Kaverin isä soitti eilen ja sanoi: "Sovitaan, että teidän lapsi ei tule meille ainakaan kahteen viikkoon."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on upea hieno laajennus keskusteluun, nyt jopa tehdään lasten kavereitten lempiruokia näitten pyynnöstä. :D Kyllä nyt muut äidit kalpenee kateudesta, kun eivät moiseen ole älynneet alkaa.

Niin. Nämä arvokkaat, paremmat äidit, jotka eivät koskaan kuuntele lapsia

saavat sitten aina itse imuroida kämppänsä, huolehtia tiskeistä ihan itse ja viedä itse roskapussin ulos.

Ööh ketkä eivät kuuntele lapsiaan? Ne, joiden koti ei ole mikään yleinen aulatila vaan järjestetään myös perheen omaa aikaa? Vai ne, jotka ei tällaista perheaikaa järjestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Kiitos, niin mäkin haluan viettää aikaani lasteni kanssa. Riippuuhan tuo lasten iästäkin, varmaankin teini-ikäiset vähempi nyhjää kotona vanhempansa kainalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon aloituksen provoksi. 

Mutta meidänkin lapsilla on niin monenlaisia kavereita ja perheitä, että ei voi kuin ihmetellä. Yhden kanssa voi olla vain koulussa koulun jälkeen, koska hänen kotiinsa ei saa mennä lapsia (eikä synttäreitäkään ole juhlittu - perheessä 2 lasta). Vastavuoroisuutta tarvii olla, valitettavasti tämä lapsi on saanut "porttarin" luokkakavereilleen eikä ole suosittu koulussa. Että vanhemmat voisivat miettiä sitäkin, että jonkun verran kavereita saa vierailla.

Toisaalta kehtaan sanoa "loisijoille", että sun aikasi on NYT lähteä kotiin, meillä on muuta yhdessä tekemistä. 

Miksei lapset voi leikkiä ulkona niinkuin ennenvanhaan. Kun lapset saa ulos pihalle niin ei mene kuin 5 minuuttia kun joku on houkuttelemassa kotiinsa pelaamaan. Kyllä ne mun muksut voi olla sisällä omassa kotonaankin, haluaisin vain että ulkoilevat enemmän. Me ollaan kasvattamassa sisätilasukupolvea. Antaahan se aikuisille enemmän valtaa valita ne oman lapsen kaverit.

Meillä on neljä lasta lasta ja kyllähän noilla koululaisilla ramppaa porukkaa harvase päivä enkä mä sitä kiellä. Teen ruokaa niin monelle kun tarvii, mutta ennen iltapalaa pitää lähteä. Kivahan se on kun on kavereita ja viihtyvät täällä meillä. Pienet lapset sitten erikseen, koska heitä pitää oikeasti vahtia eikä voi lähteä viemään toista lasta treeneihin ja jättää eskari-ikäisiä kotiin odottamaan. Eikä mua haittaa vaikkei se vastavuoroisuuskaan pelaisi - teen vaan vähän töitä joten mulla on ihan hyvin aikaa ja ymmärrän ettei monilla muilla vanhemmilla ole kun tulevat vasta kuuden aikoihin töistä. Perheenä ollaan sitten lomilla ja yhtenä päivänä viikonloppuna. (la tai su menojen mukaan) Ihan tyytyväisiltä lapset vaikuttavat :-)

Minä ainakin mietin aina tarkkaan jaksanko ottaa takoo naapurin tenavia leikkimään edes joka viikko, saati että monena päivänä viikossa. Mieti nyt itsekin aloittaja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

Mitä hysteeristä ja stressaantuneisuutta kommentissani oli? Mitä pitää jaksaa? Mihin suuntaan maailmaa olen kampeamassa? Miksi omien lasten kanssa ei saisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

En ole se jolle vastasit, mutta kommentti oli kyllä täysin asiallinen ja relevantti vastine höyrähtäneeseen paasaukseesi. Sopiva tasapaino kaveri- ja perheajan välillä on lapsen etu, ei mitään hysteriaa. Oma asenteesi kielii lähinnä välinpitämättömyydestä lapsiasi kohtaan. Se ei ole mikään ylpeilyn aihe tai tavoiteltava asia.

Meidän lapsella on pääsääntöisesti kivoja kavereita, ja he käyvät kylässä puolin ja toisin. Välipalan tarjoan tietysti ja läheisimmille ystäville päivällisenkin, mutta toisinaan lähetän kotiinsa syömään. Homma on toiminut vastavuoroisesti, mutta yksi kaveri ei ole meille enää kovin tervetullut:

Tyttö hengaili meillä parina päivänä koulusta päästyään iltaan asti, kinusi syötävää ja käyttäytyi epäystävällisesti. Laittoi mm. tyttäreni tekemään hänelle voileipiä, vaikka oli ruoat esillä ja olisi itsekin voinut tehdä (laitoin ne esille, että voivat tehdä välipalaa). Kun vihdoin päivällisaika tuli, ja vihjasimme, että nyt voisi lähteä kotiin, niin hän soitti äidilleen, joka lähti autolla hakemaan. Valitettavasti äitinsä ei viitsinyt hakea tyttöä meidän ovelta asti, jotta olisimme vanhempina voineet tavata & vaihtaa esim. puhelinnumeroita, vaan käski tyttönsä ulos kävelemään häntä vastaan. Pidän tärkeänä, että pienten koululaisten vanhemmat tapaavat toisensa edes kerran, että syntyy jonkinnäköinen yleiskuva ja luottamus toista perhettä kohtaan.

Seuraavana päivänä tyttö oli meillä taas. Kun aloimme sitten päivällisaikaan vihjailla, että nyt voisi lähteä kotiin syömään, niin alkoi surku kun olisi pitänyt kävellä (1,5 km). Ketään ei edes ollut kotona, kun äiti oli vielä töissä ja oli kuulemma antanut luvan olla iltaan asti kylässä! No, tyttö lähti kuitenkin talsimaan kotiinsa ja hetken päästä soi ovikello; hän olikin kaatunut tiellä ja nyt itketti (ei onneksi sattunut haaveria). Veimme sitten hänet autolla kotiinsa, jossa oli jo isompia sisaruksia kotosalla. Koskaan ei kuulunut äidiltään/isältään mitään viestiä .

Sama kaveri oli lainannut (jostain syystä) lapseni sukkia eikä niitä meinannut ensin palauttaa. Sitten kun laitoin lapseni varta vasten pyytämään sukat takaisin, hän sai ne pesemättöminä.. mytyssä. Tyttärenikin jo tuumi, että olipa tympeää.

Tällaisia tapauksia inhoan juuri eniten; lapsi tulee meille asumaan, koska vanhemmat ovat muualla ja jättäneet vain jälkikasvunsa toisten kaitsettavaksi ja syötettäväksi. Sitten ei edes vaivauduta tutustumaan kaverin perheeseen. Luulisi kiinnostavan, millaisissa kodeissa jälkikasvu hengailee päivät pitkät?

  Yksi kerta ehkä menee vielä, ja sitten riittää. Ei kiitos enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

En ole se jolle vastasit, mutta kommentti oli kyllä täysin asiallinen ja relevantti vastine höyrähtäneeseen paasaukseesi. Sopiva tasapaino kaveri- ja perheajan välillä on lapsen etu, ei mitään hysteriaa. Oma asenteesi kielii lähinnä välinpitämättömyydestä lapsiasi kohtaan. Se ei ole mikään ylpeilyn aihe tai tavoiteltava asia.

Taidat olla juuri se, kelle vastasin, koska puhut höyrähtäneestä paasauksestani. En ole sellaista tehnyt, taidat olla joku onneton palstahäirikkö. Eli en edes uskonut saavani vastauksia kysymyksiini. Nyt on ruokatuntini loppu, joten hyvästi!

Vastavuoroisuutta kannatan itsekin. Mutta kouluiässä lapset jo itse päättävät, mihin kaverin kanssa menevät, ja vaikka kuinka sanon, että tulkaa välillä meillekin, useimmiten päätyvät tytön kaverille. Ymmärrän sen kyllä. Siellä on koira. Siellä on iso talo (plus piha ja tramppa). Minä teen töitä kotona, eikä täällä saa olla niin rauhassa. On tytöllä siis muitakin kavereita, ettei jatkuvasti ole tuolla samassa paikassa, ja varsinkin yhden kaverin kanssa ollaan taas enemmän meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

Tää vimppa kommentti on aapeen. Yhtä seko vastaus kuin aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella on pääsääntöisesti kivoja kavereita, ja he käyvät kylässä puolin ja toisin. Välipalan tarjoan tietysti ja läheisimmille ystäville päivällisenkin, mutta toisinaan lähetän kotiinsa syömään. Homma on toiminut vastavuoroisesti, mutta yksi kaveri ei ole meille enää kovin tervetullut:

Tyttö hengaili meillä parina päivänä koulusta päästyään iltaan asti, kinusi syötävää ja käyttäytyi epäystävällisesti. Laittoi mm. tyttäreni tekemään hänelle voileipiä, vaikka oli ruoat esillä ja olisi itsekin voinut tehdä (laitoin ne esille, että voivat tehdä välipalaa). Kun vihdoin päivällisaika tuli, ja vihjasimme, että nyt voisi lähteä kotiin, niin hän soitti äidilleen, joka lähti autolla hakemaan. Valitettavasti äitinsä ei viitsinyt hakea tyttöä meidän ovelta asti, jotta olisimme vanhempina voineet tavata & vaihtaa esim. puhelinnumeroita, vaan käski tyttönsä ulos kävelemään häntä vastaan. Pidän tärkeänä, että pienten koululaisten vanhemmat tapaavat toisensa edes kerran, että syntyy jonkinnäköinen yleiskuva ja luottamus toista perhettä kohtaan.

Seuraavana päivänä tyttö oli meillä taas. Kun aloimme sitten päivällisaikaan vihjailla, että nyt voisi lähteä kotiin syömään, niin alkoi surku kun olisi pitänyt kävellä (1,5 km). Ketään ei edes ollut kotona, kun äiti oli vielä töissä ja oli kuulemma antanut luvan olla iltaan asti kylässä! No, tyttö lähti kuitenkin talsimaan kotiinsa ja hetken päästä soi ovikello; hän olikin kaatunut tiellä ja nyt itketti (ei onneksi sattunut haaveria). Veimme sitten hänet autolla kotiinsa, jossa oli jo isompia sisaruksia kotosalla. Koskaan ei kuulunut äidiltään/isältään mitään viestiä .

Sama kaveri oli lainannut (jostain syystä) lapseni sukkia eikä niitä meinannut ensin palauttaa. Sitten kun laitoin lapseni varta vasten pyytämään sukat takaisin, hän sai ne pesemättöminä.. mytyssä. Tyttärenikin jo tuumi, että olipa tympeää.

Tällaisia tapauksia inhoan juuri eniten; lapsi tulee meille asumaan, koska vanhemmat ovat muualla ja jättäneet vain jälkikasvunsa toisten kaitsettavaksi ja syötettäväksi. Sitten ei edes vaivauduta tutustumaan kaverin perheeseen. Luulisi kiinnostavan, millaisissa kodeissa jälkikasvu hengailee päivät pitkät?

  Yksi kerta ehkä menee vielä, ja sitten riittää. Ei kiitos enää.

Jotain rajaa tähän liiotteluunkin. Lapsi tulee ASUMAAN teille? Lapsen kaveri on ollut teillä kaksi kertaa kylässä iltapäivällä ja molemmilla kerroilla poistunut ennen ruokailuanne. Toisella kerralla kaverin äiti haki hänet ja toisella kerralla te päädyitte viemään kaatuneen kaverin kotiin huimat 1.5 kilometriä.

Ehdottomasti pitää katkaista lasten välit lopullisesti ja hakea vahingonkorvausta bensakuluista ja sukkien likaantumisesta.

Mun tytön kaverin äiti on antanut jo parikin väliaikaista porttaria muille kavereille. Toisessa tapauksessa heiltä oli varastettu ja toisessa tapauksessa kaveri vaati, ettei muita kavereita saa tulla, vaan hän on heidän tytön kanssa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

Mitä hysteeristä ja stressaantuneisuutta kommentissani oli? Mitä pitää jaksaa? Mihin suuntaan maailmaa olen kampeamassa? Miksi omien lasten kanssa ei saisi olla? 

Kommenttiesi lukeminen antaa vähän hermostuneen vaikutelman,

niikuin et edes hengittäisi välillä jos puhuisit tuon kaiken ääneen.

Eikä ole relevanttia aloittaa asiallista kommenttia:

"Viiraako päässä?"

Puhutko tuolla tavoin lapsillesikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

Tää vimppa kommentti on aapeen. Yhtä seko vastaus kuin aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koti ei ole mikään linnoitus. Tänne saa tulla ihan joka ikinen päivä lapsen ystäviä kylään, yleensä tulee 1, 2 tai 3 heti koulun jälkeen ja usein ollaan ihan nukkumaanmenoaikaan asti.

Sävellän lapsille halvalla tehdyn päivällisen kolmen jälkeen ja seitsemältä illallisen. Joskus lapsen koulukaverit pyytävät jotain lempiruokaansa, teen jos jaksan, ellei ole liian kallis ja vaativa ruoka. Olen myös lasten uskottu: minulta kysytään isoja asioita elämästä ja kehityksestä ja pelataan porukalla sanapelejä.

Useimmiten lapset saavat kuitenkin olla lastenhuoneessa tai jossain toisessa huoneessa missä itse olen.

Olen myös delegoinut lapsivieraita tiskaamaan ja imuroimaan meillä ja lähtenyt itse ajelulle.

Tilanne olisi eri jos omia lapsia olisi enemmän kuin yksi.

Vastavuoroisuus ei pelaa kaikkien kohdalla, joillain on kotona väsynyt isä, migreeni-äiti tai liuta häiritseviä sisaruksia.

Yökyläilyissä vaadin täyttä vastavuoroisuutta.

Ap:n tapauksessa epäilen solidaarisuuden puuttumista. Lapselta on tietenkin kysytty,

että koskas meidän Luka pääsee teille pelaamaan ja lapsi on vastannut:

-Äiti ei tykkää että meillä ollaan, se sanoo et teiän Luka huutaa liikaa. Ja kerran isi tuli töistä ja suuttu että kuka on tiputtanu sen takin ja sotkenu pelivarusteet. No se oli teiän Luka ku oli siel vaatekomeros piilossa.

Isä sano et Luka ei kyllä saa tulla meiän vaatekaappiin enää ikinä.

...Ja Lukan isä loukkaantui ikihyviksi.

Et voi olla tosissasi, että lapsia tulee suoraan koulusta nukkumaanmenoaikaan asti??? Olisin tosi huolissani heidän perheoloistaan!!!

Nämä "huolestuneet vanhemmat" on ihan oma ihmistyyppinsä.

Ollaan koko ajan hysteerisiä ja soitellaan linjat kuumina, mikäs nyt mahtaa olla vikana. Sillä aikaa aurinko paistaa ja kaverit kulkee yhdessä iltaan asti.

Miksi pitää aina olla pahanilmanlintu?

Viiraako pahastikin päässä? En ole koskaan hysteerinen ja en soittele linjat kuumina. En ole pahanilmanlintu vaan haluan olla osa lasteni elämää. Lähden aamulla töihin lasten vielä nukkuessa, joten todellakin haluan nähdä heitä arkena enemmäkin kuin vain heidän nukkumaan mennessä. En halua ulkoistaa lasteni kasvatusta heidän kavereidensa vanhemmille. Meillä sattuu olemaan myös yhteinen urheiluharrastus, joten tuo koulusta-nukkumaan menoon ei käytännössä onnistuisi - paitsi lopettamalla harrastus.

Olipa hysteerinen kommentti.

Stressaantunut ja kyllä - hysteerinen.

Koetahan jaksaa.

Ehkä maailma vielä joskus suostuu pyörimään siihen suuntaan, johon Sinä sitä yrität kammeta.

En ole se jolle vastasit, mutta kommentti oli kyllä täysin asiallinen ja relevantti vastine höyrähtäneeseen paasaukseesi. Sopiva tasapaino kaveri- ja perheajan välillä on lapsen etu, ei mitään hysteriaa. Oma asenteesi kielii lähinnä välinpitämättömyydestä lapsiasi kohtaan. Se ei ole mikään ylpeilyn aihe tai tavoiteltava asia.

Taidat olla juuri se, kelle vastasin, koska puhut höyrähtäneestä paasauksestani. En ole sellaista tehnyt, taidat olla joku onneton palstahäirikkö. Eli en edes uskonut saavani vastauksia kysymyksiini. Nyt on ruokatuntini loppu, joten hyvästi!

Lapsellisinta mahdollista argumentointia tuo, että yritetään mitätöidä vastakkaisia mielipiteitä väittämällä niiden olevan vain yhden henkilön kirjoittamia. Samanmielisten kommentoijien lukumäärä ei ole edes relevanttia, tämä ei ole mikään huutoäänestys.

Jos ei ole itse aiheeseen oikeaa sanottavaa, niin on tietysti hyväkin poistua keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytön kaverin äiti on antanut jo parikin väliaikaista porttaria muille kavereille. Toisessa tapauksessa heiltä oli varastettu ja toisessa tapauksessa kaveri vaati, ettei muita kavereita saa tulla, vaan hän on heidän tytön kanssa joka päivä.

Tuo varastelu... Lasten kohdalla se lienee näpistelyä?

Meidän koululaisen repusta naapurin lapsi vei 20€,

jota sitten yhdessä etsittiin.

Olin varma että tämä kaveri sen vei. Sanoin ääneen että kiva meno jää nyt välistä, koska siinä oli pääsymaksurahat. Yllättäen tämä kaveri istahti sohvalle,

jonka tyynyn välistä se seteli sitten "löytyi" samantien.

En tehnyt asiasta numeroa enkä huudellut varastelusta,

vaan saattelin lapset menoihinsa.

Vähän pelisilmää, ei leimaamista. :)

Kyllä meille saavat naapurin 3-7-vuotiaat tulla leikkimään mieluusti, koska omat lapsemmekin ovat samanikäisiä. Viihtyvät tenavatkin sitten paremmin keskenään, kun on kavereita. Samalla pääsemme miehen kanssa muutamaksi tunniksi asioille ja viettämään omaa aikaa.