Mieheni rahankäyttö loukkaa minua. Ov.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi harrastaa taloudellista väkivaltaa. Tällä tavoin hän haluaa pitää sinua vallassaan, ja sinun pitää ymmärtää sinulle kuuluva paikkasi. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan on sairasta. Jos hän aidosti rakastaisi sinua ja olisi normaalilla psyykenrakenteella varustettu, hän vähäeleisesti laittaisi xx summan tilillesi tietyin väliajoin eikä tekisi siitä numeroa. Näin valtaosa huolehtivista miehistä toimii, ei siinä ole mitään sen kummempaa.

Ja edesauttaa naisten tyytymistä matalapalkka-aloihin ja puolikkaaseen työaikaan sekä vastuunpakoiluun.

Silmien räpytystä ja hymyilyä --> rahaa tilille. Jos ei tapahdu niin MÖKS ja panolakkoa päälle koska paska mies.

Jos kaikki naiset tajuaisivat tämän, niin nämä "saidat varakkaat miehet" olisivat ihan yksin rahojensa kanssa koko elämänsä (ja vain OSTAMALLA saisivat seuraa)

Vastaavalla logiikalla nainen joka jättää miehen joka ei maksa tälle huveja, on vain hu0ra. Itseään rahallisessa arvossa myyvä nainen.

Niin,tuskin mies koko kesää yksin sillä veneellä ajelee.Eli kyllä nainen ja lapsi siitä veneestä hyötyvät kuitenkin.Pointti taitaa olla se,että ap ei olisi halunnut käyttää niitä rahoja veneeseen vaan johonkin hänelle mieluisampaan.Mutta mies saa kyllä päättää mihin hän rahansa käyttää.Ei ap voi sanella miehellensä mihin rahat tulisi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki naiset tajuaisivat tämän, niin nämä "saidat varakkaat miehet" olisivat ihan yksin rahojensa kanssa koko elämänsä (ja vain OSTAMALLA saisivat seuraa)

Tässähän mies nimenomaan ei halua ostaa sitä seuraa, vaan haluaa olla parisuhteessa tasavertaisen aikuisen naisen kanssa. Mutta se ei vissiin sitten sille naiselle sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko naiset vaikka alkaa pariutumaan oma-aloitteisesti omantasoisen miehen kanssa tai ehkä alaspäin?

Eikö miehet kykene olemaan parinvalinnassa oma-aloitteisia ja itsenäisiä, naisenko pitäisi päättää heidän puolestaan minkä tasoisen kanssa he pariutuvat?

Tässähän on kyse naisen ongelmasta. Miksi miehen pitäisi pariutua ylöspäin jos heille ei ole ongelma pariutua alaspäin ja katsella vinkuvaa akkaa joka ei osaa raha-asioitaan hoitaa?

En edelleenkään ymmärrä mitä mies saa pariutuessaan vinkuvan akan kanssa joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan? Mikä saa miehen pariutumaan alaspäin vaikka hän ei selvästikään siihen ole tyytyväinen?

Miten niin ei ole tyytyväinen? Eihän se miehen ongelma ole jos nainen vinkuu rahattomuudessaan?

Ehkä vähän huvittaa, mutta eikai sellainen rakkautta estä?

Ei kukaan joka rakastaa toista nimittele häntä vinkuvaksi akaksi. En ymmärrä miksi sellaista nimittelyä olisi parisuhteessa.

Mun mielestä en näe mitään ratkaisua tälle asialle. Ap voi tehdä säästötilin hänelle ja lapselle, jos haluaa omaa rahaa käyttää hemmotteluun. Mieheltä ei sitten tarvitse vinkuu rahaa ja sanella sääntöjä mihin rahoja käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko naiset vaikka alkaa pariutumaan oma-aloitteisesti omantasoisen miehen kanssa tai ehkä alaspäin?

Eikö miehet kykene olemaan parinvalinnassa oma-aloitteisia ja itsenäisiä, naisenko pitäisi päättää heidän puolestaan minkä tasoisen kanssa he pariutuvat?

Tässähän on kyse naisen ongelmasta. Miksi miehen pitäisi pariutua ylöspäin jos heille ei ole ongelma pariutua alaspäin ja katsella vinkuvaa akkaa joka ei osaa raha-asioitaan hoitaa?

En edelleenkään ymmärrä mitä mies saa pariutuessaan vinkuvan akan kanssa joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan? Mikä saa miehen pariutumaan alaspäin vaikka hän ei selvästikään siihen ole tyytyväinen?

Miten niin ei ole tyytyväinen? Eihän se miehen ongelma ole jos nainen vinkuu rahattomuudessaan?

Ehkä vähän huvittaa, mutta eikai sellainen rakkautta estä?

Ei kukaan joka rakastaa toista nimittele häntä vinkuvaksi akaksi. En ymmärrä miksi sellaista nimittelyä olisi parisuhteessa.

Entä jos nainen sanoo miehensä olevan kitsas ukko koska ei maksa laiskan naisen huveja? Logiikallasi nainen ei tätä miestä rakasta koska nimittelee.

Kummallista, mutta kovin montaa todella varakasta miestä en tiedä, jolla olisi täysin yhdenvertainen kumppani ts vaimo joka tienaa yhtä paljon myös. Sen sijaan tiedän perheitä, joissa mies todella varakas ja vaimo esim sairaanhoitaja, ja vaikuttavat kyllä ihan onnellisilta. Todella varakkaat naiset taas valittavat, etteivät löydä miestä kun kaikille miehille on ongelma se, että tienaavat niin paljon enemmän, kuin mies. Uskaltaisin väittää, ettei miehelle ole paljoakaan merkitystä parinvalinnassa sillä, miten varakas nainen on (kunhan käy töissä eikä ole suurissa veloissa). Muut kriteerit (ulkonäkö, tyyli, käytös) kyllä menevät tässä edelle mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko naiset vaikka alkaa pariutumaan oma-aloitteisesti omantasoisen miehen kanssa tai ehkä alaspäin?

Eikö miehet kykene olemaan parinvalinnassa oma-aloitteisia ja itsenäisiä, naisenko pitäisi päättää heidän puolestaan minkä tasoisen kanssa he pariutuvat?

Tässähän on kyse naisen ongelmasta. Miksi miehen pitäisi pariutua ylöspäin jos heille ei ole ongelma pariutua alaspäin ja katsella vinkuvaa akkaa joka ei osaa raha-asioitaan hoitaa?

En edelleenkään ymmärrä mitä mies saa pariutuessaan vinkuvan akan kanssa joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan? Mikä saa miehen pariutumaan alaspäin vaikka hän ei selvästikään siihen ole tyytyväinen?

Miten niin ei ole tyytyväinen? Eihän se miehen ongelma ole jos nainen vinkuu rahattomuudessaan?

Ehkä vähän huvittaa, mutta eikai sellainen rakkautta estä?

Ei kukaan joka rakastaa toista nimittele häntä vinkuvaksi akaksi. En ymmärrä miksi sellaista nimittelyä olisi parisuhteessa.

Entä jos nainen sanoo miehensä olevan kitsas ukko koska ei maksa laiskan naisen huveja? Logiikallasi nainen ei tätä miestä rakasta koska nimittelee.

Olet ihan oikeassa en ymmärrä miksi nimitellä. Kitsasta puolisoa ei ole kenekään pakko valita jos sellaista ei itselleen halua vaan haluaa puolison joka maksaa huvit.

Vierailija kirjoitti:

Länkytätte "perheestä" vaikka lapsi ei edes ole nykyisen miehen.

Kuulkaa, olen tästä samaa mieltä ja olen uusperheen äiti. Meillä on siis pysyvästi mun lapsi ja viikonloppuisin miehen useampi lapsi.

Minusta on täysin selvä, että mä maksan oman lapsen kulut ja mies omien lastensa. Menwn jooa niin pitkälle, että kun miejhellä on isäviikonlopou, jätän kotityötkin hänen hoidettavakseen. Ihan hyvä, että saa jatkuvan kokemuksen siitä, millaista on yh vanhemman elämä.

Meillä on myös avioehto ja testamentti niin, että kummankin omaisuus menee hänen omille lapsilleen eikä vieraille.

Uusperhe ei ole ydinperhe eikä sitä kannata samanlaiseksi yrittää vääntää. Se ei tarkoita, että se olisi yhtään huonompi, ei ole. Se on vaan erilainen. Vähän kuin täytekakku ja lasagne tehdään eri reseptillä, mutta kumpikin on hyvää sellaisenaan. Ei niiden sineksia kannata alkaa sotkea.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on myös samanlainen pelastusliiveistä tappeleva kultakimpale, joka ei välitä kodista tai parisuhteesta pätkääkään. Meidän ei tosin tarvitse tuista tapella, mutta ei se kivaa ole palkansaajanakaan, kun odotukset eivät kohtaa.

Minulla on kolmanneksen isommat tulot kuin miehelläni, mutta tulot eivät kuitenkaan ole niin isot, että niillä elättäisi hyvin kahta Helsingissä. Mieheni on keskituloinen eli hänen pitäisi pystyä tuomaan oma osansa nykyisellä elintasolla kotiin. Näin ei kuitenkaan ole.

Mies käyttää kaikki rahansa alkoholiin, röökiin ja ravintolassa syömiseen. Minä kustannan kaiken kotiin liittyvä sekä yhteiset menot. Ruokakaupassa käynti aiheuttaa aina riitaa ja mies ei millään haluaisi ostaa muuta kuin makkaraa ja kaljaa (karmea stereotyyppinen duunari 70-luvulta vaikka mies ei ollut silloin vielä syntynyt).

Mies on kova valittamaan miten haluaa sitä ja miten asiat on huonosti ja mä olen sitten lainarahalla täytellyt näitä miehen toiveita. En tiedä miten olen niin lapanen ollut, että olen suostunut tähän kaikeen hyväksikäyttöön. Nyt kieriskelen veloissa ja yritän päästä uuden elämän alkuun (tosin miestä en ole vielä saanu jätettyä). Onneksi mies ei koskaan oikeasti halunnut lapsia vaikka niitä alunperin "lupasi" minulle.

Elä liikaa mennestä ahdistu vaan keskity oman elämän kuntoon laittamiseen, jonka ensimmäinen askel on tuon miehen dumppaus. Tsemppiä.

Ydinperheessä, jossa vanhemmat ovat naimisissa ja on vain yhteisiä lapsia, on kai ihan selvää olla yhteinen talous. Uusioperheissä on voi olla jopa viisi erarvoista taloudellista yksikköä saman katon alla: äiti, äidin omat lapset, isä, isän omat lapset sekä isän ja äidin yhteiset lapset. Äiti kustantaa omat menonsa omien tulojensa mukaan, omien lastensa menot lasten omien ja lasten isän tulojen mukaan, isä maksaa omat menonsa ja omien lastensa menot lasten äidin yhteenlaskettujen tulojen mukan sekä yhteisten lasten menot laskeskellaan äidin ja isän yhteisten tulojen mukaan. Mitäs sitten jos joku juokin ylimääräisen lasillisen appelsiinimehua salaa, kenen se sitten kuuluu maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne.

Miksi maksat oman ruokasi lisäksi osan myös kämppäkaverisi ruoasta?

Vai syötkö kuin hevosenpuolikas eli yhtä paljon kuin aikuinen mies?

Kaffepulla kirjoitti:

Minun mielestäni tämä mies on fiksu, kun ei ala makselemaan naisen menoja. Ja lapsen, joka ei ole hänen lapsensa.

Rahankäyttö on aina myös vallankäyttöä, ja jos mies alkaisi maksella naisen ja tämän lapsen menoja, tarkoittaisi se myös sitä, että suhde ei enää olisi tasaveroinen.

Nyt mies haluaa pitää kiinni siitä, että nainenkin on aikuinen, hoitaa omat raha-asiansa ja oman lapsensa, ja tienaa omat rahansa.

Mielestäni hän on toiminut oikein. 

Tämä on OK niin kauan kun ei asuta samassa taloudessa. Tai siis, toki erilaisilla pariskunnilla on omat keskeiset välinsä ja tapansa järjestää raha-asiat eikä toinen tapa ole toista parempi, mutta ainakaan omasta mielestä ei tilanne ole enää varsinkaan yhteenmuuton jälkeen noin yksinkertainen. Tuossa tilanteessahan rahankäyttö ON vallankäyttöä, kun asutaan samassa taloudessa, ja mies pönkittää egoaan yhdellä laivamatkalla ja ostelee veneitä samalla kun nainen kitkuttelee, KUN he asuvat samassa taloudessa.

Meillä sama tilanne, mutta mies maksaa kyllä enemmän kuin puolet kaikesta. Asumme kolmiossa kuten tekin, ilman minun lastani voisimme asua edullisemmassa asunnossa, joten mies maksaa osan lapseni asumisesta.

Lisäksi hän maksaa suurimman osan kauppareissuista. Meillä on vähän niin, että se kellä on enemmän rahaa sillä hetkellä niin maksaa. Mies on kyllä enemmän tuhlari ja ostamassa MEILLE juttuja, toki myös itselleen. Minä en niin taas tarvitsisi mitään hienouksia

Olen aika helpottunut itse siitä,etten ole enää ydinperheessä.Mies,lapsi ja minä.Ainaista riitelyä rahankäytöstä.Meillä oli yhteiset rahat,minä tienasin vähemmän.Mies osti autoja yms. Kysyi kyllä mitä mieltä minä olen,mutta teki päätöksen kumminkin itse.Tämä ei tosin ollut syy eroon,mutta riidanaiheuttaja oli kylläkin.

Nyt olen uusioperheessä,ei asuta kyllä yhdessä, ei varmaan tullakaan asumaan,mutta minun ei tarvitse naputtaa miehen rahankäytöstä yhtään ( hän tienaa huomattavasti enemmän kuin minä).Hän saa käyttää rahansa juuri siihen mihin haluaa eikä se ole minulta mitenkään pois!

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä, jossa vanhemmat ovat naimisissa ja on vain yhteisiä lapsia, on kai ihan selvää olla yhteinen talous. Uusioperheissä on voi olla jopa viisi erarvoista taloudellista yksikköä saman katon alla: äiti, äidin omat lapset, isä, isän omat lapset sekä isän ja äidin yhteiset lapset. Äiti kustantaa omat menonsa omien tulojensa mukaan, omien lastensa menot lasten omien ja lasten isän tulojen mukaan, isä maksaa omat menonsa ja omien lastensa menot lasten äidin yhteenlaskettujen tulojen mukan sekä yhteisten lasten menot laskeskellaan äidin ja isän yhteisten tulojen mukaan. Mitäs sitten jos joku juokin ylimääräisen lasillisen appelsiinimehua salaa, kenen se sitten kuuluu maksaa?

Tämä.

Yhdessä tutussa perheessä on myös sellainen taloudellinen eriarvoisuus, että on kaksi lasta, joista toinen peri yllättäen kuolleelta sukukaiselta 150 000 euroa, toinen ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Minun mielestäni tämä mies on fiksu, kun ei ala makselemaan naisen menoja. Ja lapsen, joka ei ole hänen lapsensa.

Rahankäyttö on aina myös vallankäyttöä, ja jos mies alkaisi maksella naisen ja tämän lapsen menoja, tarkoittaisi se myös sitä, että suhde ei enää olisi tasaveroinen.

Nyt mies haluaa pitää kiinni siitä, että nainenkin on aikuinen, hoitaa omat raha-asiansa ja oman lapsensa, ja tienaa omat rahansa.

Mielestäni hän on toiminut oikein. 

Tämä on OK niin kauan kun ei asuta samassa taloudessa. Tai siis, toki erilaisilla pariskunnilla on omat keskeiset välinsä ja tapansa järjestää raha-asiat eikä toinen tapa ole toista parempi, mutta ainakaan omasta mielestä ei tilanne ole enää varsinkaan yhteenmuuton jälkeen noin yksinkertainen. Tuossa tilanteessahan rahankäyttö ON vallankäyttöä, kun asutaan samassa taloudessa, ja mies pönkittää egoaan yhdellä laivamatkalla ja ostelee veneitä samalla kun nainen kitkuttelee, KUN he asuvat samassa taloudessa.

Näin. Jos haluaa pitää huolta vain itsestään, eikä auttaa ikinä muita tai ottaa huomioon, ei voi asua kenenkään kanssa yhdessä. Silloin joku keveä tapailusuhde on oikea vaihtoehto. Perheessä ajatellaan PERHETTÄ ei pelkästään itseään ja muut pärjää jos pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä, jossa vanhemmat ovat naimisissa ja on vain yhteisiä lapsia, on kai ihan selvää olla yhteinen talous.

Eikä ole. Ihan hyvin toimii omalla rahalla ja omisuudella sekä osin yhteisellä omaisuudella ja osin yhteisillä menoilla. Niin monta sukset menee ristiin juttua olen nähnyt, että paras kun oma elämä on omissa käsissä täysin ja nauttii sen parisuhteen eduista niin kauan kuin sitä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne.

Miksi maksat oman ruokasi lisäksi osan myös kämppäkaverisi ruoasta?

Vai syötkö kuin hevosenpuolikas eli yhtä paljon kuin aikuinen mies?

No oeipös nyt liioitella. Miehen kulutus on keskimäärin viitisensataa kaloria enemmän. Eiköhän ap:n kakara sen 500 kaloria huitaise huiviinsa ja vähän ylikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Minun mielestäni tämä mies on fiksu, kun ei ala makselemaan naisen menoja. Ja lapsen, joka ei ole hänen lapsensa.

Rahankäyttö on aina myös vallankäyttöä, ja jos mies alkaisi maksella naisen ja tämän lapsen menoja, tarkoittaisi se myös sitä, että suhde ei enää olisi tasaveroinen.

Nyt mies haluaa pitää kiinni siitä, että nainenkin on aikuinen, hoitaa omat raha-asiansa ja oman lapsensa, ja tienaa omat rahansa.

Mielestäni hän on toiminut oikein. 

Tämä on OK niin kauan kun ei asuta samassa taloudessa. Tai siis, toki erilaisilla pariskunnilla on omat keskeiset välinsä ja tapansa järjestää raha-asiat eikä toinen tapa ole toista parempi, mutta ainakaan omasta mielestä ei tilanne ole enää varsinkaan yhteenmuuton jälkeen noin yksinkertainen. Tuossa tilanteessahan rahankäyttö ON vallankäyttöä, kun asutaan samassa taloudessa, ja mies pönkittää egoaan yhdellä laivamatkalla ja ostelee veneitä samalla kun nainen kitkuttelee, KUN he asuvat samassa taloudessa.

Näin. Jos haluaa pitää huolta vain itsestään, eikä auttaa ikinä muita tai ottaa huomioon, ei voi asua kenenkään kanssa yhdessä. Silloin joku keveä tapailusuhde on oikea vaihtoehto. Perheessä ajatellaan PERHETTÄ ei pelkästään itseään ja muut pärjää jos pärjää.

Millä tavalla köyhä nainen auttaa miestä? Vaatimalla parempaa elintasoa? Vai onko niin, että naisen seurasta pitääkin vähän maksaa?