Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suositelkaa mulle jotain sairaan sykähdyttäviä ja ihon alle meneviä kirjoja!
05.05.2017 |
Olen tosi outo, tiedän. Mitkään mukavat kirjat tai tyyliin perusjännärit ei jaksa kiinnostaa ollenkaan. Tykkään vain sellaisista kirjoista, jotka oikeasti ovat ahdistavia, jäävät vaivaamaan, eivät poistu mielestä. Olen lukenut useimmat keskitysleirikuvaukset ja muut ahdistavat tarinat.
Nyt tuntuu, ettei ole enää mitään luettavaa. Mikä on kirja, joka on jäänyt sinulle lähtemättömästi mieleen? En tykkää mistään Stephen Kingeistä ja Torey Haydeneista.
Kommentit (88)
Jänis ulvoo-kirja. Tämän jätin kesken, oli niin järkyttävä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juonikuvauksen perusteella suosittelen kirjoja Sotilaspoika ja Kukkia Algernonille. Itse en aio niitä koskaan lukea, koska jo aihepiiri ahdistaa liikaa.
Aikamatkustajan vaimo oli mun mielestä _todella_ ahdistava, vaikka onkin olevinaan romanttinen. Hyi!
Nimiä en muista mutta olen lukenut monta elämänkerrallista kirjaa holokaustista. En yleensä malta lukea kirjoja (en katso elokuviakaan), koska pitää keskittyä ja se on vaikeaa. Noihin suorastaan uppouduin.
Vierailija kirjoitti:
Nainen junassa on ahdistava ja myös jännittävä. Jos luet englanniksi, niin vielä parempi niin.
Ei ole. Ap älä tuhlaa aikaasi tuohon.
Ihmisyys - 1900-luvun moraalishistoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mooses Mentulan Jääkausi on loistava! Siinä kuvataan kiusaamista monen eri ihmisen näkökulmasta, ahdistava ja samalla vapauttava, suuri suositus!
Kommunismin musta kirja.
Ruotiukkoja ja huutolaisia - Muistelmia entisajan vaivaishoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse luin juuri Hanya Yanagiharan "Pieni elämä". Se kertoo miehestä, jota on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi ja mies viiltelee itseään ja käyttäytyy muutenkin itsetuhoisesti monta kymmentä vuotta ennen kuin lopulta tappaa itsensä (spoilasin nyt lopun, mutta ei se muutenkaan ollut mitenkään odottamaton käänne). Pidin kovasti, vaikka ei ollutkaan mitenkään helppo kirja.
Luin tämän englanniksi. Todella hyvin kirjoitettu ja todellakin piti otteessaan. Valvoin aamuyön tunneille kirjan kanssa ja eläydyin niin, että olin ahdistunut, tärisevä angstipesäke. Olen kuullut teosta luonnehdittavan ilmaisuilla "misery porn", sekä "torture porn", eli ei kovin mairittelevaa. Hyväksikäyttöä ei kuvailla yksityiskohtaisesti, mutta päähenkilön puolesta todellakin kärsii kirjan edetessä. Kirjassa on kaunis rakkaustarina ja ystävyyskuvauksia.
Wilbur Smith, kultainen kettu. Cecililia Samartin, kaunis sydän. Lehväslaihot ja ahdistavin ehdottomasti TCP/IP-tekniikka Aki Anttilalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höyrykattiloiden muurausopas - Ekono Voima- ja polttoainetaloudellinen yhdistys, julkaisu n:o 69 vuodelta 1955.
Todella äärimmäisen immersiivinen ja elämänmakuinen teos.
Itkin varmaan jonkun viikon kun luin.
Hätkähdyttävällä tavalla kuvaillaan muuraamista.
Metaforat ja deskriptiivisyys toivat mieleeni neron kirjoittajan, joka todella suurella intensiteetillä paneutuu asiaan.
Erämaan armoille (Into The Wild). Kertoo tästä miehestä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Christopher_McCandless
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lovecraftin scifi/kauhu cthulu-mythos novellit. Eivät ole heti ns. pelottavia, mutta jättävät mieleen "entä jos?" ajatuksen vanhoista lonkerohirviöistä maan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahnhem-kirjailijan kirjat, olen saanut jo 7 ihmistä koukuttumaan näillä sairaan kauheilla teoksilla....tosin lukemista ei sitten pysty lopettamaan. Lisäksi iltasaduksi kuuntelen aina mieheni kanssa "Rikostarinoita Suomesta"-sarjaa yleareenasta, näistä jaksoista uunisurma tai joku sen niminen jäi pahasti kummittelemaan mieleen...ja minä ja mieheni EI nukuttu silmällistäkään tämän jälkeen..."Nautihan"
Leena Krohnin Ettei etäisyys ikävöisi.
Kirjassa on kaksi tarinaa: Läsnäolo ja Poissaolo. Varsinkin jälkimmäinen on juuri sellainen, jota kuvaisin ap:n käyttämin sanoin: sykähdyttävä ja ahdistava, tarina joka jää vaivaamaan.
Ei kannata antaa kirjan runollisen nimen tai tarinoiden otsikoiden "filosofisuuden" häiritä. Tarinat ovat tapahtumien tasolla ihan konkreettisia ja helposti käsitettäviä.
Läsnäolo koostuu kirjeenvaihdosta kahden henkilön välillä; toinen heistä on alkanut vaistota näkymättömän olennon läsnäolon ja vieraantua lähipiiristään.
Poissaolo kertoo yhden asukkaan näkökulmasta kaupungista, jonka asukkaat alkavat selittämättömästi kadota. Kukaan ei tiedä, minne kadonneet ovat menneet...
George Orwell: Eläköön tuonenkielo.
Hans Fallad: Yksin berliinissä.
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjailijaa, mutta kirjan nimi on "he eivät tiedä mitä tekevät". Loistava!
Tämä oli oikeasti ihan sairaan hyvä. Ei turhaan voittanut Finlandia-palkintoa. Jussi Valtonen on kirjailija.
Timo K Mukka: Maa on syntinen laulu. Vanha, mutta edelleen ihan älyttömän hyvä. Inhorealismin ja balladimaisen kauniiden luontokuvausten vuoropuhelua. Saman kirjailijan Kyyhky ja unikko toimii myös.
Alue: Aihe vapaa
Karin Fossumin dekkarit, esim Älä katso taaksesi ja Ken sutta pelkää