Lue keskustelun säännöt.
Asumiskustannusten jakamisesta parisuhteessa.
06.05.2017 |
Täällä on varmasti ollut vähän samantapaisia aloituksia, mutta kokeillaas nyt jos saisi tähän mielipiteitä. Ollaan yli kolmikymppinen pariskunta, ja ollaan seurusteltu 1,5 vuotta, molemmat halutaan tulevaisuus yhdessä. Nyt on tullut ajankohtaiseksi muuttaa yhteen. Minä asun isohkossa omistuskaksiossa, mies vuokralla. Mies olisi nyt muuttamassa luokseni. Olen hankkinut kotini lainarahalla, ja palkastani menee suuri osa sen laina maksuun. Selviän kyllä vastikkeesta ja lyhennyksistä, mutta paljoa rahaa ei jää ns. huvitteluun. Miehen vuokra on nyt 700€ mutta se on hänen maksukyvyn ihan ylärajoilla, myöskin hänellä on rahat tiukoilla kun tuon vuokran maksaa. Paljonko mielestänne miehen pitäisi maksaa asumisesta, kun muuttaa omistamaani asuntoon? Hän ei tietyistä menneisyyteen liittyvistä syistä saa nyt lainaa, eli ei voi ostaa osuutta asunnostani.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Ap tietysti maksaa aina puolet bensoista ja lainan koroista ja lainanhoitokuluista istuttuaan miehen kyydissä. Kyllähän auto kuluttaa enemmän, kun kyydissä on enemmän painoa ja kuluu se vänkärin penkkikin, kun siinä joku istuu... Tai ollessaan kuskina, maksaa tietysti markkinahintaista vuokraa auton käytöstä.
Ap sanoi että miehellä on vanha auto. Ei siitä kovin paljon kuluja tule. Ja mies voi aina myydä autonsa pois. Varmasti ap ei autoa käytä, ei varmasti ole edes ajokorttia kun Helsingissä ei autoa tarvi.
Joo miehellä on vanha auto, minulla on myös auto ja tietysti korttikin. Mies ei halua myydä autoaan pois, koska on maalta ja tottunut siihen että on aina auto käytössä. Ja molemmilla meillä työmatkat sujuu paljon nopeammin autolla kuin julkisilla.
Tämä ketju kuitenkin koski asumiskulujen jakamista. Jokaisen on pakko jossain asua, ja asuminen väistämättä maksaa. Autoa ei ole ihan pakko omistaa, eikä sitä kesämökkiä, johon täällä joku meidän tilannetta vertasi. Sanokaa nyt joku vielä, että kohtahan minä alan myydä miehelle keittiössäni aamukahvia hintaan euro per kuppi. Ja jos ottaa maitoa kahvin kanssa, niin siitä tulee 20 sentin maitolisä. Koska jotenkinhan minun itsekkäänä ihmisenä täytyy siitä miehestä repiä hyötyä irti.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Tästä langasta valaistuneena ehdotin miehelle, että ostaisi minun puolikkaan asunnosta ja makselisin sen pari sataa vastiketta kuussa ja asustelisin tässä kuten ennenkin. Mieskun on meillä se parempi tuloinen. Kivasti jäis itselle vapaata pääomaa sijoittaa miten huvittaa. Ei innostunut. Näköjään tullut naitua kunnon kitupiikki, joka vaan haluaa hyötyä musta taloudellisesti. Näin niiku av-logiikalla.
Jos ukkosi uskoisi kämpän arvonnousuun enemmän kuin kykyynsä sijoittaa muuhun ja olisi tarvittaessa valmis laittamaan kuution lihoiksi niin miksi ei? Eihän silloin ole suoria häviäjiä. Jos kaiken fiksusti kuluttaa eikä säästä mitään niin sitten äijän ja sun ajattelutapa on selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Olen tänne ketjuun kirjoittanut useammankin viestin siitä, että sekä minulla että miehellä on autot. Molemmilla omat, kumpikin hankkinut oman auton jo ennen kuin tavattiin. Molemmat käytämme omaa autoa työmatkojen kulkemiseen ja kumpikin maksamme omat autokulumme itse. Ja ne työpaikat on eri puolilla kaupunkia. Ap.
Ettekä koskaan istu yhtä aikaa saman auton kyydissä?
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?
Minun mielestä tämä olisi ihan hyvä ratkaisu. Molemmille jäisi aiempaa enemmän ja suunnilleen saman verran rahaa yli joko omaisuuden kartuttamiseen eli säästöön tai sitten siihen humputteluun ja matkusteluun.
Täällä kuitenkin suurin osa on sitä mieltä, että tuolla ratkaisulla riistäisin mieheltä rahaa ja haluaisin vain hyötyä miehestä. Enkä rakastaisi häntä oikeasti.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuntoon (taloyhtiöön) saattaa tulee jossain vaiheessa putkiremppaa ja kattoremppaa ym. Joita varten täytyy ottaa isohko lisälaina. Tai maksaa palkasta useampi satanen lisää kuussa rahoitusvastiketta (taloyhtiön ottamaa lainaa maksaakseen). Jos ap:n taloyhtiöön tulee tuollainen remppa, niin saisiko mies edelleen asua vain sillä satasella kuussa? Ja ap joutuisi maksamaan tuonkin kulun yksin, koska periaatteessa remontit säilyttävät omaisuuden arvoa?
Miksi miehen pitäisi maksaa noista remonttikuluista? Päin vastoin, remontin aikana hänen kuuluisi saada vuokranhyvitystä, jos remontti vaikuttaa asuinmukavuuteen. Näinhän vuokrasuhteissa toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Olen tänne ketjuun kirjoittanut useammankin viestin siitä, että sekä minulla että miehellä on autot. Molemmilla omat, kumpikin hankkinut oman auton jo ennen kuin tavattiin. Molemmat käytämme omaa autoa työmatkojen kulkemiseen ja kumpikin maksamme omat autokulumme itse. Ja ne työpaikat on eri puolilla kaupunkia. Ap.
Ettekä koskaan istu yhtä aikaa saman auton kyydissä?
Entä vessapaperin käyttö? Käyttääkö jompi kumpi sitä enemmän tai useammin? Entä sohvan kuluminen? Istuuko joku enemmän sohvalla? Entä telkkari ja sähkön kulutus? Katsooko toinen useammin telkkaria ja kartuttaa sähkölaskua? Eikö niin? Jokainen minuuttiko koko elämästä pitää arvioida ja laskea, jotta voisi päättää miten melko kiinteät ja pakolliset asumiskulut jaetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?
Minun mielestä tämä olisi ihan hyvä ratkaisu. Molemmille jäisi aiempaa enemmän ja suunnilleen saman verran rahaa yli joko omaisuuden kartuttamiseen eli säästöön tai sitten siihen humputteluun ja matkusteluun.
Täällä kuitenkin suurin osa on sitä mieltä, että tuolla ratkaisulla riistäisin mieheltä rahaa ja haluaisin vain hyötyä miehestä. Enkä rakastaisi häntä oikeasti.
Ap.
Eikö se ole ihan se ja sama, mitkä jotkut anonyymit nettikirjoittelijat sinusta ajattelevat? Kyseessähän on sinun ja miesystäväsi välinen sopimus, eikä se meille muille kuulu, vaikka oman mielipiteemme täällä kerrommekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulujen jakamisesta:
Miehen minimi maksu on puolet hänen tämänhetkisestä vuokrastaan (350€/kk).
Maksimi olisi puolet siitä, jos vuokralaisitte asuntosi kaltaisen asunnon vapailta makkinoilta (600€/kk).
Väli tuossa on neuvotteluvara.
Asunnon kuluiksi tulee muutakin kuin pelkkä vastike. Pitää olla kotivakuutus. Mahdollisesti asuntoa remontoidaan: laminaatit lattiaan, uusitaan keittiö, vaihdetaan keittiökoneita, voidaan jopa joutua uusimaan koko kylppäri. (Juuri tein kylppäremontin, maksoi 7 000€.) Talossa voidaan joutua uusimaan putket, vesikatto, sähköt, hissit, lukitus etc. Jos mies maksaa vain 100€/kk, niin ei kata asumisesta aiheutuneita kuluja.
Missään nimessä ET MYY ASUNTOA.
Lähtökohta parisuhteessa pitäisi olla, että molemmilla on suurinpiirtein samanlainen elintaso. Joten maksut voidaan määritellä myös siten, että molemmille jää suurinpiirtein saman verran rahaa omaan käyttöön.
Pitäisi myös miettiä vähän elämään eteenpäin. Mikä on miehen halu, sen jälkeen kun luottotiedot palaavat. Haluaako hän edelleen asua vuokralla vai onko tavoitteena ostaa oma asunto (kenties yhteinen)? Olisiko miehen mahdollista laittaa rahaa talteen? Jos hän maksaisi vähemmän asunnosta kuin sinä, niin kertyisikö siitä pesämunaa, kun jossakin vaiheessa vaihdatte kolmioon? Ja silloin mies pystyisi myös ostamaan osan kolmiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuntoon (taloyhtiöön) saattaa tulee jossain vaiheessa putkiremppaa ja kattoremppaa ym. Joita varten täytyy ottaa isohko lisälaina. Tai maksaa palkasta useampi satanen lisää kuussa rahoitusvastiketta (taloyhtiön ottamaa lainaa maksaakseen). Jos ap:n taloyhtiöön tulee tuollainen remppa, niin saisiko mies edelleen asua vain sillä satasella kuussa? Ja ap joutuisi maksamaan tuonkin kulun yksin, koska periaatteessa remontit säilyttävät omaisuuden arvoa?
Miksi miehen pitäisi maksaa noista remonttikuluista? Päin vastoin, remontin aikana hänen kuuluisi saada vuokranhyvitystä, jos remontti vaikuttaa asuinmukavuuteen. Näinhän vuokrasuhteissa toimitaan.
Niin se miehen maksama sadan euron vuokra Helsingissä (eli puolet vastikkeesta) pitää tietysti alentaa taloyhtiön kattorempan ajaksi 65 euroon. Selvä se. Ap maksaa rempan ajan isomman osan vastikkeesta(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Olen tänne ketjuun kirjoittanut useammankin viestin siitä, että sekä minulla että miehellä on autot. Molemmilla omat, kumpikin hankkinut oman auton jo ennen kuin tavattiin. Molemmat käytämme omaa autoa työmatkojen kulkemiseen ja kumpikin maksamme omat autokulumme itse. Ja ne työpaikat on eri puolilla kaupunkia. Ap.
Ettekä koskaan istu yhtä aikaa saman auton kyydissä?
Entä vessapaperin käyttö? Käyttääkö jompi kumpi sitä enemmän tai useammin? Entä sohvan kuluminen? Istuuko joku enemmän sohvalla? Entä telkkari ja sähkön kulutus? Katsooko toinen useammin telkkaria ja kartuttaa sähkölaskua? Eikö niin? Jokainen minuuttiko koko elämästä pitää arvioida ja laskea, jotta voisi päättää miten melko kiinteät ja pakolliset asumiskulut jaetaan?
Pitäähän sekin laskea ja huomioida sähkölaskun jakamisessa, kumman puhelimella kestää kauemmin latautua ja kumman elektroniikkalaitteet yleensä vievät enemmän sähköä. Ja vesilaskussa se, kumpi lotraa suihkussa kauemmin ja kuumemmalla vedellä. Muuten on loisija, joka maksattaa puhelimensa latauksen ja suihkuttelunsa avopuolisollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?
Minun mielestä tämä olisi ihan hyvä ratkaisu. Molemmille jäisi aiempaa enemmän ja suunnilleen saman verran rahaa yli joko omaisuuden kartuttamiseen eli säästöön tai sitten siihen humputteluun ja matkusteluun.
Täällä kuitenkin suurin osa on sitä mieltä, että tuolla ratkaisulla riistäisin mieheltä rahaa ja haluaisin vain hyötyä miehestä. Enkä rakastaisi häntä oikeasti.
Ap.
Eikö se ole ihan se ja sama, mitkä jotkut anonyymit nettikirjoittelijat sinusta ajattelevat? Kyseessähän on sinun ja miesystäväsi välinen sopimus, eikä se meille muille kuulu, vaikka oman mielipiteemme täällä kerrommekin.
No tuo kirjoittaja kysyi mielipiteeni hänen tekstistään, niin hänelle tietysti vastasin.
Tottakai ratkaisun teemme miehen kanssa yhdessä. Halusin kuitenkin täällä kuulla muiden ihmisten mielipiteitä. Olin utelias siitä, että mikä on suurimman osan ihmisistä mielipide siitä, että mikä olisi kohtuullinen kustannusten jako.
Miesystäväni siis haluaisi maksaa puolet vastikkeesta, puolet sähköstä ja puolet vedestä ja vakuutuksesta.
Minun mielestä tuo taas on epäreilu ehdotus, koska hänellä säästyy nykyiseen vuokraansa nähden 600€ kuussa, jota hän ei kuulemma haluaisi käyttää yhteisiin asioihimme vaan omiin juttuihinsa, koska hän haluaa erilliset rahat.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuntoon (taloyhtiöön) saattaa tulee jossain vaiheessa putkiremppaa ja kattoremppaa ym. Joita varten täytyy ottaa isohko lisälaina. Tai maksaa palkasta useampi satanen lisää kuussa rahoitusvastiketta (taloyhtiön ottamaa lainaa maksaakseen). Jos ap:n taloyhtiöön tulee tuollainen remppa, niin saisiko mies edelleen asua vain sillä satasella kuussa? Ja ap joutuisi maksamaan tuonkin kulun yksin, koska periaatteessa remontit säilyttävät omaisuuden arvoa?
Miksi miehen pitäisi maksaa noista remonttikuluista? Päin vastoin, remontin aikana hänen kuuluisi saada vuokranhyvitystä, jos remontti vaikuttaa asuinmukavuuteen. Näinhän vuokrasuhteissa toimitaan.
Niin se miehen maksama sadan euron vuokra Helsingissä (eli puolet vastikkeesta) pitää tietysti alentaa taloyhtiön kattorempan ajaksi 65 euroon. Selvä se. Ap maksaa rempan ajan isomman osan vastikkeesta(kin).
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, että se on ap:n asunto? Totta kai ap vastaa asuntoon liittyvistä kustannuksista, koska se on hänen omaisuuttaan. Asunnon myynnin/eron jälkeen miehelle ei jää asunnosta mitään käteen, ei hänellä voi siis mitään näistä kuluista maksattaakaan. Vai saako eron sattuessa mies sitten puolet laminaateista, kylpyhuoneen kaakeleista ja keittiön kaapeista mukaansa, koska hän on ne maksanut?
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?
Samaa mieltä. Joko yhteenmuuton hyödyt 50-50, tai sitten kämppä vuokralle ja hommataan yhteinen vuokrakämppä. Kummassakin järjestelyssä molemmat säästää rahaa, ja jos ei tuollainen tasapuolisesti molempia hyödyttävä järjestestely kelpaa, niin kyllä silloin ollaan yhdessä ihan muista syistä kuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuntoon (taloyhtiöön) saattaa tulee jossain vaiheessa putkiremppaa ja kattoremppaa ym. Joita varten täytyy ottaa isohko lisälaina. Tai maksaa palkasta useampi satanen lisää kuussa rahoitusvastiketta (taloyhtiön ottamaa lainaa maksaakseen). Jos ap:n taloyhtiöön tulee tuollainen remppa, niin saisiko mies edelleen asua vain sillä satasella kuussa? Ja ap joutuisi maksamaan tuonkin kulun yksin, koska periaatteessa remontit säilyttävät omaisuuden arvoa?
Miksi miehen pitäisi maksaa noista remonttikuluista? Päin vastoin, remontin aikana hänen kuuluisi saada vuokranhyvitystä, jos remontti vaikuttaa asuinmukavuuteen. Näinhän vuokrasuhteissa toimitaan.
Niin se miehen maksama sadan euron vuokra Helsingissä (eli puolet vastikkeesta) pitää tietysti alentaa taloyhtiön kattorempan ajaksi 65 euroon. Selvä se. Ap maksaa rempan ajan isomman osan vastikkeesta(kin).
Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, että se on ap:n asunto? Totta kai ap vastaa asuntoon liittyvistä kustannuksista, koska se on hänen omaisuuttaan. Asunnon myynnin/eron jälkeen miehelle ei jää asunnosta mitään käteen, ei hänellä voi siis mitään näistä kuluista maksattaakaan. Vai saako eron sattuessa mies sitten puolet laminaateista, kylpyhuoneen kaakeleista ja keittiön kaapeista mukaansa, koska hän on ne maksanut?
Jos molemmat asuu asunnossa, niin kyllä molempien pitää osallistua niihin kustannuksiin jotka kyseisessä asunnossa asumisesta tulevat. Asuntolainan lyhennysosa on ainut joka kerryttää ap:n omaisuutta, kaikki muut kulut ovat asumisesta, ei omistamisesta johtuvia kuluja, jotka maksaa kaikissa asumismuodoissa asukas tai asukkaat - omisti hän/he asunnon tai ei.
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?
En ole siis ehdottanut miehelle vielä sitä, että hän maksaisi minulle 350 e kuussa jos muuttaa asuntooni ja sähköt ja vedet puoliksi. Koska mies siis ehdotti itse, että maksaa 100 e ja sähköt ja vedet puoliksi. Ja ehti innostua siitä, että hänelle jäisi sitten irtorahaa kuussa melkein 600 € enemmän kuin nyt asuessaan yksin ja saisi vihdoin matkustella ja harrastaa. Ehdotin miehelle kyllä, että vuokraisimme minun asunnon pois ja ottaisimme vuokrakaksion vapailta markkinoilta, ja maksaisimme siitä vuokran puoliksi. Miehen mielestä kuitenkin olisi taloudellisesti parempi että hän muuttaisi luokseni, ja kuulemma tykkää asunnostani eli sitenkin hän mielellään muuttaisi tänne.
Luettuani huolellisesti kaikki tämän ketjun viestit, ja mietittyäni noita miehen puheita uudelleen ja uudelleen, olen aika hämmentynyt tilanteesta. En koe olevani itsekäs, enkä koe että olisin koskaan yrittänyt kenestäkään hyötyä. Olen nytkin maksellut yhteisistä syömisistä vähän enemmän, kun nettopalkkani on vähän isompi jne. Alan kallistua siihen, että parisuhde, jossa on epätasapaino varallisuudessa, aiheuttaa ongelmia, joita on vaikea ratkaista.
Ap.
Vierailija<br />
Tavoitteenani ei ole tienata vaan elää yhdessä kiva yhteinen elämä. Tuntuu vaan hölmöltä jos miehellä on yhtäkkiä paljon irtorahaa omiin menoihin ja minulla edelleen ei yhtään, kun minun palkka menee asumiseen. Nyt elintasomme on sama, eli meillä on kuussa suunnilleen saman verran rahaa omiin harrastuksiin, ravintolailtoihin, vaatteisiin jne. Eli vähän. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen vain puolet vastikkeesta ja sähköstä, olisi hänellä yhtäkkiä korkea elintaso, minulla yhä pieni. Hän voisi ostella itselleen joka kuukausi viidellä sadalla vaatteita ym, minä joutuisin yhä hakemaan omani kirpparilta. Ap.[/quote kirjoitti:Mitä ihmettä puhut. Ei miehellä elintaso nouse yhtään enempää kuin sinulla. Jos sinä lyhennät 500e/kk asuntolainaa, niin mies tietenkin säästää saman rahan sijoituksiin tai tilille. Näin jos joskus eroatte niin molemmilla on yhtä suuri hyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasuntoon (taloyhtiöön) saattaa tulee jossain vaiheessa putkiremppaa ja kattoremppaa ym. Joita varten täytyy ottaa isohko lisälaina. Tai maksaa palkasta useampi satanen lisää kuussa rahoitusvastiketta (taloyhtiön ottamaa lainaa maksaakseen). Jos ap:n taloyhtiöön tulee tuollainen remppa, niin saisiko mies edelleen asua vain sillä satasella kuussa? Ja ap joutuisi maksamaan tuonkin kulun yksin, koska periaatteessa remontit säilyttävät omaisuuden arvoa?
Miksi miehen pitäisi maksaa noista remonttikuluista? Päin vastoin, remontin aikana hänen kuuluisi saada vuokranhyvitystä, jos remontti vaikuttaa asuinmukavuuteen. Näinhän vuokrasuhteissa toimitaan.
Vuokrasuhteissa vuokralainen maksaa kuitenkin käytännössä remontit maksamalla remonttien välillä niin korkeaa vuokraa, että tuotoilla kustannetaan remontit. Kukaan ei majoita vuokralaisia tappiolla vaan asunnon ylläpitokustannukset tulee käytännössä aina asukkaan maksettavaksi omistajasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Kulujen jakamisesta:
Miehen minimi maksu on puolet hänen tämänhetkisestä vuokrastaan (350€/kk).
Maksimi olisi puolet siitä, jos vuokralaisitte asuntosi kaltaisen asunnon vapailta makkinoilta (600€/kk).
Väli tuossa on neuvotteluvara.
Asunnon kuluiksi tulee muutakin kuin pelkkä vastike. Pitää olla kotivakuutus. Mahdollisesti asuntoa remontoidaan: laminaatit lattiaan, uusitaan keittiö, vaihdetaan keittiökoneita, voidaan jopa joutua uusimaan koko kylppäri. (Juuri tein kylppäremontin, maksoi 7 000€.) Talossa voidaan joutua uusimaan putket, vesikatto, sähköt, hissit, lukitus etc. Jos mies maksaa vain 100€/kk, niin ei kata asumisesta aiheutuneita kuluja.
Missään nimessä ET MYY ASUNTOA.
Lähtökohta parisuhteessa pitäisi olla, että molemmilla on suurinpiirtein samanlainen elintaso. Joten maksut voidaan määritellä myös siten, että molemmille jää suurinpiirtein saman verran rahaa omaan käyttöön.
Pitäisi myös miettiä vähän elämään eteenpäin. Mikä on miehen halu, sen jälkeen kun luottotiedot palaavat. Haluaako hän edelleen asua vuokralla vai onko tavoitteena ostaa oma asunto (kenties yhteinen)? Olisiko miehen mahdollista laittaa rahaa talteen? Jos hän maksaisi vähemmän asunnosta kuin sinä, niin kertyisikö siitä pesämunaa, kun jossakin vaiheessa vaihdatte kolmioon? Ja silloin mies pystyisi myös ostamaan osan kolmiosta?
Tämä tummennettu on se mitä olen yrittänyt täällä hakea. Jos mies maksaa vain sen puolet vastikkeesta, niin hänellä on yhtäkkiä huomattavasti korkeampi elintaso kuin minulla, koska mies haluaa erilliset rahat ja että molemmat maksamme itse omat harrastukset, ravintolaillat, matkustamiset jne. Nyt kun asumme erillään, ja seurustelun alusta saakka, meillä on ollut sama elintaso eli saman verran kuussa käyttörahaa asumisen ym jälkeen.
Minua kieltämättä harmittaa, jos miehen elintaso pompsahtaa avullani huomattavasti korkeammaksi kuin minun, ja sitten elämme saman katon alla, minä kituuttaen ja mies leveästi elellen.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?
En ole siis ehdottanut miehelle vielä sitä, että hän maksaisi minulle 350 e kuussa jos muuttaa asuntooni ja sähköt ja vedet puoliksi. Koska mies siis ehdotti itse, että maksaa 100 e ja sähköt ja vedet puoliksi. Ja ehti innostua siitä, että hänelle jäisi sitten irtorahaa kuussa melkein 600 € enemmän kuin nyt asuessaan yksin ja saisi vihdoin matkustella ja harrastaa. Ehdotin miehelle kyllä, että vuokraisimme minun asunnon pois ja ottaisimme vuokrakaksion vapailta markkinoilta, ja maksaisimme siitä vuokran puoliksi. Miehen mielestä kuitenkin olisi taloudellisesti parempi että hän muuttaisi luokseni, ja kuulemma tykkää asunnostani eli sitenkin hän mielellään muuttaisi tänne.
Luettuani huolellisesti kaikki tämän ketjun viestit, ja mietittyäni noita miehen puheita uudelleen ja uudelleen, olen aika hämmentynyt tilanteesta. En koe olevani itsekäs, enkä koe että olisin koskaan yrittänyt kenestäkään hyötyä. Olen nytkin maksellut yhteisistä syömisistä vähän enemmän, kun nettopalkkani on vähän isompi jne. Alan kallistua siihen, että parisuhde, jossa on epätasapaino varallisuudessa, aiheuttaa ongelmia, joita on vaikea ratkaista.
Ap.
Siis miehen mielestä ette voi muuttaa yhteiseen vuokra-asuntoon, koska se jos majoitat hänet lähes ilmaiseksi omistusasunnossasi on taloudellisesti järkevämpää hänelle. Ei mitenkään taloudellisesti järkevämpää, piste, koska sinun kannaltasihan se ei ole lainkaan järkevää.
Ehdotapa miehellesi kokeeksi sitä, että sinä muutat hänen vuokrakämppäänsä ja maksat vain satasen kuussa, koska hänhän asuu siellä kuitenkin..?
"Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon."
On jo niin pitkä ketju ettei voi kaikkea lukea, mutta nyt ap kun olet linjoilla, niin kerro mitä mieltä mies on tuosta?