Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta
10.05.2017 |
Että toinen ei välttämättä näe kyseistä asiaa niin vakavana asiana, että siitä kannattaa vetää pultit?
Suututin erään ystäväni, kun kysyin meinaatteko vielä lapsia. Hän siis jo äiti vielä. Asia olikin niin kipeä, että riemastui tästä.
Miten kyseinen asia voi olla niin herkkä aihe ja kuitenkin selitetään suu vaahdossa että on oma päätös ja kaikki on IHAN VITUN okei ja itku silmässä raivotaan asiasta.
Joo ja sanottakoon että heilläkin terveet lapset ja kaikki ok. Ilmeisesti nainen haluasi ja mies ehdottomasti vastaan...
Tätä vaan ei suoraan pystynyt sanomaan.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Ootteko ajatelleet hankkia lapsia, kohtahan alkaa jo ikääkin olla?"
Minä: "Oottekos te ajatelleet tulevia hautajaisvalmistelujanne, alkaa teilläkin ikää olla kohtapuoliin?"
Vastaan tökeröön, henkilökohtaiseen ja mahdollisesti loukkaavaan kysymykseen noudattaen samaa periaatetta kuin kysyjä. Jos hän siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Noudatan vain samaa periaatetta kuin hän.
No joo, jos kysymyksen muoto on toi niin okei.. Mut jos nyt joku erehtyy kuitenkin positiivisessa mielessä kysymään onko teillä lapsia niin toivottavasti vastaus ei ole noin hyökkäävä..
Todellakin on, koska lapsista kysyminen on aina tökeröä. Jos kysyy tökerösti, esitän tökerön vastakysymyksen.
Ai tää on sama riehuja...
Niin minä siis vastasin tuohon, kyllä. Tosin en ole riehuja. Olen ulkoisesti hillitty, mutta pyrin aina vaivihkaa kostamaan ikävät asiat, kuten huonon käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä, ikinä kysy toiselta lapsen hankkimisesta. Miksikö? Aihe voi olla sinulle neutraali tai kevyt. Sen sijaan se, jolta aihetta kysyt, saattaa olla tietämättäsi
-käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa
-saanut edellisellä viikolla varhaisen keskenmenon
-saanut lukuisia keskenmenoja
-syöpäsairas alapäästä
-vauvakuumeinen ilman että kumppani on
-tai jotain muuta
Lapsesta kysymiseen voi liittyä kuolemaa ja suuria asioita, joita nostatat kysymykselläsi kysymyksen kohteen mieleen. Jos kihlattusi olisi kuollut edellisellä viikolla, tuskin haluaisit uteluja siitä, että milloin menet naimisiin ja miksi et ole naimisissa.
No jos nyt joku onneton erehtyy moista kauheutta kysymään vaikka ei tiedä multiongelmaisuudestani tai kuolleesta sulhasestani, niin ei, en kuitenkaan voisi ajatella olevani oikeutettu mihinkään kohtaukseen.
Elämä on..Joo ja olen saanut keskenmenon ja joutunut sitä selittämään ja vauvani on joutunut olemaan saikussa ja olen joutunut sitä selittämään-- enkä ajatellut että joku sitä ilkeyttään kyselee.
Se on sinun suhtautumistapasi. Pointti on se, että lapsiin liittyvät suuret tunteet ovat todella yleisiä ja lapsista kysyminen ei ole ok.
Ja HÖPÖ HÖPÖ!!!: D
Tämä on ihan totta. Katsopa ihan vaikka tilastoja keskenmenoista: ovat todella yleisiä. Voit jatkaa käytöstäsi jos haluat. Jos satut joskus kohtaamaan minut ja kysymään minulta lapsiasiasta, voit olla varma että tulen myöhemmin yrittämään sinun satuttamista henkisesti.
En satuta koskaan fyysisesti tms. Mutta jos henkilö on niin yksioikoinen, ettei tajua lapsikysymyksen soveltumattomuutta, on ihan oikein saada tämä itkemään joillain henkilökohtaisesti piikittelevillä kommenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on törppöä kysyä lapsettomalta tuo kysymys. Koska kysyjä ei voi tietää kuinka kauan sitä lasta on yritetty.
Mutta kyllä minusta sen voi kysyä ihmiseltä, jolla on jo lapsia. Sitä kutsutaan small talkiksi. On aiva riittävä vastaus sanoa, että tämä yksi riittää tai en enää kestäisi yhtäkään lasta lisää.
Et ole kuullut sellaisesta kuin sekundaarinen lapsettomuus? Lapsettomuudesta voi siis kärsiä vaikka olisi jo lapsi. Enkä vaan muutenkaan ymmärrä, mitä se muille kuuluu. En ainakaan itse utele kavereilta tuollaisia asioita, elleivät itse nosta aihetta esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on törppöä kysyä lapsettomalta tuo kysymys. Koska kysyjä ei voi tietää kuinka kauan sitä lasta on yritetty.
Mutta kyllä minusta sen voi kysyä ihmiseltä, jolla on jo lapsia. Sitä kutsutaan small talkiksi. On aiva riittävä vastaus sanoa, että tämä yksi riittää tai en enää kestäisi yhtäkään lasta lisää.
Et ole kuullut sellaisesta kuin sekundaarinen lapsettomuus? Lapsettomuudesta voi siis kärsiä vaikka olisi jo lapsi. Enkä vaan muutenkaan ymmärrä, mitä se muille kuuluu. En ainakaan itse utele kavereilta tuollaisia asioita, elleivät itse nosta aihetta esiin.
Älä tuu multa kyseleen mitä mulle kuuluu, EI NIMITTÄIN TODELLAKAAN KUULU HYVÄÄ!! On nimittäin kosto suloinen!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset utelevat mitä toisten kohduissa tapahtuu tai ei tapahdu?
Niinpä, en ymmärrä . Toisaalta olen itse lapseton, siksikään ehkä ei kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.
Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia.
Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.
Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.
"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.
"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.
Niin, onko tässäkin jokin ero?
Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!
Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :DAiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.
Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.
Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.
No meinaatteko tehdä lapsia?
Mikäs tuossa nyt on niin kamalaa, jos kysytään? Oletko ihan varma että nyt meni katse nenänvartta myöten? Kyllä mä oon joutunut lapsettomalle vastaamaan että miksi meillä on niin paljon lapsia ja vastaamaan huhhutteluun ja kyselyyn mielenterveysongelmista.
Täällä nyt jollain jäänyt levy päälle, kun jankkaa tuhannen kommentin verran samasta traumastaan. Uskotaan jo, että olet joutunut selittelemään muille suurta lapsimäärääsi. Voisitko perustaa oman ketjun näille jankkauksillesi?
Toinen jankkaaja on tämä "ihmisen pitää ottaa vastuu omista tunteistaan" (vai oisko jopa sama henkilö?). Joku ilmeisesti just lukenut jonkun self help-oppaan ja jäänyt vähän hokema päälle.
Tämän ketjun perusteella olen onnekas kun en koe tarvetta yhdellekään läheiselle naisystävälle. En kestäisi tällaista loukkaantumisen ja tunteiden määrää näinkin arkisten kysymysten äärellä. Tässä siirretään ne omat tunteet ja traumat sen toisen osapuolen vastuulle, eikä yritetä kehittää omaa tunnesäätelyä normaalin kanssakäymisen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.
Täysin samaa mieltä. Useimmiten ihmiset ei ilkeyttään kysele. On useimmiten vain omasta asenteesta kiinni, milloin mikäkin kysymys loukkaa. Joku voi loukkaantua siitä, kun hänen asioistaan kysellään, toinen taas suuttuu, kun ketään ei tunnu kiinnostavan.
Juuri näin.
Minulta saa kysyä ihan mitä tahansa. Koska
A) kaikki mitä ihminen päästää suustaan, kertoo aina viime kädessä puhujasta itsestään, ei minusta
B) minulla on oikeus valita mitä vastaan
C) jokainen ihminen on vapaa tekemään mitä tahtoo, enkä minä voi viedä tätä vapautta määrittelemällä, mitä saa puhua ja mitä ei
Minulta ei ole koskaan kysytty mitään, mistä olisin loukkaantunut. Enkä osaa edes kuvitella, miten KYSYMYS voisi loukata.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.
Täysin samaa mieltä. Useimmiten ihmiset ei ilkeyttään kysele. On useimmiten vain omasta asenteesta kiinni, milloin mikäkin kysymys loukkaa. Joku voi loukkaantua siitä, kun hänen asioistaan kysellään, toinen taas suuttuu, kun ketään ei tunnu kiinnostavan.
Juuri näin.
Minulta saa kysyä ihan mitä tahansa. Koska
A) kaikki mitä ihminen päästää suustaan, kertoo aina viime kädessä puhujasta itsestään, ei minusta
B) minulla on oikeus valita mitä vastaan
C) jokainen ihminen on vapaa tekemään mitä tahtoo, enkä minä voi viedä tätä vapautta määrittelemällä, mitä saa puhua ja mitä eiMinulta ei ole koskaan kysytty mitään, mistä olisin loukkaantunut. Enkä osaa edes kuvitella, miten KYSYMYS voisi loukata.
N48
Kysymys loukkaa kun sisältö herättää tunteita. Eihän se kysyjän vastuulla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sitä olis jo yritetty vaan ei kuulu, tai ukko on hutsaillu ja vaimo on saanu tietää että ukolla onkin lapsi jonku toisen muikkelin kanssa, tai
Että mies on jääny just hutsailusta kiinni tai on polyyppeja tai muuta joka voi estää/vaarantaa sen lapsen saamisen.. einiitä kaikkia tarvitse kaikille kertoa, elämässä tapahtuu muutakin kuin joskus kylään eksyvä tuttu joka vain ja ainoastaan utelee ei niinkään tue valinnoissa..
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella olen onnekas kun en koe tarvetta yhdellekään läheiselle naisystävälle. En kestäisi tällaista loukkaantumisen ja tunteiden määrää näinkin arkisten kysymysten äärellä. Tässä siirretään ne omat tunteet ja traumat sen toisen osapuolen vastuulle, eikä yritetä kehittää omaa tunnesäätelyä normaalin kanssakäymisen tasolle.
Sama. Pysyn jälleen kaukana ja pitkään naispuolisista ystävistäni, ei vaan pysty eikä jaksa, liian monimutkaista. Olen entistä uupuneempi kun hetken koitan heidän seurassaan olla. Kun juttu pysyy toisen kehumisessa ja siinä, että kuuntelee vaan niin onnistuu.. Muutoin mokaan pahasti, kuten nyt kun kysyin onko mielessä ollut vielä perheenlisäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sineraalia kirjoitti:
Jospa sitä olis jo yritetty vaan ei kuulu, tai ukko on hutsaillu ja vaimo on saanu tietää että ukolla onkin lapsi jonku toisen muikkelin kanssa, tai
Että mies on jääny just hutsailusta kiinni tai on polyyppeja tai muuta joka voi estää/vaarantaa sen lapsen saamisen.. einiitä kaikkia tarvitse kaikille kertoa, elämässä tapahtuu muutakin kuin joskus kylään eksyvä tuttu joka vain ja ainoastaan utelee ei niinkään tue valinnoissa..
... Jaa jaa. No sulla on vauhdikasta. Parasta kuitenkin että pysyt kaukana ihmisistä. Joku saattaa vahingossa kysyä jotain vaikka sun työstä ( en tod. halua tietää kuinka hankalaa se voi olla)
Millaisia kavereita ap:lla oikein on? Kysellään lapsisuunnitelmista ja jo hankittujen lasten määrästä, tosi tunkeilevaa. Korkeintaan joku tosi läheinen, kuten oma äiti, saa tuollaisia kysellä, ja sillonkin varovasti. Ihan moukkamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samat ihmiset kysyny töissä jo kolmatta vuotta haluanko vielä lapsia. Ikä mulla kuulemma ei ole vielä esteenä ja kaksi lasta ei riitä. Olen aina vastannut en tahdo, mutta ensi kerralla pyörränki asiat. En jaksa enään uteluita. Kerron seuraavalle olevani raskaana. Siinäpähän juoruu ja pomppii. Odotelkoot hiljaa mahani kasvua, joka ei kasva kuin herkuista.
Olen vapaaehtoisesti lapseton, eikä mua haittaa jos joku kysyy miksi meillä ei ole lapsia tai onko meillä suunnitelmissa hankkia lapsia. Sen sijaan se todellakin ärsyttää jos vastaukseni ei miellytä ja kysyjä aloittaa saarnan siitä, miksi minun tulisi lisääntyä ja miksi olen huono B-luokan ihminen jos en lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samat ihmiset kysyny töissä jo kolmatta vuotta haluanko vielä lapsia. Ikä mulla kuulemma ei ole vielä esteenä ja kaksi lasta ei riitä. Olen aina vastannut en tahdo, mutta ensi kerralla pyörränki asiat. En jaksa enään uteluita. Kerron seuraavalle olevani raskaana. Siinäpähän juoruu ja pomppii. Odotelkoot hiljaa mahani kasvua, joka ei kasva kuin herkuista.
Miten ei jotenkin jaksa uskoa. ;)
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti lapseton, eikä mua haittaa jos joku kysyy miksi meillä ei ole lapsia tai onko meillä suunnitelmissa hankkia lapsia. Sen sijaan se todellakin ärsyttää jos vastaukseni ei miellytä ja kysyjä aloittaa saarnan siitä, miksi minun tulisi lisääntyä ja miksi olen huono B-luokan ihminen jos en lisäänny.
Ja seuraa kysymys, onko sulla oikeita ihmisiä vai vain näitä juttuja täällä palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kavereita ap:lla oikein on? Kysellään lapsisuunnitelmista ja jo hankittujen lasten määrästä, tosi tunkeilevaa. Korkeintaan joku tosi läheinen, kuten oma äiti, saa tuollaisia kysellä, ja sillonkin varovasti. Ihan moukkamaista.
Ja jo hankittujen lasten määrästä..? :D what??
Olen tässä pienellä aikaa tavannut kolmekymppisen ihmisen, joka oli menettänyt isänsä. Kutsuu itseään orvoksi ja isästä ei saa kysyä tai me muut emme saa puhua isistä missään muodossa. Toinen oli myös kolmekymppinen jolla pari keskenmenoa takana ja käytös todella maanista, itkee ja sekoaa jos joku tuttu raskaana tai jos näkee jonkun kulkevan suuren vatsan kanssa.
Olisikohan niin, että monelle nykyajan paineet on liikaa ja asiat kiteytyy tuollaisiin tapahtumiin? Kummankaan käytös ei minusta ole normaalia.
Tämä on ihan totta. Katsopa ihan vaikka tilastoja keskenmenoista: ovat todella yleisiä. Voit jatkaa käytöstäsi jos haluat. Jos satut joskus kohtaamaan minut ja kysymään minulta lapsiasiasta, voit olla varma että tulen myöhemmin yrittämään sinun satuttamista henkisesti.