Kaverin isä soitti eilen ja sanoi: "Sovitaan, että teidän lapsi ei tule meille ainakaan kahteen viikkoon."

Sanonnalla "Kotini on linnani" on merkitys. Merkitsy on se, että kodin haltija on kodin, valtakuntansa, hallitsija ja hänellä on määräysvalta. Hän päättää, kuka saa tulla, kuinka kauan olla, jne. Ja kodissa pelataan linnanherran/linnanrouvan säännöillä! Siinä ei ole mitään epäselvää joten keskustelu siitä, miten jonkun pitäisi päästää vieraita lapsia kotiinsa ja mikä on oikein, on aika turha. Sen päättää nimittäin kulloisenkin kodin hallitsija ja se on aina oikea päätös johon ei ulkopuolisilla tulisi olla mitään sanomista.

Lisäksi, todelkakin, kotirauhasta on lakipykäläkin. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa toisen kotirauhaa millään tavalka, ei edes pitkitetyillä vierailuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä tällaiset aloitukset, missä ap ei vastaa yhteenkään viestiin.

Hei, aloituksesta on 10min. Ei kaikilla ole aikaa koko aikaa päivystää.

Miksi tehdä edes aloitusta, jos tietää tiukan aikataulunsa. ohis

Koska palstalle voi palata myöhemminkin?!

Miksi ei voi aloittaa keskustelua sitten, kun on aikaa keskustella. Sama kuin sanoisin miehelleni aamulla "arvaa mitä Pirkko kertoi" ja häipyisin ovesta, loput saisi kuulla illalla kun tuun takas kotiin 😄

Tämä nyt on provo, mutta hyvästä aiheesta. Meille kotiutui lasten kavereita eri aikakausina useita. Pari noista tapauksista oli kotonaan aika heitteillä, ei minkäänlaisia kotiintulo- ym rajoja, jopa ruoka tuntui olevan kortilla. Heitä syötin ja huolehdin. Eniten kuitenkin ärsytti kotiäidin henkisesti heitteillä oleva esikoinen joka hyökkäsi meille saman tien kun tulimme töistä ja tarhasta, ja vietti meillä viikonloputkin pikaisesti kotona pyörähtäen. Äitinsä mukaan kaipasi seuraa - ja äiti pääsi helpommalla kun oli meillä. Kun sekä aikuiset että omat lapset olisi halunneet vain omaa rauhaa, kaikkien sosiaalisuuskiintiö oli jo päivän aikaan täytetty, oli todella tylsää ottaa tuo vieras vastaan kun äitinsäkin häntä usutti meille tulemaan eikä kyennyt ajattelemaan tilannetta kuin oman nokkansa kautta. Erittäin harvoin lapset pyörähtivät naapurissa, ja silloinkin heidät laitettiin lähes saman tien pois kun "tuli meteliä".

Kokemus luuhailusta: olen viisikymppunen. Kutsuin vuorotteluvspaalka olevan työkaverin/ystävän kotiini illalliselle klo 18 - aavistamatta mitä tuli eteeni! Normaalistihan illalliskutsut kestävöt 2-3 tuntia, sitten kiitetään ja lähdetään kotiin. Mutta tämänpä kaverin vierailu pitkittyi 18 tunnin mittaiseksi yökyläilyksi! Hän puhui tauotta, joi jo yhden viinipullollisen sillä aikaa kun olin itse keittiössä, tauon taukoa ei hänen puheessaan ollut. Hän oli kantanut luokseni matkalaukullisen piirustuksiaan ja esittelu niitä minulle. Kertaakaan hänellä ei ollut kiinnostusta kysäistä, mitä minulle mahtaa kuulua. Ruoka kelpasi. Samoin viini. Itse sorruin suomalaiseen, leväperäiseen ja rajattomaan kiltteyteen, mietin vain kuumeisesti miten saisin vieraan lähtemään, kun oli jo keskiyö. No, vieras totesi sitten itse, että on tainnut viineiset bussit ja metrot jo mennä ja taksi toiselle puolelle Helsinkiä on aika kallis... Minä majoitin hänet tytäreni tyhjään huoneeseen. Hän lupasi lähteä aamulla. Onneksi hän sentään oli yön hiljaa. Aamulla tein aamiaista ja sen jälkeen odotin kiitosta vierailusta ja lähdön merkkejä. Eikö mitä! Kaveri istui sohvalle ja puhui, puhui, puhui, puhui! Oli sunnuntai. Puoli kymmeneltä aamulla keskeytin hänet ja sanoin saattavani hänet bussipysäkille koska menen lenkille. Se oli ainoa keino saada hänet kutakuinkin kohteliaasti ulos kodistani, että pääsen tekemään omia asioitani.

Kannattaisi opettaa lapsille joitakin vierailutapoja, ettei tule aikuisena tuollaisia mokia. En nimittäin kutsu häntä enää koskaan luokseni enkä halua edes tavata. Olen myös itse tämän jälkeen pitänyt paremmin huolta omista rajoistani, ts. Siitä etten vain itse ylitä muiden sietikykyä. Pitää oppia ajoissa lähtemään ja lopettamaan jne niin kaikilla on mukavaa!

Me ollaan rajoitettu myös yhden kaverin kyläilyä. Sanottu kyllä suoraan lapselle ei vanhemmille. Syynä on se, että ei osaa aina leikkiä nätisti, vaan ihan fyysisesti satuttaa meidän lasta. Viimeksi tuli klapista päähän, onneksi oli lapsella pyöräilykypärä päässä. Ja on joka päivä oven takana ja aina tulee jos näkee lapsen pihalla. On kiva, että naapurissa on kaveri, mutta liika on liikaa. Näitä vahingossa satuttamisia on vaan liikaa. Pitää vielä tästä syystä kymmenvuotiaita vahtia. Vielä silmä kirkkaana väittää ettei ole jotain tehnyt, vaikka olisin itse vieressä ja nähnyt. Kenenkään muun kaverin kanssa ei ole tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia ärsyttää yli kaiken näissä lapsivierailijoissa:

- Lapsi tulee yllättäin ja vanhemmat häipyy johonkin kotoa sillä aikaa, eikä lapsella ole avainta tai kykyä olla yksin kotona. Tämä ei koske siis isompia lapsia vaan tuollaisia 5-8 -vuotiaita. Mä meinasin kerran alkaa huutamaan 6-vuotiaalle maanvaivalle asiasta, mutta tajusin onneksi, etten voi lasta sentään haukkua asiasta. Ensin tulee tänne jatkuvasti, saa aina lähettää kotiin, kun sieltä ei ikinä kysellä perään, vaikka olisi 10 tuntia ollut tällä. Sitten kun joudun pyytämään lähtemään, koska oli sukulaismiehen synttärit, niin tyttö palaa muutaman minuutin päästä takaisin, ettei kukaan ole kotona ja äiti sanoi puhelimessa, että ovat isän kanssa "ikeassa" ja tulevat parin tunnin päästä. Lapsella ei ollut avainta kotiinsa. Tuonne ulosko se olisi pitänyt heittää odottamaan? Miksei äiti voi soittaa edes lapselle ja pyytää kysymään meiltä, voiko meillä olla, jos lähteävät asioille. Jouduimme ottamaan lapsen mukaan sukulaisvierailulle ja sen jälkeen en ottanut lasta meille pariin kuukauteen kylään.

Sosiaalipäivystykseen vaan jos ei löydy vanhempia huolehtimaan. Itse soittaisin vastaavassa tilanteessa välittömästi.

Aivan ilmeisesti aloittajan lapsi on täysin vailla rajoja ja kasvatusta. Kuka sellaista ipanaa viitsii edes kotonaan katsella.

Ap, onko sinulla muita lapsia? Kerroit, että lapsesi ja tämä kaveri ovat tuttuja harrastuksesta. Kauanko ovat tunteneet?

Ap järjestää lapsen kaverille viikonloppuna kunnolliset pyjamabileet, niin vuorostaan lapsen kaverin vanhemmat saavat vähän omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun jankutatte! Siis en minä lasta työnnä mihinkään kaverille hoitoon. Lapsi itse menee sinne kaverin luokse. Sanoo moi meen ulos tai moi meen kaverille! Mulle ihan sama onko kotona vai tällä vai muulla kaverilla, kunhan lapsella on kivaa.

Lapset on aina juossut iltapäivät ja illat ulkona ja kavereilla. Ihan normaalia!

Tämä kaveri jolle tuli porttikielto käy samoissa harkoissa kuin mun lapsi. Eli näkevät siellä kerran viikossa. Ja lapsi haluu nähdä useamminkin.

Ja kun lapsi ei itse pyydä kaveria meille niin miten mä sitä helvetin "vastavuoroisuutta" pidän?

Ap

Etkö kysy kenelle on menossa? Siinä voisi jo vähän seuloa, että haepa välillä jotain muuta kaveria. Tai "Koska olitte eilen heillä niin tulkaa vuorostaan meille, ettette aina heidän nurkissa rymyä"? Tai laittaa vaikka kaverin vanhemmille viestiä, että "Lähettäkää lapset vain meille välillä, etteivät aina teillä ole. Meilläkin saa oikein mielellään tulla!"

Ei ole vaikeaa, eihän? Näin kenelläkään ei tule ketutusta siitä, että aina omissa nurkissa pyörii lauma lapsia. Ja täytyyhän sen lapsen kotiin tulla välillä syömään. Klo 11-17 (vai mikä se aika oli) on pitkä aika olla ilman ruokaa. Sillä et kai oleta, että kaverin vanhemmat automaattisesti ruokkii myös sinun lapsesi? Mikset ole soittanut lasta kotiin syömään?

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on provo, mutta hyvästä aiheesta. Meille kotiutui lasten kavereita eri aikakausina useita. Pari noista tapauksista oli kotonaan aika heitteillä, ei minkäänlaisia kotiintulo- ym rajoja, jopa ruoka tuntui olevan kortilla. Heitä syötin ja huolehdin. Eniten kuitenkin ärsytti kotiäidin henkisesti heitteillä oleva esikoinen joka hyökkäsi meille saman tien kun tulimme töistä ja tarhasta, ja vietti meillä viikonloputkin pikaisesti kotona pyörähtäen. Äitinsä mukaan kaipasi seuraa - ja äiti pääsi helpommalla kun oli meillä. Kun sekä aikuiset että omat lapset olisi halunneet vain omaa rauhaa, kaikkien sosiaalisuuskiintiö oli jo päivän aikaan täytetty, oli todella tylsää ottaa tuo vieras vastaan kun äitinsäkin häntä usutti meille tulemaan eikä kyennyt ajattelemaan tilannetta kuin oman nokkansa kautta. Erittäin harvoin lapset pyörähtivät naapurissa, ja silloinkin heidät laitettiin lähes saman tien pois kun "tuli meteliä".

Eikö tämmöiselle lapselle voi nätisti sanoa, että nyt ei sovi tulla, meillä on perheilta tmv. ? Ehkä lapsi ja sen äiti luulee, että teistä kyläilyt on ok?

Oli provo tai ei tuo aloitus, niin meillä ainakin perhe oli niin sisäänpäinlämpiävä, että kaverit saivat käydä erittäin harvoin kylässä. Haluttiin viettää keskenämme rauhassa aikaa. Lupa piti kysyä aina etukäteen ja aikarajakin oli. Eikä mitään päivällisiä tarjoiltu. Jokaisen perheen omia tapoja ja rutiineja pitää kunnioittaa. Olisihan niitä sosiaalitapaus luokkatovereita ollut kylään pyrkimässä, vaan ei päästetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia ärsyttää yli kaiken näissä lapsivierailijoissa:

- Lapsi tulee yllättäin ja vanhemmat häipyy johonkin kotoa sillä aikaa, eikä lapsella ole avainta tai kykyä olla yksin kotona. Tämä ei koske siis isompia lapsia vaan tuollaisia 5-8 -vuotiaita. Mä meinasin kerran alkaa huutamaan 6-vuotiaalle maanvaivalle asiasta, mutta tajusin onneksi, etten voi lasta sentään haukkua asiasta. Ensin tulee tänne jatkuvasti, saa aina lähettää kotiin, kun sieltä ei ikinä kysellä perään, vaikka olisi 10 tuntia ollut tällä. Sitten kun joudun pyytämään lähtemään, koska oli sukulaismiehen synttärit, niin tyttö palaa muutaman minuutin päästä takaisin, ettei kukaan ole kotona ja äiti sanoi puhelimessa, että ovat isän kanssa "ikeassa" ja tulevat parin tunnin päästä. Lapsella ei ollut avainta kotiinsa. Tuonne ulosko se olisi pitänyt heittää odottamaan? Miksei äiti voi soittaa edes lapselle ja pyytää kysymään meiltä, voiko meillä olla, jos lähteävät asioille. Jouduimme ottamaan lapsen mukaan sukulaisvierailulle ja sen jälkeen en ottanut lasta meille pariin kuukauteen kylään.

Sosiaalipäivystykseen vaan jos ei löydy vanhempia huolehtimaan. Itse soittaisin vastaavassa tilanteessa välittömästi.

Ihan vain näpäyttääksesi vanhempia?? Itse en lapsen takia raaskisi...

6h kyläilemässä on aika pitkä aika ja 4* viikossa on tosi usein... Mielestäni ok on tulla koulun jälkeen tekemään yhdessä läksyjä ja ulkoilemaan yhdessä, ajallisesti joku pari tuntia ja vapailla sovitaan erikseen sopiiko ja mielellään ei ruoka-ajasta - ruoka-aikaan vaan siihen väliin esim klo 12-16..

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on melkein asunut kaverillaan. Lauantainakin koko päivän. Montako kertaa sai ruokaa ja välipalaa siellä, ja muutenkin perheet haluaa viikonloppuna omaa aikaa, ei vieraita nurkkiin pyörimään. Hoida itse pentus!

Näinkin, mutta asialla on myös toinenkin puoli.

Eikö suomalaiset saa suutansa auki ja SANO sille lapselle asiallisesti, että nyt pitäisi lähteä.

Ei näköjään vaan mieluummin odottaa 6h suu ummessa, että LAPSI oma-aloitteisesti lähtee 😩

Kasvata PALLIT, kiitos!

P.s. Pentu on huono sana ja kertoo enemmän sinusta kuin lapsesta. Kuten sinun pallittomuuskin 😬

Olivatpa omat vanhemmat järkeviä tuossa, nyt kun näitä lukee ja jälkikäteen miettii. Me katsottiin rauhassa telkkaria oman porukan parissa ja lautapelailtiin. Kavereiden kanssa leikit leikittiin ulkona. Kotiin ei ollut asiaa, pitivät siinä tiukan rajan. Harrastuksissakin näki koulun lisäksi ihan tarpeeksi sosiaalisen kiintiön mukaan ihmisiä. Sitten sai olla rauhassa. Sukulaistenkin harva, harva vierailu stressasi.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan rajoitettu myös yhden kaverin kyläilyä. Sanottu kyllä suoraan lapselle ei vanhemmille. Syynä on se, että ei osaa aina leikkiä nätisti, vaan ihan fyysisesti satuttaa meidän lasta. Viimeksi tuli klapista päähän, onneksi oli lapsella pyöräilykypärä päässä. Ja on joka päivä oven takana ja aina tulee jos näkee lapsen pihalla. On kiva, että naapurissa on kaveri, mutta liika on liikaa. Näitä vahingossa satuttamisia on vaan liikaa. Pitää vielä tästä syystä kymmenvuotiaita vahtia. Vielä silmä kirkkaana väittää ettei ole jotain tehnyt, vaikka olisin itse vieressä ja nähnyt. Kenenkään muun kaverin kanssa ei ole tällaista.

Jos tuon ikäisenä vielä, niin sitä tulevaa psykopaatti-vankila-ainesta.

Meillä ei edes oma perheen lähipiiri tuppaa kylään kysymättä ensin, että sopiiko tulla. Joskus vastaus on ei. Ihan hyväksyttävää. Toinen ei ole seuratuulella tai on töitä vielä kotona tehtävänä. Ei siitä kukaan loukkaannu. Oma tupa, oma lupa.

Minusta nämä kyläilyt kaverin luona sujui ihan mallikkaasti. Lapsi tuli koulusta, heitti repun eteiseen ja sanoi lähtevänsä kaverille. Siellä sitten sanoivat et sun pitää nyt lähteä kotiin, kun se aika tuli. Lapsi olisi tietysti ollut vaikka maailman tappiin kun on kivaa seuraa mutta ymmärtää kyllä lähteä kun käsketään.

Ja kertoi juuri et oli odotellut heidän pihalla että kaveri tulee koulusta. Eli ihan kivasti oli ollut mun mielestä.

Tää isän reaktio on kyl ihan ylimitoitettu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei, ehkä voikin olla olemassa noin imbesilli tai sitten on tuosta naapurista tuttu!? Naapurini on silmät pyöreinä sitä mieltä, että juuri hänen lapsensa saavat olla pitkään ja missä tahansa. Kunhan vaan lapset ei tule hänen luokseen, kun ei millään viitsisi siivota muiden jälkiä. Kyse työttömästä yh-äidistä, joka ihan lamaantunut kotiinsa.

Kauhea asenne huonoa työtöntä yh-äitiä kohtaan.

Lapsesi seuraavat vanhempiensa esimerkkiä ja alkavat pitää näiden lasten äitiä "lamaantuneena työttömänä yksinhuoltaja-äitinä", kummallisena ja huonona,

kun heille tällaista hoetaan kuin kirosanaa.

Ylimieliset vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen, kun eristävät lapsensa muista.

Meidän työssäkäyvät vanhemmat eivät koskaan päästäneet muiden kakaroita meidän siistiin ja hiljaiseen kotiimme. Naapurissamme asui tällainen kuvailemasi hirveä ihminen - omituinen yksinäinen nainen, jonka lapsella ei ollut kotona isää - eikä äiti käynyt missään töissä.

Vanhemmat kuvailivat häntä kotona: hullu ja laiska akka, joka "makasi korkokengät jalassa kaiket päivät, eikä viitsinyt tehdä mitään". Hänen lapsestaan tehtiin ilkivaltaisia ilmoituksia lastensuojeluun ja heitä vieroksuttiin.

Minuakin hyljeksittiin, koska meille ei koskaan päässyt leikkimään, eivätkä vanhempani viitsineet tutustua muihin pihan vanhempiin tai tehdä mitään yhteistyötä koulukavereiden vanhempien kanssa. Olin ulkopuolinen.

(Tämän huonon, lamaantuneen työttömän yh-äidin lapsesta tuli kova työläinen ja hän menestyi eräällä alalla, on nyt tällä seudulla pieni julkkis, eli ei mikään ihan epäonnistunut yksilö).