Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta
10.05.2017 |
Että toinen ei välttämättä näe kyseistä asiaa niin vakavana asiana, että siitä kannattaa vetää pultit?
Suututin erään ystäväni, kun kysyin meinaatteko vielä lapsia. Hän siis jo äiti vielä. Asia olikin niin kipeä, että riemastui tästä.
Miten kyseinen asia voi olla niin herkkä aihe ja kuitenkin selitetään suu vaahdossa että on oma päätös ja kaikki on IHAN VITUN okei ja itku silmässä raivotaan asiasta.
Joo ja sanottakoon että heilläkin terveet lapset ja kaikki ok. Ilmeisesti nainen haluasi ja mies ehdottomasti vastaan...
Tätä vaan ei suoraan pystynyt sanomaan.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.
Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia.
Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.
Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.
"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.
"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.
Niin, onko tässäkin jokin ero?
Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!
Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :DAiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.
Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.
Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.
No meinaatteko tehdä lapsia?
Mikäs tuossa nyt on niin kamalaa, jos kysytään? Oletko ihan varma että nyt meni katse nenänvartta myöten? Kyllä mä oon joutunut lapsettomalle vastaamaan että miksi meillä on niin paljon lapsia ja vastaamaan huhhutteluun ja kyselyyn mielenterveysongelmista.
Siis sä et ymmärrä vai et halua ymmärtää? Miltä susta tuntui, kun kysyttiin miksi teillä on niin paljon lapsia? Oliko se kivaa? Menikö kuitenkin vähän henkilökohtaiseksi? Kysymys johti siihen, että joku huhhutteli ja väitti mielenterveysongelmaiseksi, ja sitten ihmettelet, mitä on vikaa täysin vastaavassa kysymyksessä?
Meinaatteko tehdä lapsia on muuten kysymyksistä hirvein, koska siinä on jo automaationa oletus, että lapsia vain tehdään jos sattuu huvittamaan.
No oli asia mikä oli, aina löytyy ihmettelijöitä, ei maailmassa kaikki kohtele silkkihansikkain. Joo, en ole voinut ruveta räyhäämään enkä itkemään, pakko mun on olla selvittänyt tää asia itseni kanssa, muuten en selviäisi kun näitä kyselijöitä on liki päivittäin.
Kai sinä sanoit tuon, että ei niitä tässä niin vaan tehdä?
Ja en ole ikinä keltään kysynyt meinaatteko tehdä, kuten sinun " ystävä tai joku" oli sinulta kysynyt.
Jaa,a. Kyllä näitä koska meinaat mennä töihin, kuinka meinaat jaksaa, mitä miehesi sanoo ( paras) ja oletteko vähän vajaita kysymyksiä tulee ja niihin vastaan naureskelemalla tai koitan vastata jotain asiallisesti.
Mitäs sä vastasit ja mitä sinulle vastattiin?
Ja ei, kukaan ei oleta että lapsia vaan tehdään, et kyllä se kaveri on halunnut olla vaan ilkeä.. Miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, mun työkaveri on täysi törppö ja uteli tuota samaa kun oltiin ekaa päivää yhdessä töissä.. Vitutti kympillä, mutta vastasin asiallisesti. Kyseli samana päivänä myös seksin harrastamisestani, ja kertoi ummet ja lammet omasta haluttomuudestaan. Onneksi ei enää olla samassa talossa..
Siis kyseli mistä, harkitsetteko vielä perheenlisäystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, mun työkaveri on täysi törppö ja uteli tuota samaa kun oltiin ekaa päivää yhdessä töissä.. Vitutti kympillä, mutta vastasin asiallisesti. Kyseli samana päivänä myös seksin harrastamisestani, ja kertoi ummet ja lammet omasta haluttomuudestaan. Onneksi ei enää olla samassa talossa..
Siis kyseli mistä, harkitsetteko vielä perheenlisäystä?
Sori, siis samaa kuin aloituksessa, eli aiommeko vielä tehdä lapsia.
Kyllä ne tosiaan kyselee että koskaan teette viidennen niin vastaan ettei nyt just ainakaan paneta.
Kysyjä: "Ootteko ajatelleet hankkia lapsia, kohtahan alkaa jo ikääkin olla?"
Minä: "Oottekos te ajatelleet tulevia hautajaisvalmistelujanne, alkaa teilläkin ikää olla kohtapuoliin?"
Vastaan tökeröön, henkilökohtaiseen ja mahdollisesti loukkaavaan kysymykseen noudattaen samaa periaatetta kuin kysyjä. Jos hän siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Noudatan vain samaa periaatetta kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.
Lasten hankkimisasiat eivät kuulu small talkkiin. Ainahan sitä voi valehdellakin, mutta ei se poista sitä faktaa, että lapsista utelu on huonoa käytöstä.
Älä ikinä, ikinä kysy toiselta lapsen hankkimisesta. Miksikö? Aihe voi olla sinulle neutraali tai kevyt. Sen sijaan se, jolta aihetta kysyt, saattaa olla tietämättäsi
-käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa
-saanut edellisellä viikolla varhaisen keskenmenon
-saanut lukuisia keskenmenoja
-syöpäsairas alapäästä
-vauvakuumeinen ilman että kumppani on
-tai jotain muuta
Lapsesta kysymiseen voi liittyä kuolemaa ja suuria asioita, joita nostatat kysymykselläsi kysymyksen kohteen mieleen. Jos kihlattusi olisi kuollut edellisellä viikolla, tuskin haluaisit uteluja siitä, että milloin menet naimisiin ja miksi et ole naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Ootteko ajatelleet hankkia lapsia, kohtahan alkaa jo ikääkin olla?"
Minä: "Oottekos te ajatelleet tulevia hautajaisvalmistelujanne, alkaa teilläkin ikää olla kohtapuoliin?"
Vastaan tökeröön, henkilökohtaiseen ja mahdollisesti loukkaavaan kysymykseen noudattaen samaa periaatetta kuin kysyjä. Jos hän siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Noudatan vain samaa periaatetta kuin hän.
No joo, jos kysymyksen muoto on toi niin okei.. Mut jos nyt joku erehtyy kuitenkin positiivisessa mielessä kysymään onko teillä lapsia niin toivottavasti vastaus ei ole noin hyökkäävä..
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä, ikinä kysy toiselta lapsen hankkimisesta. Miksikö? Aihe voi olla sinulle neutraali tai kevyt. Sen sijaan se, jolta aihetta kysyt, saattaa olla tietämättäsi
-käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa
-saanut edellisellä viikolla varhaisen keskenmenon
-saanut lukuisia keskenmenoja
-syöpäsairas alapäästä
-vauvakuumeinen ilman että kumppani on
-tai jotain muuta
Lapsesta kysymiseen voi liittyä kuolemaa ja suuria asioita, joita nostatat kysymykselläsi kysymyksen kohteen mieleen. Jos kihlattusi olisi kuollut edellisellä viikolla, tuskin haluaisit uteluja siitä, että milloin menet naimisiin ja miksi et ole naimisissa.
No jos nyt joku onneton erehtyy moista kauheutta kysymään vaikka ei tiedä multiongelmaisuudestani tai kuolleesta sulhasestani, niin ei, en kuitenkaan voisi ajatella olevani oikeutettu mihinkään kohtaukseen.
Elämä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä, ikinä kysy toiselta lapsen hankkimisesta. Miksikö? Aihe voi olla sinulle neutraali tai kevyt. Sen sijaan se, jolta aihetta kysyt, saattaa olla tietämättäsi
-käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa
-saanut edellisellä viikolla varhaisen keskenmenon
-saanut lukuisia keskenmenoja
-syöpäsairas alapäästä
-vauvakuumeinen ilman että kumppani on
-tai jotain muuta
Lapsesta kysymiseen voi liittyä kuolemaa ja suuria asioita, joita nostatat kysymykselläsi kysymyksen kohteen mieleen. Jos kihlattusi olisi kuollut edellisellä viikolla, tuskin haluaisit uteluja siitä, että milloin menet naimisiin ja miksi et ole naimisissa.
No jos nyt joku onneton erehtyy moista kauheutta kysymään vaikka ei tiedä multiongelmaisuudestani tai kuolleesta sulhasestani, niin ei, en kuitenkaan voisi ajatella olevani oikeutettu mihinkään kohtaukseen.
Elämä on..
Joo ja olen saanut keskenmenon ja joutunut sitä selittämään ja vauvani on joutunut olemaan saikussa ja olen joutunut sitä selittämään-- enkä ajatellut että joku sitä ilkeyttään kyselee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tosiaan kyselee että koskaan teette viidennen niin vastaan ettei nyt just ainakaan paneta.
Mä pystyn oleen ihan asiallinen ja vastaamaan virne naamalla että katsotaan nyt mihin elämä vie ja miltä tuntuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.
Lasten hankkimisasiat eivät kuulu small talkkiin. Ainahan sitä voi valehdellakin, mutta ei se poista sitä faktaa, että lapsista utelu on huonoa käytöstä.
Kuten sekin et " miten menee" jos meneekin tosi huonosti..
" mitä kuuluu?"-- no voi vittu mikä kysymys!!! No ihan paskaa, telkkari hajos, auto rikki, lapset sairaana, töissä stressiä.. Yleensä vastaan että mitäs se sulle kuuluu ja potkin hiekkaa silmille!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä, ikinä kysy toiselta lapsen hankkimisesta. Miksikö? Aihe voi olla sinulle neutraali tai kevyt. Sen sijaan se, jolta aihetta kysyt, saattaa olla tietämättäsi
-käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa
-saanut edellisellä viikolla varhaisen keskenmenon
-saanut lukuisia keskenmenoja
-syöpäsairas alapäästä
-vauvakuumeinen ilman että kumppani on
-tai jotain muuta
Lapsesta kysymiseen voi liittyä kuolemaa ja suuria asioita, joita nostatat kysymykselläsi kysymyksen kohteen mieleen. Jos kihlattusi olisi kuollut edellisellä viikolla, tuskin haluaisit uteluja siitä, että milloin menet naimisiin ja miksi et ole naimisissa.
No jos nyt joku onneton erehtyy moista kauheutta kysymään vaikka ei tiedä multiongelmaisuudestani tai kuolleesta sulhasestani, niin ei, en kuitenkaan voisi ajatella olevani oikeutettu mihinkään kohtaukseen.
Elämä on..Joo ja olen saanut keskenmenon ja joutunut sitä selittämään ja vauvani on joutunut olemaan saikussa ja olen joutunut sitä selittämään-- enkä ajatellut että joku sitä ilkeyttään kyselee.
Se on sinun suhtautumistapasi. Pointti on se, että lapsiin liittyvät suuret tunteet ovat todella yleisiä ja lapsista kysyminen ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.
Lasten hankkimisasiat eivät kuulu small talkkiin. Ainahan sitä voi valehdellakin, mutta ei se poista sitä faktaa, että lapsista utelu on huonoa käytöstä.
Kuten sekin et " miten menee" jos meneekin tosi huonosti..
" mitä kuuluu?"-- no voi vittu mikä kysymys!!! No ihan paskaa, telkkari hajos, auto rikki, lapset sairaana, töissä stressiä.. Yleensä vastaan että mitäs se sulle kuuluu ja potkin hiekkaa silmille!!!
"Mitä kuuluu" ei ole millään tavalla vertailtavissa kysymykseen "Aiotteko hankkia lapsia". Kuulumisten kysyminen on kysymistä yleisellä tasolla, lapsiasiat ovat tosi henkilökohtaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Ootteko ajatelleet hankkia lapsia, kohtahan alkaa jo ikääkin olla?"
Minä: "Oottekos te ajatelleet tulevia hautajaisvalmistelujanne, alkaa teilläkin ikää olla kohtapuoliin?"
Vastaan tökeröön, henkilökohtaiseen ja mahdollisesti loukkaavaan kysymykseen noudattaen samaa periaatetta kuin kysyjä. Jos hän siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Noudatan vain samaa periaatetta kuin hän.
No joo, jos kysymyksen muoto on toi niin okei.. Mut jos nyt joku erehtyy kuitenkin positiivisessa mielessä kysymään onko teillä lapsia niin toivottavasti vastaus ei ole noin hyökkäävä..
Todellakin on, koska lapsista kysyminen on aina tökeröä. Jos kysyy tökerösti, esitän tökerön vastakysymyksen.
Sorry jos joku jo tarttu tähän, mutta sanooko joku tosiaan ' meinaatteko vielä lapsia'? Siis tuo kysymyslausehan on vajaa.
Ja mitä kummaa tarjoittaa lause ' Hän siis jo äiti vielä'.
Onko ap. äidinkieli muu kuin suomi vai onko tää jotain murretta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä, ikinä kysy toiselta lapsen hankkimisesta. Miksikö? Aihe voi olla sinulle neutraali tai kevyt. Sen sijaan se, jolta aihetta kysyt, saattaa olla tietämättäsi
-käynyt vuosia lapsettomuushoidoissa
-saanut edellisellä viikolla varhaisen keskenmenon
-saanut lukuisia keskenmenoja
-syöpäsairas alapäästä
-vauvakuumeinen ilman että kumppani on
-tai jotain muuta
Lapsesta kysymiseen voi liittyä kuolemaa ja suuria asioita, joita nostatat kysymykselläsi kysymyksen kohteen mieleen. Jos kihlattusi olisi kuollut edellisellä viikolla, tuskin haluaisit uteluja siitä, että milloin menet naimisiin ja miksi et ole naimisissa.
No jos nyt joku onneton erehtyy moista kauheutta kysymään vaikka ei tiedä multiongelmaisuudestani tai kuolleesta sulhasestani, niin ei, en kuitenkaan voisi ajatella olevani oikeutettu mihinkään kohtaukseen.
Elämä on..Joo ja olen saanut keskenmenon ja joutunut sitä selittämään ja vauvani on joutunut olemaan saikussa ja olen joutunut sitä selittämään-- enkä ajatellut että joku sitä ilkeyttään kyselee.
Se on sinun suhtautumistapasi. Pointti on se, että lapsiin liittyvät suuret tunteet ovat todella yleisiä ja lapsista kysyminen ei ole ok.
Ja HÖPÖ HÖPÖ!!!: D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Ootteko ajatelleet hankkia lapsia, kohtahan alkaa jo ikääkin olla?"
Minä: "Oottekos te ajatelleet tulevia hautajaisvalmistelujanne, alkaa teilläkin ikää olla kohtapuoliin?"
Vastaan tökeröön, henkilökohtaiseen ja mahdollisesti loukkaavaan kysymykseen noudattaen samaa periaatetta kuin kysyjä. Jos hän siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Noudatan vain samaa periaatetta kuin hän.
No joo, jos kysymyksen muoto on toi niin okei.. Mut jos nyt joku erehtyy kuitenkin positiivisessa mielessä kysymään onko teillä lapsia niin toivottavasti vastaus ei ole noin hyökkäävä..
Todellakin on, koska lapsista kysyminen on aina tökeröä. Jos kysyy tökerösti, esitän tökerön vastakysymyksen.
Kerran sain yhden tädin itkemään, eikä harmita. Mitäs itse kyseli eikä ajatellut sen pidemmälle. Jos minua loukkaa, loukkaan takaisin, heti tai viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Ootteko ajatelleet hankkia lapsia, kohtahan alkaa jo ikääkin olla?"
Minä: "Oottekos te ajatelleet tulevia hautajaisvalmistelujanne, alkaa teilläkin ikää olla kohtapuoliin?"
Vastaan tökeröön, henkilökohtaiseen ja mahdollisesti loukkaavaan kysymykseen noudattaen samaa periaatetta kuin kysyjä. Jos hän siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Noudatan vain samaa periaatetta kuin hän.
No joo, jos kysymyksen muoto on toi niin okei.. Mut jos nyt joku erehtyy kuitenkin positiivisessa mielessä kysymään onko teillä lapsia niin toivottavasti vastaus ei ole noin hyökkäävä..
Todellakin on, koska lapsista kysyminen on aina tökeröä. Jos kysyy tökerösti, esitän tökerön vastakysymyksen.
Ai tää on sama riehuja...
Jep, mun työkaveri on täysi törppö ja uteli tuota samaa kun oltiin ekaa päivää yhdessä töissä.. Vitutti kympillä, mutta vastasin asiallisesti. Kyseli samana päivänä myös seksin harrastamisestani, ja kertoi ummet ja lammet omasta haluttomuudestaan. Onneksi ei enää olla samassa talossa..