Lue keskustelun säännöt.
Varatun miehen leffaillat sinkkunaisen seurassa
05.05.2017 |
Onko teistä ok, että avomieheni käy naispuolisen sinkkukaverinsa luona katsomassa leffoja kahdestaan minun ollessa töissä viikonloppuiltana? Taustana vielä se, että eivät ole mitään pitkäaikaisia/läheisiä ystäviä vaan olleet tuttavia muutaman vuoden ja naisen aloitteesta alkaneet tavata kahvin tai tai elokuvien merkeissä silloin tällöin seurustelusuhteen aikana. Minua ei nuo julkisella paikalla tai isomalla porukalla tapahtuvat tapaamiset kaiherra, mutta ajatus heistä kahdestaan viettämässä leffailtaa naisen luona on erittäin epämiellyttävä. Miehen mielestä olen vain epävarma ja ylireagoin, kun kerron, että asia vaivaa minua. Onkohan tosiaan näin? :/
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta on hieman outoa, jos kuka tahansa kertoo asiansa ensin jollekin tuttavalle kuin omalle puolisolleen.
Mitä outoa siinä on? Eikö ystävän kanssa monesti kevennetä mieltä? Kumppanin kanssa nautitaan, ja entä jos mies ei halua kumppania turhilla asioilla vaivata. Eikö ihmiset tosiaan valita kelle omat asiansa kertovat. Jos ihmisellä on usean vuoden takainen ystävyyssuhde vastakkaiseen sukupuoleen, niin miten ihmeessä se uusi kumppani voisi edes kaikkia asioita vielä tietää?
Kuulostaa todella läheiseltä kumppanuudelta, jossa jaetaan ilot ja surut. Minusta olisi ainakin ikävää ja loukkaavaa kuulla puolison asiat muilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä lukeeko Ap tätä vielä, mutta kahlasin koko viestiketjun läpi ja vasta nyt pääsen laittamaan omani: Olen ollut jossain määrin samanlaisessa tilanteessa, kyse oli miehestäni ja naispuolisesta työkaverista. Kaikenlaisissa pikkuasioissa otti yhteyttä mieheeni, pyysi apua (tyypillinen avuttomaksi heittäytyminen) ja halusi hänen kyytiinsä työmatkalla aina, kun itse olin eri vuorossa. Töissä hakeutuivat yhteen. Viikonloppuiltoina pyydeltiin samaan paikkaan missä itse on. Nainen ignoroi olemassaoloani kuten sinunkin tapauksessasi. Touhua kesti ehkä pari vuotta, ja vasta jälkeenpäin kuulin, että mieheni ei vain ollut osannut valita ja jutussa oli ollut ihan tosi kyseessä. Vaikka päällisin puolin näytti siltä, että oltiin "vain ystäviä" ja yhteisten tekemisten suhteen avoimia, tapahtui sen muka-avoimuuden takana yhtä sun toista. Olin luottavainen ja sinisilmäinen, vaikka sain kuulla toisilta työkavereilta väitteitä, että pettämistä tapahtuu.
Loppujen lopuksi sain pitää mieheni, mutta jos olisin tiennyt, mitä näennäisen läpinäkyvyyden takana on piilossa, en ehkä itse olisi jäänyt odottelemaan. Mielestäni sinun tapauksesi on niin samankaltainen, että sijassasi pyytäisin miestä miettimään nyt tarkoin, kannattaako tuollainen. En tiedä mitä hän ajattelee, onko ihastunut, imarreltu sinkkunaisen huomiosta vai se tampio, mutta naisen tarkoitusperät vaikuttavat aika selviltä.
Mitä outoa siinä on? Eikö ystävän kanssa monesti kevennetä mieltä? Kumppanin kanssa nautitaan, ja entä jos mies ei halua kumppania turhilla asioilla vaivata. Eikö ihmiset tosiaan valita kelle omat asiansa kertovat. Jos ihmisellä on usean vuoden takainen ystävyyssuhde vastakkaiseen sukupuoleen, niin miten ihmeessä se uusi kumppani voisi edes kaikkia asioita vielä tietää?