Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Kyllä aikuinenkin ihminen voi leikkiä. Ja hyvä leikki ryhmäyttää ja tutustuttaa ihmiset toisiinsa. Yli viisikymppisenä olen saanut olla mukana monissa koulutuksissa ym ja näissä on ollut useimmissa jotain leikkimielistä ohjelmaa. Surullista, jos näistä positiivisiksi tarkoitetuissa asioissa on jollekin tullut ahdistava tai traumaattinen kokemus. Näinhän ei ole tarkoitus. Itse näen, että hyvä leikki ei riko osallistujan rajoja ja koskemattomuutta. Se antaa myös mahdollisuuden kunkin säädellä itse millä tasolla leikkiin osallistuu. Esim joku innostunut tuottaa enemmän juttua ja joku toinen niukemmin. Kumpikin on arvokas sellaisenaan. Leikissä ei ole tarkoituskaan, että jokainen tekisi kaiken samalla tavalla, vaan persoona saa siinäkin näkyä. Hyvä ohjaaja tsemppaa ryhmää ja kannustaa oikealla tavalla, mutta ketään ei painosteta eikä pakoteta. Huumori yhdistää, eikä ketään saa kiusata.

Luin tätä ketjua kaksi ensimmäistä sivua ja sitten alkoi ahdistamaan niin paljon, että oli pakko lopettaa.

Meidän firman tykyt ja muut tilaisuudet ovat täynnä tällaista ja olen ihan satavarma, että suurin osa vihaa näitä leikkejä. Jos kaikki menee putkeen, minut ylennetään kesän jälkeen henkilöstöpäälliköksi. Aivan ensimmäisenä aijon toteuttaa työntekijöille kyselyn yhteisistä virkistäytymispäivistä ja siitä kuinka moni haluaa näitä leikkejä. Toivon, että pääsen enemmistön äänillä lakkauttamaan ne.

Kivaa voi pitää ilman, että joku hyvinvointiasiantuntija vetää kiusallisen leikin, josta yksi ilmaisutaitoa nuoruudessaan opiskellut työntekijä on aivan innoissaan ja muut kieriskelevät vuoroin omassa häpeässä, vuoroin myötähäpeässä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävin muistoni on sellaiseta, jossa koko n. 20-25 hengen porukka oli ringissä. Kaikkia käskettiin keksimään joku itseä kuvaava, oman etunimen alkukirjaimella alkava adjektiivi, tyyliin "avulias Anne" tai "onnellinen Ossi". Ringissä edettiin niin, että jokainen sanoi vuorotellen ensin kaikkien edellä olleiden nimen+adjektiivin ja lopuksi omansa, ja sitten tuli seuraavan vuoro. Oma nimeni alkaa F:llä, olin ringin viimeinen ja kärsin pahasta esiintymisjännityksestä, joten eihän siitä mitään tullut... Nolotti vaan, kun kaikki muut muisti ainakin melkein kaikkien muiden nimet oikein ja keksi itselleen myös kuvaavan tai hauskan adjektiivin. 

Mäkin olen ollut tämmöisessä mukana kesätyöpaikan koulutuksessa, mutta mielestäni se oli ihan hyvä leikki koska nimet jäi mieleen hyvin ainakin itselleni ja monelle muulle. Tietty jännittäjille voi olla ikävää, mutta jos aina mennään heidän ehdoilla niin mitään ei koskaan voisi tehdä yhdessä eikä peloista voi päästä yli. Ei se niin vakavaa pitäisi olla jos ei muista kaikkia tai ei keksi hyvää sanaa. Voisit olla vaikka fantastinen :)

Kiinnostaisi tietää, millä koulutuksella näitä tutustumisleikkejä vedetään. Ei kai tämä ole ihan oikea ammatti? Kuka tilaa ja mistä näitä konsultteja hypyyttämään ihmisiä? Miten kukaan kehtaa tehdä tällaista työkseen? (Täytyy varmaan ensi kerralla "rikkoa jäätä" ja kysyä leikittäjältä...) Kuinka paljon näitä leikkejä vetää työpaikan ylienerginen sähköjänis vailla minkäänlaista psykologista silmää?

"Hienointa" oli, kun eräällä kurssilla ryhmäläiset pistettiin itse pienryhmissä keksimään tutustumisleikkinsä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävin muistoni on sellaiseta, jossa koko n. 20-25 hengen porukka oli ringissä. Kaikkia käskettiin keksimään joku itseä kuvaava, oman etunimen alkukirjaimella alkava adjektiivi, tyyliin "avulias Anne" tai "onnellinen Ossi". Ringissä edettiin niin, että jokainen sanoi vuorotellen ensin kaikkien edellä olleiden nimen+adjektiivin ja lopuksi omansa, ja sitten tuli seuraavan vuoro. Oma nimeni alkaa F:llä, olin ringin viimeinen ja kärsin pahasta esiintymisjännityksestä, joten eihän siitä mitään tullut... Nolotti vaan, kun kaikki muut muisti ainakin melkein kaikkien muiden nimet oikein ja keksi itselleen myös kuvaavan tai hauskan adjektiivin. 

Mäkin olen ollut tämmöisessä mukana kesätyöpaikan koulutuksessa, mutta mielestäni se oli ihan hyvä leikki koska nimet jäi mieleen hyvin ainakin itselleni ja monelle muulle. Tietty jännittäjille voi olla ikävää, mutta jos aina mennään heidän ehdoilla niin mitään ei koskaan voisi tehdä yhdessä eikä peloista voi päästä yli. Ei se niin vakavaa pitäisi olla jos ei muista kaikkia tai ei keksi hyvää sanaa. Voisit olla vaikka fantastinen :)

Jos edes JOSKUS mentäisiin jännittäjien ehdoilla!

Nämä leikit kun eivät poista pelkoja, vaan lisäävät niitä. Jos pakotettuna joutuu esiintymään, se vain pahentaa jännitystä. Jos pääsisi omaan tahtiinsa esittelemään itsensä itselle sopivalla tavalla, mutta kun aina pitää mennä ekstroverttien ehdoilla, heti, kovaa ja paljon.

Ja usein koko esittely/leikkiminen on työn ja kurssin tavoitteiden kannalta turhaa.

Kaikki tutustumisleikit on hirveitä, niin aikuisena kuin lapsena. Ei niistä varmaan monikaan nauti, ei varmaan edes henkilö joka keksii ne.

Vierailija kirjoitti:

Olin varmaan 11 v ja mukana leirillä, jossa iso osa oli koulusta tuttuja tai omia luokkalaisia, pikkukaupungissa kun asuttiin. Tunnettiin siis hyvin ja oltiin kavereita. No, kaikkien selkiin laitettiin paperi johon piti kirjoittaa jotain kivaa. Muistan kun itse kirjoittelin innoissani mielikuvitusta käyttäen monelle jotain, ja vähän ihmettelin kun itselleni vieras leiriohjaaja kävi pari kertaa kirjoittamassa mun paperiin. Vieläkin käy sääliksi se lapsi-minä, kun oikein odotin että pääsen lukemaan oman paperini. Leiriohjaajan kirjoittamien ”kiva” ja ”upea” lisäksi oli varmaan kaksi tai kolme sanaa, kun olin nähnyt miten muiden paperit oli täynnä kaikkea hauskaa. En ollut siinä hyöriessäni sitä huomannut. Siinä kohtaa tuli kyllä sellanen itsetutkiskelun paikka, että eikö mun kaverit tykkääkään musta vai mikä on vialla.

Meinasin jo aiemmin kirjoittaa, että ajatelkaa miten kauheita nämä leikit on lapsille. Kilteimmät ja hyvää tarkoittavat myös. Ei paljon pelasta, että ohjaaja kirjoittaa tai käskee muiden kirjoittaa jotain.

❤ sille 11-vuotiaalle sinulle.

Häiden luulisi olevan arvokasjuhla ja bestmanit/kaasot täyttää sen jollain nöyryytysleikeillä. Banaanipunnerrus kesähäissä puku päällä. Jos itse menen joskus naimisiin, kyseiset pelle järjestelijät eivät ole kutsulistalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.

Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä. 

Aika harvoin tarvitsen nimiäkään tai haluaa tietää niitä. Jos tarvitsen, kysyn. Näissä surkeissa leikeissä eivät edes jää mieleen kun jännittää omaa vuoroa.

Miksi kummassa sitä omaa vuoroa pitää jännittää.  Luuletko sinä olevasi joku keskipiste noissa jutuissa?

Oletpa todella törkeä!

Eri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuinenkin ihminen voi leikkiä. Ja hyvä leikki ryhmäyttää ja tutustuttaa ihmiset toisiinsa. Yli viisikymppisenä olen saanut olla mukana monissa koulutuksissa ym ja näissä on ollut useimmissa jotain leikkimielistä ohjelmaa. Surullista, jos näistä positiivisiksi tarkoitetuissa asioissa on jollekin tullut ahdistava tai traumaattinen kokemus. Näinhän ei ole tarkoitus. Itse näen, että hyvä leikki ei riko osallistujan rajoja ja koskemattomuutta. Se antaa myös mahdollisuuden kunkin säädellä itse millä tasolla leikkiin osallistuu. Esim joku innostunut tuottaa enemmän juttua ja joku toinen niukemmin. Kumpikin on arvokas sellaisenaan. Leikissä ei ole tarkoituskaan, että jokainen tekisi kaiken samalla tavalla, vaan persoona saa siinäkin näkyä. Hyvä ohjaaja tsemppaa ryhmää ja kannustaa oikealla tavalla, mutta ketään ei painosteta eikä pakoteta. Huumori yhdistää, eikä ketään saa kiusata.

Minäkin olen päälle viisikymppinen, enkä ole koskaan kokenut hyötyväni noista leikeistä. En koe niitä kiusallisiksi, koska suhtaudun niihin niin, että tehdään nyt tämä läpi, kun on pakko. Mutta hyötyä ei ole koskaan ollut siitä, että leikin jotain eläintä ryhmän edessä, joka kuvaa minua parhaiten.

Jos nämä olisi jätetty pois, oltaisiin nopeampaa päästy asiaan

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa simputus on kielletty ja kitketty paljolti pois, mutta muualla näköjään vahvassa nousussa.

Juu, sitä voi alikessu koittaa tutustuttaa tupansa alokkaita toisiinsa hassunhauskojen leikkien avulla ja olla sen jälkeen sitten jonkun aikaa poistumiskiellossa simputuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuinenkin ihminen voi leikkiä. Ja hyvä leikki ryhmäyttää ja tutustuttaa ihmiset toisiinsa. Yli viisikymppisenä olen saanut olla mukana monissa koulutuksissa ym ja näissä on ollut useimmissa jotain leikkimielistä ohjelmaa. Surullista, jos näistä positiivisiksi tarkoitetuissa asioissa on jollekin tullut ahdistava tai traumaattinen kokemus. Näinhän ei ole tarkoitus. Itse näen, että hyvä leikki ei riko osallistujan rajoja ja koskemattomuutta. Se antaa myös mahdollisuuden kunkin säädellä itse millä tasolla leikkiin osallistuu. Esim joku innostunut tuottaa enemmän juttua ja joku toinen niukemmin. Kumpikin on arvokas sellaisenaan. Leikissä ei ole tarkoituskaan, että jokainen tekisi kaiken samalla tavalla, vaan persoona saa siinäkin näkyä. Hyvä ohjaaja tsemppaa ryhmää ja kannustaa oikealla tavalla, mutta ketään ei painosteta eikä pakoteta. Huumori yhdistää, eikä ketään saa kiusata.

"Jos jollekin on tullut ahdistava tai traumaattinen kokemus"

Ensimmäinen palkinto alentuvasta vähättelystä. Lue uudestaan, ja mieti kuinka monelle. Katso samalla, kuinka moni on peukuttanut olevansa samaa mieltä.

Muuten ystävällinen ja asiallinen kommentti sinulla. Ihmiset on kuitenkin erilaisia, ja suurin osa ei pidä näistä leikeistä.

Halveksin näitä kaiken maailman konsulentteja sekä Tättähääriä jotka näitä vetää. Lienevät jääneet raukat lapsen tasolle. Muistan kun nolasi yhden tämmöisen kun mutristeli mulle että tuleppasn nyt kiltisti leikkimään ni7n tokaisi vaan että leiki keskenäs aikuiset ei pelleile tuolla tavoin.

Hetken se siinä rutisi ja mutisi. ( olen kirjanpitäjä/controlleri niin ei vois vähempää kiinnostaa pelleilyt) mä olen tullu töihin tekemään TÖITÄ Enkä pelleilemään. Suosittelen muillekin SELKÄRANGAN KASVATTAMISTA.

Vierailija kirjoitti:

1. Esittele itsesi etunimellä + samalla kirjaimella alkavana eläimenä (valitettavasti vastasin etana)

2. Imitoi kyseistä eläintä

3. Liiku kuin kyseinen eläin

4. KIIPEÄ JONKIN ITSEÄSI ISOMMAN ELÄIMEN REPPUSELKÄÄN

5. Poistu luokasta, kun tiedät, mitä kohta 5 pitää sisällään ja kiroile ääneen

Mulla on kanssa ollut kerran että esittele itsesi ja kerro nimesi alkukirjaimella alkava eläin JOKA KUVAA SINUA 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Esittele itsesi etunimellä + samalla kirjaimella alkavana eläimenä (valitettavasti vastasin etana)

2. Imitoi kyseistä eläintä

3. Liiku kuin kyseinen eläin

4. KIIPEÄ JONKIN ITSEÄSI ISOMMAN ELÄIMEN REPPUSELKÄÄN

5. Poistu luokasta, kun tiedät, mitä kohta 5 pitää sisällään ja kiroile ääneen

Mulla on kanssa ollut kerran että esittele itsesi ja kerro nimesi alkukirjaimella alkava eläin JOKA KUVAA SINUA 🤔

Loispistiäinen?

Pussipiru?

Nautakiiliäinen?

Satiainen?

Sokkopaarma?

Eiku nämähän kuvasivatkin leikin vetäjää.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmäytymis- ja nimienoppimistarkoituksessa piti pienissä ryhmissä suunnitella ja sitten esittää räppi, jossa esiintyy jokaisen ryhmäläisen nimi ja siihen sopivaa riimittelyä. Esittelynä kunkin piti laulaa yksin se kohta, jossa oma nimi esiintyi. Lopuksi äänestettiin leikkimielisesti paras ryhmä.

Heti tehtävänannon kuultuani halusin muuttua nestemäiseksi ja imeytyä lattian saumojen välistä maaperään. Pahoittelin sitten ihan rehellisesti muille ryhmäläisilleni että valitettavasti minä koen tämän itselleni liian kiusalliseksi, ja siirryin syrjemmälle odottelemaan. Onneksi vetäjällä oli sentään sen verran tilannetajua, että ei puuttunut pakoiluuni.

Ai kamala, mä olisin oikeasti saanut paniikkikohtauksen. V i h a a n laulamista enkä k o s k a a n laula julkisesti, sanaakaan. Lapsena nöyryytetty lauluopettajan sanoilla luokan edessä niin että vieläkin ahdistaa kun ajattelen laulamista. Ei ikinä. Älkää ryhmäyttäjät ikinä pakottako ketään laulamaan. Älkää pakottako tekemään mitään. Itseasiassa voisitte lopettaa työnne kokonaan.

Varmaan joku semmoinen että kaikki tekee jonkun hassun itseään kuvaavan liikesarjan samalla kun esittäytyy. Eli ei edes mikään pahin kun näitä muita lukee, mutta itse en ainoana tehnyt mitään, sanoin vain oman nimen (koen vieläkin että se oli tyylipuhdas suoritus :) mutta siis en ikinä ole halunnut osallistua noihin nöyryyttäviin ryhmäleikkeihin ja olen vain sanonut että enpä muuten aio tehdä mitä käsketään koska en halua ja sitten siitä on tullut hirveä numero ja kaikki kääntyy katsomaan ja osottelemaan että toi tuolla ei nyt aio osallistua ja vähänkä on nolo kun ei aio ja vaikka se onkin ihan sika noloa, ei se silti ole yhtä noloa kuin mennä mukaan nolaamaan itsensä muiden mukana. Tällainen nyt vain olen. Käsrsin aika pahasti sosiaalisista tilanteista muutenkin ja jännitän niitä joten nämä tällaiset ovat aina olleet itselle vaikeita muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita leikkejä nähty, mutta eniten oikeastaan inhoan sitä perinteistä esittelykierrosta. Siihen menee tosi paljon aikaa, kun useampikin siitä ringistä haluaa puhua aika pitkäänkin. Parempi antaa ihmisten vapaasti seurustella ja valita, kenen juttuja jaksaa kuunnella.

No, tämän takia esittäytymisiä tarvitaan, vapaasti seurustellessa porukka jakaantuu kuppikuntiin. Esittäytymiset pitää osata tehdä fiksusti, ei esittäytymiskierroksella pidä elämäntarinaansa kertoa.

Ihmisillä on luontainen taipumus kerääntyä "kuppikuntiin", eli valita ympärilleen miellyttäviksi ja itsensä kanssa samanlaisiksi kokemiaan ihmisiä. Mitä väärää siinä on aikuisten kohdalla?

Peruskoulussa näen ryhmäyttämisen tarpeellisuuden, mutta aikuiset ihmiset valitkoon itse keiden kanssa viettävät aikansa tai haluavatko olla yksin. Kaikki ihmiset eivät halua "ryhmäytyä" lainkaan. Ja sitä paitsi miten nämä lukuisat mainitut esimerkit edes auttavat minkään positiivisen ryhmähengen kasvua? Lähinnä nämä ovat ihmisten kiusaamista ja sadistipedagogien julmahuvia. Taitavat paljolti olla entisiä koulukiusaajia.

En puolustanut typeriä esittäytymisleikkejä, vaan normaalia kanssakäymistä.

Olen itsekin aika introvertti, enkä viihdy kaikkien kanssa, mutta...

Työyhteisössä on hyvä tuntea toisensa jollain tavalla.

Tuo kommentoimani tuo mieleen junttimaisen jurotuksen ja ihmisten huomioimattomuuden.

Yhdessä muurausalan kokouksessa oli muuten sama, mutta lähtötilanteessa kaikilla oli makkarat ja sitten lopussa yhdellä miehellä ei ollut. Jumapliut mua nolotti, kun sen liian myöhään hoksasin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikuinenkin ihminen voi leikkiä. Ja hyvä leikki ryhmäyttää ja tutustuttaa ihmiset toisiinsa. Yli viisikymppisenä olen saanut olla mukana monissa koulutuksissa ym ja näissä on ollut useimmissa jotain leikkimielistä ohjelmaa. Surullista, jos näistä positiivisiksi tarkoitetuissa asioissa on jollekin tullut ahdistava tai traumaattinen kokemus. Näinhän ei ole tarkoitus. Itse näen, että hyvä leikki ei riko osallistujan rajoja ja koskemattomuutta. Se antaa myös mahdollisuuden kunkin säädellä itse millä tasolla leikkiin osallistuu. Esim joku innostunut tuottaa enemmän juttua ja joku toinen niukemmin. Kumpikin on arvokas sellaisenaan. Leikissä ei ole tarkoituskaan, että jokainen tekisi kaiken samalla tavalla, vaan persoona saa siinäkin näkyä. Hyvä ohjaaja tsemppaa ryhmää ja kannustaa oikealla tavalla, mutta ketään ei painosteta eikä pakoteta. Huumori yhdistää, eikä ketään saa kiusata.

Vaikka sinä nautit tutustumisleikeistä suurin osa on eri mieltä.  Eikö olisi jo aika lopettaa tutustumisleikit, jotka ovat suurimmalle osalle vähintään vaivaannuttavia.

Leikkikerhoja voi sitten järkätä näistä leikeistä pitävillle