Lue keskustelun säännöt.
Mieheni rahankäyttö loukkaa minua. Ov.
11.05.2017 |
Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.
Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.
Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".
Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.
Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D
Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?
Kommentit (183)
Miehet velkaantuu ostellessaan harrastuskamppeita ja uusia autoja. Naiset velkaantuu ostellessaan perheen perustarpeita, kuten ruokaa ja lastenvaatteita. Samassa veneessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ap:n mies itsekäs ja sydämetön. Tietenkin koko perhe elää samaa elintasoa huolimatta siitä, kuka saa eniten tuloja. Mieheni tienasi vuosia todella paljon vähemmän kuin minä, ei tullut mieleenkään, että se vaikuttaisi yksinomaan hänen elintasoonsa. Rakastan puolisoani ja haluan hänen parastaan, samoin hän minun. AP:n puoliso haluaa omaa parastaan.
AP ja muut kohtalotoverini. Minäkin olin tyhmä ja naivi suostuessani ruokamenojen puolitukseen. Mies syö aina AINA naista enemmän lähes puolet enenemmän! Kun erosin miehestä pienet rahani alkoivat heti riittää ihan uudella tavalla, syynä se etten täyttänyt rahoillani enää miehen vatsaa. Uudessa liitossani olemme olleet viisaita heti alussa ja emme osta kuin maidon, voin ja kaurapuuron yhteiseltä tililtä loput ruoat ostaa kukin itse.
Ja AP. Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Minä en ainakaan olisi. Lakkaa ostamasta sille miehelle sapuskaa. Ostat jo lapsellesi ja itsellesi. miehellä kovemmat tulot... luulisi rahat riittävän ruokaansa ilman almujasi.
Mä olen lähtenyt siitä, että kun yhdessä eletään ja yhteiseen tulevaisuuteen on sitouduttu, elintaso on molemmilla sama. Ja huom. olen suhteessa se, jolla on isommat (mutta ei isot) tulot, joten olen se enemmän maksava osapuoli. Mulla olisi toisinaan varaa esimerkiksi matkusteluun, mutta ei kahden hengen matkojen maksamiseen. Siispä meillä ei matkustele kumpikaan. Minusta se on reilua ja oikein.
Vierailija kirjoitti:
AP ja muut kohtalotoverini. Minäkin olin tyhmä ja naivi suostuessani ruokamenojen puolitukseen. Mies syö aina AINA naista enemmän lähes puolet enenemmän! Kun erosin miehestä pienet rahani alkoivat heti riittää ihan uudella tavalla, syynä se etten täyttänyt rahoillani enää miehen vatsaa. Uudessa liitossani olemme olleet viisaita heti alussa ja emme osta kuin maidon, voin ja kaurapuuron yhteiseltä tililtä loput ruoat ostaa kukin itse.
Ja AP. Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Minä en ainakaan olisi. Lakkaa ostamasta sille miehelle sapuskaa. Ostat jo lapsellesi ja itsellesi. miehellä kovemmat tulot... luulisi rahat riittävän ruokaansa ilman almujasi.
Meilläkin ostetaan omat ruuat itse. Mä itselkeni ja lapselleni, mies itselleen ja parille viikonloppulapselleen. Toimii hyvin ja kumpikin kokee sen oikeudenmukaiseksi. Lisäksi kumoikin voi mitoiltaan ostokset siihen, onko syönyt kodin ulkopuolella lounaan ja mikä on rahatilanne. Normaali pakastejääkaappi riittää hyvin, ei varmaan palata vanhaan yhteistalouteen enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi paljon vähemmän ongelmia, jos ihmiset eivät parisuhteissa ajattelisi okevansa yhteensulautuneita, yksi pää ja ruumis tyyliin. Vaan lähtisivät siitä, että yhdessä elää kaksi erilaista ihmistä, joilla on myls oma elämä ja omat rahat. Ainakin lapsettomissa aikuisissa suhteissa, jos on yhteisiä lapsia kotona, niin se on tilapäinen erillisjärjestely ja pitää olla yhteinen kassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tuollaista hyväksyisi, vaikka täällä tietysti heti huudellaan lompakkoloiseksi. Jos ollaan yhdessä niin eletään samaa elintasoa. Piste. Minä olen ollut vuosia kotona lasten kanssa, opiskelemassa ja työttömänä eikä ikinä ole tarvinnut pyytää mieheltä rahaa. Tilit on olleet yhteisiä alusta asti. Mies saattaa soittaa minulle kaupasta , että voiko ostaa uudet kengät, minulla on lupa ostaa itselleni ne kengät jos olen sitä mieltä että meillä on niihin varaa!
Miehesi kysyy sinulta lupaa ostaa uudet kengät omilla rahoillaan? Wtf?
Älkää heittäytykö idiooteiksi. Eiköhän tuo kirjoittaja tarkoittanut esimerkillään sitä, että huolimatta miehen huomattavasti suuremmista tuloista neuvottelevat rahankäytöstä yhdessä, kun kokevat että talous on yhteinen ja rahat myös. Ihan terve asetelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia, josta eniten riidellään perheissä, on raha. Siitä riidellään perheissä, joissa on vähän rahaa ja perheissä, joissa on paljon rahaa.
Siksi suomalaisten pitäisi oppia puhumaan rahasta jo ennen kuin muutetaan yhteen ja perustetaan perhe. On ihan selvää, että jos puolisoilla on erilainen suhde rahaan ja sen käyttöön, asiasta tulee yhteentörmäyksiä ennemmin tai myöhemmin.
AP, teillä on miehesi kanssa erilainen käsitys rahasta. Niin kuin täällä on jo todettu, siitä ei voi kauhesti loukkaantua mutta vetäisin kyllä muita johtopäätöksiä. Liitto ei alunperinkään ole ollut sellainen, jota toivoit.
Suosittelen myös kaikkia naisia ylipäänsä hoitamaan omia raha-asioitaan niin, että ette koskaan olisi miehestä riippuvaisia. Moni nainen on huonossa suhteessa vain, koska ei pysty olemaan taloudellisesti itsenäinen.
Suhtautuminen rahaan kertoo hyvin paljon ihmisen arvoista. Jos ihminen on tottunut ajattelemaan minä ensin, se näkyy myös rahassa. Jos taas on empatiakasvatus kohdallaan, ihminen osaa asettua läheisen asemaan, jolloin rahasta ei tarvitse riidellä. Raha-asioista on todella tärkeää keskustella ja tehdä havaintoja ennen sitoutumista ja mahdollisia lapsia, ei välttämättä itse rahan takia, vaan siksi, että siitä voi päätellä niin paljon muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olet pettynyt.
Kun olit vahva ja kykenevä pitämään huolta itsestäsi ja muista, miehen kaikki luonteenpiirteet eivät nousseet esiin.
Vasta vastoinkäymisissä suhde (ja ihmisen luonne) koetellaan. Teidän suhde ei näköjään kestänyt vastoinkäymistä, ja siksi olet aiheesta pettynyt valintaasi.
Miehen luonne ei kestä lähempää tarkastelua; hän on itsekäs ja pihi, ja haaksirikossa varmaan tappelisi ainoasta pelastusliivistä, sen sijaan että yrittäisi pelastaa naiset ja lapset ensin.Otan osaa, parempi mies ensi kerralla. Kyllä niitä on, jouduin tappelemaan pelastusliiveistä minäkin ennen kuin löysin kunnon miehen.
Niin, eli sinun mielestä naisille ei pitäisi maksaa samoja palkkoja, ja lasikattokin on ihan hyvä asia? Vai miten perustelet tuon pelastusliivijutun naiselle?
Sinulle on turha selittää. Kuitenkin vinkkinä, etsi vaikka Googlesta: herrasmiesmäisyys, rakkaus, pyyteettömyys jne.
Eli et pysty perustelemaan, koska se on mahdotonta. Olet pelkästään itsekäs.
Jos mies pelastaa uppoavasta laivasta itsensä ja antaa minun ja lapsemme kuolla, niin juu en halua sellaista miestä.
Jonnet ei vaan hahmota sitä, että nykyaikana rahan merkitys on turvan tarjoaminen, ja sen epääminen puolisolta osuu kaikkein herkimpään kohtaan suhteessa: mikä mies on se, joka ei halua taata perheensä turvallisuuden tunnetta, jos hänellä on siihen mahdollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli tuollainen mies. Oli aina haluamassa minulta tukea ja apua joka asiassa. Sitten kun olin todella kipeä, tai isä kuoli, hänellä oli liian kiire tehdä tärkeitä muita asioita.
Kun olin lapsen kanssa kotona, hän piti huolen että käytin siihen kaikki säästöni, koska meillä oli eri rahat.
Ei sellaisen kanssa voi eikä uskalla jakaa loppuelämää. Paljon voi vielä olla tulossa, ja kumppani jättää heti pulaan. Ei voi yhtään luottaa. Tuollaisten miesten naiset alkaa kerätä rahaa salatilille.Eli jos miehellä on suuremmat tulot kuin naisella, miehen pitää lahjoittaa omistaa naiselle, jotta tämä saa kerättyä rahaa "salatilille". Reilu meininki.
Vaikka ei näinkään niin naisella pitää olla oikeus elintasoon johon hänellä ei ole varaa ja kykyä? Voisiko naiset vaikka alkaa pariutumaan oma-aloitteisesti omantasoisen miehen kanssa tai ehkä alaspäin?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko naiset vaikka alkaa pariutumaan oma-aloitteisesti omantasoisen miehen kanssa tai ehkä alaspäin?
Eikö miehet kykene olemaan parinvalinnassa oma-aloitteisia ja itsenäisiä, naisenko pitäisi päättää heidän puolestaan minkä tasoisen kanssa he pariutuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asioista puhuttaessa kannattaa puhua myös miehen odotuksista perhe-elämään. Moni mies olisi tyytyväinen "poikamies-elämäntapaan", jossa rahat käytetään lähinnä itseensä. Tällaisen miehen kanssa ajautuu huomaamatta siihen, että nainen kustantaa tuloistaan huomattavan osan siitä elämästä, jonka HÄN haluaa. Naisen raha valuu markettiin: Ruokaan, taloustavaroihin, siivoustarpeisiin, lastenvaatteisiin- ja tarpeisiin, sisustukseen jne jne... Jos mies taas ostaisi lähinnä välttämättömimmän ruoan, on ajan myötä ristiriita valmis.
Keskustelu on se ratkaisu tässäkin. Mies on perhe-elämään lähtenyt mukaan, joten haluaako hän olla jatkossakin mukana? Ymmärtääkö hän, että silloin hänenkin kuuluu osallistua yhtä lailla perheen ylläpitämiseen? Raha-asioissa mies saattaa olla tottunut, että nainen huolehtii aina, että perheellä on vaikkapa ehjiä sukkia tai tarpeeksi ruokaa kaapissa. Mies kuuluu ottaa ostosten suunnitteluun ja tekoon mukaan. Muuten mies ei edes tajua, mihin kaikkeen rahaa menee.
Yhteinen taloustili on ihan hyvä ratkaisu. Sieltä ostetaan esimerkiksi ruoka, lasten jutut ja muu yhteinen tarvittava. Jokainen pari päättää tilin käytöstä ja siitä, paljonko sinne laitetaan rahaa kummaltakin. Kuitenkin niin, että kummallekin jää omaakin rahaa, jonka saa käyttää miten itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet velkaantuu ostellessaan harrastuskamppeita ja uusia autoja. Naiset velkaantuu ostellessaan perheen perustarpeita, kuten ruokaa ja lastenvaatteita. Samassa veneessä ollaan.
Tämä on hyvin painava syy siihen miksi jätin exäni. Oli ihanaa kun ei tarvinnut enää jännittää riittävätkö rahat kun toinen laittaa koko palkkansa sileeksi ja elää hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tuollaista hyväksyisi, vaikka täällä tietysti heti huudellaan lompakkoloiseksi. Jos ollaan yhdessä niin eletään samaa elintasoa. Piste. Minä olen ollut vuosia kotona lasten kanssa, opiskelemassa ja työttömänä eikä ikinä ole tarvinnut pyytää mieheltä rahaa. Tilit on olleet yhteisiä alusta asti. Mies saattaa soittaa minulle kaupasta , että voiko ostaa uudet kengät, minulla on lupa ostaa itselleni ne kengät jos olen sitä mieltä että meillä on niihin varaa!
Just näin ! Mun mies ei koskaan käyttäytyisi noin minua ja lapsia kohtaan.
Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja mies on isompituloinen ja minä pienituloinen. Aina tässä kohtaan ihmettelen, että miksi MIKSI pitää elää sellaisten ihmisten kanssa , joilla on ihan erilaiset arvot.
Ap heitä mies pihalle. Tulet taloudellisesti paljon paremmin toimeen ilman häntä. Tunteet nyt sikseen, kun mies ajattelee vain itseään, niin samalla tavoin voit sinäkin tehdä.
Vilkaise Kelan sivulta esimerkkiä toimeentulotuesta. Siellä on laskurit sekä asumistuelle, että sen jälkeen otat toimeentulotukilaskurin avuksesi. En tiedä elatustukesi määrää mutta jos sulla on peruspäiväraha, minimielarit ja lapsilisä ilman yh-lisää, oletan kuukausitulojesi olevan ehkä 900-1000 euroa. Siitä kolmion vuokra on n. 800 euroa, josta maksat puolet. Sulle jää näppiin siis ehkä 400-600 euroa? Sun ei kannata syöttää tuolle miehelle jääkaapistasi mitään. Sun pitää heittää "elatusvelvollinen" mutta osallistumishaluton mies ulos, jonka jälkeen voit hakea yh-korotusta (50 euroa), asumistukea (n. 500 kun arviolta laskin) ja ehkä saada vielä toimeentulotukea.
Ennen kuin heität miehen pihalle, yritä laittaa rahaa patjan alle säästöön, ei tilille. Sinun pitää selvitä ajasta, jolloin tukea ei tule. Myy jotain, jaa vaikka mainoksia, ihan mitä vaan mistä saa rahaa raavittua kasaan. Ymmärtääkseni työtönkin saa vähän tienata, ja kun et saa nyt toimeentulotukeakaan...Mutta kun pääset miehestä eroon, lakkaa sen itsekäs rahankäyttökin loukkaamasta. Pidä huolta, että ehkäisysi on kunnossa. Et halua riidellä tuon ihmisen kanssa elareista tai yhteisen lapsen menoista. Ei se maksa niitäkään.
Itse olen uusperheessä, minun mukana tuli kolme lasta, miehen mukana yksi ja vielä on yhteinen lapsi. Olen hoitovapaalla tällä hetkellä eli tulot ei ole entiset. Meillä on yhteinen huusholli ja taloustili , josta maksetaan kaikki lapsiin ja huusholliin liittyvät menot. Jos miehen tytär /minun tytär tarvitsee silmälasit, mä lähden sen kanssa lekurille ja optikolle ja rahat otetaan taloustililtä....Jos itse tarvitsen vaikka ryppyrasvaa ja tukanleikkuun, taloustili...Kun palaan töihin, tilille tulee myös minun palkkani. Mitä jää säästöön, (tällä hetkellä harvemmin jää ) ne on siirretty yhteiselle säästötilille. Se on meidän varakassa.
Ketään ei täällä sorsita eikä syrjitä, ja pidetä nälkäkurkitaiteijana, vaan kaikki ovat perheenjäseniä. Edellisessä liitossa minulla oli kokemusta kuvailemasi kaltaisesta miehestä, eikä minulla silloin ollut muita tuloja kuin palkkani. (Muut tuloni ovat tulleen perinnön vuoksi.) Ex oli sairaan saita.
Ei semmoisiin ihmisiin kannata elämäänsä tuhlata.
Vai maksoi risteilyn itse =) Vaikka yksin olisi lähtenyt, niin sama hytinhinta olisi silti mennyt.
Minäkin asuin ennen tuollaisen miehen kanssa. Rakastuneena muutin hänen kauniiseen taloonsa. Big mistake. Yritin tehdä talosta myös oman kotini, mutta ei siitä mitään tullut. En myöskään pystynyt ostamaan talosta osaa itselleni koska se oli niin valtavan kallis. 2 vuotta hän kulki perässäni, talossaan, ja moitti miten käytän liikaa kuumaa vettä, pesen pyykkejä liian kuumalla vedellä, jätän pullanmurusia pöydille, edes asianpesukonetta en osannut täyttää oikein. Olen siisti kotitalousihminen, terveellä järjellä varustettuna. Mutta hän otti vallan omassa talossaan, ja jotenkin nautti siitä. Lopulta en voinut tehdä muuta kuin muuttaa pois.tämä varoituksen sanana muillekin naisille, jotka pohtivat muuttoa toisen asuntoon. Joskus voi käydä näinkin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tuollaista hyväksyisi, vaikka täällä tietysti heti huudellaan lompakkoloiseksi. Jos ollaan yhdessä niin eletään samaa elintasoa. Piste. Minä olen ollut vuosia kotona lasten kanssa, opiskelemassa ja työttömänä eikä ikinä ole tarvinnut pyytää mieheltä rahaa. Tilit on olleet yhteisiä alusta asti. Mies saattaa soittaa minulle kaupasta , että voiko ostaa uudet kengät, minulla on lupa ostaa itselleni ne kengät jos olen sitä mieltä että meillä on niihin varaa!
Onko mies niin idiootti, että hän ei tiedä tiliä tutkaillessa, että milloin hänelle on sopivaa ostaa uudet kengät?
Vai olisiko sanatonta viestintää, että olisi kohteliasta välillä kysyä kenkien ostamisesta?
Puoliso, kun juuri sanoi ostavansa niitä kun huvittaa.
Minun mies on myös samanlainen pelastusliiveistä tappeleva kultakimpale, joka ei välitä kodista tai parisuhteesta pätkääkään. Meidän ei tosin tarvitse tuista tapella, mutta ei se kivaa ole palkansaajanakaan, kun odotukset eivät kohtaa.
Minulla on kolmanneksen isommat tulot kuin miehelläni, mutta tulot eivät kuitenkaan ole niin isot, että niillä elättäisi hyvin kahta Helsingissä. Mieheni on keskituloinen eli hänen pitäisi pystyä tuomaan oma osansa nykyisellä elintasolla kotiin. Näin ei kuitenkaan ole.
Mies käyttää kaikki rahansa alkoholiin, röökiin ja ravintolassa syömiseen. Minä kustannan kaiken kotiin liittyvä sekä yhteiset menot. Ruokakaupassa käynti aiheuttaa aina riitaa ja mies ei millään haluaisi ostaa muuta kuin makkaraa ja kaljaa (karmea stereotyyppinen duunari 70-luvulta vaikka mies ei ollut silloin vielä syntynyt).
Mies on kova valittamaan miten haluaa sitä ja miten asiat on huonosti ja mä olen sitten lainarahalla täytellyt näitä miehen toiveita. En tiedä miten olen niin lapanen ollut, että olen suostunut tähän kaikeen hyväksikäyttöön. Nyt kieriskelen veloissa ja yritän päästä uuden elämän alkuun (tosin miestä en ole vielä saanu jätettyä). Onneksi mies ei koskaan oikeasti halunnut lapsia vaikka niitä alunperin "lupasi" minulle.