Mieheni rahankäyttö loukkaa minua. Ov.

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn ne naiset, joiden unelmamies on varakas mutta pihi mies? Sellainen, joka ei koskaan ajattele naisen etua ja ajattelee, että nainen pärjätköön omillaan? En usko, että montaakaan kättä nousi pystyyn. Oikeasti, ei kukaan halua elää elämäänsä tällaisen tyypin kanssa, varmaan säästelee suukkoja ja halauksiakin. Tottakai valtaosa naisista haluaa tulla huomioiduiksi parisuhteessaan, kyllä siihen kuuluu sekin, että jos on todella  hyvin tiukkaa rahasta, ja toisella on sitä kuin roope ankalla, niin toinen jeesaa. Aniharva nainen varmaan nauttii risteilystäkään, jonka toinen on maksanut sillä silmällä, että jankuttaa siitä kokoajan. Tällaisten miesten kuuluisi olla yksin koko elämänsä, niin ei tarvitsisi jakaa koskaan mitään kenellekään.

Normaali, aikuinen, täysijärkinen ja täysivaltainen nainen ei kykene itseään elättämään?

Mikä estikään sinua naisena haalimaan itse sitä omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai olet pettynyt.

Kun olit vahva ja kykenevä pitämään huolta itsestäsi ja muista, miehen kaikki luonteenpiirteet eivät nousseet esiin.

Vasta vastoinkäymisissä suhde (ja ihmisen luonne) koetellaan. Teidän suhde ei näköjään kestänyt vastoinkäymistä, ja siksi olet aiheesta pettynyt valintaasi.

Miehen luonne ei kestä lähempää tarkastelua; hän on itsekäs ja pihi, ja haaksirikossa varmaan tappelisi ainoasta pelastusliivistä, sen sijaan että yrittäisi pelastaa naiset ja lapset ensin.

Otan osaa, parempi mies ensi kerralla. Kyllä niitä on, jouduin tappelemaan pelastusliiveistä minäkin ennen kuin löysin kunnon miehen.

Niin, eli sinun mielestä naisille ei pitäisi maksaa samoja palkkoja, ja lasikattokin on ihan hyvä asia? Vai miten perustelet tuon pelastusliivijutun naiselle?

Kysymys on kriisi/poikkeustilanteesta ja siitä miten kumppani näissä tilanteissa toimii. Miten naisten palkkaus mitenkään liittyy siihen?

Se liittyy tasa-arvoon. Joko haluat sitä, tai et halua. Ei ole mitään rusinat pullasta tasa-arvoa.

Miesten uhrautuminen naisten eduksi tulee ajoilta jolloin ei ollut tasa-arvoa, ja naisilla huonosti mahdollisuuksia elättää itsensä. Nyt on tasa-arvoa eikä naisella ole yhtään sen enempää moraalista tai muutakaan oikeutta elämään, sen enemmän kuin miehellä on. Lapset on sitten erikseen, mutta ei aikuiset.

"Itsenäiset, voimakkaat, voimaantuneet, oman arvonsa tuntevat, omillaan toimeentulevat, modernit naiset" , jotka pärjäävät oikein mainiosti elämässään ilman miehiä?

Missä niitä taas olikaan?

Taas tämä sama provo sadannen kerran uudelleen lämmitettynä.

Huvittavaa kun miehen omien rahojen käyttö loukkaa naista, mutta annas kun mies sanoo että vaimon rahan ahneus loukkaa miestä niin johan mies haukutaan pikkusieluiseksi pelleksi joka " ei edes perhettää osaa elättää vinkumatta".

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.

Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.

Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".

Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.

Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D

Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?

Mullakin rikas mies, tienaa n 10 krt sen mitä minä. Hän onneksi maksaa reilusti yli puolet elämisestämme. Siitä hyvästä minä hoidan lapsemme ja kotimme. Asumme isossa 300m2 talossa, 2000m2 tontilla ja hommaa on. Itselleen ostelee kalliita harrastusvälineitä (parin v aikana n 100 000e) edestä. Minulle joskus ostaa jotain kivaa, esim muutaman satasen laukun. Vie joskus hyvälle muutaman tonnin matkalle.

Olen tyytyväinen siitä, ettei hänellä ole rahahuolia. Olen tyytyväinen siitäkin, ettei minulla ole rahahuolia, vaikken saakaa palkkatuloistani säästöön juuri mitään, enkä ostele kalliita tavaroita itselleni tai lapsilleni.

Jos minun pitäisi maksaa kaikesta puolet, niin silloin mies tekisi puolet kotitöistä ja lapsen hoidosta. Mies ymmärtää onneksi maksaa isomman osan menoista. Jos näin ei olisi, hän käyttäisi minua hyväkseen.

minulla on aina ollut vain köyhiä miehiä (opiskelijoita, taiteilijoita jne) joita olen osittain elättänytkin. en ollut tilanteeseen tyytyväinen, mutta ei myöskään tulisi mieleenkään, että miehen pitäisi elättää minua. millä perusteella muka? jos on yhteisiä lapsia, niistäkin koituvat kulut (tuliaiset jne) tulee tietysti puolittaa.

Olen elänyt mieheni kanssa vähän yli 20 vuotta niin, että kumpikin maksaa omat kulunsa ja lasten kulut maksetaan puoliksi. Olen ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla ja silloinkin maksanut oman osani.

Nettotuloni ovat kuukaudessa vähän yli 2800 e, miehen tulot noin 28 000 e. Silti mielessäni ei ole kertaakaan käynyt, että hänen pitäisi kustantaa minulle jotain erityistä siksi,että elämme yhdessä ja rakastamme toisiamme. Mikä muuten ei sulje pois sitä, etteikö hän olisi maksanut yhteisiä matkoja jne., mutta hän tekee sen siksi, että haluaa eikä siksi,että minä vaadin häntä maksajaksi.

Kotityöt on jaettu, siivooja käy (mies maksaa) ja ainoa pula on vapaa-ajasta, koska mies tekee paljon töitä. Silti hän kykenee siivoamaan omat sotkunsa ja saa astiat tiskikoneeseen.

Miksi naiset eivät voisi opetella vastaamaan itse itsestään? Miksi etsitään mies,joka on opiskellut järkevää alaa, tekee paljon töitä ja tienaa sen sijaan että itse ryhdyttäisiin samanlaiseksi?

Miehesi ei kunnioita sinua eikä selvästi välitä sinusta. Jos olisit naimisissa, hänellä olisi elatusvelvollisuus. Avopuolisoina sitä ei ole, mutta hänen tulonsa vaikuttavat sinun etuuksiin.

Ja kun lapsesi kasvaa, hän oppii tosi kieroutuneen mallin elämään. Lapsethan pitää normina sitä, mitä kotona näkevät. Sinun lapsesi luulee, että perhe-elämä on tuota... arvaa millaisissa suhteissa hän myöhemmin pilaa elämänsä? Suosittelisin, että alat harkitsemaan sitä, voisitko elää elämäsi ilman tuota itsekästä miestä...?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.

Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.

Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".

Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.

Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D

Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?

Mullakin rikas mies, tienaa n 10 krt sen mitä minä. Hän onneksi maksaa reilusti yli puolet elämisestämme. Siitä hyvästä minä hoidan lapsemme ja kotimme. Asumme isossa 300m2 talossa, 2000m2 tontilla ja hommaa on. Itselleen ostelee kalliita harrastusvälineitä (parin v aikana n 100 000e) edestä. Minulle joskus ostaa jotain kivaa, esim muutaman satasen laukun. Vie joskus hyvälle muutaman tonnin matkalle.

Olen tyytyväinen siitä, ettei hänellä ole rahahuolia. Olen tyytyväinen siitäkin, ettei minulla ole rahahuolia, vaikken saakaa palkkatuloistani säästöön juuri mitään, enkä ostele kalliita tavaroita itselleni tai lapsilleni.

Jos minun pitäisi maksaa kaikesta puolet, niin silloin mies tekisi puolet kotitöistä ja lapsen hoidosta. Mies ymmärtää onneksi maksaa isomman osan menoista. Jos näin ei olisi, hän käyttäisi minua hyväkseen.

Rikas mies on minullakin, niin rikas, ettei minun ole tarvinnut töissä käydä. Joka kerran, kun minulle on töitä tarjottu, on hän sanonut, että "minä maksan paremmin, ei kannata". Ja koska minä olen kotona, teen kotityöt, paitsi siivouksen ja ikkunanpesun sekä silityksen, ne on ulkoistettu. Mies hoitaa ison puutarhan, koska nauttii siitä työstä.

Ei meillä ole tarvinnut koskaan riidellä rahasta, sitä on riittävästi. Jos mies haluaa ostaa sporttisen avoauton (kuten halusi kesäasunnollemme), hän menee ja ostaa sen. Jos minä haluan lähteä tyttäremme kanssa Kiinaan, menen ja tilaan matkan. Jne.

Meillä tämä toimii hyvin, tili on yhteinen ja minulla samat luottokortit ja edut kuin miehellänikin. Kaikki omaisuus on yhteistä. Ja ennenkuin kukaan ehtii kirjoittamaan, että kuinkas sitten suu pannaan, kun mies ottaa ja lähtee: Se pannaan myttyyn, koska rakastan miestäni, mutta taloudellisesti ei minulla ole hätäpäivää, eläkettäkin mies on minulle maksanut runsain mitoin ja kaikki omaisuus menee puoliksi.

Meillä perhe on on aina ollut yhteinen yritys, jonka hyväklsi molemmat tekevät sen minkä osaavat ja pystyvät. En ymmärrä, miksi silloin pitäisi olla erilainen elämäntaso?

Arvaan: Olet tehnyt sopimuksen miehesi kanssa että toisen rahat eivät ole toiset, ja nyt tässä tilanteessa katkerana mökötät että miksei mies maksa?

Kannattaisi ottaa raha puheeksi jos "kaiken kivan" saanti noin paljon ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.

Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.

Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".

Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.

Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D

Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?

Mullakin rikas mies, tienaa n 10 krt sen mitä minä. Hän onneksi maksaa reilusti yli puolet elämisestämme. Siitä hyvästä minä hoidan lapsemme ja kotimme. Asumme isossa 300m2 talossa, 2000m2 tontilla ja hommaa on. Itselleen ostelee kalliita harrastusvälineitä (parin v aikana n 100 000e) edestä. Minulle joskus ostaa jotain kivaa, esim muutaman satasen laukun. Vie joskus hyvälle muutaman tonnin matkalle.

Olen tyytyväinen siitä, ettei hänellä ole rahahuolia. Olen tyytyväinen siitäkin, ettei minulla ole rahahuolia, vaikken saakaa palkkatuloistani säästöön juuri mitään, enkä ostele kalliita tavaroita itselleni tai lapsilleni.

Jos minun pitäisi maksaa kaikesta puolet, niin silloin mies tekisi puolet kotitöistä ja lapsen hoidosta. Mies ymmärtää onneksi maksaa isomman osan menoista. Jos näin ei olisi, hän käyttäisi minua hyväkseen.

Rikas mies on minullakin, niin rikas, ettei minun ole tarvinnut töissä käydä. Joka kerran, kun minulle on töitä tarjottu, on hän sanonut, että "minä maksan paremmin, ei kannata". Ja koska minä olen kotona, teen kotityöt, paitsi siivouksen ja ikkunanpesun sekä silityksen, ne on ulkoistettu. Mies hoitaa ison puutarhan, koska nauttii siitä työstä.

Ei meillä ole tarvinnut koskaan riidellä rahasta, sitä on riittävästi. Jos mies haluaa ostaa sporttisen avoauton (kuten halusi kesäasunnollemme), hän menee ja ostaa sen. Jos minä haluan lähteä tyttäremme kanssa Kiinaan, menen ja tilaan matkan. Jne.

Meillä tämä toimii hyvin, tili on yhteinen ja minulla samat luottokortit ja edut kuin miehellänikin. Kaikki omaisuus on yhteistä. Ja ennenkuin kukaan ehtii kirjoittamaan, että kuinkas sitten suu pannaan, kun mies ottaa ja lähtee: Se pannaan myttyyn, koska rakastan miestäni, mutta taloudellisesti ei minulla ole hätäpäivää, eläkettäkin mies on minulle maksanut runsain mitoin ja kaikki omaisuus menee puoliksi.

Meillä perhe on on aina ollut yhteinen yritys, jonka hyväklsi molemmat tekevät sen minkä osaavat ja pystyvät. En ymmärrä, miksi silloin pitäisi olla erilainen elämäntaso?

Sellaiset fantasiat sitten siellä. Oikeasti rikas ihminen tai rikkaan ihmisen puoliso et todellakaan leuhki mammapalstalla varakkuudellaan.

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn ne naiset, joiden unelmamies on varakas mutta pihi mies? Sellainen, joka ei koskaan ajattele naisen etua ja ajattelee, että nainen pärjätköön omillaan? En usko, että montaakaan kättä nousi pystyyn. Oikeasti, ei kukaan halua elää elämäänsä tällaisen tyypin kanssa, varmaan säästelee suukkoja ja halauksiakin. Tottakai valtaosa naisista haluaa tulla huomioiduiksi parisuhteessaan, kyllä siihen kuuluu sekin, että jos on todella  hyvin tiukkaa rahasta, ja toisella on sitä kuin roope ankalla, niin toinen jeesaa. Aniharva nainen varmaan nauttii risteilystäkään, jonka toinen on maksanut sillä silmällä, että jankuttaa siitä kokoajan. Tällaisten miesten kuuluisi olla yksin koko elämänsä, niin ei tarvitsisi jakaa koskaan mitään kenellekään.

Tuntuu ettei tätä ongelmaa ole ikinä toisinpäin. Naiset kyllä pitävät miehestään huolta mukisematta, jos toisella menee heikommin. Toki miehelle se onkin kovempi paikka sitten taas..

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ettei tätä ongelmaa ole ikinä toisinpäin. Naiset kyllä pitävät miehestään huolta mukisematta, jos toisella menee heikommin. Toki miehelle se onkin kovempi paikka sitten taas..

Aivan, naisethan tilastollisten faktojen pohjalta usein pariutuvat itseänsä alhaisemmassa sosioekonomisessa olevien miesten kanssa. Eikun mitenköhän se meni?

Tää on taas tätä, että mies toivoo naista joka ei olisi ollut jakorasia mutta joka haluaa seksiä juuri tämän miehen kanssa.

Nainen toivoo, että mies ei olisi ollut huithapeli rahan kanssa, vaan hän olisi ollut säästäväinen ja kerännyt omaisuutta mutta olisi kuitenkin höveli juuri tämän naisen kohdalla.

Ap on tehnyt lapsen jonkun muun miehen kanssa joten eiköhän tilanne ole aika ymmärrettävä.

Ap huomauttaa tähän väliin, että en voi itse nauttia veneestä, koska risteilynkin jälkeen minua keinutti monta päivää, puhumattakaan mitä pienen veneen keinutus teettää. Tähän lisäksi pahoinvointi. Mies tietää näistä mutta ei välitä vaikka minä en voi veneillä.

En koskaan ole sanonut miehelle mitä hän saa ostaa tai mitä ei. Koska on niin itsestään selvää, että ne ovat hänen rahojaan.

En oleta hänen maksavan lapseni juttuja. Mieshän hyötyy meidän kanssa asumisesta. Kiva koti ja hyvällä paikalla ja tulee halvemmaksi kuin jos hän asuisi yksin.

Kotityötkin hoituu kuin itsestään...Välillä hänen tosin on "pakko" siivota jos minä pyydän.

En tiedä...Minusta nyt vain tuntuu epäreilulta, että mies ei edes hampurilaisateriaa minulle tarjoa. Kai se on sitten ihan ok ja minun pitää lopettaa olemasta lompakkoloinen?

En kuitenkaan haluaisi erota, koska lapseni isä ei hänestä huolehdi mutta nykyinen mieheni huolehtii ja tekee hänen kanssaan asioita. Mieheni on tavallaan lapseni isä vaikka ei biologinen olekkaan. Rakastan miestäni mutta onko tunne sitten kuitenkaan molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on elämä naisten seksuaalisen vapautumisen jälkeen. Jos naiset näkevät oikeudekseen promiskuiteetin niin ei pidä ihmetellä miksi miehet eivät ole halukkaita muuhun kuin tällaisiin kevytsuhteisiin. Tässäkin nainen vaatii käytännössä, että mies elättäisi jonkun muun siittämää lasta. Naurettavaa.

Nimenomaan, ja tässä onkin JÄLLEEN yksi helvetin hyvä käytännön esimerkki siitä miksi suomalaista loisivaa YH:ta ei kannata miehen ottaa riesakseen. Ei se kusinen suolenpätkä nyt niin ihmeellinen värkki ole, että kannattaa alkaa aisuriksi tuollaisille hyväkkäille. Kuten tässäkin tapauksessa, mies on hankkinut  OMASTA selkänahastaan ITSE sen käytettävissä olevan omasuutensa, samaan aikaan kun tämä YH-hyväkäs on naitattunut itseään jollain hupi-ukolla ja porsinut tuollaisen riippakiven itselleen. Ja nyt sitten on pokkana sitä mieltä että se on tämän nykyisen miehen elämäntehtävä aisurina kustantaa tämän hyväkkään elämä vain sillä perusteella, että sillä nyt sattuu olemaan massia päällä. On kyllä helvetti taas ämmillä pettämätön logiikka TÄMÄNKIN homman suhteen, samojen kurahaarojen mielestä SINUN rahat ovat MEIDÄN eli MINUN rahojani, mutta MINUN rahani EI OLE sinun rahojasi......

Ei voi kyllä muuta toivottaa AP :lle kuin että : syö paskaa ja tukehdu siihen.

Amen!   = )

Vierailija kirjoitti:

Ap huomauttaa tähän väliin, että en voi itse nauttia veneestä, koska risteilynkin jälkeen minua keinutti monta päivää, puhumattakaan mitä pienen veneen keinutus teettää. Tähän lisäksi pahoinvointi. Mies tietää näistä mutta ei välitä vaikka minä en voi veneillä.

En koskaan ole sanonut miehelle mitä hän saa ostaa tai mitä ei. Koska on niin itsestään selvää, että ne ovat hänen rahojaan.

En oleta hänen maksavan lapseni juttuja. Mieshän hyötyy meidän kanssa asumisesta. Kiva koti ja hyvällä paikalla ja tulee halvemmaksi kuin jos hän asuisi yksin.

Kotityötkin hoituu kuin itsestään...Välillä hänen tosin on "pakko" siivota jos minä pyydän.

En tiedä...Minusta nyt vain tuntuu epäreilulta, että mies ei edes hampurilaisateriaa minulle tarjoa. Kai se on sitten ihan ok ja minun pitää lopettaa olemasta lompakkoloinen?

En kuitenkaan haluaisi erota, koska lapseni isä ei hänestä huolehdi mutta nykyinen mieheni huolehtii ja tekee hänen kanssaan asioita. Mieheni on tavallaan lapseni isä vaikka ei biologinen olekkaan. Rakastan miestäni mutta onko tunne sitten kuitenkaan molemminpuolinen.

Vaikka ymmärrän pointtisi kasvatuksellisesta näkökulmasta, missä halaut parasta lapsellesi, niin tuntuu silti pahalta ajatella että nykyinen miehesi on vain väline, jolla tarjoat paremman tulevaisuuden lapsellesi/lapsellenne.

En minä haluaisi sinun tilanteessasi olla naisen kanssa josta en välitä koska hän tuo hyvää lapseni elämään. Moraalikäsitykseni ei semmoista hyväksy.

Perhe on kokonaisuus, yksikkö. Ap:n puoliso ei näköjään halua muodostaa perhettä ap:n ja tämän lapsen kanssa. Suosittelisin vaihtamaan ukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.

Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.

Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".

Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.

Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D

Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?

Mullakin rikas mies, tienaa n 10 krt sen mitä minä. Hän onneksi maksaa reilusti yli puolet elämisestämme. Siitä hyvästä minä hoidan lapsemme ja kotimme. Asumme isossa 300m2 talossa, 2000m2 tontilla ja hommaa on. Itselleen ostelee kalliita harrastusvälineitä (parin v aikana n 100 000e) edestä. Minulle joskus ostaa jotain kivaa, esim muutaman satasen laukun. Vie joskus hyvälle muutaman tonnin matkalle.

Olen tyytyväinen siitä, ettei hänellä ole rahahuolia. Olen tyytyväinen siitäkin, ettei minulla ole rahahuolia, vaikken saakaa palkkatuloistani säästöön juuri mitään, enkä ostele kalliita tavaroita itselleni tai lapsilleni.

Jos minun pitäisi maksaa kaikesta puolet, niin silloin mies tekisi puolet kotitöistä ja lapsen hoidosta. Mies ymmärtää onneksi maksaa isomman osan menoista. Jos näin ei olisi, hän käyttäisi minua hyväkseen.

Rikas mies on minullakin, niin rikas, ettei minun ole tarvinnut töissä käydä. Joka kerran, kun minulle on töitä tarjottu, on hän sanonut, että "minä maksan paremmin, ei kannata". Ja koska minä olen kotona, teen kotityöt, paitsi siivouksen ja ikkunanpesun sekä silityksen, ne on ulkoistettu. Mies hoitaa ison puutarhan, koska nauttii siitä työstä.

Ei meillä ole tarvinnut koskaan riidellä rahasta, sitä on riittävästi. Jos mies haluaa ostaa sporttisen avoauton (kuten halusi kesäasunnollemme), hän menee ja ostaa sen. Jos minä haluan lähteä tyttäremme kanssa Kiinaan, menen ja tilaan matkan. Jne.

Meillä tämä toimii hyvin, tili on yhteinen ja minulla samat luottokortit ja edut kuin miehellänikin. Kaikki omaisuus on yhteistä. Ja ennenkuin kukaan ehtii kirjoittamaan, että kuinkas sitten suu pannaan, kun mies ottaa ja lähtee: Se pannaan myttyyn, koska rakastan miestäni, mutta taloudellisesti ei minulla ole hätäpäivää, eläkettäkin mies on minulle maksanut runsain mitoin ja kaikki omaisuus menee puoliksi.

Meillä perhe on on aina ollut yhteinen yritys, jonka hyväklsi molemmat tekevät sen minkä osaavat ja pystyvät. En ymmärrä, miksi silloin pitäisi olla erilainen elämäntaso?

Sellaiset fantasiat sitten siellä. Oikeasti rikas ihminen tai rikkaan ihmisen puoliso et todellakaan leuhki mammapalstalla varakkuudellaan.

Kateusko siellä kirjoittaa? Minä pidän tällä palstalla yllä suomen kielen taitoani, se kun tuppaa jäämään taka-alalle täällä muilla mailla vierahilla.