Lue keskustelun säännöt.
Asumiskustannusten jakamisesta parisuhteessa.
06.05.2017 |
Täällä on varmasti ollut vähän samantapaisia aloituksia, mutta kokeillaas nyt jos saisi tähän mielipiteitä. Ollaan yli kolmikymppinen pariskunta, ja ollaan seurusteltu 1,5 vuotta, molemmat halutaan tulevaisuus yhdessä. Nyt on tullut ajankohtaiseksi muuttaa yhteen. Minä asun isohkossa omistuskaksiossa, mies vuokralla. Mies olisi nyt muuttamassa luokseni. Olen hankkinut kotini lainarahalla, ja palkastani menee suuri osa sen laina maksuun. Selviän kyllä vastikkeesta ja lyhennyksistä, mutta paljoa rahaa ei jää ns. huvitteluun. Miehen vuokra on nyt 700€ mutta se on hänen maksukyvyn ihan ylärajoilla, myöskin hänellä on rahat tiukoilla kun tuon vuokran maksaa. Paljonko mielestänne miehen pitäisi maksaa asumisesta, kun muuttaa omistamaani asuntoon? Hän ei tietyistä menneisyyteen liittyvistä syistä saa nyt lainaa, eli ei voi ostaa osuutta asunnostani.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Kuten sanottu, argumenttisi on ymmärretty jo sata kertaa. Mutta kun näitä asioita voi katsoa monesta näkökulmasta. Ja silloin kun näin voi tehdä, niin tadaa, sinun näkökulmasi ei olekaan se ainoa oikea. Oletko tullut sellaista ajatelleeksi?
Kirjoitustyylistäsi päätellen et.
No täytyy sanoa, että kieltämättä on todella vaikea ymmärtää millaisesta näkökulmasta on reilua maksattaa lähes kaikki asumiskustannuksensa toisella ihmisellä? Voi niin toki tehdä jos pari yhdessä näin sopii, mutta ei se kyllä reilua tai tasapuolista ole mistään vinkkelistä.
Ei todellakaan näin. Ketjussa ei ole tainnut kukaan kirjoittaa, että maksatetaan kustannukset toisella. Kyse on ollut siitä, mitkä kustannukset ovat niitä aitoja kustannuksia, jotka toki sitten jaetaan.
Kyse on nyt lopulta ihan siitä, että kuuluuko pääomalle ottaa tuottoa toiselta ja jopa siitä, otetaanko puolisolta markkinaehtoinen vuokra. Siis se sama vuokra, joka otetaan voiton tavoittelun vuoksi tuntemattomalta osapuolelta tilanteessa, jossa kämpän hallinta itse menetetään.
Kyllä tässä nyt vaan on aika monta harmaan sävyä, kun "kustannuksia" aletaan määritellä. Turha tulla haukkumaan toisia loisiksi ja ties miksikä asioita ymmärtämättömiksi pässeiksi, jos oma kyky ymmärtää eri näkökulmia on tuota luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Tästä langasta valaistuneena ehdotin miehelle, että ostaisi minun puolikkaan asunnosta ja makselisin sen pari sataa vastiketta kuussa ja asustelisin tässä kuten ennenkin. Mieskun on meillä se parempi tuloinen. Kivasti jäis itselle vapaata pääomaa sijoittaa miten huvittaa. Ei innostunut. Näköjään tullut naitua kunnon kitupiikki, joka vaan haluaa hyötyä musta taloudellisesti. Näin niiku av-logiikalla.
Minäkin taidan illalla ehdottaa miehelle samaa. Omistetaan asunto nyt puoliksi, mutta mielestäni mieheni voisi ottaa pankkilainan, ja lunastaa sen minun puolikkaan. Sitten maksaisin vain puolet vastikkeesta, sähköstä ja vedestä, niin ja puolet kotivakuutuksesta. Mekin asutaan siis Helsingissä, ja vastike on suunnilleen tuo 200 mikä ap:llakin. Jos mieheni ei tähän suostu, niin sanon hänelle, että hän haluaa hyötyä minusta taloudellisesti ja on itsekäs! Minä tarvitsen rahaa harrastuksiani ja vaatteita ja matkustelua varten. Nyt rahaa niihin ei ole, kun rahani on kiinni asuntolainassa.. Jos mies oikeasti rakastaa minua, niin hän ottaa itselleen lisälainan ja ostaa minulta sen asunnonpuolikkaani, ja minä saan asua reilulla satasella kuussa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Sanot etta AP olisi maksettava lainanhoitokulut ja korot jollei miesta olisi kuviossa. Et huomaa ollenkaan, etta miehen olsi maksettava 700e/kk vuokraa jollei AP:ta olisi kuvioissa.
Ihan turha vinkua tuosta rahojen käärimisestä. Omistus ja vuokra-asuminen ovat toistensa vaihtoehtoja. Omistusasuja altistuu myös asunnon arvonalenemariskille. Mies on vuokra-asuja ollut ennestaankin ja siinä lunastetaan asumisoikeus vuokraa maksamalla. Miksi tuon tulisi muuttua yhteenmuuton myötä siten, että mies hyötyy kulujen pienentymisesta enemman kuin AP?
Kiitos, olet nyt kirjoittanut saman argumentin kolmisenkymmentä kertaa ketjuun. Ymmärrämme jo näkemyksesi. Ymmärrä sinäkin, että oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat useimmiten mielipide- ja tulkintakysymyksiä.
Pari aiempaa kommenttiani on ketjussa. Yksisuuntainen hyväntekeväisyys on eri asia.
Juurihan sanoit, että oli ensimmäinen?
Minä en kirjoittanut tuota viestiä. Minä kirjoitin, että pari viestiä sitten kirjoittamani viesti oli ensimmäinen. Ymmärrätkö, että täällä voi olla useampia keskustelijoita, tämä on julkinen keskustelupalsta.
Ja minä en enää vastaa noihin lapsellisiin one-linereihisi, joiden tarkoitus lienee vain eksyttää ketju aiheesta, ettei liian moni potentiaalinen höynäytettävä lue tätä ketjua ja älyä pitää oikeuksistaan kiinni. On se kamalaa jos ei enää löydykään ilmaismajoitusta vastineeksi seurustelusuhteesta.
Viestit tulee sopivasti peräkkäin, ei limittäin. Aikaero juuri oikea. Sanavalinnat ja tyyli täysin sama. Argumentit täsmälleen samat.
Ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli ihan sama ketju. Katso sitä.
Vähennä omia lainakuluja. Olet laittanut ne ihan liian tiukille.
Miehen ei kuulu maksaa kaikkia juoksevia kuluja.
Mieti jos itse olisit miehen asemassa. Hän kerryttää omaisuuttaan, sinä maksat vain juoksevia kuluu. Molemmilla menee kaikki rahat mutta toiselle kertyy omaisuutta. Onko oikein?
On oikein koska sama tilannehan se on tälläkin hetkellä, kun ap kerryttää omaisuutta ja mies on vuokralla. Minusta olisi oikein reilua, että maksat itse lainaasi ja mies maksaa vuokraa vastikkeen verran. Kulut (vesi, sähkö jne.) puoliksi. Tuolla tavalla miehellä menee vain 200+€/kk asumiseen, eli hän pystyy myös hyvin kerryttämään omaisuutta laittamalla sen 500€, joka nykytilanteeseen verrattuna säästyy, säästöön. Pian hänellä on hyvä pesämuna ja voitte ostaa yhteisen asunnon tai hän voi ostaa osuuden sinulta.
Minusta tuo on hyvin edullista ap:n miehelle enkä ainakaan minä odottaisi että puolisoni elättää minua yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Kuten sanottu, argumenttisi on ymmärretty jo sata kertaa. Mutta kun näitä asioita voi katsoa monesta näkökulmasta. Ja silloin kun näin voi tehdä, niin tadaa, sinun näkökulmasi ei olekaan se ainoa oikea. Oletko tullut sellaista ajatelleeksi?
Kirjoitustyylistäsi päätellen et.
No täytyy sanoa, että kieltämättä on todella vaikea ymmärtää millaisesta näkökulmasta on reilua maksattaa lähes kaikki asumiskustannuksensa toisella ihmisellä? Voi niin toki tehdä jos pari yhdessä näin sopii, mutta ei se kyllä reilua tai tasapuolista ole mistään vinkkelistä.
Miten niin lähes kaikki asumiskustannuksensa? Ap:n asunnossa asumiskustannuksia ovat vastike, sähkö, vesi, vakuutukset, netti ja mahdolliset maksut autopaikasta, saunavuorosta ja pyykkituvan käytöstä. Jos mies maksaa näistä puolet, niin miten se on asumisen maksattamista ap:lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaa myydä se asuntonsa, sijoittaa rahat hyviin osakkeisiin, ja muuttaa miehen luo.
Ja maksaa miehelle puolet vuokrasta, 350 euroa.
Paitsi tämän palstalogiikan mukaan ei tarvitse maksaa puolia, vaan vaan satanen riittää, koska muutenhan mies yrittää hyötyä ap:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa pitää ajatella sitä, että kumpikin maksaa oman maksukykynsä mukaan: paremmin tienaava enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Ap on tässä parisuhteessa se varakkaampi ja enemmän tienaava osapuoli, eli minusta on kohtuutonta vaatia miestä maksamaan pienemmistä tuloistaan saman verran kuin ap maksaa suuremmista tuloistaan. Eihän tuo "kaikki kulut tasan" -periaate edes toimi, jos elämäntilanteessa sattuu muutoksia, esim. toinen jää työttömäksi tai vanhempainvapaalle ja tulot tippuisivat huomattavasti.
Asunnosta (pl. juoksevat kulut, kuten vastike, sähköt, vesi, vakuutukset, netti) ja lainasta aiheutuvat kulut kuuluvat minusta kokonaisuudessaan asunnon omistajalle, eli ap:lle. Mitään lainanhoitokuluja ja korkoja ei mielestäni voi miehellä maksattaa. Ap on päättänyt asunnon ostaa ja hänen ne kulut olisi maksettava silloinkin, jos miestä ei olisi kuvioissa lainkaan. Hän on myös se, joka käärii rahat taskuun, jos asunnon arvo myydessä on enemmän kuin ostaessa.
Asunnosta aiheutuvat kulut tulevat aina, kaikissa asumismuodoissa tavalla tai toisella sen henkilön tai niiden henkilöiden maksettavaksi joka/jotka asunnossa asuu. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, omistusasunnossa ne maksaa omistaja. Ikinä ei ole mahdollista asua puoli-ilmaiseksi elämättä jonkun toisen siivellä. Silti täällä on palsta täynnä ihmisiä, jotka ihan pokkana väittää että on ok maksattaa oma asuminen kokonaan tai lähes kokonaan kumppanilla, jos se kumppani on sattunut olemaan riittävän hölmö ostaakseen asunnon.
Jank.
Tuo oli minun ensimmäinen kommenttini tähän ketjuun. En minä sille mitään voi, että moni muukin on yrittänyt selittää teille samoja asioita, mutta te loiseläjät ette halua niitä ymmärtää.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin mieluummin asuisin jonkun siivellä ja hummailisin omat rahani menemään, mutta voi kehveli kun ei omatunto anna periksi.
Kuten sanottu, argumenttisi on ymmärretty jo sata kertaa. Mutta kun näitä asioita voi katsoa monesta näkökulmasta. Ja silloin kun näin voi tehdä, niin tadaa, sinun näkökulmasi ei olekaan se ainoa oikea. Oletko tullut sellaista ajatelleeksi?
Kirjoitustyylistäsi päätellen et.
No täytyy sanoa, että kieltämättä on todella vaikea ymmärtää millaisesta näkökulmasta on reilua maksattaa lähes kaikki asumiskustannuksensa toisella ihmisellä? Voi niin toki tehdä jos pari yhdessä näin sopii, mutta ei se kyllä reilua tai tasapuolista ole mistään vinkkelistä.
Miten niin lähes kaikki asumiskustannuksensa? Ap:n asunnossa asumiskustannuksia ovat vastike, sähkö, vesi, vakuutukset, netti ja mahdolliset maksut autopaikasta, saunavuorosta ja pyykkituvan käytöstä. Jos mies maksaa näistä puolet, niin miten se on asumisen maksattamista ap:lla?
Sidottu pääoma ja vapaa pääoma ei ole saman arvoista. Vaikka ap kerryttää lainaa lyhentäessään omaisuuttaa, omaisuus on sellaista, ettei sitä voi hetkessä realisoida ja se täytyy pitää sidottuna, että ap:lla ja poikkiksella pysyy katto pään päällä. Tästä syystä 95-5 maksusuhde kokonaiskustannuksista ei ole reilu. Ei ehkä 50-50, mutta 65-35 ehkä. Poikkis hyötyy pienentyneinä asumiskustannuksina ja ap:llekkn jää vähän extraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on fiksuinta laittaa kämppä vuokralle ja ottaa yhteinen vuokra-asunto. Mies häviää tuossa enemmän kuin yhdessäkään ehdotetussa mallissa ja nainen hyötyy enemmän, mutta koska se on ei-omistajille näköjään jonkinlainen periaatekysymys että asumisestaan on ok maksaa kohtuullista korvausta vieraalle muttei omalle kumppanille, niin tuo on selkein malli josta ei pitäisi tulla sanomista keneltäkään.
Omistusasuntoon (taloyhtiöön) saattaa tulee jossain vaiheessa putkiremppaa ja kattoremppaa ym. Joita varten täytyy ottaa isohko lisälaina. Tai maksaa palkasta useampi satanen lisää kuussa rahoitusvastiketta (taloyhtiön ottamaa lainaa maksaakseen). Jos ap:n taloyhtiöön tulee tuollainen remppa, niin saisiko mies edelleen asua vain sillä satasella kuussa? Ja ap joutuisi maksamaan tuonkin kulun yksin, koska periaatteessa remontit säilyttävät omaisuuden arvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan miehen kanssa nyt vuokralla Helsingissä, vuokra 800 e maksetaan puoliksi. Miehellä hieman parempi palkka, ja aiempia säästöjä, jotka on jossain rahastoissa tms. Minun varmaan pitäisi ehdottaa miehelle, että hänen pitäisi ottaa laina ja ostaa meille omistusasunto. Hän maksaisi lainanlyhennykset. Käyttökustannuksen maksaisimme puoliksi, eli vastike ja sähkö ja vesi puoliksi. Kun minun osuus vuokrasta on nyt se 400, ja kyllähän pääsisin halvemmalla jos maksaisin vain puolet jostain pienestä vastikkeesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on fiksuinta laittaa kämppä vuokralle ja ottaa yhteinen vuokra-asunto. Mies häviää tuossa enemmän kuin yhdessäkään ehdotetussa mallissa ja nainen hyötyy enemmän, mutta koska se on ei-omistajille näköjään jonkinlainen periaatekysymys että asumisestaan on ok maksaa kohtuullista korvausta vieraalle muttei omalle kumppanille, niin tuo on selkein malli josta ei pitäisi tulla sanomista keneltäkään.
Eikö sinun mielestäsi sitten muka ole eri asia, maksaako vuokraa vieraalle vai omalle kumppanilleen? En minä peri kesämökistäkään vuokraa mieheltäni, vaikka vieraalta ihmiseltä perisin. Ilmeisesti mieheni nyt käyttää minua pahasti hyväkseen, kun ihan ilmaiseksi mökkeilee kanssani, vaikka vieraan ihmisen mökistä joutuisi maksamaan satasia viikolta. Mahtaa olla hankala elää parisuhteessa, jos ajattelee kaiken vain rahassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.
Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Ap tietysti maksaa aina puolet bensoista ja lainan koroista ja lainanhoitokuluista istuttuaan miehen kyydissä. Kyllähän auto kuluttaa enemmän, kun kyydissä on enemmän painoa ja kuluu se vänkärin penkkikin, kun siinä joku istuu... Tai ollessaan kuskina, maksaa tietysti markkinahintaista vuokraa auton käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa asumiskuluja nyt vuokran verran eli 700€ + sähköt, vedet ym.
Ap maksaa asumiskuluja 1000€ lainaa, 200€ vastiketta + sähköt, vedet ym.
Ja jos vuokraisivat yhteisen asunnon vuokra olisi 1200€ eli 600€ per lärvi + sähköt, vedet ym.
Jos mies maksaisi ap:lle 350€ ja sähköt, vedet ym. puoliksi, hänen asumiskulunsa vähenisivät n. 400 eurolla. ja ap:lla myös saman verran. Miksi tämä ei kelpaa? Ap edelleen maksaisi suurimmaksi osaksi asunnon kulut koska omistaa sen eli 850€. Mies voisi halutessaan säästää 400€ kuussa, ja parin vuoden päästä kun luottotiedot on taas puhtaat, ostaa joko ap:n asunnosta puolet tai oman asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Olen tänne ketjuun kirjoittanut useammankin viestin siitä, että sekä minulla että miehellä on autot. Molemmilla omat, kumpikin hankkinut oman auton jo ennen kuin tavattiin. Molemmat käytämme omaa autoa työmatkojen kulkemiseen ja kumpikin maksamme omat autokulumme itse. Ja ne työpaikat on eri puolilla kaupunkia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte vuokralle ja se 700 e menisi lyhennyksiin niin mistäs tempaisisit sen oman 600 e vuokranmaksuun?
Jos asumme minun omistusasunnossa, niin pariskuntana säästämme rahaa. Siis jos rahamme on yhteiset. Jos laitamme kaksioni vuokralle, niin yhteen laskettuna meillä kuluu paljon enemmän rahaa. Mies kuitenkin haluaa, että meillä on eri rahat eikä yhteiset rahat. Siksi lasken, että paljonko kummallekin jää "omaa käyttörahaa" kuussa. Ja siksi minua harmittaa, jos mies saa asua luonani lähes ilmaiseksi kun minun kaikki rahat menee asumiseen. Jos meillä olisi ns. yhteiset rahat niin asialla ei olisi väliä. Ap.
Miksi? Mitä se kuuluu sinulle? Sinä vaikutst olevan kovin kotrolloiva. Ei kannata muuttaa yhteen ollenkaan
Miestä käy sääliksiMiksi miestä käy sääliksi? Mies on tuhlari, jolla ei ole säästöjä. Mies on saanut naisen, jolla on säästöjä ja omistusasunto. Kamala kohtalo miehellä.
Ei vaan toimi jos raha-asioista ajatellaan kovin et tavoilla. Ei sitä tuhlaavampaa voi alkaa holhoamaan ja kontrolloimaan. Ei se vaan käy, että toinen päättää ja seuraa mihin toinen saa laittaa rahaa.
Se ei myöskään käy, että kummallakin kuluu yhteiseen elämään kaikki rahat ja vain toisen omaisuus karttuu.
Tämä on itsestäänselvää ja etenkin tyttöladtani varoitan ryhtymästä kontrolloivaan suhteeseen, jossa maksaa kaiken mutta omaisuus kertyy vain miehelle.
Kai tämä on sama vaiko sukupuolet on toisinpäin.
Ap on pihi ja hän on mitoittanut menonsa liian suuriksi alunperinMies ei nyt voi harrastaa eikä tuhlailla, koska sen palkka menee sen vuokraan, ruokaan, vakuutuksiin ja bensaan ym pakolliseen. Jos mies muuttaisi luokseni eikä maksaisi asumisesta enää juuri mitään, niin sitten sillä olisi melkein 600€ kuussa harrastamiseen ja tuhlailuun.
Jos jatkamme erillään asumista, niin mies ei siis voi jatkossakaan tuhlata eikä harrastaa. Kuten siis en minäkään. Tilanne on nyt tasa-arvoinen kun asumme erillään.
En minä halua kontrolloida miehen rahan käyttöä vaan haluan tilanteen, jossa molemmilla on asumiskulujen jälkeen suunnilleen sama määrä rahaa harrastaa, ei niin että toisella ei yhtään rahaa (minä) ja toisella 600€ (mies).
Ap.Miehellä on siis myös auto. Kai sinäkin hyödyt siitä? Muttet maksa?
Ap tietysti maksaa aina puolet bensoista ja lainan koroista ja lainanhoitokuluista istuttuaan miehen kyydissä. Kyllähän auto kuluttaa enemmän, kun kyydissä on enemmän painoa ja kuluu se vänkärin penkkikin, kun siinä joku istuu... Tai ollessaan kuskina, maksaa tietysti markkinahintaista vuokraa auton käytöstä.
Ap sanoi että miehellä on vanha auto. Ei siitä kovin paljon kuluja tule. Ja mies voi aina myydä autonsa pois. Varmasti ap ei autoa käytä, ei varmasti ole edes ajokorttia kun Helsingissä ei autoa tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen kanssa nyt vuokralla Helsingissä, vuokra 800 e maksetaan puoliksi. Miehellä hieman parempi palkka, ja aiempia säästöjä, jotka on jossain rahastoissa tms. Minun varmaan pitäisi ehdottaa miehelle, että hänen pitäisi ottaa laina ja ostaa meille omistusasunto. Hän maksaisi lainanlyhennykset. Käyttökustannuksen maksaisimme puoliksi, eli vastike ja sähkö ja vesi puoliksi. Kun minun osuus vuokrasta on nyt se 400, ja kyllähän pääsisin halvemmalla jos maksaisin vain puolet jostain pienestä vastikkeesta.
Mielummin sinä toki laittaisit teidän tulot yhteen kuten ap toivoo. Mies sitten niillä maksaisi asuntolainaa ja sinä saat maksamisen ilon
Suhteutettuna että kummallekin jää saman verran, kulut puoliksi, ruokakulut molemmilla vuorotellen.
Asumiskulut siis, kaikki muu puoliksi.
Tästä langasta valaistuneena ehdotin miehelle, että ostaisi minun puolikkaan asunnosta ja makselisin sen pari sataa vastiketta kuussa ja asustelisin tässä kuten ennenkin. Mieskun on meillä se parempi tuloinen. Kivasti jäis itselle vapaata pääomaa sijoittaa miten huvittaa. Ei innostunut. Näköjään tullut naitua kunnon kitupiikki, joka vaan haluaa hyötyä musta taloudellisesti. Näin niiku av-logiikalla.