Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttui, aiheestako?
05.05.2017 |
Miehelläni oli eilen syntymäpäivä, ja olin keksinyt kivaa ohjelmaa. Heureka ja Tekniikan museo, jonka jälkeen hyvään ravintolaan viskille ja kunnon illalliselle. Meiltä on 2h ajomatka pääkaupunkiseudulle.
Tuhlasin kuulemma hänen merkkipäivänsä autossa istumiseen, ja Heurekan jälkeen hän oli ihan tajuttoman vihainen, kun olin tuonut hänet lasten leikkipuistoon ja tuhlannut hänen aikaansa. Lähdettiin sitten kotiin. En motarilla oikein voinut netistä etsiä kotimatkalta hienoja ravintoloita, mutta kun yksi sellainen tuli mieleen, se ei kelvannut. Olisi voinut edes syödä hyvin ja tilata sen drinkin. No, käytiin sitten ketjupaikassa syömässä. Ehdotin jälkkäriä, ei käynyt. Ehdotin terassia, ei käynyt. Kun olimme jo lähes kotona, mies valitti, että ei saanut kakkua eikä kuohuvaa eikä mitään. No minä sitten hain hätäpäissäni jäätelöä kun ei lähikaupassa muutakaan ollut.
Olin lukenut netistä, että aikuisillakin on kivaa Heurekassa, etenkin kun siellä on se eläinten Body Worlds -näyttely. Ei vissiin sitten.
Aivan uupunut olo, kun eilen kuuntelin koko päivän valitusta. Huoh.
Moten voisin korjata tämän tilanteen?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä, alistuvaan sävyyn ja diivaillen ja haluat että haukutaan sun ukkoa ja säälitään sua ja silti että pidetään sua idioottina, kun kyselet että mitä voit tehdä.. Esittäjä!
Lähinnä toivoin, että edes joku sanoisi, että ajatus oli hyvä, toteutus vaan huono. Etten nyt ihan niin kamala ole, kuin olen tässä saanut ymmärtää. Ja oikeasti kiinnostaisi tietää, miten edetä tällaisen shown jälkeen - pyydellä anteeksi vai yrittää vaan saada mies unohtamaan, ottaa viikonloppuna uusi yritys vai mitä.
T. Ap
No et todella pyytele anteeksi.oikeasti sinuna miettisin miehesi lapsellista käytöstä.
Etkä täytä miehen oikkuja enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä, alistuvaan sävyyn ja diivaillen ja haluat että haukutaan sun ukkoa ja säälitään sua ja silti että pidetään sua idioottina, kun kyselet että mitä voit tehdä.. Esittäjä!
Lähinnä toivoin, että edes joku sanoisi, että ajatus oli hyvä, toteutus vaan huono. Etten nyt ihan niin kamala ole, kuin olen tässä saanut ymmärtää. Ja oikeasti kiinnostaisi tietää, miten edetä tällaisen shown jälkeen - pyydellä anteeksi vai yrittää vaan saada mies unohtamaan, ottaa viikonloppuna uusi yritys vai mitä.
T. Ap
Heh heh, näin juuri. Esittäjä kekki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä, alistuvaan sävyyn ja diivaillen ja haluat että haukutaan sun ukkoa ja säälitään sua ja silti että pidetään sua idioottina, kun kyselet että mitä voit tehdä.. Esittäjä!
Lähinnä toivoin, että edes joku sanoisi, että ajatus oli hyvä, toteutus vaan huono. Etten nyt ihan niin kamala ole, kuin olen tässä saanut ymmärtää. Ja oikeasti kiinnostaisi tietää, miten edetä tällaisen shown jälkeen - pyydellä anteeksi vai yrittää vaan saada mies unohtamaan, ottaa viikonloppuna uusi yritys vai mitä.
T. Ap
Ajatus oli oikeastikin vilpittömän hyvä ja kaunis. Arvostaisin suuresti minäkin, jos joku näkisi noin paljon vaivaa syntymäpäivänäni, ja olisi oikeastaan ihan sama pitäisinkö edes itse suunnitelmasta/kohteesta vai en, olisin niin iloinen jo siitä, että mun vuoksi on suunniteltu jotain. Ja jos kohde ei olisikaan kiinnostanut, niin luulisi että sen päälle kunnon ateria ja paukku hyvittäisi paatuneimmankin kiukkupyllyn.
Et kyllä ala pyytelemään anteeksi, siis mitä pyytäisit?! "Anteeksi että halusin ilahduttaa ja yhteisten keskustelujemme perusteella erehdyin kuvittelemaan sinun ilahtuvan kohteesta, jonne sinut vein." Juu ei. Jatkat elämää ja mies jatkakoon kiukuttelua, jos vielä vituttelee. Ei sun mokasi, todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin tiedän, mistä pitää. Tieteestä, kirjoista, maailman kauneuden ihmettelystä, tulevaisuus-orientoitunut ajattelutapa, teknologiasta, robotiikasta, luonnosta jne jne. Puhunut monet kerrat, että mentäiskö tuonne Tekniikan museoon.
Kai tässä nyt vähän jotain muutakin stressiä nyt sitten purkaantui. Mutta olisin kyllä odottanut, että olisi arvostanut kaunista ajatusta.
T. Ap
Arvostanut kaunista ajatusta="Tarkoitin hyvää joten et saa olla vihainen siitä että en yhtään ymmärtänyt sinun toiveita enkä niistä kysellyt vaan tein kaikki päätökset itse ja sinun tulee vain kiltisti alistua näihin. Sinulla ei ole sananvaltaa tähän asiaan. MINÄ olen nyt järjestämässä ohjelmaa joten sinun tulee tästä pitää jottei MINULLE tule pahaa mieltä"
Tämä on vähän sama kuin että nainen ei saisi suuttua siitä että saa merkkipäivänä akkuporakoneen ja maalipurkin lahjaksi "sähän kato oot ollu niin kiinnostunu sisustuksesta"
Ap, minun mies ois ollu ihan fiiliksissä tommosesta retkestä. Miehesi vaikuttaa kiukuttelevalta kakaralta. Vaikka ohjelma ei olisi ollut mieheni mieleen, niin kyllä hän olisi arvostanut yritystä! Minusta teit hienosti, kun suunnittelit tuollaisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä, ap, olet kommenttien jälkeen itse itsestäsi, järjestelyistäsi ja miehen käytöksestä?
Kuulostaa kyllä tosi lapselliselta reaktiolta. Minun mieheni ei suuttunut edes siitä, kun menin hänen syntymäpäivänään entisen ainejärjestöni vuosijuhlille ystävieni kanssa, enkä hänen kanssaan juhlimaan. Onko miehesi tosi hemmoteltu tai kenties tosi masentunut (eikä siksi hallitse reaktioitaan)?
Minusta järjestämäsi yllätys oli tosi kiva, ja olisin itse ollut siitä tosi mielissäni. Vaikka sitä kyllä ymmärrän, että 4 h autossa istuminen ei kaikkia sytytä. Minulle ja puolisolleni automatkat ovat tärkeitä keskusteluhetkiä, tai jos ei keskusteluta, kuunnellaan spotifystä hittibiisejä ja lauletaan täysiä mukana. Autoilukin voi siis olla mukavaa, kun siitä tekee sellaista! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä, ap, olet kommenttien jälkeen itse itsestäsi, järjestelyistäsi ja miehen käytöksestä?
No, edelleen aika surkea olo itsestäni, mutta en aio pyydellä enää anteeksi. Sen sijaan kysyn mieheltä, että mikä oikeasti vaivaa. Miehen harmitus oli oikeutettu, mutta täysin ylimitoitettu. Järjestelyt oli teoriassa ok, todellisuudessa surkeat. Ens kerralla yksinkertaisemmin - ravintolaa ja juomaa lähempänä.
T. Ap
Ps. Olin muuten kertonut miehelle suunnitelmasta. Kuulosti kuulemma mukavalta, arjesta täysin poikkeavalta (mikä oli tarkoituskin). Kai sitten vaan pettyi siihen Heurekaan niin pahasti. Tuohon ylempään kommenttiin viitaten.
Minun mieheni on sellaista sorttia, että vaikka veisin hänet syntymäpäiväksi suolle tarpomaan ja hyttysten syötäväksi, olisi hän aivan mielissään. Yhtäältä siitä, että saa olla kanssani, toisaalta siitä, että saa olla ulkona, kolmanneksi siitä, että suolla tarpominen on jännää vaihtelua arkeen. Saunaa, ruokaa ja olutta päälle, niin mies muistelisi mahtavaa syntymäpäivää vielä vuosienkin päästä.
Mutta toki puolisoa on hyvä sen verran tuntea, että tietää, minkälaisista yllätyksistä toinen pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä tosi lapselliselta reaktiolta. Minun mieheni ei suuttunut edes siitä, kun menin hänen syntymäpäivänään entisen ainejärjestöni vuosijuhlille ystävieni kanssa, enkä hänen kanssaan juhlimaan. Onko miehesi tosi hemmoteltu tai kenties tosi masentunut (eikä siksi hallitse reaktioitaan)?
Minusta järjestämäsi yllätys oli tosi kiva, ja olisin itse ollut siitä tosi mielissäni. Vaikka sitä kyllä ymmärrän, että 4 h autossa istuminen ei kaikkia sytytä. Minulle ja puolisolleni automatkat ovat tärkeitä keskusteluhetkiä, tai jos ei keskusteluta, kuunnellaan spotifystä hittibiisejä ja lauletaan täysiä mukana. Autoilukin voi siis olla mukavaa, kun siitä tekee sellaista! :)
Olen tuota masennusta pohtinut, suunta elämässä tuntuu olevan tukevasti hukassa miehellä. Etenkin syntymäpäivät ahdistaa häntä, kun muistuttaa siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt saada aikaiseksi. Siksikin halusin panostaa synttäreihin, piristää, muistuttaa kuinka tärkeä hän on.
Hemmoteltu ei ainakaan lapsuudessaan ole ollut, toki minä olen hemmotellut jonkin verran.
Olen aivan samaa mieltä automatkoista, yleensä meilläkin on tosi mukavaa ja höpistään kaikesta. Mutta kun tunnelma on kireä, automatkasta ei saa kivaa enää millään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä, ap, olet kommenttien jälkeen itse itsestäsi, järjestelyistäsi ja miehen käytöksestä?
No, edelleen aika surkea olo itsestäni, mutta en aio pyydellä enää anteeksi. Sen sijaan kysyn mieheltä, että mikä oikeasti vaivaa. Miehen harmitus oli oikeutettu, mutta täysin ylimitoitettu. Järjestelyt oli teoriassa ok, todellisuudessa surkeat. Ens kerralla yksinkertaisemmin - ravintolaa ja juomaa lähempänä.
T. Ap
Ps. Olin muuten kertonut miehelle suunnitelmasta. Kuulosti kuulemma mukavalta, arjesta täysin poikkeavalta (mikä oli tarkoituskin). Kai sitten vaan pettyi siihen Heurekaan niin pahasti. Tuohon ylempään kommenttiin viitaten.
Pettyy heurekaan, suuttuu vaimolle?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä tosi lapselliselta reaktiolta. Minun mieheni ei suuttunut edes siitä, kun menin hänen syntymäpäivänään entisen ainejärjestöni vuosijuhlille ystävieni kanssa, enkä hänen kanssaan juhlimaan. Onko miehesi tosi hemmoteltu tai kenties tosi masentunut (eikä siksi hallitse reaktioitaan)?
Minusta järjestämäsi yllätys oli tosi kiva, ja olisin itse ollut siitä tosi mielissäni. Vaikka sitä kyllä ymmärrän, että 4 h autossa istuminen ei kaikkia sytytä. Minulle ja puolisolleni automatkat ovat tärkeitä keskusteluhetkiä, tai jos ei keskusteluta, kuunnellaan spotifystä hittibiisejä ja lauletaan täysiä mukana. Autoilukin voi siis olla mukavaa, kun siitä tekee sellaista! :)
Olen tuota masennusta pohtinut, suunta elämässä tuntuu olevan tukevasti hukassa miehellä. Etenkin syntymäpäivät ahdistaa häntä, kun muistuttaa siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt saada aikaiseksi. Siksikin halusin panostaa synttäreihin, piristää, muistuttaa kuinka tärkeä hän on.
Hemmoteltu ei ainakaan lapsuudessaan ole ollut, toki minä olen hemmotellut jonkin verran.Olen aivan samaa mieltä automatkoista, yleensä meilläkin on tosi mukavaa ja höpistään kaikesta. Mutta kun tunnelma on kireä, automatkasta ei saa kivaa enää millään.
T. Ap
Kuule, älä pohdi ja analysoi niin kauheasti vaan anna nyt vaan olla. Ei kuulu sulle. Anna sille miehelle tilaa äläkä nyt piinaa ainakaan sitä. Kuulostat hirveältä päällepäsmäriltä ja haluat äiteillä miehelle. Lapsellista ja naurettavaa, alistuvaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin tiedän, mistä pitää. Tieteestä, kirjoista, maailman kauneuden ihmettelystä, tulevaisuus-orientoitunut ajattelutapa, teknologiasta, robotiikasta, luonnosta jne jne. Puhunut monet kerrat, että mentäiskö tuonne Tekniikan museoon.
Kai tässä nyt vähän jotain muutakin stressiä nyt sitten purkaantui. Mutta olisin kyllä odottanut, että olisi arvostanut kaunista ajatusta.
T. Ap
Arvostanut kaunista ajatusta="Tarkoitin hyvää joten et saa olla vihainen siitä että en yhtään ymmärtänyt sinun toiveita enkä niistä kysellyt vaan tein kaikki päätökset itse ja sinun tulee vain kiltisti alistua näihin. Sinulla ei ole sananvaltaa tähän asiaan. MINÄ olen nyt järjestämässä ohjelmaa joten sinun tulee tästä pitää jottei MINULLE tule pahaa mieltä"
Tämä on vähän sama kuin että nainen ei saisi suuttua siitä että saa merkkipäivänä akkuporakoneen ja maalipurkin lahjaksi "sähän kato oot ollu niin kiinnostunu sisustuksesta"
Yllätyksissä on se pointti, että niistä ei neuvotella etukäteen. Jos on kontrollifriikki eikä pidä yllätyksistä, niin tämän voi aikuinen ihminen kertoa ihan itse. "Älä järjestä minulle merkkipäivinä mitään yllätysohjelmaa, haluan päättää itse mitä tehdään." Eihän ole vaikeaa?Normaali ihminen ei suutu siitä, että hänen ilahduttamisekseen on nähty vaivaa. Vaikka tässä olisi epäonnistuttukin.
Täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä myöskään hyvässä uskossa annetuista lahjoista suuttumista. Täällä oli joskus ketju lahjavalinnalla näpäyttämisestä ja se on toki eri asia - jos lahjan tarkoitus on ilkeily niin sen voi jättää suosiolla kokonaan ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni oli eilen syntymäpäivä, ja olin keksinyt kivaa ohjelmaa. Heureka ja Tekniikan museo, jonka jälkeen hyvään ravintolaan viskille ja kunnon illalliselle. Meiltä on 2h ajomatka pääkaupunkiseudulle.
Tuhlasin kuulemma hänen merkkipäivänsä autossa istumiseen, ja Heurekan jälkeen hän oli ihan tajuttoman vihainen, kun olin tuonut hänet lasten leikkipuistoon ja tuhlannut hänen aikaansa. Lähdettiin sitten kotiin. En motarilla oikein voinut netistä etsiä kotimatkalta hienoja ravintoloita, mutta kun yksi sellainen tuli mieleen, se ei kelvannut. Olisi voinut edes syödä hyvin ja tilata sen drinkin. No, käytiin sitten ketjupaikassa syömässä. Ehdotin jälkkäriä, ei käynyt. Ehdotin terassia, ei käynyt. Kun olimme jo lähes kotona, mies valitti, että ei saanut kakkua eikä kuohuvaa eikä mitään. No minä sitten hain hätäpäissäni jäätelöä kun ei lähikaupassa muutakaan ollut.
Olin lukenut netistä, että aikuisillakin on kivaa Heurekassa, etenkin kun siellä on se eläinten Body Worlds -näyttely. Ei vissiin sitten.
Aivan uupunut olo, kun eilen kuuntelin koko päivän valitusta. Huoh.
Moten voisin korjata tämän tilanteen?
Kerrotko samalla mistäpäin Suomea löytyy noin ihania naisia? Ottaisin mielelläni :)
M26 pk seutu
Älä ala pyytelemään anteeksi, itse näit vaivaa kaiken suunnitteluun. Miehen kuuluisi anteeksi pyytää kiittämättömyyttään ja kakaramaista käytöstään.
Pitääkö mies ylipäätään yllätyksistä ja spontaanista toiminnasta? Kaikki nimittäin eivät innostu vaan stressaavat ajatuksesta että joutuisivat extempore tilanteeseen jota eivät ole itse ennalta mielessään suuunnitelleet ja siihen henkisesti valmistautuneet ja virittäytyneet ajautukseen vaikka olisikin vain jokin museossa käynti vaan tarvitsee suunnitelmallisuutta ja valmistautumisaikaa.
Ehkä hän ei just sinä päivänä ollut innostunut lähtemään minnekkään ja olis varmaan riittänyt kakku, kalja ja leffa kotisohvalla. Tuo kakun perään haikailu vähän kertoo siitä että hän olisi kaivannut jotain "tuttua ja turvallista" , sellasta ennalta arvattavaa ja perinteistä .Kiukuttelu taas siitä että tilanne oli stressaava..
Anteeksipyyntöä tuskin kannattaa jäädä odottelemaan, vastaisuudessa älä järjestä enää mitään, et ole mikään ohjelmatoimisto aikuiselle miehelle varsinkin jos mikään ei kelpaa ja palaute tuollaista. Jos haluaa tehä jotain erityistä niin ehdottaa sitten itse tai suunnitelkaa yhdessä.
Siinä tuli miehelle takauma, jostain lapsuudessa käyneestä tapahtumasta. Jostain traumasta....posttraumaattinen reaktio...näin veikkaan. Eikä osannut sitä sitten enää peruuttaa vaan jatkoi samaa.
Veikkaan, että hän on yhtä pahoillaan kuin sinäkin.
Voisitte jutella tuon.
Se ei oikeastaan liity sinuun, mutta tuo tapahtuma nosti tunteet pintaan jostain vanhasta jutusta. Sinä siinä jouduit sijaiskärsijäksi.(Sillä lailla toki liittyy sinuun, että olet tärkeä ihminen hänelle ja uskaltaa osoittaa sinulle nuo lapsellisetkin tunteensa). Kasvun paikka tuo tosiaankin on teille kummallekin. Ikä ei tässä,ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on, että on luotettava ihminen lähellä, ja jonka kanssa voisi nuo asiat köydä läpi ilman hylkäämisen pelkoa.
Sinun ei kannnata ruveta siteen kynnysmatoksi. Tasavertaiseksi kumappaniksi kyllä. Mies arvostaa sinä, jos puhut tuon asian ja kerrot myös omat tunteesi, etkä rupea niiailemaan. Ymmärtää voi ja tukea, mutta ei pidä uhrautua.
Anteeksipyytely tai sovittelu (kun ei ole ollut riitaa vaan toisen kiukuttelu) ei tuota ratkaise. Se ratkaisee, että puhutte yhdessä.
Ja miehen olisi kenties hyvä löydä psykologin juttusilla. Saisi noita vanhoja juttuja auki tai ymmärtäisi niiden merkityksen nyt...ja osaisi tietoisesti reagoida toisin kuin lapsena...
Ne tunteet vaan saattaa yllättää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni oli eilen syntymäpäivä, ja olin keksinyt kivaa ohjelmaa. Heureka ja Tekniikan museo, jonka jälkeen hyvään ravintolaan viskille ja kunnon illalliselle. Meiltä on 2h ajomatka pääkaupunkiseudulle.
Tuhlasin kuulemma hänen merkkipäivänsä autossa istumiseen, ja Heurekan jälkeen hän oli ihan tajuttoman vihainen, kun olin tuonut hänet lasten leikkipuistoon ja tuhlannut hänen aikaansa. Lähdettiin sitten kotiin. En motarilla oikein voinut netistä etsiä kotimatkalta hienoja ravintoloita, mutta kun yksi sellainen tuli mieleen, se ei kelvannut. Olisi voinut edes syödä hyvin ja tilata sen drinkin. No, käytiin sitten ketjupaikassa syömässä. Ehdotin jälkkäriä, ei käynyt. Ehdotin terassia, ei käynyt. Kun olimme jo lähes kotona, mies valitti, että ei saanut kakkua eikä kuohuvaa eikä mitään. No minä sitten hain hätäpäissäni jäätelöä kun ei lähikaupassa muutakaan ollut.
Olin lukenut netistä, että aikuisillakin on kivaa Heurekassa, etenkin kun siellä on se eläinten Body Worlds -näyttely. Ei vissiin sitten.
Aivan uupunut olo, kun eilen kuuntelin koko päivän valitusta. Huoh.
Moten voisin korjata tämän tilanteen?
Kerrotko samalla mistäpäin Suomea löytyy noin ihania naisia? Ottaisin mielelläni :)
M26 pk seutu
Niin, kukapa narsisti alistaja ei haluaisi alistuvaa, typerää, lapsellista eukkoa joka pyytelee ( muka) anteeksi kaikkea.
Tää eukko esittää ja vielä huonosti. Hakee jotain sääliä tekeytymällä vähä- älyiseksi. Nämä on pahimpia.
Ap unohti kertoa että on itse parikymppinen.
Juhlistaako miehesi yleensä syntympäivää? Oletteko ennen käyneet jossain? olet järjestänyt yllätyksiä?
Jos vastaus on ei, kannattaa miettiä haluaako mies edes mitään hössötystä syntymäpäiväksi. Monet eivät yksinkertaisesti halua juhlia, vanheminen ei kiinnosta.
Niin...toki se mies saattaa jossain vaiheessa ymmärtää pyytää sinulta anteeksi. Se olisi ihan korrektia. Pahoillaan on takuulla...niinkuin sinäkin.
Lähinnä toivoin, että edes joku sanoisi, että ajatus oli hyvä, toteutus vaan huono. Etten nyt ihan niin kamala ole, kuin olen tässä saanut ymmärtää. Ja oikeasti kiinnostaisi tietää, miten edetä tällaisen shown jälkeen - pyydellä anteeksi vai yrittää vaan saada mies unohtamaan, ottaa viikonloppuna uusi yritys vai mitä.
T. Ap