Varatun miehen leffaillat sinkkunaisen seurassa

Suoraan kysymykseen; mulle ihan sama mitä miehesi tekee!

Vierailija kirjoitti:

Suoraan kysymykseen; mulle ihan sama mitä miehesi tekee!

Sehän kiva, että jaksoit kuitenkin avata keskustelun ja kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä ketjua ihan ihmeissäni. En käsitä, miten joku voi paheksua sitä, että puoliso viettää aikaa omien ystäviensä kanssa. Ja toki pariskunnalla voi olla yhteisiäkin ystäviä, mutta ei se ole mikään automaatti, että ystävystyy ystäviensä puolisoidenkin kanssa. Ja joka tapauksessa on kiva tavata kahdestaan ja jutella omia asioita luottamuksellisesti. Jopa toistemme parisuhteita ollaan joskus ystävien kesken puitu. Ja sellaisia yhteisten ystävien asioita, jotka eivät kuulu muille.

Kyllä nyt on omanarvontunne pahasti hukassa, kun kaiken pitäisi olla yhteistä. Ja sitten yritetään kateellisuutta rationalisoida sillä, että kyseessä on nainen joten varmasti ne panevat. Voi ihme.

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Ihan sama häiritseekö lähtökohtaisesti vai ei. Jokainen valitsee ystävänsä itse. Jos olisit mun puolisoni ja alkaisit valittaa ystävistäni, saisit lähteä saman tien. Minkäänlaisia kontrollointiyrityksiä en suvaitse, niistä on liikaa ikäviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä ketjua ihan ihmeissäni. En käsitä, miten joku voi paheksua sitä, että puoliso viettää aikaa omien ystäviensä kanssa. Ja toki pariskunnalla voi olla yhteisiäkin ystäviä, mutta ei se ole mikään automaatti, että ystävystyy ystäviensä puolisoidenkin kanssa. Ja joka tapauksessa on kiva tavata kahdestaan ja jutella omia asioita luottamuksellisesti. Jopa toistemme parisuhteita ollaan joskus ystävien kesken puitu. Ja sellaisia yhteisten ystävien asioita, jotka eivät kuulu muille.

Kyllä nyt on omanarvontunne pahasti hukassa, kun kaiken pitäisi olla yhteistä. Ja sitten yritetään kateellisuutta rationalisoida sillä, että kyseessä on nainen joten varmasti ne panevat. Voi ihme.

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Ihan sama häiritseekö lähtökohtaisesti vai ei. Jokainen valitsee ystävänsä itse. Jos olisit mun puolisoni ja alkaisit valittaa ystävistäni, saisit lähteä saman tien. Minkäänlaisia kontrollointiyrityksiä en suvaitse, niistä on liikaa ikäviä kokemuksia.

Jokainen tyylillään, mutta yhteiset pelisäännöt on oltava. Jos molemmille on ok viettää kahdenkeskisiä leffailtoja vastakkaista sukupuolta olevan kaverin kanssa, niin ok. Valitettavasti tällaisia viattomia leffailtoja on harvoin.

Mitähän ap miehesi olisi mieltä, jos yhtäkkiä tapaisit jonkun miehen, jonka kanssa teillä synkkaisi niin hyvin, että alkaisitte viettää kahdenkesken aikaa? Ja vielä niin, että kyseinen mies ei halua tutustua sinun mieheesi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä ketjua ihan ihmeissäni. En käsitä, miten joku voi paheksua sitä, että puoliso viettää aikaa omien ystäviensä kanssa. Ja toki pariskunnalla voi olla yhteisiäkin ystäviä, mutta ei se ole mikään automaatti, että ystävystyy ystäviensä puolisoidenkin kanssa. Ja joka tapauksessa on kiva tavata kahdestaan ja jutella omia asioita luottamuksellisesti. Jopa toistemme parisuhteita ollaan joskus ystävien kesken puitu. Ja sellaisia yhteisten ystävien asioita, jotka eivät kuulu muille.

Kyllä nyt on omanarvontunne pahasti hukassa, kun kaiken pitäisi olla yhteistä. Ja sitten yritetään kateellisuutta rationalisoida sillä, että kyseessä on nainen joten varmasti ne panevat. Voi ihme.

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Ihan sama häiritseekö lähtökohtaisesti vai ei. Jokainen valitsee ystävänsä itse. Jos olisit mun puolisoni ja alkaisit valittaa ystävistäni, saisit lähteä saman tien. Minkäänlaisia kontrollointiyrityksiä en suvaitse, niistä on liikaa ikäviä kokemuksia.

En ole kieltänyt tätä naista tapaamasta. En kertaakaan. Olen kuitenkin kertonut, että minusta tuntuu pahalta. Hän todellakin valitkoon itse ystävänsä, mutta luulisi hänen ihan omasta halustaan välttää minun loukkaamistani. Jos tuo tuttavuus on hänelle kuitenkin tärkeämpi kuin parisuhteemme, se kertoo mielestäni aika paljon. Ja minusta siinä ei ole mitään väärää tai vainoharhaista, jos päätän tässä tilanteessa tehdä omat ratkaisuni ja nostaa kytkintä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Millaisia nämä selvät kiinnostuksen merkit ovat? Ja miksi miehesi kaverin pitäisi automaattisesti olla myös sinun hyvä kaverisi? Ei nyt tietty voi vannoa, etteikö jotain olisi menossa, mutta yleensä sivusuhteet hoidetaan kumppanilta piilossa. Omituinen myös tuo perustelu että ovat tunteneet vain kaksi vuotta. Mikä on aikaraja sille, että on tarpeeksi pitkäaikainen tuttavuus?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ap miehesi olisi mieltä, jos yhtäkkiä tapaisit jonkun miehen, jonka kanssa teillä synkkaisi niin hyvin, että alkaisitte viettää kahdenkesken aikaa? Ja vielä niin, että kyseinen mies ei halua tutustua sinun mieheesi :)

No niinpä. Olen tätä häneltä kysynytkin. Tiedän että suuttuisi (on suuttunut paljon pienemmästäkin), mutta toki oman toimintansa oikeuttaakseen vastaa, ettei häntä haittaisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Millaisia nämä selvät kiinnostuksen merkit ovat? Ja miksi miehesi kaverin pitäisi automaattisesti olla myös sinun hyvä kaverisi? Ei nyt tietty voi vannoa, etteikö jotain olisi menossa, mutta yleensä sivusuhteet hoidetaan kumppanilta piilossa. Omituinen myös tuo perustelu että ovat tunteneet vain kaksi vuotta. Mikä on aikaraja sille, että on tarpeeksi pitkäaikainen tuttavuus?

Mistä olet tuon kaksi vuotta repäissyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Millaisia nämä selvät kiinnostuksen merkit ovat? Ja miksi miehesi kaverin pitäisi automaattisesti olla myös sinun hyvä kaverisi? Ei nyt tietty voi vannoa, etteikö jotain olisi menossa, mutta yleensä sivusuhteet hoidetaan kumppanilta piilossa. Omituinen myös tuo perustelu että ovat tunteneet vain kaksi vuotta. Mikä on aikaraja sille, että on tarpeeksi pitkäaikainen tuttavuus?

Ei pitäisi olla minun hyvä kaverini. Mutta kun hän lähestulkoon teeskentelee, ettei minua edes olisi olemassa, mikä ei ole minusta normaalia käytöstä. Ja kyllä minusta tuollaisten leffailtojen viettäminen edellyttää sitä, että myös kumppaniin on hyvä välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ap miehesi olisi mieltä, jos yhtäkkiä tapaisit jonkun miehen, jonka kanssa teillä synkkaisi niin hyvin, että alkaisitte viettää kahdenkesken aikaa? Ja vielä niin, että kyseinen mies ei halua tutustua sinun mieheesi :)

No niinpä. Olen tätä häneltä kysynytkin. Tiedän että suuttuisi (on suuttunut paljon pienemmästäkin), mutta toki oman toimintansa oikeuttaakseen vastaa, ettei häntä haittaisi. Ap

Eli kyseessä tyypillinen mustasukkainen mies, joka itse pettää. Vaikka en miestäsi tunne, niin luulen, että kolahtaisi ja kovaa, jos yhtäkkiä ilmoittaisit meneväsi ystäväsi "Japin" luo katsomaan leffaa kahdestaan ;)

Ap, voisitko keskustella asiasta jonkun miehen kaverinaisen kanssa? Jonkun, johon sinulla on hyvä luottamus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Millaisia nämä selvät kiinnostuksen merkit ovat? Ja miksi miehesi kaverin pitäisi automaattisesti olla myös sinun hyvä kaverisi? Ei nyt tietty voi vannoa, etteikö jotain olisi menossa, mutta yleensä sivusuhteet hoidetaan kumppanilta piilossa. Omituinen myös tuo perustelu että ovat tunteneet vain kaksi vuotta. Mikä on aikaraja sille, että on tarpeeksi pitkäaikainen tuttavuus?

Mistä olet tuon kaksi vuotta repäissyt?

Tuolla aloitusviestissähän se luki että ovat olleet tuttavia muutaman vuoden. Muutama tarkoittaa yleensä kahta-kolmea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Millaisia nämä selvät kiinnostuksen merkit ovat? Ja miksi miehesi kaverin pitäisi automaattisesti olla myös sinun hyvä kaverisi? Ei nyt tietty voi vannoa, etteikö jotain olisi menossa, mutta yleensä sivusuhteet hoidetaan kumppanilta piilossa. Omituinen myös tuo perustelu että ovat tunteneet vain kaksi vuotta. Mikä on aikaraja sille, että on tarpeeksi pitkäaikainen tuttavuus?

Tai sivusuhteet voidaan hoitaa myös noinkin julkisesti. Tiedän kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kaiken olla yhteistä, ei todellakaan. Tuntuu, että vaikka sanot lukeneesi keskustelun, olet missannut pointin. Miehen naispuoliset ystävät eivät lähtökohtaisesti häiritse minua ja mies voi ihan vapaasti tavata heitä kahden kesken ilman, että huolestun. Mutta kun kyseessä on nainen, joka osoittaa aika selviä kiinnostuksen merkkejä ja kohtelee minua kuin ilmaa, kahdenkeskiset leffaillat eivät ole minusta sopivaa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole kyse vanhasta/läheisestä ystävästä. Ap

Millaisia nämä selvät kiinnostuksen merkit ovat? Ja miksi miehesi kaverin pitäisi automaattisesti olla myös sinun hyvä kaverisi? Ei nyt tietty voi vannoa, etteikö jotain olisi menossa, mutta yleensä sivusuhteet hoidetaan kumppanilta piilossa. Omituinen myös tuo perustelu että ovat tunteneet vain kaksi vuotta. Mikä on aikaraja sille, että on tarpeeksi pitkäaikainen tuttavuus?

Ei pitäisi olla minun hyvä kaverini. Mutta kun hän lähestulkoon teeskentelee, ettei minua edes olisi olemassa, mikä ei ole minusta normaalia käytöstä. Ja kyllä minusta tuollaisten leffailtojen viettäminen edellyttää sitä, että myös kumppaniin on hyvä välit.

Leffailtojen viettämiseen tarvitaan hyvät välit johonkin kolmanteen henkilöön? Ei voi ymmärtää.

Omassa pitkäaikaisessa parisuhteessani molemmat viettävät aikaa omien ystäviensä kanssa. Ei vain leffailtoja vaan myös esim. yhteisiä matkoja. Meillä on muutamia yhteisiä ystäviä, mutta useimmat puolisoni ystävät ovat minulle enintään tuttuja. En voi kuvitellakaan, että puolisoni vapaa-ajanviettoseura olisi jotenkin kiinni minun hyväksymisestäni tai siitä, että heidän pitäisi hankkiutua "hyviin väleihin" minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ap miehesi olisi mieltä, jos yhtäkkiä tapaisit jonkun miehen, jonka kanssa teillä synkkaisi niin hyvin, että alkaisitte viettää kahdenkesken aikaa? Ja vielä niin, että kyseinen mies ei halua tutustua sinun mieheesi :)

No niinpä. Olen tätä häneltä kysynytkin. Tiedän että suuttuisi (on suuttunut paljon pienemmästäkin), mutta toki oman toimintansa oikeuttaakseen vastaa, ettei häntä haittaisi. Ap

Eli kyseessä tyypillinen mustasukkainen mies, joka itse pettää. Vaikka en miestäsi tunne, niin luulen, että kolahtaisi ja kovaa, jos yhtäkkiä ilmoittaisit meneväsi ystäväsi "Japin" luo katsomaan leffaa kahdestaan ;)

Oliskin joku "Japi", kenen luokse mennä, jotta voisin saada tuon miehen ymmärtämään, miltä moinen tuntuu. Mutta mulla itselläni ei ole sellaisia miespuolisia kavereita, joiden kotona vierailisin kavden kesken. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ap miehesi olisi mieltä, jos yhtäkkiä tapaisit jonkun miehen, jonka kanssa teillä synkkaisi niin hyvin, että alkaisitte viettää kahdenkesken aikaa? Ja vielä niin, että kyseinen mies ei halua tutustua sinun mieheesi :)

No niinpä. Olen tätä häneltä kysynytkin. Tiedän että suuttuisi (on suuttunut paljon pienemmästäkin), mutta toki oman toimintansa oikeuttaakseen vastaa, ettei häntä haittaisi. Ap

Eli kyseessä tyypillinen mustasukkainen mies, joka itse pettää. Vaikka en miestäsi tunne, niin luulen, että kolahtaisi ja kovaa, jos yhtäkkiä ilmoittaisit meneväsi ystäväsi "Japin" luo katsomaan leffaa kahdestaan ;)

Oliskin joku "Japi", kenen luokse mennä, jotta voisin saada tuon miehen ymmärtämään, miltä moinen tuntuu. Mutta mulla itselläni ei ole sellaisia miespuolisia kavereita, joiden kotona vierailisin kavden kesken. Ap

Tästäkö kenkä puristaa? Puolisollasi on jotain, jota sinulla ei ole, ja niinpä se pitäisi saada häneltä pois?

Äitini käyttäytyi tuolla tavalla :D Kun ei seurustelukumppaneistani löytänyt muuta moitittavaa, paheksui heitä siitä, että eivät huomioineet häntä riittävästi :) aika läpinäkyvää.

Meillä oli tietyllä tavalla aika vastaava tilanne, tosin nainen oli mieheni ex (muutaman kuukauden suhde, ei siis mitään vakavampaa).

Miehen mielestä he olivat vain ystäviä. Nainen ihan selvästi vielä toivoi, että kaveruus muuttuisi romanttiseksi rakkaudeksi. Mistäkö tiesin? Nainen ei halunnut tavata minua, osteli miehelleni lahjoja, meni vaikeaksi (mieheni mukaan), kun puhe kääntyi minuun jne. Mieheen luotin ja luotan täysin, mutta oli pakko sanoa hänen käytöksestään, kun se lähetti ihan vääriä signaaleja naiselle. Kävi mm. hänen luonaan juomassa viiniä pe-iltana, tekivät yhdessä koko päivän pyöräretkiä ja niin edelleen.

Mies ymmärsi ja alkoi muuttaa käytöstään. Minä en jatkanut huolehtimista tai kyttäämistä. Naisen mielenkiinto on tuntunut vähenevän, kun tapaamiset ovat selvästi kaverillisella pohjalla.

Pointtini on se, että ymmärrän huolesi. Kaikki miehet eivät petä eivätkä kaikki naiset ole kontrolloivia hulluja. Elämäntilanteita ja suhteita mahtuu aika paljon sille välillekin.

Olen itse avoliitossa oleva nainen, avomieheni kanssa olemme olleet yhdessä noin 8 vuotta. Pari vuotta sitten tutustuin opiskeluiden kautta ikäiseeni sinkkumieheen, jonka kanssa ystävystyimme. Mieheni ja ystäväni eivät koskaan ole tavanneet toisiaan, tähän ei ole mitään erikoisempaa syytä, voisin erittäin hyvin esitellä heidät toisilleen.

Olemme tämän ystäväni kanssa usein käyneet esim. oluella, joskus ilta baarissa on venähtänyt yöhön asti. Kotiin olen aina mennyt yöksi, se on itsestään selvää. Saattaa olla, että tämä ystäväni on (ainakin jossain vaiheessa) ollut minuun ihastunut mutta olen tehnyt hyvin selväksi olevani erittäin hyvässä ja rakastavassa parisuhteessa enkä pettäisi miestäni. Avomiehelleni esim. baarissa käynnit ovat olleet ok mutta en ikinä menisi viettämään iltaa kahden kesken ko. ystävän kotiin tai muuallekaan, missä ei olisi muita ihmisiä. Kokisin sen loukkaavana avomiestäni kohtaan ja ymmärtäisin täysin, jos se ei olisi hänelle ok. Ei olisi minullekaan, jos tilanteen kääntää toisinpäin.

Ystäviä voi ja saa tavata mutta intiimi tilanne kotona kahden kesken vastakkaisen sukupuolen kanssa - ei parisuhteessa oleville ihmisille, jo ihan oman kumppanin kunnioitukseen perustuen.

Vierailija kirjoitti:

Oliskin joku "Japi", kenen luokse mennä, jotta voisin saada tuon miehen ymmärtämään, miltä moinen tuntuu. Mutta mulla itselläni ei ole sellaisia miespuolisia kavereita, joiden kotona vierailisin kavden kesken. Ap

Tämmöisessä tapauksessa mielestäni sallitaan pieni valkoinen valhe, kun tarkoitus on kuitenkin hyvä. Eli seuraavan kerran kun olet menossa vaikka kaverisi "Minnan" luo, sanotkin että menet uuden kaverisi "Mikon" luo. Jos siitä nousee äläkkä, voit aivan aiheellisesti vedota siihen, että viettäähän miehesikin aikaa sen mimmin kanssa, jota et juurikaan tunne. Hyvä tapa testata, onko kumppanisi kaksinaismoralistinen minäminä paskiainen, vaiko vaan tyyppi, joka ei jaoittele kaveruussuhteitaan sukupuolen mukaan. Vaikka pettämistä paljon tapahtuukin, niin eivät kaikki ja aina halua automaattisesti toisiaan p*nna.