Kaverin isä soitti eilen ja sanoi: "Sovitaan, että teidän lapsi ei tule meille ainakaan kahteen viikkoon."

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi niin mun lapsi on kahdeksan eli ekalla ja tämä kaveri 10 niin vissiin kolmannella tai neljännellä. En tiedä sen enempää. Pojat siis käy samoissa urheiluharkoissa.

Ja lapsi saa kyllä kotona ruokaa, kun on täällä. Mutta tykkää kovasti mennä ja olla kavereiden kanssa. Etenkin nyt kun pääsee pyörällä vähän kauemmaksikin. Ja minusta on parempi et lapset leikkii jonkun kotona ennemmin kuin jossain metsissä tai tiedä edes missä. Ap

Tiedätkö edes, miten paljon neljäsluokkalaisella on läksyjä, jotka pitäisi tehdä koulun jälkeen ja jos vielä illalla on harkat, eikä vahtia naapurin ekaluokkalaista.

Milloin muuten lapsesi tekee läksyt, jos hän käy kotona heittämässä repun koulun jälkeen ja menee naapuriin.

Kommenteista päätellen olet kotiäiti, niin miksi ihmeessä et pyydä lapsesi kavereita teille ja tarjoa välipalaa ja tee yhdessä läksyjä, myös sen naapurin neljäsluokkalaisen kanssa.

Anna kun arvaan: emmä viitsi ja rahaa kuluu ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Meille saa tulla melkein milloin vain. Muutaman koulukaverin tai hyvän ystävän syötän ilomielin, oman lapsenikin iloksi. Tavallinen kotiruoka ja tavallisten aikuisten seura on kelvannut hyvin.

Tuo on mahdollista jos vanhemmat kotona, mutta suurin osa vanhemmista töissä ja olettaa jääkaapissa olevan päivällistä varten, mitä edellisenä päivänä on kaupasta ostanut, eikä naapurien lasten mahassa.

Ja monet työssäkäyvät odottavat, ettei vessaa tarvitse siivota ensitöikseen, kun tulee töistä, jotta pääsee tarpeelleen.

Meillä mies kerran osti korillisen 2litran limpsapulloja vapuksi, mutta kas ne oli jo ennen vappua juotu, kun eivät olleet omassa kodissaan lukkojen takana.

Minusta naapurin mies kuulostaa vastuulliselta vanhemmalta.

Neljäsluokkalaisella on jo niin paljon läksyjä, että välipalan ja pienen levon jälkeen menee aika läksyin, kun vanhemmat tulevat töistä. Ja sitten onkin jo aika lähteä harkkoihin.

Nyt todennäköisesti naapurin lapsella on jääneet läksyt tekemättä, kun on pitänyt vahtia ap. lasta, joka taas vaikutta koulumenestykseen.

Vanhimmalla lapsellani on kaveri, joka ei koskaan ole kotona, tai ainakin välttelee sitä viimeiseen asti.

Pienenä hänen äitinsä aina naureskeli asialle, tämä kaveri olisi kuulemma muuttanutkin meille jos olisi saanut. Oma lapseni oli aina kyläilyputkien jälkeen ihan naatti, tämä kaveri vaan jatkoi seuraavaan yökyläpaikkaan kuin ei mitään.

Nyt tämä kaveri sitten karkailee kotoa, yöpyy ilman lupaa missä haluaa ja äidillä ei ole mitään tatsia asiaan.

Ap hei vähän rajoja sun lapselle! Ei munkaan lapset haluu pestä hampaita, mennä nukkumaan ajoissa, syödä muuta kuin lempiruokaansa tai mennä pyörällä treeneihin. Mut haloo! Ei voi aina tehä mitä haluaa! Hampaat pitää pestä, jos ei nuku tarpeeks niin väsyy, joskus tehään myös siskon tai äitin lempiruokaa ja joka paikkaan ei vaan saa kyytiä autolla. Ja jos tuut koulusta kotiin, niin minnekään ei oo asiaa ennenkuin oot syöny ja kuulumiset vaihdettu.

Ja niin. Ei voi hengaa kuutta tuntia kenenkään luona kylässä. Se kaverin isä on täysin oikeutettu päättämään ketä heillä käy. Ja kyllä niitä kavereita pitää kutsua teillekin ap. Selittää lapselle, että myös toisinpäin pitää kyläillä, että kaverin vanhemmat saa huilia. Siellä voi olla muitakin ketkä haluu pelata sitä pleikkaa.

Normaali vanhempi on kiitollinen, jos tulee tieto että oma lapsi norkoilee luvatta toisten pihassa, kun talon väki on pois. Rajatonta käytöstä.

Virheitä voivat kaikki tehdä, mutta jos ohjeistus tähän käytökseen tulee vanhemmilta tai välinpitämättömyys koska näin on itselle helppoa, niin kyllä, mieluummin katselen silloin lapsia, jotka vanhempiensa tietämättä tekevät virheitä, ja jekkuja, kuten soittavat jopa sen moottoripyöräjengiläissen ovikelloa, jos lapsen vanhemmat ovat ihmisiä, jotka eivät systemaattisesti ohjaa käytökseen, joka siirtää haitat omista lapsista muille.

Valitettavasti vain me aikuiset syrjimme usein näitä heikoimpia, joiden lapsilla voi mennä ulkoisesti huonommin. Me eristämme heidät.

Lyömme leimoja ja stigmoja. Mutta itse olen kokenut, että ne syrjittyjen vanhemmat voivat myöntää lapsensa virheen puuttuvan, korvaavan, laittavan lapsensa maksamaan.

Silti me aikuiset syrjimme ja kiusaamme.

Ulkokuoreltaan oikea voi taas opettaa lapsensa hyväksikäyttöön, rajattomuuteen, hovin käyttöön kiusaamisessa, ja yhteiskunta hyväksyy hyväosaisten teot.

Eri asia taas jos jo pieni lapsi osaa porukassa soitella vain syrjityn tai kiusatun, sallitun kohteen ovikelloa.

Mutta juuri nämä lapset me eristämme, jotka ns hakevat rajoja osaamatta kiusata ketään, kun taas näistä narsisteista joiden kiusaaminen ja hyväksikäyttö tulee kotoa, me teemme johtajia.

Uskon että tämä on suomalainen piirre. Monissa muissa maissa, joissa on aina asuttu ahtaasti, lapset eivät liiku itsekseen ennen teini-ikää. Pihat on aidattu.

Sun ap. pitäisi opettaa lastasi ihmisten tavoille.

Kenenkään kotiin ei mennä norkoilemaan, milloin talonväki tulee kotiin, vaan annetaan kotirauha ja kaverillekin on oikeus koulupäivän jälkeen lepoon.

Ja tuollaiset 6h vierailut ei ole ok. ei edes aikuisilta, jos naapuriin mennään ilman kutsua.

Ja etkö ole yhtään huolissasi, kun lapsesi on eri ikäinen, mitä pelejä he pelaavat, kun aikuisia ei ole paikalla ja millä ihmeen ajalla lapsesi ulkoilee, jos päivät on koulussa ja menee suoraan pelaamaan pelejä naapuriin isompien lasten kanssa.

Ja kyllä neljäsluokkalaisen lapsen elämä on aivan toisenlainen kuin ekaluokkalaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille saa tulla melkein milloin vain. Muutaman koulukaverin tai hyvän ystävän syötän ilomielin, oman lapsenikin iloksi. Tavallinen kotiruoka ja tavallisten aikuisten seura on kelvannut hyvin.

Tuo on mahdollista jos vanhemmat kotona, mutta suurin osa vanhemmista töissä ja olettaa jääkaapissa olevan päivällistä varten, mitä edellisenä päivänä on kaupasta ostanut, eikä naapurien lasten mahassa.

Ja monet työssäkäyvät odottavat, ettei vessaa tarvitse siivota ensitöikseen, kun tulee töistä, jotta pääsee tarpeelleen.

Meillä mies kerran osti korillisen 2litran limpsapulloja vapuksi, mutta kas ne oli jo ennen vappua juotu, kun eivät olleet omassa kodissaan lukkojen takana.

Minusta oleellista ei ole työssäkäynti. Tiedän paljon vanhempia, jotka jaksavat paljon paremmin myös kotona, kun käyvät töissä. Ja jos lapset ovat jo koululaisia, ei se 10 minuutin pysähtyminen ruokakauppaan ostoksille ole mahdotonta.

Ja moraalisesti hyväksytympää, kuin laittaa työttömän yh:n ruokakaapille.

Oleellista on se, että on käsittämätöntä miten jotkut luulevat, Suomessa, että jos lapset eivät haistattele tai kiroile, he ovat muille vain nautinto, vaikka itse samaa aikaa työntävät kaikin tavoin omiaan niin, että haitat tulevat muille.

Ja eivät ymmärrä että toisten kodit ovat täysin pyhiä, ja lapset pitäisi kasvattaa kunnioittamaan, eikä urputtaa.

Onko vielä käänteinen suhde siinä miten vaivaton lapsi on?

Jos vanhemmat kuvittelevat omansa olevan ilo muille, vaikka se ei selvästikään ole sitä heille itselleenkään, (melko vähän vanhemman kanssa) eli itsetuntoa riittää, niin lapsi myös on vaivalloinen, penkoo, tonkii, kyselee, hoidattaa... ei osaa mitään omatoimisesti vaan vastii henk.koht neuvoa ja säätöä.

Kun taas jos vanhemmat ovat tietoisia, että oma lapsi on vain itselle ilo, aina odotetaan kutsua ennen lapsen laittamista, niin lapset ovat yleensä myös omatoimisia, koska vanhemmat jotka itse katselevat niitä, ovat motivoituneempia kasvattamaan ne niin että saman katon alla kaikki voivat tehdä omia juttujaan, eikä kukaan vaadi huomiota.

Näin saattaa olla.

Itse isojen ryhmien kanssa tekemisissä ollut, ja on mahdollista, että tuollainen käänteinen suhde vallitsee.

Isot lapset erikseen, mutta varsinkin alle kouluikäisissä tuo käänteinen suhde. Myöhemmin koulussa vaativat erikseen, omat ohjeet

Vähän asian sivusta, niin mulle suurin inhokki on nämä vanhemmat, jotka antaa omine päineen lapsille lisäaikoja vierailulle. Jos on sovittu, että tullaan hakemaan klo 15, niin lapsi kinuaa puhelimessa ja vanhempi sitten suostuu, että tulee hakemaan vasta klo 16. Hetkinen, eikö asia ole tapana neuvotella isäntäväen kanssa? Hehän ovat aikataulun alunperin asettaneet.

Samoin taannoin yksi mamma oli tässä kylässä ja lopulta jouduin kolme (!) kertaa toistamaan, että nyt meidän täytyy lähteä asioille. Meillä oli oikeasti aikataulu. Viimeisen kerran jälkeen meni sanomaan lapselleen, että meidän täytyy nyt lähteä jne. Lapsi ei halunnut, niin äiti totesi, että "okei, leiki se sitten vielä loppuun..." ja palasi sohvalle istumaan. Minä olin aikuisena jo kolmesti sanonut, että meillä tulee kiire ja täytyy pian lähteä, ja tämä mamma lupailee vaan lisäaikoja... Uskomatonta juntteutta. Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa omalle muksulle, että "ei, mutta nyt me mennään... ei mitään mutinaa"?

En ymmärrä, että eikö lapsellasi ole mitään muita harrastuksia kuin roikkua kaveriden luona? Ja etkö ap koskaan kaipaa yhteistä aikaa lapsesi kanssa? Että hällä väliä, helpommalla pääsee, kun lapsesi luuhaa muiden nurkissa eikä tarvitse ruokaakaan laittaa, kun hoidattaa senkin muualla. 

Kyllä lapsella täytyy olla rajat eikä aina voi saada kaikkea, mitä haluaa. Tuo toisen luona päivystäminen on jo suorastaan kammottavaa, itse lähettäisin tällaiset norkoilijat heti kotiin. Koulun jälkeen tehdään läksyt ja syödään perheen kesken, sitten voidaan tavata kavereita. Ja ethän sinä voi luvata, että lapsesi voi mennä kaverille ennenkuin se on varmistettu kaverin vanhemmilta. Etkö ymmärrä, että elämä EI pyöri sinun EIKÄ lapsesi ympärillä. Eivätkä muut ihmiset elä vain tehdäkseen sinun ja lapsesi elämästä miellyttävää. 

Jos tämä ei ole provo, niin tunnen kyllä suurta myötähäpeää. Voiko noin yksinkertaisia ihmisiä olla olemassa?

Jollain lailla ymmärrän vielä, etteivät kasvattamattomat pennut osaa katsoa kelloa, mutta aikuiset ihmiset! Yksi tuttu pariskunta kertoi nauraen, kuinka he olivat menneet kylään kello 10 (??) aamulla ja lähteneet pois kello 19!

Arvatkaa, tuleeko meiltä enää kutsua näille? Korkeasti koulutettuja, aikuisia ihmisiä, jotka muina miehinä kyläilevät yhdeksän tuntia...