Mies suuttui, aiheestako?

Kannattaisi ekana selvittää mistä toinen pitää, ennen kuin suunnittelee mitään.

Minun mieheni ei edes tahdo tulla muistetuksi syntymäpäivänään. Ostetaan lahjoja toisillemme pitkin vuotta. Ilahtuu joka kerta.

Älytöntä kiukuttelua. Harmittaa puolestasi, ap, vaikutat ihanalta.

Miehesi käytös oli aivan anteeksiantamatonta! Hän näyttää olevan täysi moukka, joka ei ansaitse sinua - sinuna jättäisin empimättä.

Vierailija kirjoitti:

Selvästikään miehen odotukset ja sinun järjestelyt eivät kohdanneet. Etkö sinä oikein tiennyt mistä miehesi pitää? Ymmärrän kyllä miehesi pettymyksen, hänellä oli sille aivan hyvät perustelut.

Perustelut mitkä? Ei itse esittänyt toiveita mihin haluaa. Valitti ettei kakkua eikä kuohuvaa. Kumpaakin olis ollu tarjolla (ravintola jälkiruuissa usein kakku vaihtoehto) ja kuohuvaa jos olis menneet hienoon ravintolaan jota vaimo esitti. Itse mies kieltäytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typetä mies. Olit nähnyt vaivaa ja halusit ilahduttaa. Vaikka ilahdutus ihan putkeen mene, normaali ihminen arvostaa yritystä eikä valita.

Missäköhän näitä normaaleja ihmisiä sitten tapaisi? Itse en ainakaan ole tavannut naista, joka osaisi ilahtua toisen näkemästä vaivasta, jos itse lahja ei häntä kiinnosta.

Katso niitä vähän vaatimattomamman näköisiä. Toki niissäkin on prinsessoja, mutta myös tasapainoisia henkilöitä.

Haluaisin muistuttaa, etteivät kaikki kauniit naiset ole ns 'prinsessoja'; meitä 'low maintenance ladies' löytyy myös!

Aina voi ottaa toisen tunteet huomioon, vaikka joku olisi ostanut tai järjestänyt jotain, mikä ei niin miellytä, voi silti kauniisti kiittää, ja ehkä kohteliaasti kysyä sopiiko, jos tehdään jotain muuta..

Vierailija kirjoitti:

A Lehtonen kirjoitti:

Oliko mies harmissaan kun ei päässyt ryyppubileisiin? Onko litrahuuli? Onko ollut riitaa edeltävänä päivänä? Onko antanut toiveita mitä haluaisi synttäreillä tehdä? Itse olen myös 32 vuotias mies mutta poikkeus saattaa olla että olen vaatimaton. Tyytyväinen pienestäkin asiasta ja en vietä näitä "välivuosia" jaa tasa vuosia mielummin. Vaimo järkkäsi kyllä 30-vuotis synttäreille mahtavan illan jota en unohda helpolla.

Ei juo erityisen paljon, mutta tykkää nautiskella muutamia mieluisia juomia silloin tällöin.

Tykkään järjestää jotakin joka vuosi. Ja mieskin haluaa, ettei syntymäpäivä ole vain tavallinen arkipäivä.

Edelleen tosi vihainen. Mutta myönsi itsekin, että "kaikki pielessä". Ei siis vain retkestä ollut kyse. Työt on paskaa, opinnot junnaa, elämä ei etene. Stressaa häntä.

T. Ap

Vai niin. Sinuako siitä pitäsi rangaista? Nyt otat tuon lurjuksen korvista kiinni ja sanot sille 'IIIIIIK'!

Mokoma ympärystöhaitta, saisi hävetä.

Njaa. Miehiä on vaikea miellyttää.

Jokunen kesä sitten mies alkoi puhumaan kovasti pienestä kesälomareissusta. Sain tehtäväkseni suunnitella sen. Kysyin koko suunnittelun ajan, että "mitä jos mentäisiin tuonne, sitten tonne, sitten seuraavana päivänä sitä ja tätä". Kaikki kävi. Kaikkeen suostui. Tästä on jopa whatsapp- keskustelut tallessa.

Lyhykäisyydessään siis ensin Helsinkiin ja yö hotellissa.  Tavataan kavereita, käydään terdellä, syömässä jne. Seuraavana päivänä Tallinnaan. Kaksi yötä Tallinnassa. Käytiin mm. Patarein vankilassa, eläintarhassa (mies itse ehdotti), ostoksilla, kitattiin olutta, syötiin pihviä, nautiskeltiin hotellihuoneessa. Omasta mielestäni oli onnistunut reissu. Ei siis menty juosten sinnetännejatonne, vaan ihan vain rennosti nautiskellen mitä mieleen sillä hetkellä tuli.

Pikalaivalla takaisin Helsinkiin ja junalla kotiin. Sää oli mitä mainioin.

Paluumatkalla laivalla mies alkoi valittamaan, miten pitkä ja uuvuttava matka oli. Ei kuulemma nauttinut ja osa lomasta meni tuohon.

Kummasti kun suunnitteluvaiheessa oli tiedossa päivät, aikataulut, paikat missä voidaan käydä/kiertää läpi, niin kaikki kävi. Oli vain tyytyväinen kun ei itse tarvinnut suunnitella ja varailla lippuja ja hotellihuoneita. Ja sitten ei kelvannutkaan.

Angelena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A Lehtonen kirjoitti:

Oliko mies harmissaan kun ei päässyt ryyppubileisiin? Onko litrahuuli? Onko ollut riitaa edeltävänä päivänä? Onko antanut toiveita mitä haluaisi synttäreillä tehdä? Itse olen myös 32 vuotias mies mutta poikkeus saattaa olla että olen vaatimaton. Tyytyväinen pienestäkin asiasta ja en vietä näitä "välivuosia" jaa tasa vuosia mielummin. Vaimo järkkäsi kyllä 30-vuotis synttäreille mahtavan illan jota en unohda helpolla.

Ei juo erityisen paljon, mutta tykkää nautiskella muutamia mieluisia juomia silloin tällöin.

Tykkään järjestää jotakin joka vuosi. Ja mieskin haluaa, ettei syntymäpäivä ole vain tavallinen arkipäivä.

Edelleen tosi vihainen. Mutta myönsi itsekin, että "kaikki pielessä". Ei siis vain retkestä ollut kyse. Työt on paskaa, opinnot junnaa, elämä ei etene. Stressaa häntä.

T. Ap

Tämä 32-vuotias pikkupoika kiukuttelee, niin eikä sitä pidä rangaista? Niinhän lapsille tehdään, kun kiukuttelevat turhasta. Nurkkaan häpemäään pariksi viikoksi ( = sohvalle nukkumaan), kännykkä pois ainakin viikoksi. Sitten neuvottelet vauvan kanssa, josko jo ymmärtäisi, että sinulle on ei turhasta tarvise kiukutella?

.

Miten monta vuosikymmentä ajattelit kestää tuota?

Vierailija kirjoitti:

Njaa. Miehiä on vaikea miellyttää.

Jokunen kesä sitten mies alkoi puhumaan kovasti pienestä kesälomareissusta. Sain tehtäväkseni suunnitella sen. Kysyin koko suunnittelun ajan, että "mitä jos mentäisiin tuonne, sitten tonne, sitten seuraavana päivänä sitä ja tätä". Kaikki kävi. Kaikkeen suostui. Tästä on jopa whatsapp- keskustelut tallessa.

Lyhykäisyydessään siis ensin Helsinkiin ja yö hotellissa.  Tavataan kavereita, käydään terdellä, syömässä jne. Seuraavana päivänä Tallinnaan. Kaksi yötä Tallinnassa. Käytiin mm. Patarein vankilassa, eläintarhassa (mies itse ehdotti), ostoksilla, kitattiin olutta, syötiin pihviä, nautiskeltiin hotellihuoneessa. Omasta mielestäni oli onnistunut reissu. Ei siis menty juosten sinnetännejatonne, vaan ihan vain rennosti nautiskellen mitä mieleen sillä hetkellä tuli.

Pikalaivalla takaisin Helsinkiin ja junalla kotiin. Sää oli mitä mainioin.

Paluumatkalla laivalla mies alkoi valittamaan, miten pitkä ja uuvuttava matka oli. Ei kuulemma nauttinut ja osa lomasta meni tuohon.

Kummasti kun suunnitteluvaiheessa oli tiedossa päivät, aikataulut, paikat missä voidaan käydä/kiertää läpi, niin kaikki kävi. Oli vain tyytyväinen kun ei itse tarvinnut suunnitella ja varailla lippuja ja hotellihuoneita. Ja sitten ei kelvannutkaan.

Kerroit varmaan ystävällisesti hänelle, että seuraavan kerran jätetään kotiin ja menet yksin?

Mistä näitä prinsessa syndrooma miehiä tulee? Onko nämä pääkaupunkiseudun ansarinkukkasia`? Kertokaa kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sinä nyt haluat kuulla? * runkutirunkutirunkuti*

Tarkoititko ääntä, jota mies aiheuttaa asunnossa ns. virkistäessään itseään? :D

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on kuin hemmoteltu kakara! Älä järjestä enää mitään. Valitukseen vastaat vain "kun ei kerran kelpaa" tai " no ehdota itse jotain".

Tai sitten lusikat jakoon.

"Kun ei kerran kelpaa" kuulostaa perinteiseltä suomalaisnaiselta!

No on sulla kova miellyttämisen tarve. Onko niin, ettei mies ole mihinkään tyytyväinen ja sinä yrität kokoajan vain enemmän ja enemmän?

Ei päässytkään KISS:in kekalle :D

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli eilen syntymäpäivä, ja olin keksinyt kivaa ohjelmaa. Heureka ja Tekniikan museo, jonka jälkeen hyvään ravintolaan viskille ja kunnon illalliselle. Meiltä on 2h ajomatka pääkaupunkiseudulle.

Tuhlasin kuulemma hänen merkkipäivänsä autossa istumiseen, ja Heurekan jälkeen hän oli ihan tajuttoman vihainen, kun olin tuonut hänet lasten leikkipuistoon ja tuhlannut hänen aikaansa. Lähdettiin sitten kotiin. En motarilla oikein voinut netistä etsiä kotimatkalta hienoja ravintoloita, mutta kun yksi sellainen tuli mieleen, se ei kelvannut. Olisi voinut edes syödä hyvin ja tilata sen drinkin. No, käytiin sitten ketjupaikassa syömässä. Ehdotin jälkkäriä, ei käynyt. Ehdotin terassia, ei käynyt. Kun olimme jo lähes kotona, mies valitti, että ei saanut kakkua eikä kuohuvaa eikä mitään. No minä sitten hain hätäpäissäni jäätelöä kun ei lähikaupassa muutakaan ollut.

Olin lukenut netistä, että aikuisillakin on kivaa Heurekassa, etenkin kun siellä on se eläinten Body Worlds -näyttely. Ei vissiin sitten.

Aivan uupunut olo, kun eilen kuuntelin koko päivän valitusta. Huoh.

Moten voisin korjata tämän tilanteen?

Vaihtamalla miehen.

M46

Vierailija kirjoitti:

A Lehtonen kirjoitti:

Oliko mies harmissaan kun ei päässyt ryyppubileisiin? Onko litrahuuli? Onko ollut riitaa edeltävänä päivänä? Onko antanut toiveita mitä haluaisi synttäreillä tehdä? Itse olen myös 32 vuotias mies mutta poikkeus saattaa olla että olen vaatimaton. Tyytyväinen pienestäkin asiasta ja en vietä näitä "välivuosia" jaa tasa vuosia mielummin. Vaimo järkkäsi kyllä 30-vuotis synttäreille mahtavan illan jota en unohda helpolla.

Ei juo erityisen paljon, mutta tykkää nautiskella muutamia mieluisia juomia silloin tällöin.

Tykkään järjestää jotakin joka vuosi. Ja mieskin haluaa, ettei syntymäpäivä ole vain tavallinen arkipäivä.

Edelleen tosi vihainen. Mutta myönsi itsekin, että "kaikki pielessä". Ei siis vain retkestä ollut kyse. Työt on paskaa, opinnot junnaa, elämä ei etene. Stressaa häntä.

T. Ap

Miehelläsi on ihan selvä 30-kriisi, tosin pari vuotta jäljessä. Jos yhtään lohduttaa, niin kiukuttelu olisi ollut samanlaista vaikka olisit järkännyt millaiset megabileet. Jutelkaa tarkemmin, mikä "kaikki on pielessä". Äläkä ryhdy anelemaan kynnysmattona tai järkkäämään mitään hyvityksiä. Miehen pitää selvittää oman pääkoppansa sisältö - ensisijaisesti itse tai ammattiauttajan avustuksella. Sinun roolisi on kuunnella ja tukea, ei missään nimessä hyvitellä. 

Mun mies järjesti itselleen parturissakäynnin mun synttärinä ja haukkui mut kun pahoitin mieleni ettei hän keksinyt minulle mitään. Pitikin mennä vielä naimisiin tollasen kanssa, nyt vituttaa.

Ehkäpä hän ikään kuin odotti, että suunnittelemasi asiat olisivat vieneet mennessään kaiken stressin, huolen ja ahdistuksen arjesta - siis toisin sanoen vastuutti sinut sammuttamaan hänen sisäinen myllerryksensä. Ja kun siihen et pystynyt (eikä olisi kukaan pystynyt minkäänlaisilla pirskeillä!), hän on pettynyt, ja ehkä entistä ahdistuneempi. 

Suotta pyytelet anteeksi. Vaikka olisit suunnitellut minkälaista spektaakkelia hyvänsä, se ei olisi kuitenkaan riittänyt sellaiseen "todellisuuspakoon", kuin mies odotti. Keskustele miehesi kanssa, sekä hänen voinnistaan näin yleensä, että myös siitä, miltä sinusta tuntui hänen kiukuttelunsa. Vaikka taustalla olisi ymmärrettäväkin syy, joskus täytyy kuulla myös ihan rehdisti se, että on tullut käyttäydyttyä huonosti. Ei toista voi vastuuttaa korjaamaan kaikki sisäinen myllerrys ties millä sirkustempuilla.

Ja sanon tämän rehellisesti sanottuna ihmisenä, joka on käyttäytynyt pahimmillaan kuten miehesi.

Jätä se sika !

Kiitos kaikille neuvoista.

Näille jätä se sika -huutelijoille haluaisin sanoa, että ei tämä todellakaan ole tarpeeksi suuri syy erota pitkäaikaisesta parisuhteesta. Rakastan tietysti miestäni, ollaan oltu jo kahdeksan vuotta yhdessä. Ei tämmöinen hankaluus tätä venettä nurin keikauta. Toista täytyy pyrkiä ymmärtämään, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Ei kukaan ole täydellinen.

Tiedän, että kaikki käyttäytymismallimme eivät ole aivan terveitä. Olin pitkään todella masentunut, ja yksi syy sille oli vanhempieni epäjohdonmukaisuuden aiheuttama hylätyksi tulemisen pelko (tulivat esimerkiksi hoidosta hakemaan tuntikausia luvattua myöhemmin). Sieltä miellyttämishalukkuus ja anteeksipyynnöt tulevat.

Nyt mies on rauhoittunut, ei kylläkään ole pyytänyt anteeksi. Hän suunnitteli itselleen huomiseksi kivan päivän (antikvariaatti, museo, puistoilua, ravintolaa, kuulostaako pääpiirteittäin tutulta?). En vielä tiedä, onko minua kutsuttu.

T. Ap

Tulipa paha mieli AP:n puolesta :(

Ap, en tunne miestäsi enkä tiedä johtuuko hänen käytöksensä esimerkiksi masennuksesta/stressistä/muusta inhimillisestä syystä, vai onko hän aina tuollainen. Mutta miehesi käytös kuulostaa lapselliselta kiukuttelulta, aivan kohtuuton reaktio mieheltä.

Jos joku järjestäisi minulle tuollaiset synttärit, kiljuisin onnesta. En tiedä olenko sitten lapsellinen, mutta kyllä minä tykkään käydä usein Heurekassa (siis ihan itsekseni, minulla ei ole lapsia), vaikka olenkin aikuinen ihminen. Mielestäni Heureka sopii sekä lapsille että aikuisille, siellä on jokaiselle jotain. Varsinkin nuo erikoisnäyttelyt ovat aikuisillekin monesti mielekkäitä ja monet aikuiset pitävät niitä hyvin mielenkiintoisina. Kaikki erikoisnäyttelyt eivät edes ole aivan pienimmille lapsille sopivia, eikä niitä ole edes suunnattu pääasiassa lapsille!

Onko miehesi jossain tieteen/tekniikan alalla töissä? Tuli vain mieleen, kun olit suunnitellut vieväsi miehen Heurekaan ja Tekniikan museoon.

Ehkä kummassakaan paikassa ei ollut miehellesi mitään "uutta", siis sellaista, mitä miehesi ei olisi tiennyt jo ennestään. Ovathan Heurekan tai Tekniikan museon härvelit ehkä vielä mielenkiintoisempia niille, joille niiden toimintamekanismi on täysin tuntematon ja uusi, ja he voivat oppia niistä jotain uutta. Ehkä miehesi piti niitä sen takia "lällyinä" ja tylsinä.

Mutta ei nyt herranjumala aikuinen ihminen ole silti oikeutettu kiukuttelemaan tuolla tavalla! Kuulostaa siltä, että miehesi oli jo valmiiksi asennoitunut niin, että "blääh, ei kiinnosta".

Mielestäni on silti kiinnostavaa käydä yhdessä jossain, vaikka ei oppisikaan mitään uutta. Se on hieno mahdollisuus viettää laatuaikaa yhdessä. Ja kaiken lisäksi jos Heurekassa oli vielä meneillään erikoisnäyttely, niin siellä oli takuulla myös jotain sellaista, jota miehesi ei ollut aiemmin nähnyt tai tiennyt.

Esimerkiksi minä nautin heurekan Body Worlds-näyttelystä erittäin paljon, vaikka olenkin hyvin perillä ihmisen anatomiasta, lääketieteestä ja biologiasta. Vaikka en oppinutkaan kyseisestä näyttelystä mitään uutta, se oli silti upea. Onhan se nyt tyystin eri asia katsoa havainnollistavia kuvia esim. ihmisen hermostosta, kuin katsoa aitoa, plastinoitua ihmisen hermostoa.

Ennen kaikkea kummastelen sitä, kuinka miehesi edes kehtaa olla noin kiittämätön! Sinulla oli selvästi ajatusta mukana tuon päivän järjestämisessä. Olit selkeästi yrittänyt miettiä parhaasi mukaan, mistä miehesi pitää ja mistä hän on kiinnostunut! Edes ajatus siitä, että joku yrittäisi järjestää minulle unelmieni päivän ja ottaisi suurimmat kiinnostuksenkohteeni huomioon, saisi minut liikuttumaan melkein kyyneliin.

Paljon haleja sinulle AP, olet ihana!