Lue keskustelun säännöt.
Asumiskustannusten jakamisesta parisuhteessa.
06.05.2017 |
Täällä on varmasti ollut vähän samantapaisia aloituksia, mutta kokeillaas nyt jos saisi tähän mielipiteitä. Ollaan yli kolmikymppinen pariskunta, ja ollaan seurusteltu 1,5 vuotta, molemmat halutaan tulevaisuus yhdessä. Nyt on tullut ajankohtaiseksi muuttaa yhteen. Minä asun isohkossa omistuskaksiossa, mies vuokralla. Mies olisi nyt muuttamassa luokseni. Olen hankkinut kotini lainarahalla, ja palkastani menee suuri osa sen laina maksuun. Selviän kyllä vastikkeesta ja lyhennyksistä, mutta paljoa rahaa ei jää ns. huvitteluun. Miehen vuokra on nyt 700€ mutta se on hänen maksukyvyn ihan ylärajoilla, myöskin hänellä on rahat tiukoilla kun tuon vuokran maksaa. Paljonko mielestänne miehen pitäisi maksaa asumisesta, kun muuttaa omistamaani asuntoon? Hän ei tietyistä menneisyyteen liittyvistä syistä saa nyt lainaa, eli ei voi ostaa osuutta asunnostani.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo logiikka. Eihän ap voi olla fyysisesti kahdessa eri paikassa asunnossaan, eli ei hän yksin asuessaan käytä yhtään sen enempää tilaa kuin miehen kanssa asuessaan käyttäisi.
Ihmisillä on yleensä myös tavaroita, vaatteita jne. asunnoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten niin monet pitävät aloittajaa ahneena, ilkeänä, pihinä ja miehestään hyötymään pyrkimänä, jos odottaa miehen maksavan enemmän kuin puolet vastikkeesta. Mieshän siinä on ahne ja pyrkii hyötymään, jos haluaa vaihtaa oman 700 euron vuokransa 100 euron "vuokraan" ja ajattelee säästyvällä rahalla humputtelevansa. Kuka asuu 100 eurolla kaksiossa Helsingissä? Sehän on ihan lottovoitto ja jos on tarjolla sellaisia, voin kyllä ottaa osoitteen mihin muuttaa. Voin maksaa vaikka 200 euroa, jos on kolmio hyvällä paikalla.
Yhteenmuuton tarkoituksena kai on, paitsi jakaa yhteistä arkea, että molemmat hyötyvät. Miten aloittaja hyötyy tuolla järjestelyllä (en laske jotain 100 euron maksua hyötymiseksi, se on 25 euroa viikko eli ihan peanuts). Itse vastaavassa tilanteessa lähtisin siitä, että joku 350-400 euroa on se mistä voidaan edes keskustella. Siinä versiossa molemmat hyötyvät ja säästävät tasapuolisesti. Ja ennenkuin joku sanoo, että aloittaja kerryttää miehen rahalla omaisuuttaan niin a) mies maksaa joka tapauksessa asumisestaan jollekulle muulle ja kerryttää jonkun omaisuutta, ja b) miehelle jää 350 euroa aiempaa enemmän rahaa kuussa ja voi sillä ihan vapaasti kerryttää omaa omaisuuttaan, vaikkapa laittaa säästöön tulevaa isomman yhteisen asunnon ostoa varten.
Joka tapauksessa säästöön jäänee miehelläkin enemmän kuin nykyinen vuokra miinus uusi "vuokra", koska yhdessä asuessa monet kulut puolittuvat (sähkö, vakuutukset, netti, ruokakuluissakin varmaan tulee pudotusta ja monesti ehkä voi mennä yhdellä autollakin, ehkä voi myydä ylimääräisiä huonekaluja ja tarvikkeita jne).
Kun molemmat hyötyvät, molemmat voivat myös yhdessä, mutta omilla rahoillaan, tehdä vapaa-ajan juttuja kuten matkoja ja keikkoja.
En sano parisuhteen kestosta mitään, mutta aloittajana lakkaisin haaveilemasta yhteisistä rahoista ennenkuin on asuttu yhdessä ja nähty se todellinen rahankäyttötyyli. Ja vaikka miehen luottotiedot palautuisivat, yhteinen laina otettaisiin niin että laina on puoliksi (tai miten osat jakaakaan, eihän lainan tarvitse olla puoliksi) ja molemmilla omat osansa, joita molemmat lyhentävät omaan tahtiinsa. Ettei käy niin että aloittaja maksaa lainaa ja mies tuhlaa. Kannattaa myös miettiä miten sitten jos tulee perheenlisäystä ja aloittajan tulot loppuvat hetkeksi.
Puolet asumiskustannuksesta (ei laina) on ok. Joten se 350 on vielä ok. Ei se mies ole mistään 100 puhunut. Ap otti sen liioittelun tähän, kun oma ajatus yhteisistä rahoista (joissa vain hänen omaisuus karttuu) tai kuvitteellisesta vuokrasummasta eli 650 ei saanut kannatusta.
Kyllä se on ap joka tässä haluaa hyötyä. Miehen rahat hänen ylimitoitetun lainan maksajaksi.
Kaikki miehen ahneuteen liittyvät luvut tuli niiden jälkeenAloittajahan sanoi, että mies on sanonut maksavansa puolet vastikkeesta. Vastike on 200 euroa. Tästä puolet on 100 euroa.
Siihen puolet sähköstä, netistä, kotivakuutuksesta, lainan koroista, korjauksista (lampunvaihdoista maalaukseen), uusittavista kodinkoneista... Summa on paljon isompi kuin 100 euroa.
En erikseen muistanut mainita ns. juoksevia kuluja (sähkö, netti, vakuutus), koska omasta mielestäni ne puolitetaan. Niistä kumpikin maksaa tälläkin hetkellä vastikkeen+lainan/vuokran lisäksi ja maksaa joka tapauksessa, asuvat miten vaan. Molemmat säästävät myös niiden laskiessa, koska esimerkiksi sähkön kulutus tuskin on kaksinkertainen kaksiossa, sama kotivakuutus.
Jos puhutaan vain varsinaisista pääkuluista, eli laina, vastike ja vuokra, ja tilanne nyt on se, että Ap maksaa 1000+200 euroa kuussa ja mies 700 euroa kuussa, on reilua, että mies muuttaessaan Ap:n luokse maksaa vaikkapa sen 350 euroa. Tällöin tasapuolisesti molempien perusasumiskulut pienenevät 350 eurolla. Lisäksi molemmat voittavat kun juoksevat kulut puolitetaan, mutta niitä maksetaan vain yhdestä asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on tarjonnut miehelle mahdollisuutta ostaa puolet kaksiostaan, jolloin tilanne ratkeaisi, koska molemmat maksaisi sitä omaa lainaansa ja vastike menisi tietysti puoliksi. Onko ap:n vika, jos mies ei saa lainaa?
Tässä tapauksessa ei yhteiset rahat ole enää tärkeää, kun miehelle ei jäisi yhtään käyttörahaa.
Ja toki mies voi nyt kuitenkin maksaa yhtä paljon kuin jos maksaisi lainaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että mies maksaa vastikkeen ja puolet sähkö ja vesilaskusta. Sun pitää maksaa asuntolaina kokonaan itse, koska asunto on.vain sun nimissä ja sehän jää sulle jos joskus eroatte
Tietysti maksan oman lainani itse. Lainan lyhennys on noin tonnin kuussa. Vastike 200€. Vesi 15€ per henkilö. Sähkölasku ei kerrostalokaksiossa paljoa ole.
Minulla ei siis jää palkastani lainan ja asumiskulujen ja ruoan jälkeen juurikaan rahaa yli nyt. Tosin se on ollut oma valintani. Miehellä ei jää vuokransa ja ruokien jälkeen myöskään juurikaan rahaa yli palkastaan. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen noin kuin ehdotat, se olisi enintään 150 euroa kuussa. Hänellä olisi siis sen jälkeen 550€ "ylimääräistä" rahaa huvitteluun, minulla taas edelleen menisi rahat asumiseen koska minun kuukausimaksu ei pienentyisi kuin reilulla satasella. Ap.
Niin, ja lisäksi menetät puolet asuntosi tilasta. Minä vaatisin että mies maksaa 500€/kk.
Onpa outo logiikka. Eihän ap voi olla fyysisesti kahdessa eri paikassa asunnossaan, eli ei hän yksin asuessaan käytä yhtään sen enempää tilaa kuin miehen kanssa asuessaan käyttäisi.
Outoa logiikkaa on itselläsi. Jos mies muuttaa ap:n asuntoon, se tuo sinne huonekalunsa, vaatteensa ja tavaransa joille tarvitaan asunnosta ja sen kaapeista tilaa. Muuton jälkeen ap jakaa asunnon toisen kanssa ja asunto ei sen jälkeen enää ole kokonaan hänen omaa tilaansa. Auttoiko rautalankatulkkaus?
Harvemmin kai kahden hengen taloudessa kuitenkaan on kahta sänkyä, ruokailuryhmää, sohvaa, jne. kalusteita. Outoa ajatella, että miehen pitäisi maksaa ap:lle hyvitystä siitä, että saa tuoda asuntoon ruokapöydän, joka asunnossa kaiketi muutenkin olisi. Pitääkö mielestäsi erillään asuvien seurustelukumppaneidenkin lunastaa toisen vessan kaapista paikka hammasharjalleen, tai maksaa vuokraa siitä, että istuu sohvalla ollessaan toisen luona käymässä?
Entä jos ap muuttaisi miehen asuntoon? Olisiko sinusta siinäkin tapauksessa ok, että ap puolestaan siipeilisi miehen kustannuksella, koska miehen asumiskustannukset ei kuitenkaan nouse ja miehen huonekalutkin voi toki heittää ap:n tavaroiden tieltä roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että mies maksaa vastikkeen ja puolet sähkö ja vesilaskusta. Sun pitää maksaa asuntolaina kokonaan itse, koska asunto on.vain sun nimissä ja sehän jää sulle jos joskus eroatte
Tietysti maksan oman lainani itse. Lainan lyhennys on noin tonnin kuussa. Vastike 200€. Vesi 15€ per henkilö. Sähkölasku ei kerrostalokaksiossa paljoa ole.
Minulla ei siis jää palkastani lainan ja asumiskulujen ja ruoan jälkeen juurikaan rahaa yli nyt. Tosin se on ollut oma valintani. Miehellä ei jää vuokransa ja ruokien jälkeen myöskään juurikaan rahaa yli palkastaan. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen noin kuin ehdotat, se olisi enintään 150 euroa kuussa. Hänellä olisi siis sen jälkeen 550€ "ylimääräistä" rahaa huvitteluun, minulla taas edelleen menisi rahat asumiseen koska minun kuukausimaksu ei pienentyisi kuin reilulla satasella. Ap.
Niin, ja lisäksi menetät puolet asuntosi tilasta. Minä vaatisin että mies maksaa 500€/kk.
Onpa outo logiikka. Eihän ap voi olla fyysisesti kahdessa eri paikassa asunnossaan, eli ei hän yksin asuessaan käytä yhtään sen enempää tilaa kuin miehen kanssa asuessaan käyttäisi.
Outoa logiikkaa on itselläsi. Jos mies muuttaa ap:n asuntoon, se tuo sinne huonekalunsa, vaatteensa ja tavaransa joille tarvitaan asunnosta ja sen kaapeista tilaa. Muuton jälkeen ap jakaa asunnon toisen kanssa ja asunto ei sen jälkeen enää ole kokonaan hänen omaa tilaansa. Auttoiko rautalankatulkkaus?
Harvemmin kai kahden hengen taloudessa kuitenkaan on kahta sänkyä, ruokailuryhmää, sohvaa, jne. kalusteita. Outoa ajatella, että miehen pitäisi maksaa ap:lle hyvitystä siitä, että saa tuoda asuntoon ruokapöydän, joka asunnossa kaiketi muutenkin olisi. Pitääkö mielestäsi erillään asuvien seurustelukumppaneidenkin lunastaa toisen vessan kaapista paikka hammasharjalleen, tai maksaa vuokraa siitä, että istuu sohvalla ollessaan toisen luona käymässä?
Entä jos ap muuttaisi miehen asuntoon? Olisiko sinusta siinäkin tapauksessa ok, että ap puolestaan siipeilisi miehen kustannuksella, koska miehen asumiskustannukset ei kuitenkaan nouse ja miehen huonekalutkin voi toki heittää ap:n tavaroiden tieltä roskiin?
Olisi ok, että ap käyttäisi miehen omistamia tavaroita ilman vuokraa. Ei tarvitse laittaa säästöpossuun kolikkoa aina kun stereot menevät päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Sanot etta AP olisi maksettava lainanhoitokulut ja korot jollei miesta olisi kuviossa. Et huomaa ollenkaan, etta miehen olsi maksettava 700e/kk vuokraa jollei AP:ta olisi kuvioissa.
Ihan turha vinkua tuosta rahojen käärimisestä. Omistus ja vuokra-asuminen ovat toistensa vaihtoehtoja. Omistusasuja altistuu myös asunnon arvonalenemariskille. Mies on vuokra-asuja ollut ennestaankin ja siinä lunastetaan asumisoikeus vuokraa maksamalla. Miksi tuon tulisi muuttua yhteenmuuton myötä siten, että mies hyötyy kulujen pienentymisesta enemman kuin AP?
Kiitos, olet nyt kirjoittanut saman argumentin kolmisenkymmentä kertaa ketjuun. Ymmärrämme jo näkemyksesi. Ymmärrä sinäkin, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat useimmiten mielipide- ja tulkintakysymyksiä.
Pari aiempaa kommenttiani on ketjussa. Yksisuuntainen hyväntekeväisyys on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Jos ei ole sanottavaa, ei tarvitse osallistua keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Sanot etta AP olisi maksettava lainanhoitokulut ja korot jollei miesta olisi kuviossa. Et huomaa ollenkaan, etta miehen olsi maksettava 700e/kk vuokraa jollei AP:ta olisi kuvioissa.
Ihan turha vinkua tuosta rahojen käärimisestä. Omistus ja vuokra-asuminen ovat toistensa vaihtoehtoja. Omistusasuja altistuu myös asunnon arvonalenemariskille. Mies on vuokra-asuja ollut ennestaankin ja siinä lunastetaan asumisoikeus vuokraa maksamalla. Miksi tuon tulisi muuttua yhteenmuuton myötä siten, että mies hyötyy kulujen pienentymisesta enemman kuin AP?
Kiitos, olet nyt kirjoittanut saman argumentin kolmisenkymmentä kertaa ketjuun. Ymmärrämme jo näkemyksesi. Ymmärrä sinäkin, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat useimmiten mielipide- ja tulkintakysymyksiä.
Pari aiempaa kommenttiani on ketjussa. Yksisuuntainen hyväntekeväisyys on eri asia.
Juurihan sanoit, että oli ensimmäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Jos ei ole sanottavaa, ei tarvitse osallistua keskusteluun.
Samat sanat. Mikä moderaattori sinä luulet olevasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Kuten sanottu, argumenttisi on ymmärretty jo sata kertaa. Mutta kun näitä asioita voi katsoa monesta näkökulmasta. Ja silloin kun näin voi tehdä, niin tadaa, sinun näkökulmasi ei olekaan se ainoa oikea. Oletko tullut sellaista ajatelleeksi?
Kirjoitustyylistäsi päätellen et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Ei ollut.
Jos ei oikeasti ole itse aiheeseen mitään sanottavaa, vaan pitää jankata siitä kuinka monella keskustelijalla on lupa olla kanssasi eri mieltä ilman että yrität mitätöidä kaikki eriävät mielipiteet väittämällä niitä saman henkilön kirjoittamiksi, niin ihan voit ihan hyvin jättää osallistumatta koko keskusteluun. Täällä puhutaan asumiskustannusten jakamisesta, ei siitä mitkä ovat sinun mielestäsi sallittuja mielipiteitä ja sallittuja kanssakeskustelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Sanot etta AP olisi maksettava lainanhoitokulut ja korot jollei miesta olisi kuviossa. Et huomaa ollenkaan, etta miehen olsi maksettava 700e/kk vuokraa jollei AP:ta olisi kuvioissa.
Ihan turha vinkua tuosta rahojen käärimisestä. Omistus ja vuokra-asuminen ovat toistensa vaihtoehtoja. Omistusasuja altistuu myös asunnon arvonalenemariskille. Mies on vuokra-asuja ollut ennestaankin ja siinä lunastetaan asumisoikeus vuokraa maksamalla. Miksi tuon tulisi muuttua yhteenmuuton myötä siten, että mies hyötyy kulujen pienentymisesta enemman kuin AP?
Kiitos, olet nyt kirjoittanut saman argumentin kolmisenkymmentä kertaa ketjuun. Ymmärrämme jo näkemyksesi. Ymmärrä sinäkin, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat useimmiten mielipide- ja tulkintakysymyksiä.
Pari aiempaa kommenttiani on ketjussa. Yksisuuntainen hyväntekeväisyys on eri asia.
Juurihan sanoit, että oli ensimmäinen?
Eli aiheeseen on ottanut kantaa vain ja sinä minä koska näet omat kommenttisi, mutta myös kommentteja joita et ainakaan muista kirjoittaneesi. ok, mennään näillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Kuten sanottu, argumenttisi on ymmärretty jo sata kertaa. Mutta kun näitä asioita voi katsoa monesta näkökulmasta. Ja silloin kun näin voi tehdä, niin tadaa, sinun näkökulmasi ei olekaan se ainoa oikea. Oletko tullut sellaista ajatelleeksi?
Kirjoitustyylistäsi päätellen et.
No täytyy sanoa, että kieltämättä on todella vaikea ymmärtää millaisesta näkökulmasta on reilua maksattaa lähes kaikki asumiskustannuksensa toisella ihmisellä? Voi niin toki tehdä jos pari yhdessä näin sopii, mutta ei se kyllä reilua tai tasapuolista ole mistään vinkkelistä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kerrytät omaisuutta ja mies maksaa juoksevat kulut. Toi on aika yleinen tapa silloin kun mies on se asunnon omistaja.
Mä tekisin niin että laittaisin oman asunnon vuokralle ja muuttaisin miehen vuokra-asuntoon ja maksaisin puolet vuokrasta,350 euroa kuukaudessa.
Voi mennä kipurajoille rahallisesti nyt mutta selvästi järkevä neuvo. En edes lue pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Sanot etta AP olisi maksettava lainanhoitokulut ja korot jollei miesta olisi kuviossa. Et huomaa ollenkaan, etta miehen olsi maksettava 700e/kk vuokraa jollei AP:ta olisi kuvioissa.
Ihan turha vinkua tuosta rahojen käärimisestä. Omistus ja vuokra-asuminen ovat toistensa vaihtoehtoja. Omistusasuja altistuu myös asunnon arvonalenemariskille. Mies on vuokra-asuja ollut ennestaankin ja siinä lunastetaan asumisoikeus vuokraa maksamalla. Miksi tuon tulisi muuttua yhteenmuuton myötä siten, että mies hyötyy kulujen pienentymisesta enemman kuin AP?
Kiitos, olet nyt kirjoittanut saman argumentin kolmisenkymmentä kertaa ketjuun. Ymmärrämme jo näkemyksesi. Ymmärrä sinäkin, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat useimmiten mielipide- ja tulkintakysymyksiä.
Pari aiempaa kommenttiani on ketjussa. Yksisuuntainen hyväntekeväisyys on eri asia.
Juurihan sanoit, että oli ensimmäinen?
Minä en kirjoittanut tuota viestiä. Minä kirjoitin, että pari viestiä sitten kirjoittamani viesti oli ensimmäinen. Ymmärrätkö, että täällä voi olla useampia keskustelijoita, tämä on julkinen keskustelupalsta.
Ja minä en enää vastaa noihin lapsellisiin one-linereihisi, joiden tarkoitus lienee vain eksyttää ketju aiheesta, ettei liian moni potentiaalinen höynäytettävä lue tätä ketjua ja älyä pitää oikeuksistaan kiinni. On se kamalaa jos ei enää löydykään ilmaismajoitusta vastineeksi seurustelusuhteesta.
Kiitos, olet nyt kirjoittanut saman argumentin kolmisenkymmentä kertaa ketjuun. Ymmärrämme jo näkemyksesi. Ymmärrä sinäkin, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat useimmiten mielipide- ja tulkintakysymyksiä.