Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku semmoinen että kaikki tekee jonkun hassun itseään kuvaavan liikesarjan samalla kun esittäytyy. Eli ei edes mikään pahin kun näitä muita lukee, mutta itse en ainoana tehnyt mitään, sanoin vain oman nimen (koen vieläkin että se oli tyylipuhdas suoritus :) mutta siis en ikinä ole halunnut osallistua noihin nöyryyttäviin ryhmäleikkeihin ja olen vain sanonut että enpä muuten aio tehdä mitä käsketään koska en halua ja sitten siitä on tullut hirveä numero ja kaikki kääntyy katsomaan ja osottelemaan että toi tuolla ei nyt aio osallistua ja vähänkä on nolo kun ei aio ja vaikka se onkin ihan sika noloa, ei se silti ole yhtä noloa kuin mennä mukaan nolaamaan itsensä muiden mukana. Tällainen nyt vain olen. Käsrsin aika pahasti sosiaalisista tilanteista muutenkin ja jännitän niitä joten nämä tällaiset ovat aina olleet itselle vaikeita muutenkin.
Minä perustelin kerran itsemääräämisoikeudella sen, että en suostunut leikkimään siili saria esittäytyessäni. Tepsi. Minun jälkeeni kukaan muukaan ei enää leikkinyt. Esitteli vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kerro mistä olet saanut jonkun arvistasi."
Ei ehkä muille niin hirveä, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli painajainen, koska hyvin pitkälti ainoat arvet mitä minulla on, ovat joko viiltelyarpia tai tulleet siitä kun yritin parikymppisenä itsemurhaa. :/
Siinä sitten yritin hihoja tiukasti alaspäin nykien ja kädet hikoillen sönköttää ja mumista jotain, että kaaduin pyörällä. Voi luoja.
Aivan kauhea ”leikki”. En myöskään ikimaailmassa haluaisi selittää mistä joku leikkausarpi tms on tullut! Ihan liian henkilökohtaista. Läheskään kaikilla ei ole arpia, joihin liittyy joku keveä hauska stoori.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita leikkejä nähty, mutta eniten oikeastaan inhoan sitä perinteistä esittelykierrosta. Siihen menee tosi paljon aikaa, kun useampikin siitä ringistä haluaa puhua aika pitkäänkin. Parempi antaa ihmisten vapaasti seurustella ja valita, kenen juttuja jaksaa kuunnella.
No, tämän takia esittäytymisiä tarvitaan, vapaasti seurustellessa porukka jakaantuu kuppikuntiin. Esittäytymiset pitää osata tehdä fiksusti, ei esittäytymiskierroksella pidä elämäntarinaansa kertoa.
Ihmisillä on luontainen taipumus kerääntyä "kuppikuntiin", eli valita ympärilleen miellyttäviksi ja itsensä kanssa samanlaisiksi kokemiaan ihmisiä. Mitä väärää siinä on aikuisten kohdalla?
Peruskoulussa näen ryhmäyttämisen tarpeellisuuden, mutta aikuiset ihmiset valitkoon itse keiden kanssa viettävät aikansa tai haluavatko olla yksin. Kaikki ihmiset eivät halua "ryhmäytyä" lainkaan. Ja sitä paitsi miten nämä lukuisat mainitut esimerkit edes auttavat minkään positiivisen ryhmähengen kasvua? Lähinnä nämä ovat ihmisten kiusaamista ja sadistipedagogien julmahuvia. Taitavat paljolti olla entisiä koulukiusaajia.
En puolustanut typeriä esittäytymisleikkejä, vaan normaalia kanssakäymistä.
Olen itsekin aika introvertti, enkä viihdy kaikkien kanssa, mutta...
Työyhteisössä on hyvä tuntea toisensa jollain tavalla.
Tuo kommentoimani tuo mieleen junttimaisen jurotuksen ja ihmisten huomioimattomuuden.
Eiköhän siellä töissä opi tuntemaan toisensa vuosien varrella ilman leikkejäkin.
Vai pitääkö aina uuden keikkalaisen tullessa meidän mennä rinkiin ja esitellä itsensä vaikka Piia peräreikä ja samaan aikaan hieroa peräreikää. Kivasti oppii uusi työntekijä tuntemaan muut.
Minusta riittää kun esittelemme itsemme ja näytämme työt, mitä hänen pitää tehdä
Meillä työpaikalla pitää usein kertoa ”joku hauska asia” itsestä. Siis aina jos jossain esittäydytään esim koulutuspäivän alussa, uudessa tiimissä yms. Kerrotaan nimi, työnkuva ja sitten joku hauska juttu. Mä alan aina välittömästi stressata ja jännittää tuota hauskan jutun kertomista kun en ikinä meinaa keksiä yhtään mitään sellaista mikä olisi vähänkään hauskaa JA jonka voin ajatella jakavani tuntemattomien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku semmoinen että kaikki tekee jonkun hassun itseään kuvaavan liikesarjan samalla kun esittäytyy. Eli ei edes mikään pahin kun näitä muita lukee, mutta itse en ainoana tehnyt mitään, sanoin vain oman nimen (koen vieläkin että se oli tyylipuhdas suoritus :) mutta siis en ikinä ole halunnut osallistua noihin nöyryyttäviin ryhmäleikkeihin ja olen vain sanonut että enpä muuten aio tehdä mitä käsketään koska en halua ja sitten siitä on tullut hirveä numero ja kaikki kääntyy katsomaan ja osottelemaan että toi tuolla ei nyt aio osallistua ja vähänkä on nolo kun ei aio ja vaikka se onkin ihan sika noloa, ei se silti ole yhtä noloa kuin mennä mukaan nolaamaan itsensä muiden mukana. Tällainen nyt vain olen. Käsrsin aika pahasti sosiaalisista tilanteista muutenkin ja jännitän niitä joten nämä tällaiset ovat aina olleet itselle vaikeita muutenkin.
Minä perustelin kerran itsemääräämisoikeudella sen, että en suostunut leikkimään siili saria esittäytyessäni. Tepsi. Minun jälkeeni kukaan muukaan ei enää leikkinyt. Esitteli vain
Kiitos! Maailma tarvitsee kaltaisiasi. Kaikki muut sinun jälkeesi tulevat olivat varmaan ihan älyttömän kiitollisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla pitää usein kertoa ”joku hauska asia” itsestä. Siis aina jos jossain esittäydytään esim koulutuspäivän alussa, uudessa tiimissä yms. Kerrotaan nimi, työnkuva ja sitten joku hauska juttu. Mä alan aina välittömästi stressata ja jännittää tuota hauskan jutun kertomista kun en ikinä meinaa keksiä yhtään mitään sellaista mikä olisi vähänkään hauskaa JA jonka voin ajatella jakavani tuntemattomien kanssa.
Siis tohon voi sanoa vain jotain laitoin mun aamupuuroon vahingossa kerran ketsuppia, hehe tai syön mun kananmunat sokerin kanssa hehe typerää
Lapsellista ja älytöntä käyttää näitä l"eikkien tutustutaan." Lapsille, mut ei aikuisille. Normaali esittely riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, millä koulutuksella näitä tutustumisleikkejä vedetään. Ei kai tämä ole ihan oikea ammatti? Kuka tilaa ja mistä näitä konsultteja hypyyttämään ihmisiä? Miten kukaan kehtaa tehdä tällaista työkseen? (Täytyy varmaan ensi kerralla "rikkoa jäätä" ja kysyä leikittäjältä...) Kuinka paljon näitä leikkejä vetää työpaikan ylienerginen sähköjänis vailla minkäänlaista psykologista silmää?
"Hienointa" oli, kun eräällä kurssilla ryhmäläiset pistettiin itse pienryhmissä keksimään tutustumisleikkinsä..
Vähän epäilen että näillä konsulteilla on mitään oikeita opintoja takana, miten ihmiset saa toimimaan yhdessä. Varmaan saaneet työnsä kerrottuaan olleensa koulukiusaajia ja nauttineet toteuttaessaan uusien opiskelijoiden simputuspäivää, myös silloin kun olivat itse uusia, taitavasti siirsivät itsensä niiden kiusaajien leiriin, ei suinkaan jääneet kiusattavaksi. Ovat myös oikein hyviä mielistelemään itseään ylempiä, joten hehän ovat siten todella tarpeellisia työhyvinvoinnin edistämiseen, pääsevät palkattuna kiusaamaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista ja älytöntä käyttää näitä l"eikkien tutustutaan." Lapsille, mut ei aikuisille. Normaali esittely riittää.
Niin juuri. Kyllä on hyvin peloteltu suomalainen työntekijä nöyräksi kun ALISTUU näihin pelleilyihin. Älkää alistu ko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yliopistossa ja amkissa alussa yleensä tuollaisia tutustumisleikkejä nuorilla sekä aikuisilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla pitää usein kertoa ”joku hauska asia” itsestä. Siis aina jos jossain esittäydytään esim koulutuspäivän alussa, uudessa tiimissä yms. Kerrotaan nimi, työnkuva ja sitten joku hauska juttu. Mä alan aina välittömästi stressata ja jännittää tuota hauskan jutun kertomista kun en ikinä meinaa keksiä yhtään mitään sellaista mikä olisi vähänkään hauskaa JA jonka voin ajatella jakavani tuntemattomien kanssa.
Siis tohon voi sanoa vain jotain laitoin mun aamupuuroon vahingossa kerran ketsuppia, hehe tai syön mun kananmunat sokerin kanssa hehe typerää
Ei tarvi sanoa yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai noiden tarkoitus on rikkoa jäätä
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla pitää usein kertoa ”joku hauska asia” itsestä. Siis aina jos jossain esittäydytään esim koulutuspäivän alussa, uudessa tiimissä yms. Kerrotaan nimi, työnkuva ja sitten joku hauska juttu. Mä alan aina välittömästi stressata ja jännittää tuota hauskan jutun kertomista kun en ikinä meinaa keksiä yhtään mitään sellaista mikä olisi vähänkään hauskaa JA jonka voin ajatella jakavani tuntemattomien kanssa.
Kerrot, että minusta on ollut aina hauskaa, kun en keksi itsestäni mitään hauskaa juttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjaajilla ei ole taitoa asettaa oikeanlaisia harjoituksia ja luoda turvallista ilmapiiriä. Ei niiden tarkoitus ole nolata ketään. Ja harjoituksilla tulee olla joku tavoite. Harmittaa luovia menetelmiä opiskelleena kun noita pidetään ilman mitään näkemystä ja sitten kaikki pitää niitä vaan kiusallisina leikkeinä.
Ammattikorkeakoulun tutustumispäivät. Nämä pitäisi kieltää välittömästi lailla! Tutustumispäivät ovat nöyryyttävyydessään omaa luokkaansa. Suoranaista kouluväkivaltaa!
Onhan se aika koomista, kun ensimmäinen viikko mennään tuutoreitten ja opettajien johdolla täyttä tyhjäkäyntiä luokassa ja salissa ja pihoilla pyöritään piirileikkiä ja muuta humppaa ja letkajenkkaa. Hii-O-Hoi! Tutustumista perheelliselle ja työssäkäyvälle aikuisopiskelijalle, jolla perhe odottaa innolla äitiä kotona. Ihan mau-mau-mahtavaa!
Ammattikorkeakoulussa leikitään ensimmäinen viikko sisällä ja leikitään myös ulkona. Mennään piirileikkiä. Lässytetään välillä. Mennään taas piirileikkiä. Lässytetään lisää. Mennään suunnistusta. Vedetään improvisaatiota, pantomiimia ja muuta teatteriesitystä.
Tulinkohan minä teatterikouluun? Ei kun ammattikorkeakouluun. Amk-opiskelijoita pidetään yleisesti ihan vi#un tyhminä! Kytätään aikuisten ihmisten poissaoloja ja tekemisiä kellon kanssa. Raapustat nimesi läsnäololistaan jopa kolme kertaa saman luennon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja halusi ”rentouttaa tunnelmaa” hauskalla leikillä. Kaikki piiriin ja olisi pitänyt pussata pelikortti huuliin kiinni ja siirtää siitä seuraavalle ja seuraavalle ja jännätä kuinka monta kierrosta saadaan. Onneksi suurin osa porukasta tyrmäsi leikin epähygienisenä ja ällöttävänä. Ohjaaja yritti vielä sanoa naurahdellen, että kaikillahan tässä samat taudit on jo. Toivottavasti korona lopettaa kaiken tälläsen pelleilyn lopullisesti. Hyvin ois saatu herpes kiertämään tai koko työporukka yhtä aikaa flunssasaikulle. En voi ymmärtää, miksi firmat maksaa tälläsestä turhanpäiväsestä sonnasta.
Tuollaisesta ohjaajasta pitäis jo ilmoittaa jonnekin. Mutta kaipa se on ollut joku yksityinen, kovaa palkkaa nostava "konsultti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆
Lapsen tasolle jäänyt pelle sinä olet. Sori siitä.
Oho, sori siitä -kirjoittaja pitkästä aikaa!
Mitäs sinun kesääsi kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakoulun tutustumispäivät. Nämä pitäisi kieltää välittömästi lailla! Tutustumispäivät ovat nöyryyttävyydessään omaa luokkaansa. Suoranaista kouluväkivaltaa!
Onhan se aika koomista, kun ensimmäinen viikko mennään tuutoreitten ja opettajien johdolla täyttä tyhjäkäyntiä luokassa ja salissa ja pihoilla pyöritään piirileikkiä ja muuta humppaa ja letkajenkkaa. Hii-O-Hoi! Tutustumista perheelliselle ja työssäkäyvälle aikuisopiskelijalle, jolla perhe odottaa innolla äitiä kotona. Ihan mau-mau-mahtavaa!
Ammattikorkeakoulussa leikitään ensimmäinen viikko sisällä ja leikitään myös ulkona. Mennään piirileikkiä. Lässytetään välillä. Mennään taas piirileikkiä. Lässytetään lisää. Mennään suunnistusta. Vedetään improvisaatiota, pantomiimia ja muuta teatteriesitystä.
Tulinkohan minä teatterikouluun? Ei kun ammattikorkeakouluun. Amk-opiskelijoita pidetään yleisesti ihan vi#un tyhminä! Kytätään aikuisten ihmisten poissaoloja ja tekemisiä kellon kanssa. Raapustat nimesi läsnäololistaan jopa kolme kertaa saman luennon aikana.
Tuli mieleen lapseni lukio. Oli siis ammattikoulussa. Näitä Mau Mau mahtavaa ja heittäydytään ja leikitään pupuja oli tosi paljon. Pojalta paloi päreet, kun koko, ettei päästä opiskelussa eteen päin. Lopetti lukion jonkin tällaisen nöyryyttävää leikin jälkeen.
Kävi amiksen ja lukion sitten iltalukiona. Siellä ei luikerreltu kuin kyy lattialla ja heittäydytty opettajan pöydältä toisten syliin.
Amkissa menikin sitten monimuotoon, ettei tarvitse leikkiä
Tyttö taas kiitteli kotonaan, kun AMK on etäkouluna. Jäi leikit väliin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaanileikki aikuiskoulutuksessa.
Puolet ryhmästä makaa selällään lattialla banaani suussa ja toinen puoli käy punnertamassa päällä ja syömässä sitä banaania. Ne jotka saa nopeiten banaanin syödyksi voittaa.Siis missä aikuiskoulutuksessa tuollaista on tehty?
Ei missään.
No sitä minäkin.
Siis tällaset on jotain ihan kauheaa :( Samoin kuin ne ystävänpäivän viestittelyt yms. joissa yksinäiset jää ilman tai saavat pari säälistä kirjoitettua viestiä, kun muille satelee viestejä ja kirjeitä enemmän kuin tarpeeksi.