Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.

Olisi aika opetella puhumaan asioista yleisellä tasolla, ei tarvitse mennä yksityisasioihin. Jokainen kertoo asioistaan niin halutessaan. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaksi menee. Ei saa puhua oikein mistään. Uskonto, politiikka, terveys, henkilökohtainen elämäntilanne ainakin aivan kiellettyjä. Ja toisaalta jos ei kysy kuulumisia, on tökerö sittenkin.

Lätistään sitten säästä, sisustamisesta ja mekkojen väristä.

Sinun pitää ehkä yrittää ymmärtää ero sen välillä, että udellaan toiselta erittäin yksityisiä ja herkkiäkin asioita, joita ei välttämättä halua kertoa ja sen välillä, että keskustelu luontaisesti ajautuu näihin asioihin.

Voit itse kertoa yksityisyysasioita (tässäkin on rajoja!) mutta et voi olettaa, että jokainen haluaa jakaa itsestään samat asiat automaattisesti.

Tilannetajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: jos utelet ihmisiltä noin henkilökohtaisia asioita, kannattaa varautua siihen, että joku loukkaantuu. Joku voi vastata tosi töykeästikin, esim "v*ttuako se sinulle kuuluu."

Miksi näille kyselijöille tämä oikeus kysellä on niin tärkeää? Antaisivat olla.

Siis jos kysyn onko vielä suunnitelmissa lapsia?:D Mikä siinä on sellaista että vittua pitää haistattaa? Ei oikeasti, ei voi ymmärtää.

Jos et tota ymmärrä, olet varsin yksinkertainen, eihän sillekään mitään voi.

Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.

Oma anoppi vihjailee aina jälkikasvusta, ei pelkästään meille vaan esimerkiksi ihan koko perheen edessä. Kyselee, milloin lapsia on tulossa yms. Minusta tämä asettaa minut ja mieheni erittäin kiusalliseen tilanteeseen toistuvasti. "Ehkä joskus, emme tiedä vielä" kun ei tunnu tätä tiedonjanoa tyydyttävänja minusta tuosta pitäisi jo tajuta olla jankkaamatta asiasta ja tajuta, ettei siitä haluta puhua. Itse en haluaisi pitää jossain perheillallisella mitään läksytystä yksityisyydestä koko perheen edessä, mutta jos tämä vielä jatkuu niin täytyy kai muistuttaa, että emme halua tästä kaikkien kesken puhua, tai siis ylipäänsä kenenkään kanssa paitsi minä ja mies keskenämme.

Ymmärrän hyvin, että tuo kysymys aiheuttaa joillekin allergisen reaktion.

Vierailija kirjoitti:

Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...

Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.

Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.

Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.

Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..

En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaksi menee. Ei saa puhua oikein mistään. Uskonto, politiikka, terveys, henkilökohtainen elämäntilanne ainakin aivan kiellettyjä. Ja toisaalta jos ei kysy kuulumisia, on tökerö sittenkin.

Lätistään sitten säästä, sisustamisesta ja mekkojen väristä.

Sinun pitää ehkä yrittää ymmärtää ero sen välillä, että udellaan toiselta erittäin yksityisiä ja herkkiäkin asioita, joita ei välttämättä halua kertoa ja sen välillä, että keskustelu luontaisesti ajautuu näihin asioihin.

Voit itse kertoa yksityisyysasioita (tässäkin on rajoja!) mutta et voi olettaa, että jokainen haluaa jakaa itsestään samat asiat automaattisesti.

Tilannetajua.

Enhän minä mitään oletakaan, enkä kyllä yleisesti kysele ihmisten lapsisuunnitelmiakaan. Pointtini vaan on, että ei ole kysyjän vastuulla miettiä salliiko jonkun elämäntilanne kyselyä vaiko ei. On vastaajan vastuulla vastata sillä tasolla, millä haluaa asiasta puhua. Kannattaa opetella joku neutraali vakiovastaus sellaisiin yleisesti kysyttyihin kysymyksiin, joista ei halua keskustella.

Tottakai jos kysyjä tietää, että jollakin on tuskallinen tilanne syystä X, kannattaa asiaa lähestyä joko hyvin hienotunteisesti tai odottaa aloitetta keskusteluun toiselta.

Kuitenkin hyvää keskustelutaitoa on nimenomaan toiselta kysyminen ja vastausten kuuntelu, ei itsestään meuhkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin siis siinä muun lapsikeskustelun lomassa, että meinaatteko te vielä lapsia.

Oli minusta kuitenkin sellainen kysymys johon aikuinen ihminen voi vastata että ei varmaan.

Mistä minä olisin voinut tietää aiheen olevan niin arka, että ystävä rupeaa itku silmässä selvittämään kaiken olevan tosi hyvin heillä...

Ja joo, ei ole lapset mitään vauvoja.

Etkö voisi ajatella, että saat kyllä sitten tietää, jos lapsia tulee lisää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva syntyy.

Kysyessäsi et koskaan voi tietää, mitä toisella on taustalla. Hän saattaa esimerkiksi juuri olla toipumassa keskenmenosta. Ehkä hän on juuri ollut leikkauksessa, niin kuin minä olin ollut, kun eräs katsoi asiakseen tiedustella, koska anopistani on tulossa mummu... Mielestäni lapsiasiat ovat sellaisia, että niistä ei vain koskaan kysytä, piste. Ellei voi olla sataprosenttisen varma, että kysymyksen kohteena olevalle kysymys on ok. Useimmiten se ei ole. Lisäksi kysymys on siinä mielessä intiimi, että sehän on sama kuin kysyisit, harrastatteko seksiä ilman ehkäisyä...

Pitää myös ymmärtää, että vanhempien ihmisten ollessa lapsentekoiässä, mistään lapsettomuudesta jne ei puhuttu samoin kuin nyt. Toki se on ollut kipeä asia silloinkin, mutta ei ollut mitään keskustelupalstoja, joissa loputtomiin märehtiä. Heidän ollessaan nuoria, lasten hankkiminen oli myös enemmän oletus kuin mitä se on nykyään. Siksi he esittävät monesti kysymyksiä peilaten omaan kokemustaustaansa, eivät välttämättä ajatellen, että nykyään jokin asia ei ole normi. 

Ei ole nuoremman polven yksinoikeus määritellä mikä on kohteliasta tai oikein. Kohtelias ihminen kyllä tajuaa, jos vastaus on lyhyt, että tästä asiasta ei kannata jatkaa. Ja epäkohteliaita ilkeitä juoruakkoja taas löytyy ihan kaiken ikäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.

Olisi aika opetella puhumaan asioista yleisellä tasolla, ei tarvitse mennä yksityisasioihin. Jokainen kertoo asioistaan niin halutessaan. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Ah, voin kuvitella tämän keskustelun, häissä henkilöt 1 ja 2.

1: Moi, pitkästä aikaa. Mitäs kuuluu?

2: Ihan hyvää, mitäs sinulle?

1: No ihan hyvää.

... syvä hiljaisuus

Tai sitten jompikumpi selittää pitkät pätkät itsestään ja toinen vaan kuuntelee, kun kysyä ei voi.

En tajua miten voit olla noin ärsyyntynyt YSTÄVÄSI (ap:n käyttämä sana) tunteellisesta reaktiosta, ei tullut sit mieleen lohduttaa tai muuten ilmaista tukena olemista? Sen sijaan teit keskustelusta itseesi liittyvän asian ja tuohtumuksen aiheen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: jos utelet ihmisiltä noin henkilökohtaisia asioita, kannattaa varautua siihen, että joku loukkaantuu. Joku voi vastata tosi töykeästikin, esim "v*ttuako se sinulle kuuluu."

Miksi näille kyselijöille tämä oikeus kysellä on niin tärkeää? Antaisivat olla.

Siis jos kysyn onko vielä suunnitelmissa lapsia?:D Mikä siinä on sellaista että vittua pitää haistattaa? Ei oikeasti, ei voi ymmärtää.

Oletpas herkkänahkainen, jos haistattelusta pahastut. Haistatteluhan voi olla sävyltään täysin neutraalia, ja jokainen on itse vastuussa omista tunnereaktioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: jos utelet ihmisiltä noin henkilökohtaisia asioita, kannattaa varautua siihen, että joku loukkaantuu. Joku voi vastata tosi töykeästikin, esim "v*ttuako se sinulle kuuluu."

Miksi näille kyselijöille tämä oikeus kysellä on niin tärkeää? Antaisivat olla.

Siis jos kysyn onko vielä suunnitelmissa lapsia?:D Mikä siinä on sellaista että vittua pitää haistattaa? Ei oikeasti, ei voi ymmärtää.

Oletpas herkkänahkainen, jos haistattelusta pahastut. Haistatteluhan voi olla sävyltään täysin neutraalia, ja jokainen on itse vastuussa omista tunnereaktioistaan.

Kysyminen ja haistatteluhan onkin ihan rinnastettavissa. Ok..

Ei kulkaa, mähän pystyn keskusteluista poimimaan sata asiaa jotka on muuten tasan varmaan ja ihan selvästi tarkoitettu piikkinä mulle!!! Ihan varmaan vihjailee nyt kaikki jotain. Miks toi puhuu työstään, onko mulla nyt jotenkin huono työ, miks kysyy siitä, mitähän sillä on mielessä!!?? Koirastakin kysyy, pidetäänköhän me koiraa sen mielestä huonosti..!? Jaa jaa, nyt puhuu isästään eikä vittu tajua että mun isä on just kuollut!! No sitten kyselee miten mulla ja miehellä on mennyt, miten se kehtaa kun meillä menee nyt tosi huonosti! Jaa jaa, kysyy onko kakku kaupasta vai teinkö itse, nonii sen mielestä oon laiska kun en leivo! Kehuu aina ruoanlaittotaidoillaan!!!!

Ei se nyt herttinen voi mennä niin, että ei uskalla kysyä mitään eikä puhua mistään ettei kukaan loukkaannu..

Ai perkele, loukkaantuukohan toi naapurin Elsa kun meillä lapsia kun ei se itse oo saanu, ois pitäny jättää tekemättä..

Kyllä fakta on niin, että ei ne lapsista kyselijät sitä pahuuttaan tee--- teillä on ihan itsellä joku köntti jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: jos utelet ihmisiltä noin henkilökohtaisia asioita, kannattaa varautua siihen, että joku loukkaantuu. Joku voi vastata tosi töykeästikin, esim "v*ttuako se sinulle kuuluu."

Miksi näille kyselijöille tämä oikeus kysellä on niin tärkeää? Antaisivat olla.

Siis jos kysyn onko vielä suunnitelmissa lapsia?:D Mikä siinä on sellaista että vittua pitää haistattaa? Ei oikeasti, ei voi ymmärtää.

Oletpas herkkänahkainen, jos haistattelusta pahastut. Haistatteluhan voi olla sävyltään täysin neutraalia, ja jokainen on itse vastuussa omista tunnereaktioistaan.

Kysyminen ja haistatteluhan onkin ihan rinnastettavissa. Ok..

Ilmeisesti sarkasmi on mammoille liian vaikea laji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaksi menee. Ei saa puhua oikein mistään. Uskonto, politiikka, terveys, henkilökohtainen elämäntilanne ainakin aivan kiellettyjä. Ja toisaalta jos ei kysy kuulumisia, on tökerö sittenkin.

Lätistään sitten säästä, sisustamisesta ja mekkojen väristä.

Sinun pitää ehkä yrittää ymmärtää ero sen välillä, että udellaan toiselta erittäin yksityisiä ja herkkiäkin asioita, joita ei välttämättä halua kertoa ja sen välillä, että keskustelu luontaisesti ajautuu näihin asioihin.

Voit itse kertoa yksityisyysasioita (tässäkin on rajoja!) mutta et voi olettaa, että jokainen haluaa jakaa itsestään samat asiat automaattisesti.

Tilannetajua.

Enhän minä mitään oletakaan, enkä kyllä yleisesti kysele ihmisten lapsisuunnitelmiakaan. Pointtini vaan on, että ei ole kysyjän vastuulla miettiä salliiko jonkun elämäntilanne kyselyä vaiko ei. On vastaajan vastuulla vastata sillä tasolla, millä haluaa asiasta puhua. Kannattaa opetella joku neutraali vakiovastaus sellaisiin yleisesti kysyttyihin kysymyksiin, joista ei halua keskustella.

Tottakai jos kysyjä tietää, että jollakin on tuskallinen tilanne syystä X, kannattaa asiaa lähestyä joko hyvin hienotunteisesti tai odottaa aloitetta keskusteluun toiselta.

Kuitenkin hyvää keskustelutaitoa on nimenomaan toiselta kysyminen ja vastausten kuuntelu, ei itsestään meuhkaaminen.

Hassua, itsekin olen oppinut, että kohteliasta keskustelussa on nimenomaan kysyä ihmisiltä asioita, kuunnella ja esittää jatkokysymyksiä. Mutta ilmeisesti näin ei olekaan, vaan pitää puhua itsestään.

Ja ennenkuin joku alkaa viisastella, ymmärrän kyllä mikä on kiinnostuksen osoittamisen ja pahantahtoisen utelun ero. Ja ymmärrän myös miettiä mitä keneltäkin kysyn ja varsinkin vieraampien ihmisten kanssa valita suhteellisen neutraaleita aiheita ainakin alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes lapsettomuushoitojen aikana en ikinä loukkaantunut tuollaisesta kysymyksestä. Suvussani se on ihan normaali kysymys kaikille 20 v täyttäneille ja se siitä.

Teidän suku on huonotapaisia mulkkuja ja se siitä.

Vau! :D Tässäpä olikin hyvätapaisen ihmisen vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: jos utelet ihmisiltä noin henkilökohtaisia asioita, kannattaa varautua siihen, että joku loukkaantuu. Joku voi vastata tosi töykeästikin, esim "v*ttuako se sinulle kuuluu."

Miksi näille kyselijöille tämä oikeus kysellä on niin tärkeää? Antaisivat olla.

Siis jos kysyn onko vielä suunnitelmissa lapsia?:D Mikä siinä on sellaista että vittua pitää haistattaa? Ei oikeasti, ei voi ymmärtää.

Oletpas herkkänahkainen, jos haistattelusta pahastut. Haistatteluhan voi olla sävyltään täysin neutraalia, ja jokainen on itse vastuussa omista tunnereaktioistaan.

Kysyminen ja haistatteluhan onkin ihan rinnastettavissa. Ok..

Ilmeisesti sarkasmi on mammoille liian vaikea laji.

Kyllä, onnistunut sarkasmi on huomattavan hankala tyylilaji. :DD

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten voit olla noin ärsyyntynyt YSTÄVÄSI (ap:n käyttämä sana) tunteellisesta reaktiosta, ei tullut sit mieleen lohduttaa tai muuten ilmaista tukena olemista? Sen sijaan teit keskustelusta itseesi liittyvän asian ja tuohtumuksen aiheen

Mistä oisin lohduttanut? Kaikki oli ihan tosi hyvin ja yhteinen päätös ja kaikki joilla useampi kuin kaksi lasta on ihan kummallisia ja ei tajua miten jää aikaa parisuhteelle..

Koitin siinä myötäillä että kyllä, kyllähän se näin on ja jutella muuta..

Seuraavalla kerralla kun nähtiin kuulutti sitä kuinka on mieskin tyytyväinen kun asia on nyt sovittu.. Mitäs tuossa lohduttamaan. Minulle ei puhunut mitään.

Häh? En mä loukkaannu vaikka siitä on kysyttykin. Meille ei ole yli vuoteen kolmatta kuulunut ja on todella kipeä ja arka aihe, en silti suutu, jos joku kysyy haluammeko lisää lapsia vielä.

En kyllä ymmärrä.. Ihan perus kysymys,teettekö vielä lisää lapsia. Ei mitenkään huonotapaista kysyä noin?? Eri asia jos toinen vastaa ei, ja alat udella että miksei..