Mistä voi nykyisin löytää ns normaalin, perinteisen avioliiton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä mies on perheen pää -ihmisiä haittaa yhtään, että annatte tyttärillenne mallin, että nainen on tyhmempi kuin mies? Teidän mielestänne se on vain niin?

Ei se sitä tarkoita. Mies on perheen pää, koska suojelee perhettä ja johtaa perhettä, ei sillä ole mitään tekemistä vaimon älykkyyden kanssa. Mies ja nainen ovat yleensä hyviä eri asioissa ja tekevät avioliitossaan ja perheensä eteen eri asioita, meillä mies tiskaa ja minä pesen pyykit, minä katson että lapset pesee hampaansa ja mies lukee niille iltasadun, minä herätän aamulla lapset kouluun mies tekee niille ruokaa kun minä olen vielä töissä. Mitä siitä tulee jos mies on löysä vässykkä joka on vaimolleen kuin yksi ylimääräinen lapsi huolehdittavana... Meillä Suomessa on vahvoja naisia, ja heillä pitää olla rinnallaan vahva mies.

Millä tavoin mies suojelee ja johtaa teidän perhettä?

Mistä tällainen tarve tulee? Vaarallinen ympäristö?

Käyttäjä5324 kirjoitti:

Mun mies on vähän tuonnepäin..

mulle tulee hänestä mieleen se professori "pikku naisia" -kirjasarjasta, se jonka kanssa Jo menee naimisiin ja perustaa sen koulun.

Mun mies on tosi lempeä ja hoivaava ihminen, mutta just sellasella maskuliinisella tavalla... vaikea selittää. Ihana mies on, ihan liikutun kun ajattelenkin.

Olen myös tuollainen hoivaava ja suojeleva mies ja tykkään ottaa vastuuta ja johtoasemaa suhteessa ja uralla. Jotkut naiset eivät pidä tästä tyylistä, mutta ap varmaan pitäisi.

Lestadiolaisista löytyy varmasti! 😉

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5324 kirjoitti:

Mun mies on vähän tuonnepäin..

mulle tulee hänestä mieleen se professori "pikku naisia" -kirjasarjasta, se jonka kanssa Jo menee naimisiin ja perustaa sen koulun.

Mun mies on tosi lempeä ja hoivaava ihminen, mutta just sellasella maskuliinisella tavalla... vaikea selittää. Ihana mies on, ihan liikutun kun ajattelenkin.

Olen myös tuollainen hoivaava ja suojeleva mies ja tykkään ottaa vastuuta ja johtoasemaa suhteessa ja uralla. Jotkut naiset eivät pidä tästä tyylistä, mutta ap varmaan pitäisi.

Aika moni nainen tykkää, kunhan mies on naista älykkäämpi ja myös tunneälykäs eikä jyrä (turvallinen versus despootti). Ongelma on siinä, että monesti miehet ovat nykyään liian laiskoja ja itsekkäitä sekä naiset yhtä fiksuja tai fiksumpia kuin miehet.

Suomessa selvä enemmistö miehistä ja naisista on yksinkertaisesti hylännyt perinteiset historialliset sukupuoliroolit.

Naista puolustava ja ihaileva herrasmies ja perheen pää on hyvin maskuliininen vanhan liiton tavalla. Vastaavasti haavoittuva, heikko, kiltti, sopivan sivistynyt kodin sulostuttaja on vanhan liiton porvarisnainen ja feminiininen.

Milloin roolit lähes hävisivät? Luullakseni ne olivat olemassa vielä 70-luvulla. Ehkä 90-luvulla?

Täällä sellainen mies. Ensimmäisen seksikumppanin kanssa naimisissa lähes 30v. Tanssilattialta lähti mukaani ja siihen jäi. Useampi jo nyt täysikäinen lapsi. Minä olen ekstrovertti ja vaimo introvertti. Molemmat akateemisia ja osittain samalla alalla. Erossa emme ole toisistamme olleet kuin työmatkojen vuoksi.

Vinkeiksi voin antaa sen, että tervesieluinen mies ei katso naisen vaatteita, meikkejä tai ulkonäköä. Meiltä ei löydy mitään meikkejä talosta. Vaatteitakin ostellaan silloin kun huvittaa, yleensä tarjouksesta, vaikka varallisuuden puolesta näin ei tarvitsisi tehdä.

Alkuvuosien pienoisten riitojen jälkeen molemmat ymmärsimme, että avioliitto tarkoittaa yhteen hiileen puhaltamista. Siinä toista pitää ymmärtää ja jotta voi ymmärtää, asioista pitää keskustella.

Vaikeitakin aikoja on ollut, mutta kun on oppinut siihen, että elämässä tähtää pidemmälle ja toivoo vanhentuvan yhdessä, niin silloin vaikeat ajat on helpompi selättää: oppii näkemään tunnelin päässä olevan valoa.

Tärkeää on antaa toiselle myös tilaa, mutta siten, että ei hyväksy ihan kaikkea. Vaimoni on pelastanut minut monelta älyttömältä asialta palauttamalla minut maan pinnalle. Viimeksi olisin esimerkiksi halunnut moottoripyörän, joka kulkee yli 300 km/h ja minulla ei ole nuoruusvuosien jälkeen kokemusta ajamisesta.  Jälkikäteen olen ollut todella onnellinen, että hän rakastaa minua niin paljon, että on valmis palauttamaan minut maan pinnalle. Hetkessä, jossa minut on palautettu maan pinnalle minua on tietysti ottanut päähän todella paljon.

Elämäntapaamme kun analysoi taloudellisessa mielessä, olemme aina eläneet hyvin säästeliäästi, vaikka meillä olisi ollut varaa tuhlata. Opiskeluajat olivat tiukkoja taloudellisesti, mutta ei meiltä silloinkaan mitään puuttunut. Nykyisin meiltä ei puutu mitään. Keväisin tulee mieliteko vaihtaa autoa tai ostaa jotain uutta, mutta sitten se menee ohi kun pohtii ettei se uusi auto tai jokin muu pitkään ole kiva. Päin vastoin, uuden auton kanssa pelkää taas parkkipaikkoja ja saa juoksuttaa autoa takuuhuollossa kaiken maailman pikkuvikojen takia, joita siis on lähes 100 000 euron autoissakin. Edellisen auton ostettuamme meitä molempia hävetti, kun ihmiset katsoivat meitä ja tulivat kyselemään mitä se maksoi, mitä se kulkee jne.

Muita naisia on tietysti tullut joskus haaveiltua, mutta ne sattuvat yleensä hetkeen, kun on puutteessa. Mikäli vaimo ei puutetta syystä tai toisesta voi hoitaa, niin silloin haaveilut loppuu kun vetää käteen. Vieraissa ei tuolloin tarvitse juosta ja jälkikäteen ajattelee, miten yhteisen historian rakentaminen on ollut paljon tärkeämpää, kuin hetkellinen panotarpeen tyydytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei luulisi olevan edes vaikeaa. Laitat deittipalstalle ilmoituksen:

"xx-vuotias nainen etsii loppuelämän elämänkumppania. Maksan puolet yhteisistä kuluista (paitsi kun olen vanhempainvapailla), hoidan kaikki kotityöt ja lapset, sinä saat päättää kaikesta. Olethan luotettava ja uskollinen. Kuva olisi kiva yllätys."

Ei se että mies on perheen pää tarkoita sitä että hän päättäisi kaikesta yksin, vaan että hän ottaa vastuuta perheestä, sen hyvinvoinnista niin henkisesti kuin muutenkin. Ja tottakai vaimo pitää huolta miehestään siinä kuin mies vaimostaan ja molemmat kunnioittaa toisiaan.

Eikö vaimo ota perheestään vastuuta niin henkisesti kuin muutenkin?!

Tottakai, mutta ehkä erilaisista asioista kuin mies, kukin tavallaan. Mies on voimakkaampi, isompi, joten hän on se joka vastaa että kukaan ei vahingoita hänen perhettään.

Miten hän käytännössä vastaisi siitä ettei kukaan vahingoita perhettä? Kulkisi aina kaikkien perheenjäsenten mukana siltä varalta että pitäisi tapella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossa mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen? Nainen saa hoitaa kotona lapsia ilman lusmuhuutoa, mies elättää perhettään (nainenkin silloin kun ei ole raskaana tai lapsivuodeaikana). Mies on perheen pää, tuki ja turva. Mies ei kitise eikä välttele miehistä vastuutaan, nainen arvostaa ja kunnioittaa miestään.

Ja jossa aviorikosta ei hyväksytä, sairaudet yms kestetään yhdessä, haluttomuusjaksot puolin ja toisin ymmärretään elämään kuuluviksi, ollaan kuolemaan asti yhdessä?

No, mun mielestä ei ole normaalia, että mies yksin on perheen pää ja että juuri miehen tulisi kokea ensisijaiseksi velvoitteekseen elättää perheensä. Musta hyvässä avioliitossa ja perheessä aikuisten kesken vallitsee keskusteleva ja tasa-arvoa kunnioittava demokratia ja molemmat osallistuvat perheen elättämiseen yhtä lailla, kuten ovat keskenään sopineet ja mikä molemmista oikealta ja tasapuoliselta tuntuu. Hyvässä perheessä kukaan ei ole jonkin ennakkoon sanellun roolin vanki vaan oma itsensä.

Sitoutuneisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ja työntekoa yhteisen hyvinvoinnin eteen minäkin arvostan. Noiden toteutuminen ei vain millään lailla edellytä sukupuolittuneesti normittunutta työnjakoa ja rooleja. Ei ole yhtä tapaa olla nainen tai yhtä tapaa olla mies. Jokaisella pitää voida olla oma tapansa. Ennen kaikkea muuta olemme ihmisiä.

No minä olen oma itseni tälläisenä ja haluan, että mieskin olisi oma itsenä, nimenomaan perheen päänä! Eihän roolin vetäminen olekaan hyvä. Siksi en haluakaan miehen roolia toteuttaa vaan jätän sen miehelle. AP

Ok. Onnea sit vain etsintään, että löydät, miehen, joka jotenkin luontaisesti täyttäisi tuollaisen yksinäisen ja ahtaan osan. Musta on kyllä liikaa vaadittu, että perheessä vain toinen vanhempi on päävastuussa perheen kokemasta turvallisuudesta. Todella iso vastuu vieritettäväksi yhden ihmisen niskaan. Kun perhe kerran on yhteinen, katson asian niin, että molemmat ovat vastuussa myös siitä turvasta. Ei ole ketään johtajaa, vasn yhteistyöhön perustuvaa ja keskustelevaa päätöksentekoa, jossa molemmat ottavat vastuunsa aikuisins ihmisinä. Kummankaan ei tarvitse yksin olla perheen päänä vaan se homma jaetaan. Ja silloin kun toisella on tiukka paikka, toinen voi jeesata ja ottaa vetovastuuta. Toinen toistaan tukien mennään. Vastavuoroisesti. Minulle on todella todella vaikeaa ymmärtää, että modernissa maailmassa joku voisi haluta muunlaisiin arvoihin perustuvan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä miehen perheen päänä oleminen toimii? Minkälaista päätösvaltaa yli vaimon tämä positio antaa?

Ei mitään varsinaisesti. 

Mies on perheen pää siinä mielessä että toimii perheen pääasiallisena suojelijana, niin henkisen kuin ruumiillisen puolen, sinä pidät huolta että lapsesi ja vaimosi ovat onnellisia, jos heitä joku satuttaa, sinä puolustat heitä. Sinä olet perheesi johtaja, eli sinä menet edellä ja johdatat oikealle tielle, olet esimerkkinä lapsillesi miten elämää eletään. Sinä olet myös opettaja muutenkin lapsillesi, opetat siinä kuin vaimosikin lapsille hyödyllisiä taitoja elämää varten. Sinä olet vaimollesi ja lapsillesi tuki ja turva kaikin puolin, katsot että autot ja talo on kunnossa, lasten polkupyörät huollettu, läksyt tehty ym. 

Entä kuka sitten pitää huolta miehen onnellisuudesta? Kuka on tukena hänelle jos hänellä raskasta? Kuka "johtaa häntä oikealle tielle" jos hänellä on vaikeaa?

Vai eikö tällainen perheen päämies sellaisia tarvitse?

Meillä on ap:n kuvailema perhe päällisin puolin. Avioliitossa ollaan kunnes kuolema erottaa ja pettämisiä sun muita ei voida hyväksyä. Perheen työnjako on, että äitinä olen kotona, hoidan lapsia päivät ja teen kodin työt, mies käy töissä ja hankkii sitä kautta elatuksen. Isot ratkaisut kuten asunnon ostot tai lasten hankinnat tehdään yhdessä, muuten hoidan juoksevat asiat. Viimeisen sanan isoissa asioissa sanoo mies.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa selvä enemmistö miehistä ja naisista on yksinkertaisesti hylännyt perinteiset historialliset sukupuoliroolit.

Naista puolustava ja ihaileva herrasmies ja perheen pää on hyvin maskuliininen vanhan liiton tavalla. Vastaavasti haavoittuva, heikko, kiltti, sopivan sivistynyt kodin sulostuttaja on vanhan liiton porvarisnainen ja feminiininen.

Milloin roolit lähes hävisivät? Luullakseni ne olivat olemassa vielä 70-luvulla. Ehkä 90-luvulla?

70-luvulla oli vielä. 90-luvulla etsin herrasmiestä ympäri Suomen. Ei enää löytynyt.

Onko ap sinulla jäänyt aikuistuminen ja vastuunotto itsestä jotenkin kesken? Eikö sinusta ole huolehdittu lapsena? Et kykene itse päättämään asioistasi ja ottamaan niistä vastuun?

Siis se, että mies on normaali puoliso ja isä tekee hänestä perheen pään?!

Voiko joku nyt rautalangasta vääntää, että minkälaisia oikeuksia ja velvollisuuksia tähän perheen päänä olemiseen liittyy? Sellaisia velvollisuuksia, joita tällä perheen äidillä/vaimolla EI OLE.

Täällä kun on lueteltu vain velvollisuuksia, jotka mielestäni kuuluvat molemmille vanhemmille, kuten: toimii esimerkkinä, on vastuussa perheen turvallisuudesta, varmistaa että läksyt on tehtynä jne. Jos perheen äiti ei kokisi näitä velvollisuuksikseen, niin pitäisin häntä huonona äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä miehen perheen päänä oleminen toimii? Minkälaista päätösvaltaa yli vaimon tämä positio antaa?

Ei mitään varsinaisesti. 

Mies on perheen pää siinä mielessä että toimii perheen pääasiallisena suojelijana, niin henkisen kuin ruumiillisen puolen, sinä pidät huolta että lapsesi ja vaimosi ovat onnellisia, jos heitä joku satuttaa, sinä puolustat heitä. Sinä olet perheesi johtaja, eli sinä menet edellä ja johdatat oikealle tielle, olet esimerkkinä lapsillesi miten elämää eletään. Sinä olet myös opettaja muutenkin lapsillesi, opetat siinä kuin vaimosikin lapsille hyödyllisiä taitoja elämää varten. Sinä olet vaimollesi ja lapsillesi tuki ja turva kaikin puolin, katsot että autot ja talo on kunnossa, lasten polkupyörät huollettu, läksyt tehty ym. 

Entä kuka sitten pitää huolta miehen onnellisuudesta? Kuka on tukena hänelle jos hänellä raskasta? Kuka "johtaa häntä oikealle tielle" jos hänellä on vaikeaa?

Vai eikö tällainen perheen päämies sellaisia tarvitse?

Yleensä on tarkoitus, että tuollainen perhe kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja se uskonnollisen yhteisön johtaja ohjaa sitä miestä. Ja sitä uskonnollista johtajaa ohjaa sitten jumala.

Yleensä noissa yhteisöissä on paljon pedofiliaa, insestiä, väkivaltaa jne. koska se mies on ehdoton auktoriteetti perheessä, se uskonnollinen johtaja on ehdoton auktoriteetti taas niille miehille. Siihen ei päästetä väliin poliisia, sosiaalityöntekjöitä yms. vaikka tapahtuisi lasten raiskaamisia ja vastaavia.

Näin toimii suomessakin nuo yhteisöt, kaikki varmaan tietää, jos mietitte. Naisille ja lapsille nuo yhteisöt on aina valtava riski turvallisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap sinulla jäänyt aikuistuminen ja vastuunotto itsestä jotenkin kesken? Eikö sinusta ole huolehdittu lapsena? Et kykene itse päättämään asioistasi ja ottamaan niistä vastuun?

Luulen, että moni perinteisessä liitossa elävä nainen on huomattavasti kypsempi ja vastuunottokykyisempi kuin nämä nykyajan napaan tuijottavat naiset, jotka eivät kykene sitoutumaan mihinkään.

Perinteisen, ja siten myös omaperäisen, valinnan tekevät ovat rohkeampia kuin muut, vaikka täällä yritetään asiaa muuksi vääntää. Näyttää herättävän paljon vastustusta sellainen elämäntapa ja ikävä kyllä jotkut purkaa sen mauttomana haukkumisena ulos, että toisen elämänvalinta ei miellytä itseään.

Tuo valinta jos mikä edellyttää vankkaa itsetuntemusta ja itsevarmuutta näinä päivinä. Massaan sulautuminen olis helpompaa, ei feministi hermostuisi ja haukkuis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap sinulla jäänyt aikuistuminen ja vastuunotto itsestä jotenkin kesken? Eikö sinusta ole huolehdittu lapsena? Et kykene itse päättämään asioistasi ja ottamaan niistä vastuun?

Luulen, että moni perinteisessä liitossa elävä nainen on huomattavasti kypsempi ja vastuunottokykyisempi kuin nämä nykyajan napaan tuijottavat naiset, jotka eivät kykene sitoutumaan mihinkään.

Ei mun mielestä kuulosta kovin vastuuntuntoiselta, jos haluaa ulkoistaa lähes kaiken vastuun perheensä asioista toiselle.

No kotiäitinän oleminen ei olis ongelma vaan se, mistä löytää vastuullisen miehen joka ei muutu lapseksi. Kyllä niitä löytää, jotka odottaa minusta samaan aikaan äitiä ja isää. Kunnolliset onkin jo viety tai sitten ne ovat jossain piilossa. Tosin itse etsin tasavertasita parisuhdetta, mutta kun ap otit puheeksi niin en kyllä tiedä, mistä löytäisi miehiä jotka olisivat valmiita ottamaan vastuun elättämään palkallaan vaimon lapsineen, kun vaimo touhuaa kotosalla miehen palkalla. Kyllä se saattas mulle passatakkin jos töissä ei tarvitsisi käydä ja mies maksaisi, mutta jos pitäisi maksaa kummankin omat menot niin tasapuolisesti pitäisi jakaa kaiken. Nykyään kun kummankin päitää käydä töissä.

Mitä sellaista perheen pää tekee, mitä se liiton toinen osapuoli ei tee?

Miksi luulette, ettei tasa-arvoisessa liitossa voisi olla sitoutunut? Tarvitsette jonkun alistamaan teitä, jotta kykenette sitoutumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap sinulla jäänyt aikuistuminen ja vastuunotto itsestä jotenkin kesken? Eikö sinusta ole huolehdittu lapsena? Et kykene itse päättämään asioistasi ja ottamaan niistä vastuun?

Luulen, että moni perinteisessä liitossa elävä nainen on huomattavasti kypsempi ja vastuunottokykyisempi kuin nämä nykyajan napaan tuijottavat naiset, jotka eivät kykene sitoutumaan mihinkään.

Ei mun mielestä kuulosta kovin vastuuntuntoiselta, jos haluaa ulkoistaa lähes kaiken vastuun perheensä asioista toiselle.

Tuollainen suhde on omasta mielestäni bdsm-suhde, jota jatketaan makuuhuoneesta muuhun elämään, siinä ei tietysti ole mitään vikaa, osa tykkää ottaa nuo roolit jatkuvana, mutta kannattaa ymmärtää mitä se on.

Samoin tuollaisessa suhteessa ollut nainen on täysin pulassa, jos sille miehelle käy jotain. Varsinkaan, jos tilanteessa on lapsia mukana, se ei ole oikein niitä lapsia kohtaan, ne joutuu yleensä sitten kannattelemaan sitä lapsen tasolla toimivaa vaimoa, vaikka ne on niitä, joista kuuluisi huolehtia.

Ennen vanhaan naiset ja lapset joutui noissa tilanteissa köyhäintaloon, huutolaisiksi, ei kannata romantisoida tuollaista asetelmaa, siihen on syynsä miksi se on lapsillekin parasta, että se nainen on itsenäinen ja mielellään myös koulutettu/töissä, silloin ei ole mitään hätää miehen kuollessa.