Mistä voi nykyisin löytää ns normaalin, perinteisen avioliiton?

Arkielämän esimerkkejä siitä, mitä tarkoitetaan perheen suojelemisella. Anoppi heittäytyy hankalaksi, miten mies reagoi tilanteeseen. Teini temppuilee, miten isä kasvattaa lastaan vai kasvattaako lainkaan. Naapuri ryhtyy sotaan raja-aidan vuoksi. Vaimolla on töissä paskamainen pomo, miten mies tukee vaimoaan tilanteessa. Vaimon auto hajoaa takuuaikana ja huoltoliike vaan kohauttelee olkiaan. Miehen toivotaan olevan lempeän suojeleva ja luja, mutta tasapainoisella eikä aggressiivisella tavalla.

Ja lähtöoletus on se, että myös nainen on perhekeskeinen huolenpitäjä, eikä itseensä keskittyvä narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Arkielämän esimerkkejä siitä, mitä tarkoitetaan perheen suojelemisella. Anoppi heittäytyy hankalaksi, miten mies reagoi tilanteeseen. Teini temppuilee, miten isä kasvattaa lastaan vai kasvattaako lainkaan. Naapuri ryhtyy sotaan raja-aidan vuoksi. Vaimolla on töissä paskamainen pomo, miten mies tukee vaimoaan tilanteessa. Vaimon auto hajoaa takuuaikana ja huoltoliike vaan kohauttelee olkiaan. Miehen toivotaan olevan lempeän suojeleva ja luja, mutta tasapainoisella eikä aggressiivisella tavalla.

Ja lähtöoletus on se, että myös nainen on perhekeskeinen huolenpitäjä, eikä itseensä keskittyvä narsisti.

Siis ihan perusjuttuja?! Molemmat tekevät parhaansa toistensa ja perheensä eteen. Toinen saattaa olla parempi asiassa x, toinen asiassa y.

Miksi se mies on tässä perheen pää? Miksi hän on vaimon yläpuolella, jos molemmat ovat vastuuntuntoisia ja toimivat yhdessä perheensä hyvinvoinnin eteen? Mitä sellaista se mies tekee, mitä nainen ei? Mikä oikeuttaa juuri hänet vaimonsa johtajaksi, eikä tasaveroiseksi kumppaniksi?

Vierailija kirjoitti:

Arkielämän esimerkkejä siitä, mitä tarkoitetaan perheen suojelemisella. Anoppi heittäytyy hankalaksi, miten mies reagoi tilanteeseen. Teini temppuilee, miten isä kasvattaa lastaan vai kasvattaako lainkaan. Naapuri ryhtyy sotaan raja-aidan vuoksi. Vaimolla on töissä paskamainen pomo, miten mies tukee vaimoaan tilanteessa. Vaimon auto hajoaa takuuaikana ja huoltoliike vaan kohauttelee olkiaan. Miehen toivotaan olevan lempeän suojeleva ja luja, mutta tasapainoisella eikä aggressiivisella tavalla.

Ja lähtöoletus on se, että myös nainen on perhekeskeinen huolenpitäjä, eikä itseensä keskittyvä narsisti.

Siis mikä näistä on asia,joka on vain miehen vastuulla? Jos anoppi heittäytyy hankalaksi, yhdessä pistetään vastaan. Jos teini kiukuttelee, yhdessä lasta kasvatetaan. Oli kummalla tahansa paskamainen pomo,toista tuetaan. Jos vaimon auto hajoaa takuuaikana, eikä huoltoliike ota vastuuta, miten ihmeessä se on miehen vastuulla tehdä jotain asialle? Ei minun mieheni osaa autoja korjata tai tiedä autoista sen enempää kuin minäkään.

Siis jotkut vaimot täällä eivät tukisi miestään, kun tällä on hankala pomo?

Jos ihminen etsii itselleen johtajaa, niin se kyllä kertoo siitä, että hän kokee olevansa jollain tasolla itse tyhmä/osaamaton/vastuuntunnoton/ huonosti pärjäävä. Ehkä se on sitten hyvä, jos tällaiset ihmiset löytävät itselleen johtajan, jos kerran he eivät itse pärjää tai ymmärrä tärkeistä asioista juuri mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossa mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen? Nainen saa hoitaa kotona lapsia ilman lusmuhuutoa, mies elättää perhettään (nainenkin silloin kun ei ole raskaana tai lapsivuodeaikana). Mies on perheen pää, tuki ja turva. Mies ei kitise eikä välttele miehistä vastuutaan, nainen arvostaa ja kunnioittaa miestään.

Ja jossa aviorikosta ei hyväksytä, sairaudet yms kestetään yhdessä, haluttomuusjaksot puolin ja toisin ymmärretään elämään kuuluviksi, ollaan kuolemaan asti yhdessä?

"Haluttomuusjaksoissa" ei ole mitään perinteistä. Päinvastoin ennen tiedettin mikä on avioliittovelvollisuus.

Normaalia se silti on. Eihän se velvollisuusrakastelu ole mistään kotoisin eikä siitä pysty kumpikaan nauttimaan. AP

Hah, tietenkin jotkut pystyy siitä nauttimaan, eihän siitä olisi muuten tehty asiaa ikinä, jopa lakia. Mutta tämä koko ketjuhan on siitä, ettet sinä halua tuntea vastuuta mistään. Sinun toivesuhteessa ainoastaan miehellä on vastuita, eli velvollisuuksia.

Sellaisten ihmisten parista löydät, joilla on terveet kristilliset arvot, vaikkeivat kirkossa juoksisikaan. Sieltä, jotka näkevät elämän kokonaisuutena eikä hetkellisenä oman edun tavoitteluna tai kermakakkuna, joka on tehty vain minua varten. Sinä pidät huolta ja kunnioitat, niin toinen pitää huolta ja kunnioittaa. Yhdessä rämmitään vaikeudet ja kun räiskyy, ne asiat on aina sovittavissa. Meillä on erittäin tasapainoinen suhde, 20 v. naimisissa. Ja aina vain paranee, koska eihän suhteen jalostumista edes pysty kokemaan lyhyissä lennoissa. Kumpikin tekee ne asiat, missä on parempi. Meillä ne menevät osin limittäin, mutta painottuvat luonnollisemmin niin, että minun aluettani on kotihommat ja puutarha. Mies hoitaa yritystä ja tähän liittyen myös kirjanpidot, verot, koneiden huollot, muu fyysinen ulkotyö omilla mailla sekä työntekijät. Itselläni on harrastuksenomainen sivutyö kodin ulkopuolella, mutta muuten keskiössä on koti ja perhe. Olo on levollinen ja hurjan tyytyväinen. Myös makkarin puolella. Joten vaikka joku kuinka yrittäisi syöttää meille arvoiksi jotain muuta muka modernimpaa ja hypetettyä puppua, ei me siihen ansaan kyllä mentäisi. On tosi surullista, että näissä asioissa tosi moni menee nykyisin aivan väärään suuntaan. Sitten ihmetellään, kun liitto ei kestänytkään ja lapset kärsivät. Mikä se oikeasti on se "taho", joka porukkaa tuohon suuntaan vääntää väkisin?

Alkaa pikku hiljaa näillä palstoilla näkymään ja kuulumaan se tosiasia, että yhteiskunta on lakkauttamassa loisimisen elinkeinona ja miehet eivät enää automaattisesti sulata sitä, että naiset haluavat hyötyä heistä rahallisesti perinteisellä ansalla eli perheen varjolla. Hetken riemu rojut ränniin laskiessa vaihtuu vuosikymmenien taloudelliseen painolastiin ja alisteiseen asemaan jossa nainen korjaa suurimman nettohyödyn ja päättää miehen elämästä, yhdessä muiden naisten kanssa nettifoorumeilla.

Pikku hiljaa alkaa homma tyrehtyä ja mahdollisuudet ohentua kun yhteiskunta on jo ison muutoksen aloittanut, tosin vasta hiljattain mutta kiihtyvällä vauhdilla. Ja miehet ovat valveutuneempia ja tietoisia mahdollisuuksistaan vaikuttaa ajoissa.

Alkaa siinä suomalaista uusfeministiä ahdistaa. :)

Älkää uskoko tuota, mitä nro 70 kirjoittaa. Tai no jos haluatte olla onnettomia niin ehkä sitten. Mistä noita ajattelijoita sikiää oikein!

Vierailija kirjoitti:

Alkaa pikku hiljaa näillä palstoilla näkymään ja kuulumaan se tosiasia, että yhteiskunta on lakkauttamassa loisimisen elinkeinona ja miehet eivät enää automaattisesti sulata sitä, että naiset haluavat hyötyä heistä rahallisesti perinteisellä ansalla eli perheen varjolla. Hetken riemu rojut ränniin laskiessa vaihtuu vuosikymmenien taloudelliseen painolastiin ja alisteiseen asemaan jossa nainen korjaa suurimman nettohyödyn ja päättää miehen elämästä, yhdessä muiden naisten kanssa nettifoorumeilla.

Pikku hiljaa alkaa homma tyrehtyä ja mahdollisuudet ohentua kun yhteiskunta on jo ison muutoksen aloittanut, tosin vasta hiljattain mutta kiihtyvällä vauhdilla. Ja miehet ovat valveutuneempia ja tietoisia mahdollisuuksistaan vaikuttaa ajoissa.

Alkaa siinä suomalaista uusfeministiä ahdistaa. :)

Nyt en ymmärtänyt, minkä pitäisi feministiä ahdistaa. "Yhteiskunta on lakkauttamassa loisimisen elinkeinona" - tiedän kyllä, että työttömien velvollisuuksia ollaan kiristämässä (ja hyvä niin), mutta käsittääkseni työttömissä on enemmän miehiä kuin naisia.

"Naiset haluavat hyötyä miehistä rahallisesti perheen varjolla" - lähes kaikki ketjuun vastanneet ovat ymmärtääkseni olleet sitä mieltä, että sekä taloudellinen että muu vastuu perheestä kuuluu nimenomaan tasapuolisesti molemmille. Tästä olen feministinä iloinen. Aloittajan kaltaiset haaveilijat ovat nykyisin aika harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei luulisi olevan edes vaikeaa. Laitat deittipalstalle ilmoituksen:

"xx-vuotias nainen etsii loppuelämän elämänkumppania. Maksan puolet yhteisistä kuluista (paitsi kun olen vanhempainvapailla), hoidan kaikki kotityöt ja lapset, sinä saat päättää kaikesta. Olethan luotettava ja uskollinen. Kuva olisi kiva yllätys."

Ei se että mies on perheen pää tarkoita sitä että hän päättäisi kaikesta yksin, vaan että hän ottaa vastuuta perheestä, sen hyvinvoinnista niin henkisesti kuin muutenkin. Ja tottakai vaimo pitää huolta miehestään siinä kuin mies vaimostaan ja molemmat kunnioittaa toisiaan.

Niin, että valta jaetaan, mutta vastuu on miehen.

Ei avioliittoa voi löytää. Se rakennetaan yhdessä puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tuota, mitä nro 70 kirjoittaa. Tai no jos haluatte olla onnettomia niin ehkä sitten. Mistä noita ajattelijoita sikiää oikein!

Totuus voi vaikuttaa joskus onnettomalta. Mutta miehen kannalta se onni tulee pitkällä tähtäimellä siitä, ettei hairahdu siihen "onneen" mitä keskiverto suomalaisnainen tänä päivänä tarjoaa vaan katsoo parempia vaihtoehtoja.

Elättäjän, kynnysmaton ja viemärin roolit toki näyttävät houkuttelevammalta kun ne naamioidaan aviomiehen ja perheenisän rooleihin. Joka päivä näillä palstoilla ja naisten keskuudessa mollataan ja pilkataan satoja, tuhansia miehiä jotka ovat uusfeministisen suomalaisnaisen kanssa noihin kahteen viimeksimainittuun rooliin lähteneet mutta päätyneet kolmeen edelliseen.

Ajat ovat muuttumassa, siskoseni. Ei tarvitse ihmetellä, miksi halukkaita aviomies- ja perheenisäehdokkaita on koko ajan vaikeampi löytää ja taatusti vaikeammaksi koko ajan muuttuu joten tällaisia ketjuja tulee näkymään näillä foorumeilla entistä enemmän. Ei miehet oikeasti niin tyhmiä ole kuin monet naiset kuvittelevat. Ihan itse naiset ovat tämän viimeisen kahden vuosikymmenen aikana aiheuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei luulisi olevan edes vaikeaa. Laitat deittipalstalle ilmoituksen:

"xx-vuotias nainen etsii loppuelämän elämänkumppania. Maksan puolet yhteisistä kuluista (paitsi kun olen vanhempainvapailla), hoidan kaikki kotityöt ja lapset, sinä saat päättää kaikesta. Olethan luotettava ja uskollinen. Kuva olisi kiva yllätys."

Ei se että mies on perheen pää tarkoita sitä että hän päättäisi kaikesta yksin, vaan että hän ottaa vastuuta perheestä, sen hyvinvoinnista niin henkisesti kuin muutenkin. Ja tottakai vaimo pitää huolta miehestään siinä kuin mies vaimostaan ja molemmat kunnioittaa toisiaan.

Niin, että valta jaetaan, mutta vastuu on miehen.

Jep. Se on käytännössä se sama haistapaska-malli, jolla uusfeministit haluavat että taloudellinen vastuu jaetaan: molemmat osallistuvat kustannuksiin, mutta nainen päättää missä suhteessa ja mitkä kustannukset jäävät miehen kontolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap sinulla jäänyt aikuistuminen ja vastuunotto itsestä jotenkin kesken? Eikö sinusta ole huolehdittu lapsena? Et kykene itse päättämään asioistasi ja ottamaan niistä vastuun?

Luulen, että moni perinteisessä liitossa elävä nainen on huomattavasti kypsempi ja vastuunottokykyisempi kuin nämä nykyajan napaan tuijottavat naiset, jotka eivät kykene sitoutumaan mihinkään.

Ei mun mielestä kuulosta kovin vastuuntuntoiselta, jos haluaa ulkoistaa lähes kaiken vastuun perheensä asioista toiselle.

Tuollainen suhde on omasta mielestäni bdsm-suhde, jota jatketaan makuuhuoneesta muuhun elämään, siinä ei tietysti ole mitään vikaa, osa tykkää ottaa nuo roolit jatkuvana, mutta kannattaa ymmärtää mitä se on.

Samoin tuollaisessa suhteessa ollut nainen on täysin pulassa, jos sille miehelle käy jotain. Varsinkaan, jos tilanteessa on lapsia mukana, se ei ole oikein niitä lapsia kohtaan, ne joutuu yleensä sitten kannattelemaan sitä lapsen tasolla toimivaa vaimoa, vaikka ne on niitä, joista kuuluisi huolehtia.

Ennen vanhaan naiset ja lapset joutui noissa tilanteissa köyhäintaloon, huutolaisiksi, ei kannata romantisoida tuollaista asetelmaa, siihen on syynsä miksi se on lapsillekin parasta, että se nainen on itsenäinen ja mielellään myös koulutettu/töissä, silloin ei ole mitään hätää miehen kuollessa.

Tietysti henkinen tuki on korvaamatonta, mutta ei maksa paljoa hankkia sellainen henkivakuutus, että leski pärjää. Toisekseen, vaikka perheessä olisivat kutakuinkin ap:n kuvaamat roolit, ei se tarkoita, että naisen pitäisi olla täysin ilman koulutusta tai työtä.

> Jos ihminen etsii itselleen johtajaa

Meillä mies etsii itselleen johtajaa. Tai personal traineria.  Samaan aikaan haluaisi kuitenkin olla diktaatori, jolle minä olisin tahdoton, konemaisesti toimiva alamainen. Alamainen, joka ylistäisi ja arvostaisi johtajaansa.

Tämä aiheuttaa pulmia suhteessamme. Itse en halua johtaja enkä johdettava, ja se on ongelma. Haluaisin tasa-arvoisen suhteen. Minulle johtajuus parisuhteessa ei ole edes mikään kysymys. Mies paasaa vastuuksista ja valtuuksista, ja ne termit eivät avaudu minulle, vaikka niitä jopa terapeutin vastaanotolla koetetaan avata. (Työelämässä minulla ei ole ongelmia vastuiden ja valtuuksien kanssa. )

Vierailija kirjoitti:

Sellaisten ihmisten parista löydät, joilla on terveet kristilliset arvot, vaikkeivat kirkossa juoksisikaan. Sieltä, jotka näkevät elämän kokonaisuutena eikä hetkellisenä oman edun tavoitteluna tai kermakakkuna, joka on tehty vain minua varten. Sinä pidät huolta ja kunnioitat, niin toinen pitää huolta ja kunnioittaa. Yhdessä rämmitään vaikeudet ja kun räiskyy, ne asiat on aina sovittavissa. Meillä on erittäin tasapainoinen suhde, 20 v. naimisissa. Ja aina vain paranee, koska eihän suhteen jalostumista edes pysty kokemaan lyhyissä lennoissa. Kumpikin tekee ne asiat, missä on parempi. Meillä ne menevät osin limittäin, mutta painottuvat luonnollisemmin niin, että minun aluettani on kotihommat ja puutarha. Mies hoitaa yritystä ja tähän liittyen myös kirjanpidot, verot, koneiden huollot, muu fyysinen ulkotyö omilla mailla sekä työntekijät. Itselläni on harrastuksenomainen sivutyö kodin ulkopuolella, mutta muuten keskiössä on koti ja perhe. Olo on levollinen ja hurjan tyytyväinen. Myös makkarin puolella. Joten vaikka joku kuinka yrittäisi syöttää meille arvoiksi jotain muuta muka modernimpaa ja hypetettyä puppua, ei me siihen ansaan kyllä mentäisi. On tosi surullista, että näissä asioissa tosi moni menee nykyisin aivan väärään suuntaan. Sitten ihmetellään, kun liitto ei kestänytkään ja lapset kärsivät. Mikä se oikeasti on se "taho", joka porukkaa tuohon suuntaan vääntää väkisin?

Vastaan yhdellä sanalla: feminismi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei luulisi olevan edes vaikeaa. Laitat deittipalstalle ilmoituksen:

"xx-vuotias nainen etsii loppuelämän elämänkumppania. Maksan puolet yhteisistä kuluista (paitsi kun olen vanhempainvapailla), hoidan kaikki kotityöt ja lapset, sinä saat päättää kaikesta. Olethan luotettava ja uskollinen. Kuva olisi kiva yllätys."

Ei se että mies on perheen pää tarkoita sitä että hän päättäisi kaikesta yksin, vaan että hän ottaa vastuuta perheestä, sen hyvinvoinnista niin henkisesti kuin muutenkin. Ja tottakai vaimo pitää huolta miehestään siinä kuin mies vaimostaan ja molemmat kunnioittaa toisiaan.

Minusta tuo ap:n kuvaama avioliitto kuulostaa tosi hyvältä. Mutta kun nyt oikein mietin, niin en kyllä ymmärrä mitä tällä "perheen päällä" tarkoitetaan. Jos kumpikin huolehtii toisistaan ja kunnioittaa toisiaan, niin miksi ihmeessä siinä toisen pitää olla joku "pää" ja mitä sillä ihan KÄYTÄNNÖSSÄ sitten tarkoitetaan, jos tämä "pää" ei sitten kuitenkaan yksin päätä asioita? Miksei se avioliitto voisi sitten olla ihan tasa-arvoinen sekä puheissa että käytännössä, kumpikin saa olla niin miehekäs ja naisellinen kuin haluaa jne. ja kumpikin kantaa vastuuta omalla tavallaan (se voi tapahtua ihan hyvin niin, että toinen tuo rahaa kotiin, toinen huolehtii lapsista ja kodin arjesta tms.)? Jos haluaa olla toiselle hyvä ja luoda pitkäjänteisesti yhteistä hyvää elämää, miksi siinä pitää luikkia joidenkin roolien "perheen pää" tai "pullantuoksuinen äiti" taakse ja sieltä linnoituksesta käsin arvioida ja arvostella toisten ihmisten elämäntapoja? Olen itse monin tavoin "perinteinen nainen", mutta minulle on ihan selvää, että perhe-elämää voi elää onnellisesti varsin erilaisilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tuota, mitä nro 70 kirjoittaa. Tai no jos haluatte olla onnettomia niin ehkä sitten. Mistä noita ajattelijoita sikiää oikein!

Totuus voi vaikuttaa joskus onnettomalta. Mutta miehen kannalta se onni tulee pitkällä tähtäimellä siitä, ettei hairahdu siihen "onneen" mitä keskiverto suomalaisnainen tänä päivänä tarjoaa vaan katsoo parempia vaihtoehtoja.

Elättäjän, kynnysmaton ja viemärin roolit toki näyttävät houkuttelevammalta kun ne naamioidaan aviomiehen ja perheenisän rooleihin. Joka päivä näillä palstoilla ja naisten keskuudessa mollataan ja pilkataan satoja, tuhansia miehiä jotka ovat uusfeministisen suomalaisnaisen kanssa noihin kahteen viimeksimainittuun rooliin lähteneet mutta päätyneet kolmeen edelliseen.

Ajat ovat muuttumassa, siskoseni. Ei tarvitse ihmetellä, miksi halukkaita aviomies- ja perheenisäehdokkaita on koko ajan vaikeampi löytää ja taatusti vaikeammaksi koko ajan muuttuu joten tällaisia ketjuja tulee näkymään näillä foorumeilla entistä enemmän. Ei miehet oikeasti niin tyhmiä ole kuin monet naiset kuvittelevat. Ihan itse naiset ovat tämän viimeisen kahden vuosikymmenen aikana aiheuttaneet.

Mitä nyt noin vuoden ajan olen tätä palstaa seurannut, niin uskallan kyllä väittää, että huomattavasti enemmän täällä miehet itkevät naisettomuuttaan kuin naiset miehettömyyttään. Nainen saa perheen (=lapsen) ilman miestäkin.

Olen jo melkein nelikymppinen, mutta en ole vielä kohdannut miestä, joka aidosti pystyisi tuollaiseen liittoon. Siis henkisesti pystyisi, en tarkoita nyt rahapuolta. Moni tapaamani mies haaveilee perinteisestä liitosta, jossa mies olisi perheen pää ja nainen hoitaisi kodin (ja lapset, sitten kun niitä on) ja nainen tavallaan mahdollistaisi ja palvelisi miehen uraa ja miehen työntekoa. Ja mies toisi rahat taloon, ja olisi Mies, jonka miehuus tulee osoitetuksi sillä, että mies elättää perheensä. Minun mielestä tuollainen liitto voisi jopa olla ihan hyvä ja onnellinen, ja minullekin sopiva. Minulla on ura ja koulutus, mutta niitä voisin tehdä muutaman tunnin viikossa toiminimellä ja muuten olla kotona ja huolehtia kodista, laittaa miehelle valmiit päivälliset odottamaan kun hän tulee töistä jne. Miehellä pitäisi kyllä tietysti olla aika hyvät tulos, jotta tällainen olisi mahdollista, sillä hänen pitäisi maksaa myös minun elämä silloin. Nyt olen siis itse hyväpalkkaisessa työssä, enkä tarvitse elättäjää, mutta siis tuollainen suhde edellyttäisi hyvän palkan mieheltä.

Jokaisen kohtaamani miehen kanssa on ongelmaksi muodostunut kuitenkin se, että heistä ei ole vastuunkantajiksi ja aidoiksi perheen päiksi. Kyllä he rahat kotiin toisivat ja hoitaisivat sen elättämispuolen. Mutta he väistelevät sitä, että tekisivät ratkaisuja, koska silloinhan vastuu ratkaisuista olisi heillä. He toivovat, että nainen olisi kuin äiti, joka tietäisi parhaat ratkaisut ja sanoisi ne. Äiti, joka paijaisi kun sattuu. He odottavat, että nainen on suunnan näyttäjä.. Heissä ei ole luonnetta olla itse se johtaja. Olen jokaisessa suhteessani joutunut "perheen pääksi" tai suhteen pääksi". En siksi, että haluaisin sitä. Sillä en halua, nauttisin siitä, että mies johtaa. Mutta miehet ovat tyrkyttäneet sitä roolia minulle vähän väkisin. Kysymällä jokaiseen pieneenkin asiaan miten minä haluan sen hoidettavan, ja tekevän sitten juuri niin koska heillä ei kuulemma ole mitään mielipidettä asiasta. Odottamalla, että minä ehdotan yhteenmuutot ym, ja jos en ehdota niin olen sitten saanut katkeran raivon niskaani kun en halua heidän tulkinnan mukaan vakiintua (kun en ole ehdottanut sitä). Jne jne.