Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, en enää ikinä kysy mokomasta asiasta keneltäkään. En ole ikinä nuorilta pareilta asiaa kysellyt, ei kuulu mulle. Nämä kuitenkin kolmekymppinen pari jolla muutama lapsi ja tällekin rouvalle itselle asia niin kipeä että ei pystynyt siitä puhumaan.. Ollut kotona varmaan mahtavat keskustelut.

En mä tiä, lapset on nykyään niin kovin kovin vakava asia, enkä ymmärrä miksi.

Jos on päättänyt ettei lisää/ yhtään niin luulisi olevan asian kanssa okei tai pystyvän asiasta puhumaan.

Ootpa apina.. Pitäisi olla päivänselvää että jos aiheesta alkaa itkemään, asiaa ei todellakaan ole päätetty eikä nykytilanne ole oman halun mukainen. Lapset ei koskaan ole mikään kevyt asia. Henkilö jolla on lapsia voi kuolleen haluta lisää lapsia. Henkilö jolla on lapsia voi silti kärsiä lapsettomuudesta ja keskenmenoista. Ja ne asiat ei kuulu muille jos asianosainen ei itse ala niistä puhumaan. Pässi.

Jaa niin jos kysyin että kuis teillä, meinaatteko viä ja vastasi itse että ei todellakaan ja vittu meillä on kaikki ihan hyvin ja yhdessä päätetty ja ei ymmärrä miten jotkut viitsi ja kyyneleet silmissä häipyy tilanteesta... Mites jos sanoo että ei, ei meille enää varmaankaan tule ja noin, asia loppuun käsitelty tai olisi jutellut mieltä painavasta asiasta..?

Nimenomaan: olet pässi, etkä tajua ettei asia ole loppuunkäsitelty, mutta hän ei sano niin sinulle, koska asia ei sinulle kuulu eikä hän halua sitä sinulle selvittää.

Miten joku viitsii loukkaantua siitä että muilla on tunteet, ja joskus niin voimakkaat, ettei niitä pystykään hallitsemaan vaikka yrittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, en enää ikinä kysy mokomasta asiasta keneltäkään. En ole ikinä nuorilta pareilta asiaa kysellyt, ei kuulu mulle. Nämä kuitenkin kolmekymppinen pari jolla muutama lapsi ja tällekin rouvalle itselle asia niin kipeä että ei pystynyt siitä puhumaan.. Ollut kotona varmaan mahtavat keskustelut.

En mä tiä, lapset on nykyään niin kovin kovin vakava asia, enkä ymmärrä miksi.

Jos on päättänyt ettei lisää/ yhtään niin luulisi olevan asian kanssa okei tai pystyvän asiasta puhumaan.

Ootpa apina.. Pitäisi olla päivänselvää että jos aiheesta alkaa itkemään, asiaa ei todellakaan ole päätetty eikä nykytilanne ole oman halun mukainen. Lapset ei koskaan ole mikään kevyt asia. Henkilö jolla on lapsia voi kuolleen haluta lisää lapsia. Henkilö jolla on lapsia voi silti kärsiä lapsettomuudesta ja keskenmenoista. Ja ne asiat ei kuulu muille jos asianosainen ei itse ala niistä puhumaan. Pässi.

Jaa niin jos kysyin että kuis teillä, meinaatteko viä ja vastasi itse että ei todellakaan ja vittu meillä on kaikki ihan hyvin ja yhdessä päätetty ja ei ymmärrä miten jotkut viitsi ja kyyneleet silmissä häipyy tilanteesta... Mites jos sanoo että ei, ei meille enää varmaankaan tule ja noin, asia loppuun käsitelty tai olisi jutellut mieltä painavasta asiasta..?

Nimenomaan: olet pässi, etkä tajua ettei asia ole loppuunkäsitelty, mutta hän ei sano niin sinulle, koska asia ei sinulle kuulu eikä hän halua sitä sinulle selvittää.

Miten joku viitsii loukkaantua siitä että muilla on tunteet, ja joskus niin voimakkaat, ettei niitä pystykään hallitsemaan vaikka yrittää...

No mutta hänhän selitti, vaikken kysynyt.

Eli jokainen joka kysyy sulta edes vahingossa jotain asiaa, jonka kanssa et ole ok, on oikeutettu johonkin älyttömään teinitason purkaukseen?

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...

Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.

Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.

Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.

Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..

En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)

Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.

Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.

Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.

Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.

Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.

Puhutteko yleensä tämän ystävän kanssa sellaisista asioista kuin terveydestä, intiimivaivoista ja seksielämästä? Tai uskoutuuko ystäväsi sinulle yleensä näistä asioista?

Nyt on pakko kysyä miten perhe ja peräpukamat liittyy yhteen?

Lasten saantiin liittyy olennaisesti myös pimpin ja pippelin terveys.

Voin ihan rakkaudella kertoa sinulle että jos joku kysyy sulta haluaisitko perhettä, ei se liity ainostaan pippelin laittamiseen pimppaan. Sitä tehdään muutenkin kuin lapsia tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia. 

Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.

Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.

"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.

"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.

Niin, onko tässäkin jokin ero?

Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!

Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D

Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.

Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.

Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.

No meinaatteko tehdä lapsia?

Mikäs tuossa nyt on niin kamalaa, jos kysytään? Oletko ihan varma että nyt meni katse nenänvartta myöten? Kyllä mä oon joutunut lapsettomalle vastaamaan että miksi meillä on niin paljon lapsia ja vastaamaan huhhutteluun ja kyselyyn mielenterveysongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, en enää ikinä kysy mokomasta asiasta keneltäkään. En ole ikinä nuorilta pareilta asiaa kysellyt, ei kuulu mulle. Nämä kuitenkin kolmekymppinen pari jolla muutama lapsi ja tällekin rouvalle itselle asia niin kipeä että ei pystynyt siitä puhumaan.. Ollut kotona varmaan mahtavat keskustelut.

En mä tiä, lapset on nykyään niin kovin kovin vakava asia, enkä ymmärrä miksi.

Jos on päättänyt ettei lisää/ yhtään niin luulisi olevan asian kanssa okei tai pystyvän asiasta puhumaan.

Ootpa apina.. Pitäisi olla päivänselvää että jos aiheesta alkaa itkemään, asiaa ei todellakaan ole päätetty eikä nykytilanne ole oman halun mukainen. Lapset ei koskaan ole mikään kevyt asia. Henkilö jolla on lapsia voi kuolleen haluta lisää lapsia. Henkilö jolla on lapsia voi silti kärsiä lapsettomuudesta ja keskenmenoista. Ja ne asiat ei kuulu muille jos asianosainen ei itse ala niistä puhumaan. Pässi.

Jaa niin jos kysyin että kuis teillä, meinaatteko viä ja vastasi itse että ei todellakaan ja vittu meillä on kaikki ihan hyvin ja yhdessä päätetty ja ei ymmärrä miten jotkut viitsi ja kyyneleet silmissä häipyy tilanteesta... Mites jos sanoo että ei, ei meille enää varmaankaan tule ja noin, asia loppuun käsitelty tai olisi jutellut mieltä painavasta asiasta..?

Nimenomaan: olet pässi, etkä tajua ettei asia ole loppuunkäsitelty, mutta hän ei sano niin sinulle, koska asia ei sinulle kuulu eikä hän halua sitä sinulle selvittää.

Miten joku viitsii loukkaantua siitä että muilla on tunteet, ja joskus niin voimakkaat, ettei niitä pystykään hallitsemaan vaikka yrittää...

No mutta hänhän selitti, vaikken kysynyt.

Eli jokainen joka kysyy sulta edes vahingossa jotain asiaa, jonka kanssa et ole ok, on oikeutettu johonkin älyttömään teinitason purkaukseen?

No ei selittänyt. Siis totuutta.

Jokaisella on oikeus tunteisiin. Joskus on asioita, tilanteita ja elämänvaiheita, jolloin ne tunteet ovat äärimmäisen voimakkaita. Myös niihin tunteisiin on jokaisella oikeus. Joskus, kun pässi "ystävä" kysyy jotain tähän kipeään aiheeseen liittyen, voivat nuo tunteet purkautua, vaikkapa juuri kyyneleinä (voi kauhistus!). Jokaisella on tähän oikeus, mutta kenenkään ei pitäisi olla niin pässi että alkaa tuollaista normaalia ihmisen reaktiota ihmetellä ja revitellä netissä.

Tällaisessa tilanteessa normaali ihminen toteaa hiljaa mielessään "hups, nyt olikin aihe joka on hänelle varsin herkkä, enpä kiusaa häntä tällä enempää ja pidän tästä jatkossa suuni supussa".

Minustakin olisi outoa, jos ystävältä ei muutenkin lapsista puhuttaessa voisi kysyä, että "meinaatteko te vielä tehdä". Minusta se on ihan neutraali kysymys, mihin voi vastata joo, ei tai ehkä, eikä siitä tarvitse sen enempää loukkaantua. Eri asia on sitten, jos kysyjä alkaa vähätellä vastausta tai valistamaan kuinka joku toinen ratkaisu olisi parempi.

Olen yksilapsinen ja minulta on kysytty kymmeniä kertoja "meinaatteko tehdä toisen". En ole osannut loukkaantua muuta kuin niinä kertoina, jolloin kysyjä on alkanut kertomaan kuinka meidän todellakin pitäisi tehdä se toinen ja alkanut muutenkin vähättelemään ratkaisuamme. Olen myös kysynyt moneltakin kaverilta, että haaveilevatko he vielä lisälapsista. Kukaan ei ole vielä loukkaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi outoa, jos ystävältä ei muutenkin lapsista puhuttaessa voisi kysyä, että "meinaatteko te vielä tehdä". Minusta se on ihan neutraali kysymys, mihin voi vastata joo, ei tai ehkä, eikä siitä tarvitse sen enempää loukkaantua. Eri asia on sitten, jos kysyjä alkaa vähätellä vastausta tai valistamaan kuinka joku toinen ratkaisu olisi parempi.

Olen yksilapsinen ja minulta on kysytty kymmeniä kertoja "meinaatteko tehdä toisen". En ole osannut loukkaantua muuta kuin niinä kertoina, jolloin kysyjä on alkanut kertomaan kuinka meidän todellakin pitäisi tehdä se toinen ja alkanut muutenkin vähättelemään ratkaisuamme. Olen myös kysynyt moneltakin kaverilta, että haaveilevatko he vielä lisälapsista. Kukaan ei ole vielä loukkaantunut.

Juu, siis en todellakaan ole osannut loukkaantua minäkään, vaikka on jopa kysytty että joko riittää..!:D Tiedän että meidän lapsiluku on, noh, korkea ja olen ihan oikeasti ihan okei asian kanssa, ja sanotaan heti että niin on mieskin koska se on se seuraava kysymys ja joo, on muutakin elämää ja joo ollaan tyytyväisiä ja joo ollaan kuultu ehkäisystä ja joo ei olla uskovaisia.. Eikä vieläkään verkkarit repeä..

Sitä vaan, että harva sitä lapsiasiaa pahalla kysyy, niin että ei siitä kyllä kannattaisi niin loukkaantua. Et tämä hänelle joka nyt on kaksi sivullista haukkunut minua pässiksi joka revittelee kaverin asioita.. Ihan yleisesti tuli mieleen kysyä että miksi tuosta täytyy niin kovin loukkaantua jos muksuista kysyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia. 

Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.

Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.

"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.

"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.

Niin, onko tässäkin jokin ero?

Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!

Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D

Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.

Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.

Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.

No meinaatteko tehdä lapsia?

Mikäs tuossa nyt on niin kamalaa, jos kysytään? Oletko ihan varma että nyt meni katse nenänvartta myöten? Kyllä mä oon joutunut lapsettomalle vastaamaan että miksi meillä on niin paljon lapsia ja vastaamaan huhhutteluun ja kyselyyn mielenterveysongelmista.

Niin, että oletko ihan varma ettet ole kysynyt niiltä lapsellisilta et miksi niillä on lapsia ja kauhistellut tilannetta? Ehkä nostanut itsesi jotenkin korkeampaan asemaan itsehillinnän ja uran huomioonottaen, kuinka et rasita työpaikkaa ja kuinka teillä on huomattavasti laadukkaampi elämä lapsettomana?

Ja sitten ei pystykkään vastaamaan kysymykseen tällä ylemmyydellä..

No ei, sori, mut tälläisiä tulee vastaan.

Joo ja ei, ei tarvi kysellä noin asiaa kuten teiltä kysytty, todella tahditonta. Mut minä kysyin todella kaverilta vaan et meinaatteko vielä ja oli liian arka asia vaikka en sitä pahalla kysynyt. Harva varmasti kysyy pahalla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin olisi outoa, jos ystävältä ei muutenkin lapsista puhuttaessa voisi kysyä, että "meinaatteko te vielä tehdä". Minusta se on ihan neutraali kysymys, mihin voi vastata joo, ei tai ehkä, eikä siitä tarvitse sen enempää loukkaantua. Eri asia on sitten, jos kysyjä alkaa vähätellä vastausta tai valistamaan kuinka joku toinen ratkaisu olisi parempi.

Olen yksilapsinen ja minulta on kysytty kymmeniä kertoja "meinaatteko tehdä toisen". En ole osannut loukkaantua muuta kuin niinä kertoina, jolloin kysyjä on alkanut kertomaan kuinka meidän todellakin pitäisi tehdä se toinen ja alkanut muutenkin vähättelemään ratkaisuamme. Olen myös kysynyt moneltakin kaverilta, että haaveilevatko he vielä lisälapsista. Kukaan ei ole vielä loukkaantunut.

Juu, siis en todellakaan ole osannut loukkaantua minäkään, vaikka on jopa kysytty että joko riittää..!:D Tiedän että meidän lapsiluku on, noh, korkea ja olen ihan oikeasti ihan okei asian kanssa, ja sanotaan heti että niin on mieskin koska se on se seuraava kysymys ja joo, on muutakin elämää ja joo ollaan tyytyväisiä ja joo ollaan kuultu ehkäisystä ja joo ei olla uskovaisia.. Eikä vieläkään verkkarit repeä..

Sitä vaan, että harva sitä lapsiasiaa pahalla kysyy, niin että ei siitä kyllä kannattaisi niin loukkaantua. Et tämä hänelle joka nyt on kaksi sivullista haukkunut minua pässiksi joka revittelee kaverin asioita.. Ihan yleisesti tuli mieleen kysyä että miksi tuosta täytyy niin kovin loukkaantua jos muksuista kysyy..

No anteeks nyt vaan, mutta jos sä et ymmärrä että asia on ihmiselle hemmetin kipeä jos tämä alkaa itkemään reaktiona kysymykseen niin kyllä vaan oot ihan oikeasti pässi. Ei voi mitään. Se että sulle lapset ja niiden saaminen tai saamattomuus on helppoa yksinkertaista ja maailman kevyin asia, ei tarkoita sitä että se on sitä kaikille. Olet puhunut minusta tosi vähättelevästi tästä "ystävästäsi" tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia. 

Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.

Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.

"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.

"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.

Niin, onko tässäkin jokin ero?

Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!

Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D

Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.

Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.

Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.

Nenänvartta pitkin voi myös olla herkkiksen omaa tulkintaa..

Toisen lapsiasioiden uteleminen on TODELLA WT:MÄISTÄ KÄYTÖSTÄ!

Yök.

Puolison isä päätti viimeksi tavatessamme että on ok yrittää (taisi ehtiäkin ennen kuin vetäydyin) koskettaa vatsaani ja vihjailla jotain lastenlasten tulemisesta. Meinasin tempaista ukkoa turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia. 

Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.

Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.

"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.

"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.

Niin, onko tässäkin jokin ero?

Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!

Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D

Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.

Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.

Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.

No meinaatteko tehdä lapsia?

Mikäs tuossa nyt on niin kamalaa, jos kysytään? Oletko ihan varma että nyt meni katse nenänvartta myöten? Kyllä mä oon joutunut lapsettomalle vastaamaan että miksi meillä on niin paljon lapsia ja vastaamaan huhhutteluun ja kyselyyn mielenterveysongelmista.

Siis sä et ymmärrä vai et halua ymmärtää? Miltä susta tuntui, kun kysyttiin miksi teillä on niin paljon lapsia? Oliko se kivaa? Menikö kuitenkin vähän henkilökohtaiseksi? Kysymys johti siihen, että joku huhhutteli ja väitti mielenterveysongelmaiseksi, ja sitten ihmettelet, mitä on vikaa täysin vastaavassa kysymyksessä?

Meinaatteko tehdä lapsia on muuten kysymyksistä hirvein, koska siinä on jo automaationa oletus, että lapsia vain tehdään jos sattuu huvittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia. 

Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.

Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.

"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.

"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.

Niin, onko tässäkin jokin ero?

Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!

Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D

Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.

Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.

Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.

Nenänvartta pitkin voi myös olla herkkiksen omaa tulkintaa..

Huoh. Voi olla tai olla olematta. Kysymys oli esimerkistä, jollaisessa tuo lause on tunne- tai odotuslatautunut. Siitä oli kyse. Esimerkistä.

Itse ainakin olen niin läheinen ystävieni kanssa, että voidaan kysyä vaikka toistemme seksielämästä suuttumatta. Ei se tarkoita, että kaikkeen on pakko vastata, mutta kyllä me melkeen kaikesta puhutaan. Ois musta tosi hassua kutsua sellaista ihmistä ystäväksi, jolle en voisi puhua edes lastenhankkimissuunnitelmistani.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olen niin läheinen ystävieni kanssa, että voidaan kysyä vaikka toistemme seksielämästä suuttumatta. Ei se tarkoita, että kaikkeen on pakko vastata, mutta kyllä me melkeen kaikesta puhutaan. Ois musta tosi hassua kutsua sellaista ihmistä ystäväksi, jolle en voisi puhua edes lastenhankkimissuunnitelmistani.

Näin me ihmiset vaan olemme erilaisia.

Kannattaa nyt kuitenkin ymmärtää, että monilla tähän aiheeseen liittyy läheisesti työllisyys-, terveys-, parisuhde- tai rahahuolia. Nämä asiat yleisesti koetaan vaikeiksi avautumisen aiheiksi ja niistä kertominen vaatii monelta syvää luottamusta. Kun näitä ongelmia taas ei ole eikä lastensaanti siis riipu niistä, asiassa ei varmaankaan näe mitään ongelmaa ja kysymys on kysyjälle ja vastaanottajalle aika neutraali, kysymyshän on lähinnä halusta ja toiveista.

Jos ystävyyssuhde on niin syvä, että varmuudella tietää voivansa puhua kaikista noista asioista avoimesti niin mikä ettei, kysykää pois!

AP taas ei selvästikään ole niin kärryillä ystävänsä elämästä, että olisi oikeutettu noin intiimin kysymyksen esittämiseen, vaan on heittänyt sen small talk-tyyppisesti ilmoille tajuamatta, että asia voi olla todella herkkä. Hän ei osaa asettua toisen asemaan, vaan syyttää nyt - toki huonosti reagoinutta - ystäväänsä omasta sosiaalisesta kömpelyydestään ja ajattelemattomuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...

Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.

Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.

Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.

Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..

En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)

Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.

Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.

Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.

Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.

Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.

Puhutteko yleensä tämän ystävän kanssa sellaisista asioista kuin terveydestä, intiimivaivoista ja seksielämästä? Tai uskoutuuko ystäväsi sinulle yleensä näistä asioista?

Nyt on pakko kysyä miten perhe ja peräpukamat liittyy yhteen?

Lasten saantiin liittyy olennaisesti myös pimpin ja pippelin terveys.

Voin ihan rakkaudella kertoa sinulle että jos joku kysyy sulta haluaisitko perhettä, ei se liity ainostaan pippelin laittamiseen pimppaan. Sitä tehdään muutenkin kuin lapsia tehdessä.

En valitettavasti ymmärtänyt kommenttiasi. Voitko selventää, mitä tarkoitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia. 

Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.

Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.

"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.

"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.

Niin, onko tässäkin jokin ero?

Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!

Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D

Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.

Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.

Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.

Nenänvartta pitkin voi myös olla herkkiksen omaa tulkintaa..

Huoh. Voi olla tai olla olematta. Kysymys oli esimerkistä, jollaisessa tuo lause on tunne- tai odotuslatautunut. Siitä oli kyse. Esimerkistä.

Ymmärsin kyllä. Mutta joskus kannattaa pysähtyä omien tulkintojensa kanssa. Jos on tilanne, jossa joku kysyy jotain kiusallista, voi miettiä ennenkuin tulkitsee toisen olevan pahantahtoinen tai vaikkapa nenänvartta pitkin katseleva tai ylipäätään sisällyttäneen mitään arvolatausta kysymykseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...

Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.

Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.

Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.

Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..

En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)

Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.

Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.

Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.

Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.

Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.

Puhutteko yleensä tämän ystävän kanssa sellaisista asioista kuin terveydestä, intiimivaivoista ja seksielämästä? Tai uskoutuuko ystäväsi sinulle yleensä näistä asioista?

Nyt on pakko kysyä miten perhe ja peräpukamat liittyy yhteen?

Lasten saantiin liittyy olennaisesti myös pimpin ja pippelin terveys.

Voin ihan rakkaudella kertoa sinulle että jos joku kysyy sulta haluaisitko perhettä, ei se liity ainostaan pippelin laittamiseen pimppaan. Sitä tehdään muutenkin kuin lapsia tehdessä.

En valitettavasti ymmärtänyt kommenttiasi. Voitko selventää, mitä tarkoitit?

Sitä, että jos ystäväsi kysyy sinulta haluaisitko sinä lapsia, se ei tarkoita että hänelle täytyy tehdä selonteko pimpin, pippelin, rahapussin, työpaikan tai mielensä terveydestä. Voi tehdä, jos haluaa, mutta tuosta haluisitko joskus lapsia/ haluaisitko vielä lapsia kysymykseen voi vastata jotenkin romantisoidusti, ei iskeä välttämättä vaginansa terveydentilaa pöytään.

Ei kukaan ole kiinnostunut teidän seksielämästä vaan siitä, mitä mieltä olet perheenlisäyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olen niin läheinen ystävieni kanssa, että voidaan kysyä vaikka toistemme seksielämästä suuttumatta. Ei se tarkoita, että kaikkeen on pakko vastata, mutta kyllä me melkeen kaikesta puhutaan. Ois musta tosi hassua kutsua sellaista ihmistä ystäväksi, jolle en voisi puhua edes lastenhankkimissuunnitelmistani.

Näin me ihmiset vaan olemme erilaisia.

Kannattaa nyt kuitenkin ymmärtää, että monilla tähän aiheeseen liittyy läheisesti työllisyys-, terveys-, parisuhde- tai rahahuolia. Nämä asiat yleisesti koetaan vaikeiksi avautumisen aiheiksi ja niistä kertominen vaatii monelta syvää luottamusta. Kun näitä ongelmia taas ei ole eikä lastensaanti siis riipu niistä, asiassa ei varmaankaan näe mitään ongelmaa ja kysymys on kysyjälle ja vastaanottajalle aika neutraali, kysymyshän on lähinnä halusta ja toiveista.

Jos ystävyyssuhde on niin syvä, että varmuudella tietää voivansa puhua kaikista noista asioista avoimesti niin mikä ettei, kysykää pois!

AP taas ei selvästikään ole niin kärryillä ystävänsä elämästä, että olisi oikeutettu noin intiimin kysymyksen esittämiseen, vaan on heittänyt sen small talk-tyyppisesti ilmoille tajuamatta, että asia voi olla todella herkkä. Hän ei osaa asettua toisen asemaan, vaan syyttää nyt - toki huonosti reagoinutta - ystäväänsä omasta sosiaalisesta kömpelyydestään ja ajattelemattomuudestaan.

Todellakaan kysymys " meinaatteko te vielä lapsia miettiä" ei ole kysymys jolla koitetaan urkkia toisen terveydentilaa tai seksielämää. Se on vain kysymys onko vielä lapset mielessä. Ei kannata tehdä asioista noin kovin monimutkaisia. Kyllä sitä loukkaannuttavaa löytää jos kaiken kaivelee noin syvältä.

Ei ole elämä helppoa ei ja lapset ja niiden " teko" yksi pieni asia maailmassa, yksi arimmista ehkä, mutta ei mikään mörkö ja salaisuus jota nyt pitää piilotella ja josta ei saa puhua mitään..