Lue keskustelun säännöt.
Mieheni rahankäyttö loukkaa minua. Ov.
11.05.2017 |
Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.
Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.
Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".
Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.
Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D
Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?
Kommentit (183)
22888 kirjoitti:
JATKUU Sen jälkeen olikin vuorossa rahakeskustelu, koska minä tienaan häntä vähemmän. Sanoin että minun on järkevämpi muuttaa lapseni kanssa vain sinne kaksioon, koska talon kulut olisivat liian isot puoliksi laitettuna, varsinkin kun minulta tippuisi tulot yhteenmuuton myötä. Näytin ihan paperilla miksi en lähde hommaan mukaan, ja että hänelle varmaan löytyy samalla tavoin tienaava kumppani. Mutta minkäs teet, kun mies halusi olla juuri minun kanssani. Ei häntä huvittanut muuttaa yhteiseen tupaan kenen tahansa kanssa, kriteerinä vain paremmat tulot kuin minulla.
Ostettiin sitten talo yhdessä, hän maksaa kuluja enemmän niin, että minulle jää omaa rahaa riittävissä määrin. Siltikin molemmat maksavat suurin piirtein saman verran kuin ennen yhteen muuttoa. Ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä rahasta. Tosin emme olekaan materialisteja, vaan jos muka ylimääräistä rahaa jää, niin se laitetaan yhteiselle tilille säästöön, ja käytetään sitten joskus johonkin kivaan.
Ei meitä kiinnosta pätkän vertaa miten joku toinen ajattelee meistä, tai miten joku muu tekee asiat. Kaksi aikuista ihmistä toivottavasti osaa sumplia hommat molempia tyydyttävällä tavalla, oli se siten mitä tahansa, ja jos ei osaa, niin ehkä sitten tosiaan löytyy se samalla tavoin ajatteleva kumppani jostain muualta. Meille on tärkeintä saada olla yhdessä, rakastaa, ei se, että minä teen kotona enemmän kotitöitä kun olen enemmän kotona, tai se että mies tienaa enemmän. Meilä on yhteinen koti, ja pidän sitä kunnossa koska koti on meille tärkeä. Mies puolestaan tuo töistä enemmän rahaa kotiin, jolla teemme yhteiseen elämään kuuluvia hankintoja. Avainasia on ottaa kumppani jolla on samanlaiset arvot, ja näkemys rahajutuista.
Ihmetyttää aina, millaiset ihmiset luokittelevat itsensä ei-materialisteiksi. Kuten tämä ei-materialisti pariskunta joka osti kaksion sijasta omakotitalon että lasten sänkyjä ei tarvitse hävittää. Ja vielä niin, että vähemmän maksava johdatteli tähän ratkaisuun.
Materialismi on minusta ihan OK, tekopyhyys sen sijaan ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa on ongelmana avoliitto. Avioliitossa on luonnollista jakaa kaikki, siinä on laillisesti sitouduttu toiseen ja muodostettu perhe.
Avoliitto on epämääräisempi. Alkuun pari voi aika rennosti muuttaa yhteen, eikä tulevaisuudesta tarvitse sopia. Vuosien varrella toki tilanne vakiintuu, mutta onko se molemmille ihan yhtä tiivis suhde?
Meillä on avioliitossa yhteiset rahat, mutta en silti neuvoisi poikaani jakamaan rahastojaan tyttöystävänsä kanssa ennen virallista sitoutumista.
Katkerat huutelee täällä syytöksiä iilimatoilusta yms. tietämättä mitään periaatteista, joille terve ja kestävä parisuhde rakennetaan. Kyse ei ole ottamisoikeudesta vaan antamisen ilosta. Jos mies oikeasti olisi sitoutunut suhteeseen ja välittäisi aidosti, hän ilman muuta haluaisi automaattisesti antaa naiselle ja tämän lapselle myös rahallisen tukensa, koska nainen on hänelle rakas ja yhteiseen elämään on jo sitouduttu avoliiton kautta.
AP, ansaitset parempaa kohtelua ja/tai miehen. Nosta kissa pöydälle ja kysy, haluaako hän oikeasti sinut sellaisena kuin olet - äitinä ja nyt vähätuloisempana - osalliseksi elämäänsä vai ei.