mutta oikeasti tuli kotiin yhdeltätoista mitään ilmoittamatta. Sanoin, että minä odotin miestä kotiin aiemmin ja olin närkästynyt, koska hän ei ollut ilmoittanut mitään. Sovimme, että ensi kerralla hän ilmoittaa, jos menee pidempään. Ilmeisesti tämä on sinusta sitten ihan kohtuuton pyyntö ja olen mahdoton ihminen. Niin, tämä siis tapahtui parin viikon päästä uudestaan, joten olinko tosiaan kamala pirttihirmu nalkuttaja kun todellakin vedin asian uudelleen esiin, koska ihan ilmiselvää oli, että mies oli joko unohtanut asian tai vain ei piitannut lupauksestaan.

Mutta joo, erosimme ja olen sen jälkeen ollut vain helpottunut. Mies tosin ei olisi halunnut erota ja pyysi minua monta kertaa takaisinkin, joten kai hänessäkin jotain todella vinksahtanutta on, jos minun kanssani olisi halunnut vielä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.

Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.

Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.

En ymmärrä. Miten se, että toinen omin päin vaihtaa verhon toiseen, tarkoittaa sitä, että sitä ei voisi vaihtaa takaisin? Eihän tuo ole mitään päätäntävaltaa vaan v*ttuilua ja marttyyriksi heittäytymistä. Tavalliset ihmiset puhuvat asioista. "Miksi vaihdoit se suihkuverhon?", "koska en tykännyt siitä toisesta", "ai, minä tykkäsin, ja siinä oli paremmat väritkin", "no vaihda se sitten takaisin, mutta laitetaan sitten toinenkin välillä", "okei".

Naisen kanssa keskustelu menee näin:

Mies: Miksi vaihdoit suihkuverhot?

Nainen: Koska ne sinun laittamasi oli niin rumat.

Mies: Minusta ne oli hienomat kuin nämä sinun laittamasi.

Nainen: Sinusta siis minulla ei ole makua? Miksi aina vänkäät vastaan joka asiasta?

Mies: Minusta vaan noi toiset verhot on paremmat.

Nainen: Lopeta toi valittaminen. Ole mies äläkä valita joka asiasta. Minä en halua noita sinun rumia verhojasi ja sillä selvä.

Mies: Mutta eikö voitaisi edes joskus pitää niitä verhoja?

Nainen: Voit pitää niitä verhojasi ihan omassa kodissasi mutta minun kodissani sinun rättejäsi ei roiku.

Mies: Haluat siis erota?

Nainen: Jos et lopeta tuota valitusta ja kuluta aikasi johonkin järkevämpään. Niin kuin siivoamiseen. Minä joudu aina siivoamaan jälkeesi kun et osaa edes siivota. Olet kuin iso lapsi.

Mies: Miksi haukut minua?

Nainen: En hauku vaan totean faktat. Minulle riittää se että olet kuin iso lapsi ja se että et osaa edes naista tyydyttää. Mutta pitäisi vielä katsella rumia rättejäsi minun kodissani.

Mies: Tämä on myös minun koti.

Nainen: No sitten on paras että minä lähden pois.

Mies: Jätätkö minut?

Nainen: Jos ei toi valitus lopu.

Joten eipä moni mies jaksa ruveta taistelemaan niistä verhoista

Joo ja miehen kanssa keskustelu menee näin:

Mies: Akka vaihdoit verhot, nyt saat turpaan!

Nainen: Anteeksi, vaihdan ne takaisin!

Mies: myöhäistä!!! *lyömistä*

Miksi kiihotut vain siitä promillesta miehiä, jotka ovat väkivaltaisia?

Miksi sinä kiihotut vain siitä promillesta naisia, jotka ovat selvästi vakavasti mielenterveysongelmaisia ja järjestävät moisen shown suihkuverhoista?

-eri

Suurin osa naisista järjestää tuollaisen shown. Sen on huomannut ihan asiantuntijatkin että keskiverto nainen suorastaan halveksii miestä ja haukkuu sitä joka käänteessä. Kun taas miehet erittäin harvoin haukkuu edes ex vaimojaan.

Saman on huomannut erittäin moni ns. tavallinen ihminen. Kun ne ovat tajunneet miten heidän äitinsä on haukkunut heidän isiään (mitä ei lapsena edes tajua) ja miten naiset puhuu nyt ympärillä. 

Montako sellaista naista tunnet henkilökohtaisesti, jotka ovat alkaneet uhkailemaan erolla siksi, että mies on ostanut uuden suihkuverhon?

En suihkuverhosta. Mutta tuolista ja taulusta kylläkin. Kumpikin eri tapauksia eri ihmiset.

Myös siitä mitä toinen syö ja siitä että miehellä on muka liian vähän tavaraa on noussut tuuotakin suurempi show.

Erolla uhkailijat tulee jättää oli ne sitten miehiä tai naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.

Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista. 

On niitä, kun sitä puhumista ei lopeteta. Saman ruokapöydän ääressä voidaan jutella niin aikuisten kuin lastenkin mieleisistä aiheista. Sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Meillä on hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja aiheet vaihtelee marketin uutuusleivän mausta Ranskan vaaleihin.

Ei puhuminen mitään auta. Olen ollut parisuhteessa, jossa mies olisi puhunut päivästä toiseen jääkiekosta, jalkapallosta, moottoriurheilusta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Alkuhuumassa suostuin jopa kököttämään umpijäässä jäähallissa hänen mielikseen, mutta en koskaan kiinnostunut jääkiekosta niin paljoa, että olisin jaksanut joka vuosi syksystä kevääseen jauhaa SM-liigasta. Tai joka syksy hänen metsästysreissuistaan, aseistaan, hirvenkaadoistaan  jne. Ei mulla koskaan ollut mitään mielipidettä siitä, oliko jonkun tuomarin ratkaisu oikea vai väärä tai saiko joku pelaaja jäähyn aiheesta vai aiheetta. Rehellisesti sanottuna se oli aika uuvuttavaa.  Jos jokin asia ei voisi vähempää kiinnostaa, niin ei kiinnostus synny sillä, että siitä jatkuvasti puhuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Tietenkin mies voi sanoa.

Jos mies haluaa eron. Niin mies sanoo mielipiteensä ja ajaa niitä.

Jos ei halua eroa niin ei voi sanoa mitään.

Kuulostaa ihan karmivalta. En minä ainakaan halua että mies esittää minulle haluavansa vaikka mitä, jota ei oikeasti halua tai päinvastoin vain siksi että pelkää eroa.

Nimenomaan. Siinähän on yhdessä ihan erilaisen ihmisen kanssa mitä on luullut. Ihan hirveä riippakivi tuollainen, joka ei osaa sanoa muuta kuin "kyllä, kulta" tai "ihan sama".

En tajua tätä keskustelua. Olen valinnut mieheni sillä perusteella että on samanlaiset tulevaisuuden toiveet, samantapainen arvomaailma ja myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Meillä puhutaan joinain päivinä paljon, toisina päivinä jos väsyttää ollaan hiljaa. Mutta kyllä molemmat uskaltaa sanoa mielipiteensä. Mitä pelättävää siinä olisi, kun jo ennakkoon valittiin se jonka kanssa on samat tulevaisuuden haaveet, sama maku sisustuksessa jne. Persoonaltamme emme ole samanlaisia, joten jännitettä tulee siitä. Seksiäkin on usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.

Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista. 

On niitä, kun sitä puhumista ei lopeteta. Saman ruokapöydän ääressä voidaan jutella niin aikuisten kuin lastenkin mieleisistä aiheista. Sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Meillä on hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja aiheet vaihtelee marketin uutuusleivän mausta Ranskan vaaleihin.

Ei puhuminen mitään auta. Olen ollut parisuhteessa, jossa mies olisi puhunut päivästä toiseen jääkiekosta, jalkapallosta, moottoriurheilusta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Alkuhuumassa suostuin jopa kököttämään umpijäässä jäähallissa hänen mielikseen, mutta en koskaan kiinnostunut jääkiekosta niin paljoa, että olisin jaksanut joka vuosi syksystä kevääseen jauhaa SM-liigasta. Tai joka syksy hänen metsästysreissuistaan, aseistaan, hirvenkaadoistaan  jne. Ei mulla koskaan ollut mitään mielipidettä siitä, oliko jonkun tuomarin ratkaisu oikea vai väärä tai saiko joku pelaaja jäähyn aiheesta vai aiheetta. Rehellisesti sanottuna se oli aika uuvuttavaa.  Jos jokin asia ei voisi vähempää kiinnostaa, niin ei kiinnostus synny sillä, että siitä jatkuvasti puhuu. 

Totta, yksipuolinen jaarittelu vain omista mielenkiinnon kohteista on kyllä puuduttavaa. Aiheita kun on niin paljon muitakin. Oma mies on todella innokas kalastaja, hän saattaa puhua aiheesta puhelimessa parikin tuntia kaveriensa kanssa, minä kuulen vain tärkeimmän tiivistelmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.

Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista. 

On niitä, kun sitä puhumista ei lopeteta. Saman ruokapöydän ääressä voidaan jutella niin aikuisten kuin lastenkin mieleisistä aiheista. Sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Meillä on hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja aiheet vaihtelee marketin uutuusleivän mausta Ranskan vaaleihin.

Ei puhuminen mitään auta. Olen ollut parisuhteessa, jossa mies olisi puhunut päivästä toiseen jääkiekosta, jalkapallosta, moottoriurheilusta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Alkuhuumassa suostuin jopa kököttämään umpijäässä jäähallissa hänen mielikseen, mutta en koskaan kiinnostunut jääkiekosta niin paljoa, että olisin jaksanut joka vuosi syksystä kevääseen jauhaa SM-liigasta. Tai joka syksy hänen metsästysreissuistaan, aseistaan, hirvenkaadoistaan  jne. Ei mulla koskaan ollut mitään mielipidettä siitä, oliko jonkun tuomarin ratkaisu oikea vai väärä tai saiko joku pelaaja jäähyn aiheesta vai aiheetta. Rehellisesti sanottuna se oli aika uuvuttavaa.  Jos jokin asia ei voisi vähempää kiinnostaa, niin ei kiinnostus synny sillä, että siitä jatkuvasti puhuu. 

Oma nainen jaksaa esittää, että sitä muka kiinnostaa jalkapallo, tulee joskus viereen pötköttämään ja kysyy jotain, se riittää mulle. En oikein tajua noita asiantuntijoiden avautumisia, ihanko oikeasti me miehet oikein pelätään kertoa mielipiteitä, typerintä roskaa jota olen taas hetkeen lukenut. Mutta hei olihan juttu oikein Iltalehdessä, antakaa mun kaikki kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.

Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista. 

Tarkoitin, että kuulostaa kaikkiaan tylsältä miehen elämä, jos kerrostalossa elämä on televisio ja tietokone ja niistä ei löydy edes mitään puhuttavaa. Juu, kyllä minullakin aika paljon aikaa kuluu tietokoneella, mutta siellä minulla on opiskelujutut, fb-juorut, uutiset, tv-ohjelmat, matkasuunnitelmat, harrastuksiin liittyvät jutut, joista ihan varmasti keksisin puhuttavaa ainakin silloin tällöin. Noista sanomistasi, sanoisin kyllä että haluaisin kyllä osallistu lomamatkojen suunnitteluun ja uuden auton hankintaan. Oikeastiko mies ajattelee, ettei tällaiset kiinnosta naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.

Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista. 

On niitä, kun sitä puhumista ei lopeteta. Saman ruokapöydän ääressä voidaan jutella niin aikuisten kuin lastenkin mieleisistä aiheista. Sen minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Meillä on hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja aiheet vaihtelee marketin uutuusleivän mausta Ranskan vaaleihin.

Ei puhuminen mitään auta. Olen ollut parisuhteessa, jossa mies olisi puhunut päivästä toiseen jääkiekosta, jalkapallosta, moottoriurheilusta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Alkuhuumassa suostuin jopa kököttämään umpijäässä jäähallissa hänen mielikseen, mutta en koskaan kiinnostunut jääkiekosta niin paljoa, että olisin jaksanut joka vuosi syksystä kevääseen jauhaa SM-liigasta. Tai joka syksy hänen metsästysreissuistaan, aseistaan, hirvenkaadoistaan  jne. Ei mulla koskaan ollut mitään mielipidettä siitä, oliko jonkun tuomarin ratkaisu oikea vai väärä tai saiko joku pelaaja jäähyn aiheesta vai aiheetta. Rehellisesti sanottuna se oli aika uuvuttavaa.  Jos jokin asia ei voisi vähempää kiinnostaa, niin ei kiinnostus synny sillä, että siitä jatkuvasti puhuu. 

Jotkut ihmiset täyttävät hiljaisuutta loputtomalla tyhjällä puheella. Siinä ei kuitenkaan kaksi ihmistä silloin aidosti kohtaa ja ole läsnä toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Tuohan sitten koko elämään liittyvä ongelma, jos ei elämässä ole mitään mielekästä, josta voisi puhua. Ei ole kyse keskustelutaidon puuttumisesta vaan aiheiden puuttumisesta.

Nimenomaan. Suhteen alussa on ehkä puhuttu läpi jo kaikki merkittävät asiat. Kun parisuhde arkipäiväistyy ja elämästä tulee rutiinia, yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Tietysti mieskin voisi alkaa kysellä naisen mielipidettä uuden auton hankintaan, talvirenkaiden merkkiin, uuden kovalevyn kokoon, perhematkaan Lontooseen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, paikallisen pubin olutvalikoimaan, harrikan hankintaan, formulakisojen voittajaan jne jne, mutta saattaisi käydä niin, että ei vaimolla olisi mitään mielipidettä mistään noista. 

Mutta mikä näitä kahta ihmistä on alunperin yhdistänyt? Mistä he puhuivat seurusteluaikoina? Ovatko he menneet yhteen vain siksi, että pitää olla "joku" ihan kuka tahansa, joka on huolinut? 

Eikö ole yhteisiä arvoja, uskoa tai elämänkatsomusta, harrastuksia, päämääriä? Yhteisiä sukulaisia, ystäviä, naapureita, joiden kuulumisista voisi jutella? Uutiset, elokuvat, tv-sarjat? Molempia kiinnostava matkakohde tai yhteinen unelma jota vaalitaan? 

Kuulostaa siltä, että kaksi kämppistä yrittää sopia asumisjärjestelyistä, paitsi kämppikset lienevät sentään kohteliaita toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Tälläkin palstalla moni mies on sanonut, että mies ei uskalla kertoa naiselleen, että ei oikeasti halua lapsia. Ja ajautuu niitä saamaan sen naisen kanssa, koska ei uskalla sanoa mielipidettään.

On se kumma, kun ei sen verran saa suuta auki, että sanoisi "en halua lapsia". Siinähän joutuisi seisomaan sanojensa takana.

Minun eräs ex oli tällainen mies, joka ei uskaltanut tai kyennyt sanomaan mielipidettään. Edes suhteen alussa. Saatoin kysyä vaikka että haluaisitko että menisimme kesällä kreikkaan vai norjaan vai vuokrattaisiin joku mökki vai oltaisiin vaan kotona. Ei mitään kommenttia tai mielipidettä. "Ihan sama päätä sä" . Kysyin monta kertaa että jos niistä joku on ainakin että ei missään nimessä, niin ei silti mitään kommenttia. No varasin sitten reissun johon oli kyllä ihan hyvin varaa, mutta mies näytti tympeää naamaa matkalla että häntä ei kiinnosta tämä paikka. Sitten kun kysyin ihmetellen että miksi et sanonut että et ainakaan norjaan halua kun asiaa monta kertaa kysyin sinulta, niin mies loukkaantui, ja alkoi mököttämään. Sitten kun kysyin että haluatko erota jos kanssani on vain kamalaa ja mökötät niin ei kuulemma missään nimessä halua erota, mutta tämä lomakohde vasn ketuttaa. Daa. Mitä ihmettä.

Kuka tuokin pönttö taas on josta koko päivä on jauhettu. Asiantuntija, kuinka uskottavaa oi kerro guru meille, sinähän tiedät kaikesta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Lastenhankinta: mies voi sanoa, että yksi lapsi riittää. Ensimmäisen lapsen jälkeen naiselle iskeekin uudelleen vauvakuume. Nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, kunnes mies luovuttaa ja suostuu toiseen lapseen. Mies voi olla ihan iloinen ja onnellinen toisestakin lapsesta, mutta jälleen hänen mielipiteellään ei ollut mitään merkitystä. 

Yhteinen tulevaisuus: tämä on minunkin mielestäni niin ympäripyöreä aihe, etten edes itse pystyisi ottamaan siihen kantaa. Jos tuolla kuitenkin tarkoitetaan esim yhteisen asuntolainan ottamista, niin siihen toki voisin sanoa mielipiteeni. Mutta entä, jos miehen mielipide on, että hän ei halua omistusasuntoa asuntolainoineen vaan asuu mieluummin vuokralla? Lopettaako nainen omistusasunnosta haaveilut, kun mies on ilmaissut mielipiteensä? Tuskin. 

Yhteinen seksi: tässä aiheessa miehen pitää olla hyvin varovainen, mitä sanoo. Yksikin väärä sana tai mielipide voi aiheuttaa sen, että seksiä - edes huonoa - ei olekaan pitkään aikaan. Jos mies vaikka sanoo, että hänen mielestään rajut pikapanot, anaaliseksi, kolmen kimppa ja parinvaihto voisivat tuoda virkistystä heidän seksielämäänsä, niin.... PIIP, PIIP, HÄLYTYS,HÄLYTYS: VÄÄRÄ MIELIPIDE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Tälläkin palstalla moni mies on sanonut, että mies ei uskalla kertoa naiselleen, että ei oikeasti halua lapsia. Ja ajautuu niitä saamaan sen naisen kanssa, koska ei uskalla sanoa mielipidettään.

On se kumma, kun ei sen verran saa suuta auki, että sanoisi "en halua lapsia". Siinähän joutuisi seisomaan sanojensa takana.

Suu avautuu kun on liian myöhäistä. Emmä haluukkaan, voitsä peruu ton vauvan, tee abortti. Tai en mä tiennyt, et se itkee noin paljon, mä tästä lähden nyt Pirjon luo asumaan.

Naiset haluaa kuulla vahvistuksen omille mielipiteilleen, ei miehen mielipiteellä ole mitään merkitystä. Tuon oppii jo aika nopeasti ja senjälkeen vastaus on ihan sama kulta, joo joo ja asia on niinkuin kulta haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuohon puhumishaluttomuuteen yhtenä syynä olla, että kaupungeissa kerrostaloasunnoissa miehille ei ole juuri muuta kiinnostavaa tekemistä kuin televisio ja tietokone? Toki mies joutuu tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa siinä missä nainenkin, mutta nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Kuka jaksaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen puhua tiskaamisesta, imuroimisesta, ruuanlaitosta,  lasten vaatteista, päiväkodin henkilökunnasta, sukulaisista  yms? Eli miestä kiinnostavaa puhuttavaa ei vaan ole? Siis sellaista, josta nainenkin olisi kiinnostunut? 

Arki on tylsää, mutta mielipide pitää muka olla nykyään joka helvetin asiasta, eikö voi joskus olla hiljaa. 

Tuota juuri tarkoitin. Miksi pitää puhua, jos ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa?

Niinpä, ehkä kaikki miehet varsinkaan jaksa joka päivä hölistä joutavaa paskaa milloin mistäkin. Ei mulla ole mielipidettä joka asiaan, onko parisuhde joku lasten kyselytunti jossa mies vastaa monta tuntia naiselle kysymyksiin. Jos on ollut jonkun kanssa kauan, niin tuleeko se jonain shokkina kun tiedetään jo kaikesta kaikki.

TÄMÄ!!!!!!

En tajua tuota jatkuvaa puhumista. Eikä sellaista puhumista kun kavereiden kanssa puhutaan vaan paljon veemäisempää.

Nainen haluaa miehen mielipiteen tuosta ja tuosta eikä mikään kelpaa. Sitten puhutaan taas tunteista. Sitten puhutaan siitä mitä sen joku kaveri on tehnyt ja mitä se tuntee.......

Mistään asiasta ei voi puhua ilman että asia menee parisuhteeseen tai siihen että nainen haluaa miehen mielipiteen jostain täysin pilipali asiasta.

Älä hakeudu parisuhteeseen kun et sellaista selvästikään halua. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä iltiksen jutussa tarkoitettu, että nykymiehen pitäisi koko ajan jauhaa naiselleen mielipiteitään trumpista, vegaaniudesta, pölykapseleista, kynsilakoista jne. Vaan että miehen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä yhteisistä asioista. Kuten yhteiset lomamatkat, lastenhankinta, yhteinen tulevaisuus, yhteinen seksi jne.

Mies voi hyvin sanoa, että häntä ei kiinnosta lomamatkat lainkaan. Mutta tyytykö nainen siihen, että ei sitten matkusteta tai hän matkustaa jonkun muun kuin miehensä kanssa? Ettei vaan käy niin, että jossain vaiheessa nainen alkaa narista, kun TAAAAAAS tämäkin loma menee kotona kököttäessä, miksei me voitais lähteä edes Tallinnaan? Ja sitten nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, joten mies luovuttaa ja sanoo, että hyvä on, lähdetään Tallinnaan. Miehen mielipiteellä ei siis ole nytkään mitään väliä, tärkeintä on, että mies antaa naiselle periksi siten, että nainen on tyytyväinen. 

Lastenhankinta: mies voi sanoa, että yksi lapsi riittää. Ensimmäisen lapsen jälkeen naiselle iskeekin uudelleen vauvakuume. Nainen ottaa asian uudestaan ja uudestaan puheeksi, kunnes mies luovuttaa ja suostuu toiseen lapseen. Mies voi olla ihan iloinen ja onnellinen toisestakin lapsesta, mutta jälleen hänen mielipiteellään ei ollut mitään merkitystä. 

Yhteinen tulevaisuus: tämä on minunkin mielestäni niin ympäripyöreä aihe, etten edes itse pystyisi ottamaan siihen kantaa. Jos tuolla kuitenkin tarkoitetaan esim yhteisen asuntolainan ottamista, niin siihen toki voisin sanoa mielipiteeni. Mutta entä, jos miehen mielipide on, että hän ei halua omistusasuntoa asuntolainoineen vaan asuu mieluummin vuokralla? Lopettaako nainen omistusasunnosta haaveilut, kun mies on ilmaissut mielipiteensä? Tuskin. 

Yhteinen seksi: tässä aiheessa miehen pitää olla hyvin varovainen, mitä sanoo. Yksikin väärä sana tai mielipide voi aiheuttaa sen, että seksiä - edes huonoa - ei olekaan pitkään aikaan. Jos mies vaikka sanoo, että hänen mielestään rajut pikapanot, anaaliseksi, kolmen kimppa ja parinvaihto voisivat tuoda virkistystä heidän seksielämäänsä, niin.... PIIP, PIIP, HÄLYTYS,HÄLYTYS: VÄÄRÄ MIELIPIDE!

Minun eräs ex tunnusti vuoden seurustelun jälkeen että hän vihaa kaikkia lomamatkoja ja on suostunut niille lähtemään vain minua miellyttääkseen. Että toivoo että kymmeneen vuoteen ei joudu ainakaan matkustamaan enää. Minä taas rakastin reissaamista. No lopetin suhteen, koska haluttiin aivan erityyppistö elämäntapaa. Eikä kaduta yhtään. Nykyisen miehen kanssa matkustellaan joka kuukausi. Ja ihan tasan puoliksi maksetaan, halpoja matkoja tehdään. Se ex sen sijaan oli kovapalkkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.

Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.

Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.

En ymmärrä. Miten se, että toinen omin päin vaihtaa verhon toiseen, tarkoittaa sitä, että sitä ei voisi vaihtaa takaisin? Eihän tuo ole mitään päätäntävaltaa vaan v*ttuilua ja marttyyriksi heittäytymistä. Tavalliset ihmiset puhuvat asioista. "Miksi vaihdoit se suihkuverhon?", "koska en tykännyt siitä toisesta", "ai, minä tykkäsin, ja siinä oli paremmat väritkin", "no vaihda se sitten takaisin, mutta laitetaan sitten toinenkin välillä", "okei".

Naisen kanssa keskustelu menee näin:

Mies: Miksi vaihdoit suihkuverhot?

Nainen: Koska ne sinun laittamasi oli niin rumat.

Mies: Minusta ne oli hienomat kuin nämä sinun laittamasi.

Nainen: Sinusta siis minulla ei ole makua? Miksi aina vänkäät vastaan joka asiasta?

Mies: Minusta vaan noi toiset verhot on paremmat.

Nainen: Lopeta toi valittaminen. Ole mies äläkä valita joka asiasta. Minä en halua noita sinun rumia verhojasi ja sillä selvä.

Mies: Mutta eikö voitaisi edes joskus pitää niitä verhoja?

Nainen: Voit pitää niitä verhojasi ihan omassa kodissasi mutta minun kodissani sinun rättejäsi ei roiku.

Mies: Haluat siis erota?

Nainen: Jos et lopeta tuota valitusta ja kuluta aikasi johonkin järkevämpään. Niin kuin siivoamiseen. Minä joudu aina siivoamaan jälkeesi kun et osaa edes siivota. Olet kuin iso lapsi.

Mies: Miksi haukut minua?

Nainen: En hauku vaan totean faktat. Minulle riittää se että olet kuin iso lapsi ja se että et osaa edes naista tyydyttää. Mutta pitäisi vielä katsella rumia rättejäsi minun kodissani.

Mies: Tämä on myös minun koti.

Nainen: No sitten on paras että minä lähden pois.

Mies: Jätätkö minut?

Nainen: Jos ei toi valitus lopu.

Joten eipä moni mies jaksa ruveta taistelemaan niistä verhoista

Joo ja miehen kanssa keskustelu menee näin:

Mies: Akka vaihdoit verhot, nyt saat turpaan!

Nainen: Anteeksi, vaihdan ne takaisin!

Mies: myöhäistä!!! *lyömistä*

Miksi kiihotut vain siitä promillesta miehiä, jotka ovat väkivaltaisia?

Miksi sinä kiihotut vain siitä promillesta naisia, jotka ovat selvästi vakavasti mielenterveysongelmaisia ja järjestävät moisen shown suihkuverhoista?

-eri

Suurin osa naisista järjestää tuollaisen shown. Sen on huomannut ihan asiantuntijatkin että keskiverto nainen suorastaan halveksii miestä ja haukkuu sitä joka käänteessä. Kun taas miehet erittäin harvoin haukkuu edes ex vaimojaan.

Saman on huomannut erittäin moni ns. tavallinen ihminen. Kun ne ovat tajunneet miten heidän äitinsä on haukkunut heidän isiään (mitä ei lapsena edes tajua) ja miten naiset puhuu nyt ympärillä. 

Aivan, juuri näin. Ja suurin osa miehistä luuhaa viikonloppukaudet "kavereiden" kanssa baareissa ja pettävät vaimojaan minkä kerkeävät. Ja sitten lopulta vaihtavat nuorempaan ja alkavat hyljeksiä omia lapsiaankin eron jälkeen. Sen on jo huomanneet asiantuntijatkin, että keskivertomies ei kykene olemaan uskollinen parisuhteessa ja maksaa elatusmaksuja lapsistaan eron jälkeen vain siksi, että paha yhteiskunta pakottaa ulosoton uhalla.

Saman on huomannut erittäin moni tavallinen ihminen, kun he ovat katsoneet kuinka isä juoksee vieraissa ja ryyppää ja äiti joutuu elämään ainaisen pelon vallassa. Ja kun näkee kuinka ystävien miehet tekevät samoin.

Kuulostiko tämä oikealta, totuudenmukaiselta ja validilta argumentilta?