Miten jaksaa elää, kun mä tiedän, että mä ansaitsisin parempaa

Hän on uhri ja sillä selvä.

Hänellä on oikeus. Ja täys skitso. Ihan turhaa jaaritella mokoman kanssa. Ihminen joka on sitä mieltä että muut kärsiköön kun hänellä on ollut vaikeaa ei tarvitse mitään empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mä tiedän, ettei mulla ole mitään keinoja saavuttaa tai saada sitä? Turhaa siis jankuttaa siitä, etten olisi keinoa vain löytänyt. Siis en ole löytänyt, jos se onkin olemassa.

Silleen jaksaa elää että alkaa märätietoisesti tehdä joka päivä jotain pienia asioita jotka johtavat siihen parempaan. Lopeta se tekosyiden keksiminen, keino on olemassa, välillä vaan tarvitaan pitempi reitti. Älä koita harppoa vaan huomaa ne pienet väliaskeleet.

Mulla ei olekaan tekosyitä, se olisi ihan hölmöä, koska haluan todellakin parempaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mä tiedän, ettei mulla ole mitään keinoja saavuttaa tai saada sitä? Turhaa siis jankuttaa siitä, etten olisi keinoa vain löytänyt. Siis en ole löytänyt, jos se onkin olemassa.

Miksi sinä muka ansaitsisit parempaa?

On paha olla kokoajan. En käytä mitään lääkkeitä, en juo enkä kärsi mistään mt-häiriöstäkään.

Mt-häiriöltähän tuo vaikuttaa, jos siis puhut jatkuvasta, psyykkisestä pahasta olosta. En sano, että itse aiheutat itsellesi sairautta, vaan voihan se johtua jostain muustakin. Mutta paljon on omalla ajattelulla osuutta näissä.

On omalla ajattelulla, mutta kuka istutti mun päähäni kaikkea pahaa minusta?

ap

Äitini istutti minun päähäni kaikenlaista pahaa minusta. Eikö kognitiivinen terapeutti osannut murentaa niitä sieltä! Menin terapiaan luottaen, että minua tuetaan! Paskan marjat, tukea ei ollut poistaa ÄIDIN minusta ajattelemia pahoja ajatuksia. En haluaisi, että äiti ikinä olisi sanonut niitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdit vastata miksi olisit ansainnut parempaa.

En ole koskaan halunnut enkä tehnyt valintoja joiden takia mulla on paha olla.

Vastaan ohi

Oletatko todella, että kaikki muut masentuneet ovat tehneet elämässään jotain väärin ja ansainneet masennuksensa?

Et ole sen spesiaalimpi kuin muut ihmiset, jotkut sairastuu jotkut ei.

Et ole myöskään mitenkään huonompi kuin muut, kuulut vain niihin epäonnisiin jotka sairastuivat. Niin minäkin kuulun, aloitin lääkkeet ja olen jo lopettanutkin lääkkeet, olen parantunut.

Sinäkin saatat kuulua niihin jotka parantuvat, siihen voit toki itse vaikuttaa.

Ja missähän sanoin niin? Voi helvetti...

ap

Et missään, viesteistäsi saa vain helposti sellaisen käsityksen. Sen takia kysyin. Tämä kun on tällainen keskustelupalsta niin riskinä on, että joku kysyy tarkennuksia tai kommentoi aivan eritavalla kuin haluaisit.

Jos et halua kommentteja etkä keskustelua, mutta haluat jakaa julkisesti ajatuksiasi voisitko ajatella vaikka blogin pitämistä, niissä kai usein voi rajata kommentointia?

No anteeksi. Tarkoitin sen selvennyksenä niille, jotka tulee sössöttämään minun sotkeneen itse asiani, että ei ihme että masentaa. Sinänsä huvittavaa, miten osa saa senkin irti kahden sanan aloituksista muutenkaan, mutta osa on meedioita täällä.

ap

Mä kans ihmettelen noita, jotka muka tulkitsevat parin lauseen perusteella koko ihmisen taustoineen. Aivan kuin ne ois joitain modeja, jotka tsekkaavat ip-osoitteen (tai jonkun esim. evästeisiin perustuvan tunnisteen) perusteella sen saman henkilön aiemmat viestit ja nyt tekevät analyysinsä sillä perusteella. T. Aiemmin kommentoinut, myöskin elämäänsä pettynyt ihminen

Olen palstaillut vasta reilun vuoden, mutta minäkin tunnistan Kivikissaäidin kirjoitukset hyvin nopeasti kirjoitustyylistä ja aiheesta. Tai siis siitä, että olipa aiheena mikä tahansa, lopulta se kääntyy hänen ja äitinsä väliseen suhteeseen tai isänsä uuteen vaimoon. Ja koska Kivikissaäiti on moneen kertaan kertonut valtavan määrän taustoistaan, niin huonompimuistinenkin muistaa. 

No miksi palstalla täytyy sitten sanoa erikseen, että "tämä ei ole minun oma syy", jos kukaan ei vain tekisi paskoja oletuksia asioista? Minunkin teksteistä on tehty ilkeitä omia oletuksia todella epäkannustavaan sävyyn. Ihan omaa sanojan pahuuttaan vaan ja purkautumistaan varten. Olen kertonut kipeitä asioita ja joku kääntää ne täysin paskaksi, koska ei kykene vastaanottamaan ajatusta, että paskaakin tapahtuu uhrin tekemisistä huolimatta. Siis että virheellisesti toimiva on itse usein UHRI.

ap

Mä olen tämän vuoden aikana kirjoittanut sulle vaikka kuinka monta kannustavaa viestiä. Mutta sinä et ilmeisesti lue niitä. Et lue, koska niissä sua kehotetaan jatkamaan elämääsi ja katsomaan menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. Mutta sinä et halua, koska uhrin rooli sopii sinulle paremmin. Mä olen sairastunut vakavasti, puolisoni on kuollut ja lapseni vammautunut enkä ole tehnyt sen ansaitakseni yhtään enempää kuin sinäkään omia vaikeuksiasi ansaitaksesi. Mutta mä en ole voinut enkä halunnut jäädä vuosiksi märehtimään asioita, joille en enää jälkikäteen voi yhtään mitään. En voinut silloinkaan, kun ne asiat tapahtuivat, enkä olisi voinut millään tavalla estää niitä asioita tapahtumasta. Tässä aloituksessa kysyt, miten jaksaa elää. Niinpä. Ihminen jaksaa menetyksistään ja uhriksi joutumisestaan huolimatta elää juuri siten, että muuttaa elämässään ne asiat, jotka voi muuttaa, ja hyväksyy ja/tai jättää taakseen ne asiat, joita ei voi muuttaa. Kukaan tai mikään ei tule tekemään tuota puolestasi. 

Täytyyhän asiat käsitellä. Tämä on yksi tapa käydä läpi vääryyksiä, joita mulle on tehty. Kuka sai sut sairastumaan? Kuka tappoi miehesi? Kuka vammautti lapsesi? Tekikö sitä pitkäkestoisesti ja sinun vaatiessa, että älä jatkoi vain?

ap

Sairastumistani ei aiheuttanut kukaan, mutta mieheni tappoi ja lapseni vammautti rattijuoppo. En silti voinut pysäyttää elämääni, katkeroitua ja jäädä vuosikausiksi syyttelemään tätä rattijuoppoa, vaan mun oli mentävä elämässäni eteenpäin. Ihan jo pelkästään lapsenikin vuoksi.

Jahas, pari sivua ketjua luettuani mä keksin etten voi ikinä olla onnellinen ennen ku pihakuusessa nököttää punainen papukaija. Keskitän koko elämäni punaisen papukaijan ilmaantumiseen ja siitä kiukutteluun.

Eiku emmä jaksa. Taidan jatkaa tällä linjalla missä fiilis on hyvä enkä sido iloani, onneani ja koko elämääni johonkin yhteen asiaan, ilmiöön tai ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdit vastata miksi olisit ansainnut parempaa.

En ole koskaan halunnut enkä tehnyt valintoja joiden takia mulla on paha olla.

Vastaan ohi

Oletatko todella, että kaikki muut masentuneet ovat tehneet elämässään jotain väärin ja ansainneet masennuksensa?

Et ole sen spesiaalimpi kuin muut ihmiset, jotkut sairastuu jotkut ei.

Et ole myöskään mitenkään huonompi kuin muut, kuulut vain niihin epäonnisiin jotka sairastuivat. Niin minäkin kuulun, aloitin lääkkeet ja olen jo lopettanutkin lääkkeet, olen parantunut.

Sinäkin saatat kuulua niihin jotka parantuvat, siihen voit toki itse vaikuttaa.

Ja missähän sanoin niin? Voi helvetti...

ap

Et missään, viesteistäsi saa vain helposti sellaisen käsityksen. Sen takia kysyin. Tämä kun on tällainen keskustelupalsta niin riskinä on, että joku kysyy tarkennuksia tai kommentoi aivan eritavalla kuin haluaisit.

Jos et halua kommentteja etkä keskustelua, mutta haluat jakaa julkisesti ajatuksiasi voisitko ajatella vaikka blogin pitämistä, niissä kai usein voi rajata kommentointia?

No anteeksi. Tarkoitin sen selvennyksenä niille, jotka tulee sössöttämään minun sotkeneen itse asiani, että ei ihme että masentaa. Sinänsä huvittavaa, miten osa saa senkin irti kahden sanan aloituksista muutenkaan, mutta osa on meedioita täällä.

ap

Mä kans ihmettelen noita, jotka muka tulkitsevat parin lauseen perusteella koko ihmisen taustoineen. Aivan kuin ne ois joitain modeja, jotka tsekkaavat ip-osoitteen (tai jonkun esim. evästeisiin perustuvan tunnisteen) perusteella sen saman henkilön aiemmat viestit ja nyt tekevät analyysinsä sillä perusteella. T. Aiemmin kommentoinut, myöskin elämäänsä pettynyt ihminen

Olen palstaillut vasta reilun vuoden, mutta minäkin tunnistan Kivikissaäidin kirjoitukset hyvin nopeasti kirjoitustyylistä ja aiheesta. Tai siis siitä, että olipa aiheena mikä tahansa, lopulta se kääntyy hänen ja äitinsä väliseen suhteeseen tai isänsä uuteen vaimoon. Ja koska Kivikissaäiti on moneen kertaan kertonut valtavan määrän taustoistaan, niin huonompimuistinenkin muistaa. 

No miksi palstalla täytyy sitten sanoa erikseen, että "tämä ei ole minun oma syy", jos kukaan ei vain tekisi paskoja oletuksia asioista? Minunkin teksteistä on tehty ilkeitä omia oletuksia todella epäkannustavaan sävyyn. Ihan omaa sanojan pahuuttaan vaan ja purkautumistaan varten. Olen kertonut kipeitä asioita ja joku kääntää ne täysin paskaksi, koska ei kykene vastaanottamaan ajatusta, että paskaakin tapahtuu uhrin tekemisistä huolimatta. Siis että virheellisesti toimiva on itse usein UHRI.

ap

Mä olen tämän vuoden aikana kirjoittanut sulle vaikka kuinka monta kannustavaa viestiä. Mutta sinä et ilmeisesti lue niitä. Et lue, koska niissä sua kehotetaan jatkamaan elämääsi ja katsomaan menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. Mutta sinä et halua, koska uhrin rooli sopii sinulle paremmin. Mä olen sairastunut vakavasti, puolisoni on kuollut ja lapseni vammautunut enkä ole tehnyt sen ansaitakseni yhtään enempää kuin sinäkään omia vaikeuksiasi ansaitaksesi. Mutta mä en ole voinut enkä halunnut jäädä vuosiksi märehtimään asioita, joille en enää jälkikäteen voi yhtään mitään. En voinut silloinkaan, kun ne asiat tapahtuivat, enkä olisi voinut millään tavalla estää niitä asioita tapahtumasta. Tässä aloituksessa kysyt, miten jaksaa elää. Niinpä. Ihminen jaksaa menetyksistään ja uhriksi joutumisestaan huolimatta elää juuri siten, että muuttaa elämässään ne asiat, jotka voi muuttaa, ja hyväksyy ja/tai jättää taakseen ne asiat, joita ei voi muuttaa. Kukaan tai mikään ei tule tekemään tuota puolestasi. 

Täytyyhän asiat käsitellä. Mä sain huonoa kohtelua. Jos en olisi ollut lapsi, olisin kyllä kyennyt estämään sen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jahas, pari sivua ketjua luettuani mä keksin etten voi ikinä olla onnellinen ennen ku pihakuusessa nököttää punainen papukaija. Keskitän koko elämäni punaisen papukaijan ilmaantumiseen ja siitä kiukutteluun.

Eiku emmä jaksa. Taidan jatkaa tällä linjalla missä fiilis on hyvä enkä sido iloani, onneani ja koko elämääni johonkin yhteen asiaan, ilmiöön tai ihmiseen.

Entä jos äitisi veisi ilon ja onnen sinulta pois?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdit vastata miksi olisit ansainnut parempaa.

En ole koskaan halunnut enkä tehnyt valintoja joiden takia mulla on paha olla.

Vastaan ohi

Oletatko todella, että kaikki muut masentuneet ovat tehneet elämässään jotain väärin ja ansainneet masennuksensa?

Et ole sen spesiaalimpi kuin muut ihmiset, jotkut sairastuu jotkut ei.

Et ole myöskään mitenkään huonompi kuin muut, kuulut vain niihin epäonnisiin jotka sairastuivat. Niin minäkin kuulun, aloitin lääkkeet ja olen jo lopettanutkin lääkkeet, olen parantunut.

Sinäkin saatat kuulua niihin jotka parantuvat, siihen voit toki itse vaikuttaa.

Ja missähän sanoin niin? Voi helvetti...

ap

Et missään, viesteistäsi saa vain helposti sellaisen käsityksen. Sen takia kysyin. Tämä kun on tällainen keskustelupalsta niin riskinä on, että joku kysyy tarkennuksia tai kommentoi aivan eritavalla kuin haluaisit.

Jos et halua kommentteja etkä keskustelua, mutta haluat jakaa julkisesti ajatuksiasi voisitko ajatella vaikka blogin pitämistä, niissä kai usein voi rajata kommentointia?

No anteeksi. Tarkoitin sen selvennyksenä niille, jotka tulee sössöttämään minun sotkeneen itse asiani, että ei ihme että masentaa. Sinänsä huvittavaa, miten osa saa senkin irti kahden sanan aloituksista muutenkaan, mutta osa on meedioita täällä.

ap

Mä kans ihmettelen noita, jotka muka tulkitsevat parin lauseen perusteella koko ihmisen taustoineen. Aivan kuin ne ois joitain modeja, jotka tsekkaavat ip-osoitteen (tai jonkun esim. evästeisiin perustuvan tunnisteen) perusteella sen saman henkilön aiemmat viestit ja nyt tekevät analyysinsä sillä perusteella. T. Aiemmin kommentoinut, myöskin elämäänsä pettynyt ihminen

Olen palstaillut vasta reilun vuoden, mutta minäkin tunnistan Kivikissaäidin kirjoitukset hyvin nopeasti kirjoitustyylistä ja aiheesta. Tai siis siitä, että olipa aiheena mikä tahansa, lopulta se kääntyy hänen ja äitinsä väliseen suhteeseen tai isänsä uuteen vaimoon. Ja koska Kivikissaäiti on moneen kertaan kertonut valtavan määrän taustoistaan, niin huonompimuistinenkin muistaa. 

No miksi palstalla täytyy sitten sanoa erikseen, että "tämä ei ole minun oma syy", jos kukaan ei vain tekisi paskoja oletuksia asioista? Minunkin teksteistä on tehty ilkeitä omia oletuksia todella epäkannustavaan sävyyn. Ihan omaa sanojan pahuuttaan vaan ja purkautumistaan varten. Olen kertonut kipeitä asioita ja joku kääntää ne täysin paskaksi, koska ei kykene vastaanottamaan ajatusta, että paskaakin tapahtuu uhrin tekemisistä huolimatta. Siis että virheellisesti toimiva on itse usein UHRI.

ap

Mä olen tämän vuoden aikana kirjoittanut sulle vaikka kuinka monta kannustavaa viestiä. Mutta sinä et ilmeisesti lue niitä. Et lue, koska niissä sua kehotetaan jatkamaan elämääsi ja katsomaan menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. Mutta sinä et halua, koska uhrin rooli sopii sinulle paremmin. Mä olen sairastunut vakavasti, puolisoni on kuollut ja lapseni vammautunut enkä ole tehnyt sen ansaitakseni yhtään enempää kuin sinäkään omia vaikeuksiasi ansaitaksesi. Mutta mä en ole voinut enkä halunnut jäädä vuosiksi märehtimään asioita, joille en enää jälkikäteen voi yhtään mitään. En voinut silloinkaan, kun ne asiat tapahtuivat, enkä olisi voinut millään tavalla estää niitä asioita tapahtumasta. Tässä aloituksessa kysyt, miten jaksaa elää. Niinpä. Ihminen jaksaa menetyksistään ja uhriksi joutumisestaan huolimatta elää juuri siten, että muuttaa elämässään ne asiat, jotka voi muuttaa, ja hyväksyy ja/tai jättää taakseen ne asiat, joita ei voi muuttaa. Kukaan tai mikään ei tule tekemään tuota puolestasi. 

Täytyyhän asiat käsitellä. Tämä on yksi tapa käydä läpi vääryyksiä, joita mulle on tehty. Kuka sai sut sairastumaan? Kuka tappoi miehesi? Kuka vammautti lapsesi? Tekikö sitä pitkäkestoisesti ja sinun vaatiessa, että älä jatkoi vain?

ap

Sairastumistani ei aiheuttanut kukaan, mutta mieheni tappoi ja lapseni vammautti rattijuoppo. En silti voinut pysäyttää elämääni, katkeroitua ja jäädä vuosikausiksi syyttelemään tätä rattijuoppoa, vaan mun oli mentävä elämässäni eteenpäin. Ihan jo pelkästään lapsenikin vuoksi.

Voisit ehkä nähdä hiukan lähemmin mikä minua satutti, jos kuvittelisit, että sinua olisi syytetty siitä mitä se rattijuoppo teki. En nyt vertaa omaa tilannettani lapsuudesta 1:1 siihen, jos sinulle olisi käynyt niin, mutta voitko edes etäisesti kuvitella, sata kertaa laimennettuna, mille tuntuisi, jos kaikki olettaisivat, että sinä ajoit kännissä sitä autoa? Aikuinen voi saada lapsen uskomaan vastaavaa syyllisyyttä asioissa, jotka ensinnäkin satuttivat lastakin jo sinällään.

ap