Kaverin isä soitti eilen ja sanoi: "Sovitaan, että teidän lapsi ei tule meille ainakaan kahteen viikkoon."

Lasten elämä tulee helpommaksi aikuisena kun oppivat asettamaan rajoja ja kunnioittamaan muiden rajoja. Ehkä pitäisi jo pienestä pitäen hengata sellaisten kavereiden kanssa joiden perheissä pelataan samoilla pelisäännöillä. Ne, jotka eivät halua vieraita kotiinsa päivittäin tai edes viikoittain, ovat keskenään ja ne, joille rajaton luuhailu toistensa nurkissa on ok, voivat olla keskenään! Näin asiat ovat säilyy sopu ja rauha kaikkien kesken! (Paitsi rajattomat luuhaajat joitka eivät muita kunnioita, tietenkään eivät tällaista järjestelyä voi sietää! )

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia ärsyttää yli kaiken näissä lapsivierailijoissa:

- Lapsi tulee yllättäin ja vanhemmat häipyy johonkin kotoa sillä aikaa, eikä lapsella ole avainta tai kykyä olla yksin kotona. Tämä ei koske siis isompia lapsia vaan tuollaisia 5-8 -vuotiaita. Mä meinasin kerran alkaa huutamaan 6-vuotiaalle maanvaivalle asiasta, mutta tajusin onneksi, etten voi lasta sentään haukkua asiasta. Ensin tulee tänne jatkuvasti, saa aina lähettää kotiin, kun sieltä ei ikinä kysellä perään, vaikka olisi 10 tuntia ollut tällä. Sitten kun joudun pyytämään lähtemään, koska oli sukulaismiehen synttärit, niin tyttö palaa muutaman minuutin päästä takaisin, ettei kukaan ole kotona ja äiti sanoi puhelimessa, että ovat isän kanssa "ikeassa" ja tulevat parin tunnin päästä. Lapsella ei ollut avainta kotiinsa. Tuonne ulosko se olisi pitänyt heittää odottamaan? Miksei äiti voi soittaa edes lapselle ja pyytää kysymään meiltä, voiko meillä olla, jos lähteävät asioille. Jouduimme ottamaan lapsen mukaan sukulaisvierailulle ja sen jälkeen en ottanut lasta meille pariin kuukauteen kylään.

Meillä sama! Naapuri osaa häipyä asioilleen, kavereilleen tai mihin lie juuri kun lapset pääsee koulusta. Sitten tulevat meille, kun ei ole avainta kotiin (eikä kotona ruokaa). Vaikka olen puhunut tämän äidin kanssa asiasta, niin silti näitä sattuu vieläkin noin viikottain. En minä lasta kehtaa ulos nälissäänkään jättää - onko muilla vinkkejä, miten toimia? Teen kotona töitä, ehkä naapuri kuvittelee, että hoidan hänen lapsensa siinä sivussa...

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun jankutatte! Siis en minä lasta työnnä mihinkään kaverille hoitoon. Lapsi itse menee sinne kaverin luokse. Sanoo moi meen ulos tai moi meen kaverille! Mulle ihan sama onko kotona vai tällä vai muulla kaverilla, kunhan lapsella on kivaa.

Lapset on aina juossut iltapäivät ja illat ulkona ja kavereilla. Ihan normaalia!

Tämä kaveri jolle tuli porttikielto käy samoissa harkoissa kuin mun lapsi. Eli näkevät siellä kerran viikossa. Ja lapsi haluu nähdä useamminkin.

Ja kun lapsi ei itse pyydä kaveria meille niin miten mä sitä helvetin "vastavuoroisuutta" pidän?

Ap

Sä oot niin curling! Kunhan lapsella on kivaa... Miksei lapsesi osaa pyytää kaveria teille? Oletko edes sopinut lapsesi kanssa, miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille saavat naapurin 3-7-vuotiaat tulla oikein mieluusti, koska omat lapsemmekin ovat samanikäisiä. Viihtyvät tenavatkin sitten paremmin keskenään, kun on seuraa. Samalla pääsemme miehen kanssa asioille ja viettämään omaa aikaa.

Ja ne 3 vuotiaat on keskenään siellä kun olette asioilla? :D

No tietysti! Hyvin ovat viihtyneet, ja mikseivät olisi. Onhan meillä trampoliinit ja muut huvitukset pihassa, pakastimessa jäätelöä jne.

Mitäs tuohon voi sanoa? "Ei sovita!" Ei tuo ole mikään sopimus, vaan määräys.

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan ap, en tajunnut ettet tajunnut puhelua! Meidän perheessä on muutakin tekemistä kuin kaitsea lellittyä lastasi, joka syö kuin possu. Lapsesi saa tulla meille sitten, kun meidän lapsi on ollut teillä viitisen kertaa vierailulla, myöskin syötettynä. Ja tästä edespäin vierailukerrat ovat korkeintaan 3t pituisia.

T. Se isä

PS. Mene töihin ja osta lapsellesi edes jotain peliä tai vehjettä.

Hyvä, että joillain vanhemmilla on selkärankaa! Homma helpottuu entisestään kun valitsee itselleen alusta lähtien kaveripiirin, jossa toimitaan samoilla säännöillä. Kun lapsi tulee teiniksi, on erityisen hyvä asia että perheillä

on samat periaatteet mm. kotiintuloajoista, yökyläilyistä jne.! Hyvä isä-esimerkki! Upeaa!

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tuohon voi sanoa? "Ei sovita!" Ei tuo ole mikään sopimus, vaan määräys.

Mitä väliä yhdellä sanalla? Tietenkin kyseessä määräys, mutta ehkä haluttu sanoa kauniimmin. Tai ap muistaa väärin. 

Niin mustakin oli vähän outo toi "sovitaan". Mut aattelin niin, et sit kahden viikon jälkeen lapsi pääsee taas heille. Eli sovittiin näin. Mun ymmärtääkseni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun jankutatte! Siis en minä lasta työnnä mihinkään kaverille hoitoon. Lapsi itse menee sinne kaverin luokse. Sanoo moi meen ulos tai moi meen kaverille! Mulle ihan sama onko kotona vai tällä vai muulla kaverilla, kunhan lapsella on kivaa.

Lapset on aina juossut iltapäivät ja illat ulkona ja kavereilla. Ihan normaalia!

Tämä kaveri jolle tuli porttikielto käy samoissa harkoissa kuin mun lapsi. Eli näkevät siellä kerran viikossa. Ja lapsi haluu nähdä useamminkin.

Ja kun lapsi ei itse pyydä kaveria meille niin miten mä sitä helvetin "vastavuoroisuutta" pidän?

Ap

Sun pitää ap opettaa lapsellesi vastavuoroisuutta. Sanot ettei aina voi mennä ja pyydä kaveri välillä teille. Noloa ettet ole tuon kiinnostuneempi lapsestasi ja hänen hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Niin mustakin oli vähän outo toi "sovitaan". Mut aattelin niin, et sit kahden viikon jälkeen lapsi pääsee taas heille. Eli sovittiin näin. Mun ymmärtääkseni. Ap

Ymmärsit väärin, muista vastavuoroisuus.

Ap sanoo "helvetin vastavuoroisuus", eli varmaankin kuvittelee, että sama rumba voisi alkaa taas alusta. 

Pitääkö mun sitten käskeä lasta olemaan kotona jos ei halua ja pyytämään kavereita tänne jos ei halua? Ap

Ap, onko sinulla vain tämä yksi lapsi?

Lapsena vietin aika paljon aikaa parhaan kaverini luona, sillä kaveri ei viihtynyt meillä - varmaan ainakin osittain siksi, että pelkäsi meidän koiraamme. Tätä ketjua luettuani aloin miettiä, mahtoikohan läsnäoloni käydä kaverini vanhempien hermoille?

Tällä palstalla usein näkee sen tyylistä kommenttia, "mä olen kyllä sen verran tomera täti, että heitän lapsen kaverit ulos jos kyllästyn niihin". Täytyy sanoa, että jos olisin hyvin käyttäytynyt ja kaverin äiti olisi "heittänyt" minut ulos, en olisi koskaan enää jalallani astunut kyseiseen taloon.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö mun sitten käskeä lasta olemaan kotona jos ei halua ja pyytämään kavereita tänne jos ei halua? Ap

Sun pitää alkaa kasvattaa lastasi. Jos ei halua kaveriaan kotiinsa, niin ei myöskään mene kaverinkaan kotiin. Ymmärsitkö tämän?

Ihan ok pitää pientä taukoa. Ehkä lapset ovat kinastelleet liikaa, ja tarvitsevat jäähyajan, jotta ystävyys voi taas jatkua hyvässä hengessä.

Meillä 5-6-vuotiaat naapuruston lapset kyläilevät toistensa luona aika tiiviisti, mutta vanhempien kesken on sovittu, että heti lähetetään kotiin jos ei sovi, tulee kränää, tai jos vierailu on kestänyt liian kauan, syitä ei tarvitse perustella ja lapset yleensä tottelevat lähtökäskyä nätisti. Ongelmia ei ole ilmennyt, ellei sitten joku vanhempi ole sisimmässään tyytymätön, eikä vaan kehtaa sanoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena vietin aika paljon aikaa parhaan kaverini luona, sillä kaveri ei viihtynyt meillä - varmaan ainakin osittain siksi, että pelkäsi meidän koiraamme. Tätä ketjua luettuani aloin miettiä, mahtoikohan läsnäoloni käydä kaverini vanhempien hermoille?

Tällä palstalla usein näkee sen tyylistä kommenttia, "mä olen kyllä sen verran tomera täti, että heitän lapsen kaverit ulos jos kyllästyn niihin". Täytyy sanoa, että jos olisin hyvin käyttäytynyt ja kaverin äiti olisi "heittänyt" minut ulos, en olisi koskaan enää jalallani astunut kyseiseen taloon.

Olen saattanut itsekin sortua sellaiseen sanomiseen, että olisin heittänyt lapsen ulos. No hei, en tietenkään juuri niin tee. Sanon ihan kauniisti vieraalle, että sinun on aika lähteä, koska esim. me syömme ja lähdemme sitten kauppaan. Tykkään perustella omillekin lapsille käskyjä/toiveita, niin teen sen myös vieraille. En valehtele kuitenkaan. Ainakin vielä kaikki ovat jatkaneet vierailujaan :)  Saatan täällä kiroilla tai nimitellä, mutta enhän niin käyttäydy lasten seurassa. Oletan, että täällä kaikki ovat aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö mun sitten käskeä lasta olemaan kotona jos ei halua ja pyytämään kavereita tänne jos ei halua? Ap

Pitää. Sinun pitää selittää lapsellesi, että kotonakin voi olla ja se on ok ja että muiden kotirauhaa tulee kunnioittaa. Kotirauhan kunnioituksesta on muuten lakipykäläkin! Jos ei halua kutsua kavereita kylään niin ei halua! Ei kuule ne muutkaan halua sun lastasi jatkuvasti nähdä! Sun lapsi ei tarvitse kaikkea haluamaansa ja on hyvä opetella pettymäänkin. Millainen aikuiben sun kapsesta kasvaa jos srn pitää saada jyrätä muut vaan siksi että haluaa? Lopputuloksena kukaan ei halua olla ollenkaan kapsesi kanssa kun se on sitten niin vaikeaa! Tuon isän toiminta on sinunkin lapsesi parhaaksi! Eli sen lisäksi että on syöttänyt ja vahtinut lastasi, huolehti tästäkin, eli rajojen asettelusta! Sitä kutsutaan lasten kasvattamiseksi -se mitä tuo isä teki!

Onko lapsen kaveri ainoa lapsi? Nimittäin olen huomannut, että näin yhden lapsen vanhempana sitä pidetään jotenkin itsestään selvänä, että tänne voi aina tulla.

Hieman sivuan aihetta toisesta suunnasta. Lapsille todellakin pitää käydä läpi nämä asiat keskustelemalla. Lapsi kokee helposti alemmuudentunnetta yms vaikka siitä että kaverilla on hienompi kännykkä, muodikkaammat vaatteet tai kauniimpi koti. En tiedä mikä tilanne on ap:n tapauksessa mutta mikäli esim. kaverin koti olisi iso, siisti ja hienosti sisustettu sekä ap:n oma koti sotkuinen, pieni ja ahdas, on ymmärrettävää että pikkulapsi vertailee ja kokee jonkintasoista huonommuutta kaverinsa rinnalla. Lapsi "häpeilee" kotiansa tai taustaansa.

Tässä tilanteessa on etenkin ensisijaisen tärkeää selittää lapselle totuuksia. Se, että tärkeintä on että on perhe joka rakastaa ja katto pään päällä. Eri perheissä rahaa on eri lailla käytettävissä mutta ihmisiä ei arvoteta rahan tai varallisuuden mukaan. Se, että köyhä ihminen on yhtä arvokas ja hieno kuin rikas ja se ettei saa häpeillä omaa taustaansa.

Lapselle kannattaa sanoa myös että kaveria tuskin haittaa se pienempi koti (jos on hyvä kaveri). Lapsi joka on hyvin kasvatettu ei myöskään katso nenänvarttaan pitkin toisten pienempiä tai vaatimattomampia asuntoja vaan menee mielellään kylään koska on hauska saada vaihtelua.

Kasvattakaa lapsistanne suvaitsevaisia ja empaattisia <3