Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta
10.05.2017 |
Että toinen ei välttämättä näe kyseistä asiaa niin vakavana asiana, että siitä kannattaa vetää pultit?
Suututin erään ystäväni, kun kysyin meinaatteko vielä lapsia. Hän siis jo äiti vielä. Asia olikin niin kipeä, että riemastui tästä.
Miten kyseinen asia voi olla niin herkkä aihe ja kuitenkin selitetään suu vaahdossa että on oma päätös ja kaikki on IHAN VITUN okei ja itku silmässä raivotaan asiasta.
Joo ja sanottakoon että heilläkin terveet lapset ja kaikki ok. Ilmeisesti nainen haluasi ja mies ehdottomasti vastaan...
Tätä vaan ei suoraan pystynyt sanomaan.
Kommentit (215)
Mä olen lopettanut kaikenlaiset kyselyn ihmisiltä. Koskaan et voi tietää mistä tavusta kukin mielensä pahoittaa. Jengi on niin herkkänahkaista ja aina pitäisi osata kysyä oikealla tavalla, juuri siten miten vastapuoli haluaa ymmärtää silläkin hetkellä kysymyksen.
Tai ehkä sun kohdalla oli vaan se, että kysytty niin monta kertaa ja ystävälle sitten pystyi räjähtämään ja päästämään höyryjä.
Mua ei utelut häiritse, paitsi, jos se on jankkaavaa. Kyllä pitää vastaus ymmärtää kerralla, eikä huomenna taas udella.
Äiti ja anoppi jaksoi vuosia painostaa lasten tulosta ja sitten meni kuppi nurin. "vi**u, jos te vauvoja ootte vailla tehkää ite!" Olivat vielä vajaita nelikymppisiä. Eipähän sen jälkeen enää maininneet aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)
Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.
Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.
Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: jos utelet ihmisiltä noin henkilökohtaisia asioita, kannattaa varautua siihen, että joku loukkaantuu. Joku voi vastata tosi töykeästikin, esim "v*ttuako se sinulle kuuluu."
Miksi näille kyselijöille tämä oikeus kysellä on niin tärkeää? Antaisivat olla.
Siis jos kysyn onko vielä suunnitelmissa lapsia?:D Mikä siinä on sellaista että vittua pitää haistattaa? Ei oikeasti, ei voi ymmärtää.
Jos et tota ymmärrä, olet varsin yksinkertainen, eihän sillekään mitään voi.
Et osaa vastata?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.
Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia.
Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset utelevat mitä toisten kohduissa tapahtuu tai ei tapahdu?
No miksi se on niin kovin vakavaa?
Parittelu, ulostaminen ynnä muut eivät kuulu korrekteihin puheenaiheisiin.
Mistä ihmiset sitten kahvipöydässä puhuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.
Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.
Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.
Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.
Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.
Jos ei ole kovin läheinen ystävä ei tuollaisia asioita oteta esille. Sitäpaitsi jos joku itse haluaa ottaa esille oman lapsilukunsa lisäämisen on se aivan eri asia kuin muiden ulkopuolisten se tuoda esille. Saattaa olla vaikka saanut keskenmenoja ja asia olla todella arka aihe. joten ei puhuta niistä asioista jos ei toinen aloita itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä tunteiden armoilla elämistä. Kun mulla on nämä mun tunteet. No niin on kaikilla muillakin, mutta ei niitä tartte toisten silmille heittää. Voi suodattaa tai puhua rehellisesti syyllistämättä kysyjää omista tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en enää ikinä kysy mokomasta asiasta keneltäkään. En ole ikinä nuorilta pareilta asiaa kysellyt, ei kuulu mulle. Nämä kuitenkin kolmekymppinen pari jolla muutama lapsi ja tällekin rouvalle itselle asia niin kipeä että ei pystynyt siitä puhumaan.. Ollut kotona varmaan mahtavat keskustelut.
En mä tiä, lapset on nykyään niin kovin kovin vakava asia, enkä ymmärrä miksi.
Jos on päättänyt ettei lisää/ yhtään niin luulisi olevan asian kanssa okei tai pystyvän asiasta puhumaan.
Ootpa apina.. Pitäisi olla päivänselvää että jos aiheesta alkaa itkemään, asiaa ei todellakaan ole päätetty eikä nykytilanne ole oman halun mukainen. Lapset ei koskaan ole mikään kevyt asia. Henkilö jolla on lapsia voi kuolleen haluta lisää lapsia. Henkilö jolla on lapsia voi silti kärsiä lapsettomuudesta ja keskenmenoista. Ja ne asiat ei kuulu muille jos asianosainen ei itse ala niistä puhumaan. Pässi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lopettanut kaikenlaiset kyselyn ihmisiltä. Koskaan et voi tietää mistä tavusta kukin mielensä pahoittaa. Jengi on niin herkkänahkaista ja aina pitäisi osata kysyä oikealla tavalla, juuri siten miten vastapuoli haluaa ymmärtää silläkin hetkellä kysymyksen.
Tai ehkä sun kohdalla oli vaan se, että kysytty niin monta kertaa ja ystävälle sitten pystyi räjähtämään ja päästämään höyryjä.
Mua ei utelut häiritse, paitsi, jos se on jankkaavaa. Kyllä pitää vastaus ymmärtää kerralla, eikä huomenna taas udella.
Äiti ja anoppi jaksoi vuosia painostaa lasten tulosta ja sitten meni kuppi nurin. "vi**u, jos te vauvoja ootte vailla tehkää ite!" Olivat vielä vajaita nelikymppisiä. Eipähän sen jälkeen enää maininneet aiheesta.
Lapsiin liittyvät kysymykset ovat herkkiä asioita monelle. Monesta muustakin asiasta voi puhua kuin kysyä henkilökohtaisuuksia. Itse vähän pelkään yhtä työkaveria, joka ei selvästi tajua reviirirajoja. Olen pysytellyt hänelle tietoisesti aika etäisenä kun en koe mitään erityistä yhteyttä häneen, mutta melkein joka kerta kun olemme porukalla lounaalla, kysyy jotain liian henkilökohtaista. En ymmärrä sitä, ettei kunnioiteta toisten yksityisyyttä. Itse olen puhelias ihminen, mutta tykkään keskustella enempi miesten kanssa, kun niissä jutuissa puhutaan maailman menosta yleisellä tasolla eikä udella henkilökohtaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.
Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.
Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.
Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.
Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.
No siis en missään tapauksessa väitä, että joku raivareiden vetäminen on millään tasolla hyvän käytöksen mukainen reaktio, mutta se ei silti muuta mielipidettäni siitä, että mielestäni tuollainen kysely on erittäin tökeröä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en enää ikinä kysy mokomasta asiasta keneltäkään. En ole ikinä nuorilta pareilta asiaa kysellyt, ei kuulu mulle. Nämä kuitenkin kolmekymppinen pari jolla muutama lapsi ja tällekin rouvalle itselle asia niin kipeä että ei pystynyt siitä puhumaan.. Ollut kotona varmaan mahtavat keskustelut.
En mä tiä, lapset on nykyään niin kovin kovin vakava asia, enkä ymmärrä miksi.
Jos on päättänyt ettei lisää/ yhtään niin luulisi olevan asian kanssa okei tai pystyvän asiasta puhumaan.Ootpa apina.. Pitäisi olla päivänselvää että jos aiheesta alkaa itkemään, asiaa ei todellakaan ole päätetty eikä nykytilanne ole oman halun mukainen. Lapset ei koskaan ole mikään kevyt asia. Henkilö jolla on lapsia voi kuolleen haluta lisää lapsia. Henkilö jolla on lapsia voi silti kärsiä lapsettomuudesta ja keskenmenoista. Ja ne asiat ei kuulu muille jos asianosainen ei itse ala niistä puhumaan. Pässi.
Jaa niin jos kysyin että kuis teillä, meinaatteko viä ja vastasi itse että ei todellakaan ja vittu meillä on kaikki ihan hyvin ja yhdessä päätetty ja ei ymmärrä miten jotkut viitsi ja kyyneleet silmissä häipyy tilanteesta... Mites jos sanoo että ei, ei meille enää varmaankaan tule ja noin, asia loppuun käsitelty tai olisi jutellut mieltä painavasta asiasta..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.
Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia.
Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.
Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.
"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.
"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap kutsuu virheellisesti suhdetta ystävyydeksi, koska mitä ilmeisimmin se ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.
Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.
Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.
Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.
Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.
Puhutteko yleensä tämän ystävän kanssa sellaisista asioista kuin terveydestä, intiimivaivoista ja seksielämästä? Tai uskoutuuko ystäväsi sinulle yleensä näistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.
Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia.
Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.
Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.
"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.
"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.
Niin, onko tässäkin jokin ero?
Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!
Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.
Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.
Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.
Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.
Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.
Puhutteko yleensä tämän ystävän kanssa sellaisista asioista kuin terveydestä, intiimivaivoista ja seksielämästä? Tai uskoutuuko ystäväsi sinulle yleensä näistä asioista?
Nyt on pakko kysyä miten perhe ja peräpukamat liittyy yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo kysymys on latautunut, ei suinkaan neutraali. Siihen yleensä sisältyy jo oletus, että kaikki haluavat ja kykenevät saamaan lapsia ja haluavat kertoa aikeistaan muille.
Itse asiassa ei. Jos kysymys on, että haluaako joku lapsia, se nimenomaan ei sisällä mitään latauksia.
Sen sijaan jos kysyy, että koskas teille tulee lapsia, siinä on lataus sisällä.
Riippuu täysin kysyjästä, tilanteesta, äänensävystä.
"Noo... haluuttekos te lapsia? " kihertää miehen äiti illallispöydässä vilkuillen siskontyttöön onnellisen haikeana.
"Niin, haluatteko lapsia?" kysyy ystävän babyshowereissa neljän lapsen äiti vähän nenänvartta pitkin ystäväpiirin ainoalta lapsettomalta pariskunnalta muiden lapsellisten pariskuntien hiljentyessä kuuntelemaan vastausta.
Niin, onko tässäkin jokin ero?
Minähän en missään nimessä viiden lapsen äitinä ja pitkään imettäneenä saa kysyä mitään noista aihealueista koska mullahan ON tietysti joku asenne!
Olen kyllä huomannut että muut äidit saa puhua lapsista ja imettämisestä ja muusta, mutta minua mulkaistaan kuin hapanta silliä jos koitan jotain sanoa.. Ja tämä siis nykyään ihan tutussa ystävä porukassa ja vieraampienkin kanssa, kun kysytään montako on ja kerron, niin kauhistellaan ja sitten en saa enää osallistua keskusteluun ja imettämisestä kysytään, kauhistellaan ja sitten en saa sanoa enää mitään, jos sanon, laskeutuu jäätävä hiljaisuus.. :D
Aiheen latautuneisuuden huomaa jo siitä, että ohitit täysin sanat "nenänvartta pitkin" ja kuvauksen tilanteesta, jossa lapseton on vähemmistössä ja erottuu jo muusta porukasta ja jossa laitettiin lapseton mahdollisesti epämukavaan tilanteeseen. Älä yritä kääntää tätä niin, että väitän jokaisella useamman lapsen äidillä olevan jokin asenne. Sitä en väitä, kuten en väittänyt jokaisen anopin vihjailevan lastensaannista. Sanoin, että kysymys voi olla latautunut, vaikka sanat ovat lähes neutraaleja ja onko se sitä vai ei, riippuu tilanteesta ja äänensävystä.
Huomaa, että se on sitä myös teidän porukassa, koska herättää näin suuria tunteita ja kauhistelua.
Juuri tämän takia soisin kaikkien ymmärtävän aiheen intiimiyden ja käyttävän sitä paljon puhuttua tilannetajua näiden aiheiden suhteen. Lasten hankintaan kun vaikuttaa niin moni, henkilökohtainen tai terveyteen liittyvä asia. Jos sen haluaa pitää neutraalina, siitä voi vaikka puhua yhteiskunnallisella tasolla, josta on helppo itse kunkin antaa esimerkkejä omasta elämästä niin halutessaan.
o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)Sillä hetkellä kun aloit utelemaan toiselta, siirsit keskustelun yleiseltä tasolta henkilökohtaiseksi.
Käytännössä kysyt häneltä samaan aikaan hänen vaginansa terveydestä, miehen erektiosta, siittiöiden liikkuvuudesta, seksiälämästä, tulevaisuudentoiveista, asenteesta lapsiin ja parisuhteen tilasta.
Kysymys voi olla helppo, vastaus ei aina ole. Hyvää käytöstä on antaa ihmisten avautua intiimeistä asioista omasta tahdostaan, ei painostuksen alla.
Muttamutta, ystävyyden ja kaveruuden ero on mielestäni siinä, että voidaan kysyä ja kertoa juuri niitä henkilökohtaisiakin asioita. Kavereiden kanssa liikutaan sitten yleisemmällä tasolla keskustelussa.
Ja jokaisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kysymyksiin ei ole mikään pakko vastata, jos ei halua.
Puhutteko yleensä tämän ystävän kanssa sellaisista asioista kuin terveydestä, intiimivaivoista ja seksielämästä? Tai uskoutuuko ystäväsi sinulle yleensä näistä asioista?
Nyt on pakko kysyä miten perhe ja peräpukamat liittyy yhteen?
Lasten saantiin liittyy olennaisesti myös pimpin ja pippelin terveys.
Joo mutta mietipä jos sinä haluisit ja mies ei ja joku idiootti kehtaa kysyä tuleeko lapsia!?