Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (970)
Nää on enemmän työnantajan tapa tutustua kunkin reaktioihin. Testi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kaikki, mihin olen joutunut.
Missä pakotetaan aikuiset leikkimään? Muualla kun häissä?
Meillä oli amk:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.
Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"
Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.
Väistin aikoinaan luodin olemalla jonkun kurssin ensimmäiseltä kokoontumiselta poissa. Siellä oli kokeiltu psykodraamaa... Kylmä hiki kihosi otsalle kun myöhemmällä kerralla siitä innostuneet mammat halusi uudestaan kokeilla psykodraamaa. Onneksi siihen ei ollut kurssilla aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollu "kerro kuka olet, mistä tuut ja elämäntarinasi"
Muut kertoo iloisia asioita, sitten sun vuoro ja saat kaikki kaivamaan nenäliinat esille ja itkemään silmät punaisiksi. Ja jos et kaikkea kerro niin itseä alkaa ahdistamaan kun et purkanut koko tarinaa.
Tekisi mieli välillä vaan valehdella jotain iloisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Toinen versio on esim. max. parinkymmenen porukassa esitellä itsensä ja tehdä liike, ja siitä lähtien seuraavan on muistettava nimet ja liikkeet kaikista jo esittäytyneistä. Siitä vaan muistelemaan: Mirja, huitaus, Veikko, kyykky, Pirjo... Nimi sanottava ja liike tehtävä. Ei paha, mutta vaatii muistia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskaluokalla, kun kahdesta eri koulusta tulevat oppilaat yhdistettiin, ensimmäisellä äidinkielen tunnilla meidän piti haastatella vierustoveria ja sen jälkeen esitellä hänet luokan edessä. Kaikille varmistettiin, että on pari jota ei entuudestaan tuntenut. Olen ujo uusien ihmisten kanssa ja vihaan esiintymistä sydämeni pohjasta! Eikä se auttanut, että parikseni valikoitui poika, joka ei keksinyt mitään vastauksia. Mikä on lempivärisi? "ööö en mä tiiä" onko sulla harrastuksia? Ei edes vastannut mitään vaan kohautti olkapäitään. Menin sitten luokan eteen kädet täristen esittelemään Pertin joka ei tiedä lempiväriään, ei harrasta mitään, hänellä ei ole lempielokuvaa ja hänen lempi bändi/artisti on "enmähaluukertoo". Ja kaikki tottakai nauroi. Hänen esiintymisvuorollaan sain luokan edessä vastata kysymyksiin uudestaan, koska hän ei kirjoittanut niitä ylös, koska "muistaa ne kyllä." Hänen mielestään tämä oli kaikki vaan hauskaa pilaa, koska nauroi yleisön mukana. Minulla ei ollut hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollu "kerro kuka olet, mistä tuut ja elämäntarinasi"
Muut kertoo iloisia asioita, sitten sun vuoro ja saat kaikki kaivamaan nenäliinat esille ja itkemään silmät punaisiksi. Ja jos et kaikkea kerro niin itseä alkaa ahdistamaan kun et purkanut koko tarinaa.
Tekisi mieli välillä vaan valehdella jotain iloisia juttuja.
Aika kaamea. Voisin kuvitella ehkä jossain AA-kerhossa tai pahoinpideltyjen ihmisten terapiaryhmässä elämäntarinan kertominen on hyödyllistä, mutta kaikissa muissa retriiteissä on täysin asiatonta vaatia ketään kertomaan elämäntarinaansa tai muita yksityisasioitaan. Tai pakottaa valehtelemaan jos ei halua jakaa.
Tuollaisesta on lupa kategorisesti kieltäytyä. Itse sanoisin nykyään että "olen erittäin hämmästynyt että edes kyselette tuosta, elämäntarina on jokaisen yksityisasia, ja minä päätän itse koska ja kenen kanssa sen jaan ja se päivä ei ole tänään". Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ollu "kerro kuka olet, mistä tuut ja elämäntarinasi"
Muut kertoo iloisia asioita, sitten sun vuoro ja saat kaikki kaivamaan nenäliinat esille ja itkemään silmät punaisiksi. Ja jos et kaikkea kerro niin itseä alkaa ahdistamaan kun et purkanut koko tarinaa.
Tekisi mieli välillä vaan valehdella jotain iloisia juttuja.
Mielummin tekaise jotain iloista tai edes neutraalia. Meillä ei ollut elämäntarinaa, mutta piti kertoa yksi asia itsestäsi. Kaikki muut kertoivat harrastuksesta, lemmikistä tai lempivärin. Yksi sitten kertoi "hei nimeni on X ja olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan." Kukaan ei tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa. Suretti hänen puolestaan, että se on ensimmäinen asia, mitä hänelle tulee mieleen kertoa itsestään.
Se mikä pistää näissä tarinoissa silmään on se melkoinen henkilökohtaisten rajojen ylitys joka tehdään muka leikin ja hauskanpidon varjolla. Painostetaan ihmiset monesti selvästi nöyryyttäviin tilanteisiin joissa taannutetaan väkisin pikkulapsiksi.
Ei tuollainen toiminta lopu ennenkuin osallistujat itse laittavat sille pisteen yksinkertaisesti kieltäytymällä osallistumasta. He voivat myös viitata kintaalla pakkoleikeille ja vaikka sen sijaan vain esitellä itsensä toisilleen kuten olisivat alunperinkin toivoneet voivansa tehdä. Kohdata aikuiset ihmiset toisina aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tiukkapipoja täällä oikein on? Nuohan ovat mainioita ice-breakereita! Kyllä jokainen nyt voi sen verran heittäytyä ja hupsutella. Ei ihme, että suomalaisia pidetään juroina.
Menepä kuule melkein mihin hyvänsä maailman maahan ja huomaat että aikuisten ihmisten EI odoteta nolaavan itseään julkisesti, varsinkaan ammatillisissa yhteyksissä. Äkkiseltään tulee nyt mieleen esim. Ranska, Sveitsi, Japani ja Kiina missä tuollainen lapsellinen temppuilu ei missään olosuhteissa tulisi kysymykseenkään.
En myöskään ymmärrä miksi jää pitäisi jotenkin rikkoa väkisin. Ihmiset on alkuun varautuneita ja vapautuvat kun tutustutaan paremmin, kukin omaan tahtiinsa. Ammatillisissa yhteyksissä on pelkästään hyväksi säilyttää tietty etäisyys.
Tämä! Tuollainen ei tulisi kuuloonkaan ko. maissa, ei monessa muussakaan. Suomalaiset on ämpärikansaa ja se näkyy ihan kaikessa.
Esittele itsesi etunimelläsi ja samalla kirjaimella alkavalla adjektiivilla. Esim.olen tomera Terttu. Kiva kun alkukirjain on S.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli amk:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.
Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"
Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.
Intiaaninimet! Tämän oon kokenut itsekin, paitsi että piti itse valita ja kertoa miksi. Voi v.
Työpaikalla piti esittäytyessään mainita jokin erikoisharrastus, jota sitoutuu sitten seuraavana tyky-päivänä kaikille tarkemmin esittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollu "kerro kuka olet, mistä tuut ja elämäntarinasi"
Muut kertoo iloisia asioita, sitten sun vuoro ja saat kaikki kaivamaan nenäliinat esille ja itkemään silmät punaisiksi. Ja jos et kaikkea kerro niin itseä alkaa ahdistamaan kun et purkanut koko tarinaa.
Tekisi mieli välillä vaan valehdella jotain iloisia juttuja.
Mielummin tekaise jotain iloista tai edes neutraalia. Meillä ei ollut elämäntarinaa, mutta piti kertoa yksi asia itsestäsi. Kaikki muut kertoivat harrastuksesta, lemmikistä tai lempivärin. Yksi sitten kertoi "hei nimeni on X ja olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan." Kukaan ei tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa. Suretti hänen puolestaan, että se on ensimmäinen asia, mitä hänelle tulee mieleen kertoa itsestään.
Jos ei vaan ole muuta suurta ollut elämässä, kuin se.
Amk on joo ihan kamala. Jatkuvasti leikkejä ja välillä jaetaan luokka ryhmiin ja ryhmissä pitää sitten ideoida ja toteuttaa muille jos jonkinlaista piiriä ja hassunhauskaa heittäytymistä. Leikitään sisällä ja leikitään ulkona. Ja aina on opiskelusta tauot jolloin joko opettaja tai opettajan määräämä opiskelija vetää jonkun kivan nopean taukojumpan ettei vaan mene hartiat jumiin. Niinku mitä hittoa?! Mä oon ainakin nauttinut todella etäkoulusta ja olen varmasti venytellyt ja välillä jalotellut mutten kertaakaan kotona tanssinut sutsisatsaata 😂
Yliopistossa ensimmäisinä viikkoina oli seuraava tutustumisleikki. Jokaisen piti hakeutua itselleen mieluisaan paikkaan huoneessa. Tämän jälkeen alkoi analysointi. Muut olivat jääneet huoneen keskelle, toisiaan päin, minä olin mennyt syrjemmälle omaan ”poteerooni” vielä selkä muihin päin. Opettaja kyseli miksi halusin eristää itseni muista ja vaikuttaa, että muut ovat hyvin sosiaalisia ja haluavat olla isossa porukassa mutta X tykkää olla yksin jne. Ei varmaan tarvitse kertoa, että olin tosi ujo ja inhosin huomion kohdistumista itseeni. Nyt tiedän, että vastaavassa leikissä jään keskelle lattiaa, etten vaan joudu ihmetyksen aiheeksi ja ristikuulusteluun asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Esittele itsesi etunimelläsi ja samalla kirjaimella alkavalla adjektiivilla. Esim.olen tomera Terttu. Kiva kun alkukirjain on S.
Saija sukkela/sähäkkä/säihkyvä/suuri. Mikä tuossa oli vaikeaa?
Miksi me aikuiset ihmiset edes alunperin suostutaan tuollaisiin leikkeihin? Jokaisella on ensinnäkin itsemääräämisoikeus siitä kuka fyysisesti koskee häneen ja ketä itse koskettaa. Sen oikeuden yli ei kävele edes työkkärin pupukurssit. Eli ainakin kaikesta koskettamisesta voi yksiselitteisesti kieltäytyä.
Toisekseen, sosiaalinen paine on pato jonka voi halutessaan potkaista nurin. Sanoo vaan kohteliaasti ohjaajalle että kerron toki mielelläni teille ja ryhmälle nimeni mutta en aio osallistua mihinkään piirileikkeihin. Jos tulee huutoa että noniin, reippaasti vaan, älä ole tosikko, katsoo huutajaa pitkään kuin vähäjärkistä ja ilmoittaa uudelleen kohteliaasti että ehkä et kuullut kun sanoin jo etten osallistu piirileikkeihin enkä laulukokeisiin. Että jospa siirrytään nyt niihin esittäytymisiin.
En myöskään oikein usko että ylempää johtoa painostetaan jossain retriiteissä halailemaan tai kuvailemaan itseään eläimenä tai syömään banaaneja tai makkaroita toistensa jalkovälistä (puistatus). Heitä kohdellaan korrektisti ja kunnioituksella kuten aikuisia ihmisiä ainakin. Vai oletteko nähneet tai kuulleet että vaikkapa Brysselissä laitettaisiin mepit leikkimään pulleaa ponia tai laulaa lurittamaan?