Mitä ajatella, kun miesystävä ei mitenkään erityisemmin pidä teinipojastani?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista eniten minua häiritsee se miten ap puhuu suhteesta. Mainitsee moneen karttaan miehen olevan rakastava ja välittävä, kertaakaan ei ole maininnut olevansa itse millään tavalla rakastunut. Aihetta kiertelee lähinnä sanomalla "kavereiden mielestä näytetään onnellisilta" ja "en halua olla loppuelämää yksin". Oikea ongelma ei siis minusta edes ole se, että että mies ei ole riittävän läheinen pojan kanssa, vaan se että ap:lla itsellään ei tunnu olevan parin vuoden seurustelunkaan jälkeen lämpimiä tunteita. Mies nyt vain on ihan kiva. Tämäkin keskustelu tuntuu nyt vain tekosyiden hakemiselta löytää miehestä vikoja (vihjailua mustasukkaisuudesta ja voivottelua kun ei se lähene teinin kanssa niin kuin haavekuvassa).

Ap itse nyt kyllä tekee miehelle todella inhottavasti roikottamalla siinä löysässä hirressä, vaikka viesteistä päätellen ap on miehen kanssa vain "kuhan on joku". Eikä tuo asetelma sille teinillekään ole reilu. Tilannetta arvioisi ihan eri tavalla, jos äiti (eli ap) olisi itse edes tosissaan tai rakastunut.

Olen kyllä tosissaan ja erittäinkin rakastunut. Kemialla lämmittäisi taloa vuoden. Sitä vaan kun olen yhden liiton sössinyt, ja nähdäkseni epäonnistunut yhden miehen valinnassa kunnolla, niin nyt kaikenlaiset pelot nousee pintaan. Entä jos teen väärin lapselleni kun seurustelen. Entä jos mies inhoaa lastani. Jos karkoitankin lapsen. Entä jos olen ihan sokea ja mies onkin mustasukkainen paskiainen.

Kiitos muuten siitä kommentista että mies on säälittävä. Se olisi paljon parempi vaihtoehto kuin petollinen ja vaarallinen. Heikkouksia meissä on molemmissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen jo muutamia vuosia sitten eronnut, ja minulla on 15- vuotias poika. Tapasin ihanan miehen, joka piankin kertoi rakastavansa minua, ja haluaisi muuttaa yhteen. Olemme olleet pari vuotta yhdessä.

Poika ja mies ovat ihan kohteliaita toisilleen. Poikani on ylipäätään rauhallinen nörtti. Minun mielestäni hän tietenkin on ihan hyvä tyyppi, mutta en voi olla huomaamatta, että mies haluaisi olla lähinnä minun kanssani. Emme juurikaan tee mitään kolmestaan.

Tämä vähän vaivaa minua. Mitä olette mieltä, olenko yliherkkä? Mieshän ei ole pojan isä, eihän hänen voi odottaa rakastavan poikaa tietenkään. Mutta onko liikaa toivottu, että he jotenkin kaverillisesti olisivat jo oppineet pitämään toisistaan? Millainen tulevaisuus meillä on tällä menolla?

Onko poika sekaverinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo muutamia vuosia sitten eronnut, ja minulla on 15- vuotias poika. Tapasin ihanan miehen, joka piankin kertoi rakastavansa minua, ja haluaisi muuttaa yhteen. Olemme olleet pari vuotta yhdessä.

Poika ja mies ovat ihan kohteliaita toisilleen. Poikani on ylipäätään rauhallinen nörtti. Minun mielestäni hän tietenkin on ihan hyvä tyyppi, mutta en voi olla huomaamatta, että mies haluaisi olla lähinnä minun kanssani. Emme juurikaan tee mitään kolmestaan.

Tämä vähän vaivaa minua. Mitä olette mieltä, olenko yliherkkä? Mieshän ei ole pojan isä, eihän hänen voi odottaa rakastavan poikaa tietenkään. Mutta onko liikaa toivottu, että he jotenkin kaverillisesti olisivat jo oppineet pitämään toisistaan? Millainen tulevaisuus meillä on tällä menolla?

Onko poika sekaverinen?

On. Minä olen hämäläinen mutta isänsä Varsinais-Suomesta.

Ap

Varmaan ketjusta tulee vähän kylmä kuva, kun olen itsekin vähän varautunut ja pidättyvä, mutta olemme kyllä miehen kanssa palavasti rakastuneet, minusta hän on edelleen kahden vuoden jälkeen hyvä ja ihana mies. Jos jostain syystä kävisi ilmi että hän ja poika ei tule toimeen tms niin en kuvittele enää löytäväni tuollaista. Siksi välillä tuskailen omien epävarmuuksien ja pelkojen kanssa, kun en myöskään halua olla lapsen takia oman rakastumisen sokaisema.

Mies ei ole ikinä ollut ilkeä tai epäkunnioittava meille kummallekaan.

Ap

Aika usein lapset on syy miksi myös miehet eroaa yksinhuoltajista, naisten kanssa voi mennä hyvin, mutta lasten kanssa ei. Sellasta se on ja ei kaikista ole uudeksi isähahmoksikaan, saati että olisi jotain suuria tunteita tai kiintymystä ventovieraisiin lapsiin. Toki voi vaatia mieheltä mitä haluaa vaikka uutta superiskää voi käydä vain aika pitkäksi sitä odotellessa.

Ei tarvitse pitää. Ei lapsi hänen ole.

Pätee miehiin ja naisiin. Kusipäitä ovat kaikki ne jotka eivät hyväksy puolison lasta. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista eniten minua häiritsee se miten ap puhuu suhteesta. Mainitsee moneen karttaan miehen olevan rakastava ja välittävä, kertaakaan ei ole maininnut olevansa itse millään tavalla rakastunut. Aihetta kiertelee lähinnä sanomalla "kavereiden mielestä näytetään onnellisilta" ja "en halua olla loppuelämää yksin". Oikea ongelma ei siis minusta edes ole se, että että mies ei ole riittävän läheinen pojan kanssa, vaan se että ap:lla itsellään ei tunnu olevan parin vuoden seurustelunkaan jälkeen lämpimiä tunteita. Mies nyt vain on ihan kiva. Tämäkin keskustelu tuntuu nyt vain tekosyiden hakemiselta löytää miehestä vikoja (vihjailua mustasukkaisuudesta ja voivottelua kun ei se lähene teinin kanssa niin kuin haavekuvassa).

Ap itse nyt kyllä tekee miehelle todella inhottavasti roikottamalla siinä löysässä hirressä, vaikka viesteistä päätellen ap on miehen kanssa vain "kuhan on joku". Eikä tuo asetelma sille teinillekään ole reilu. Tilannetta arvioisi ihan eri tavalla, jos äiti (eli ap) olisi itse edes tosissaan tai rakastunut.

Olen kyllä tosissaan ja erittäinkin rakastunut. Kemialla lämmittäisi taloa vuoden. Sitä vaan kun olen yhden liiton sössinyt, ja nähdäkseni epäonnistunut yhden miehen valinnassa kunnolla, niin nyt kaikenlaiset pelot nousee pintaan. Entä jos teen väärin lapselleni kun seurustelen. Entä jos mies inhoaa lastani. Jos karkoitankin lapsen. Entä jos olen ihan sokea ja mies onkin mustasukkainen paskiainen.

Kiitos muuten siitä kommentista että mies on säälittävä. Se olisi paljon parempi vaihtoehto kuin petollinen ja vaarallinen. Heikkouksia meissä on molemmissa.

Ap

Ehkä sinun on syytä vielä odottaa yhteenmuuton kanssa. Poika ehtii kasvaa  ja irtautua sinusta enemmän, ja mies saa sinut itselleen ilman pojan hyväksyntääkin. Suurempana syynä on vielä se, että katso kuinka mustasukkainen mies on. Suhde poikaan on siinä suhteessa pikkuasia.

Minulla itselläni on kaksi teinipoikaa ja olen myös äitipuoli. Miehen täysi-ikäisen pojan kanssa ei minulla ole paljoakaan yhteistä. Hän on niin hiljainen, ettei keskustelua synny. Mutta ei se tarkoita, ettemmekö tulisi toimeen keskenänne.

Ja vielä yksi asia: ongelmia tulee, jos mies alkaa pomottamaan poikaa. Vähemmän ongelmia tulee, jos hän jättää pojan rauhaan.

"ei mitenkään erityisemmin pidä" pojastasi. No kyllä kahdessa vuodessa olisi ehtinyt kaveruussuhde syntyä, jos on ylipäänsä syntyäkseen. Tosin poika taisi olla aika herkässä iässä, kun sinä tapasit tuon miesystäväsi. Ehkä poika myös haluaa olla lojaali isälleen ja pitää siksi välimatkaa. Moni lapsi ja nuori kuvittelee, että jos ystävystyy isän tai äidin uuden kumppanin kanssa, niin se on loukkaus toista vanhempaa kohtaan. Kannattaisi ehkä keskustella pojan kanssa asiasta ja sanoa myös, että tämä uusi kumppani ei pyrikään isän asemaan, mutta aikuinen kaveri hän haluaisi olla. Onko pojan isällä uutta naisystävää? Jos on, niin miten poika suhtautuu häneen? Entä onko tällä uudella miesystävällä itsellään lapsia tai edes kokomusta lasten kanssa olosta? Kyseessä voi olla tottumattomuus, jos lapsen ja nuoren maailma on täysin vieras.

No joo, en mäkää siitä nulikasta tykkää!

Selkärangaton vätys ja mammanpoika se vaan on.

Kun itse täytin 15, omat vanhemmat erosi ja asuin äidin luona. Kerkesi olla tuossa välissä kahden eri tyypin kanssa (ennenkuin muutin omilleni) ja oli perseestä. Kotona ei saanut olla rauhassa vaan koko ajan oli vähän kun vieras käymässä. Kumpikaan ei oikein minusta pitänyt koska söin melko paljon kuten teinit yleensä ja tein kyllä kiusaakin näille, vaikka äidin vika se oli. Aina jos olivat esim käyneet kaupassa ja kysyin että saanko syödä näistä (koska yleensä kotona PERHEEN KANSSA ASUESSA mielestäni pitäisi saada syödä jääkaapista oletuksena melko lailla kaikkea) niin vastaus oli naama norsun vitulla että syö sitten. 

Oma äitini antoi täydellisen esimerkin siitä että yh-äideistä ei ole kun panemiseen, ja sitten äkkiä vittuun. 

Vierailija kirjoitti:

Poikasi elämä on nyt kyseessä, varsinkin jos on rauhallinen nörtti. Asiat tärkeysjärjestykseen, vietä vähemmän aikaa "ihanan miehesi" kanssa ja enemmän poikasi kanssa siihen saakka kunnes poika on omillaan.

Joo, teini-ikäinen rauhallinen nörtti tunnetusti haluaa viettää hirveän paljon aikaa äipän kanssa.

... :D

Kumppaniin rakastutaan, ei hänen lapseensa! Lasta täytyy korkeintaan sietää. Itse tein tämän selväksi heti suhteen alussa: on ok, että sinulla on lapsia mutta minä olen valinnut lapsettoman elämäntyylin. On naurettavaa olettaa, että mies alkaisi kaveeraamaan lapsesi kanssa. Eihän hän poikasi kanssa suhteessa ole!

Mikä tässä on ongelma? Poika muuttaa muutaman vuoden päästä pois muutenkin. Miehellä ja pojallasi asialliset välit eikä kumpaakaan kiinnosta niitä syventää, eli en tosiaan tajua mikä tässä nyt on muka ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.
Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Noh, tätähän ei oikein voi sanoa milloin poikasi on valmis muuttamaan omilleen, ellei sitten "joudu" vaihtamaan paikkakuntaa mm. opiskeluiden takia. Nykyään lähes kaikkien tulevaisuus on epävarmaa, ainakin toimeentulo, niin välttämättä pojallasi ei ole vuosiin rahkeita muuttaa omaan kotiin (ja miten helposti/vaikeasti asuntoa saa), ellet sinä sitten kustanna sitä, joten ei kannata kovasti odotella tätä ja myöskään ei kannata näyttää sitä odottamista pojallesi. Voi mennä 1-2 vuotta tai 3-8 vuotta, ei voi tietää...

Ja, jos poikasi onkin samanlainen kuin minun, niin voit odotella yhteydenottoja melkein joka päivä, sekä käyntejä viikottain, riippuen tietenkin siitä kuinka lähekkäin asutte.

Oma poikani muutti omilleen vuosi sitten 19-vuotiaana ja pidetään yhteyttä lähes päivittäin facebookissa tai soitellen. Joskus kyse on muutamasta sanasta ja toisinaan taas voidaan kirjoitella/jutella puoli tuntia-tunti putkeen. Hän myös käy aika usein luonani, joko piipahtaa nopsaan kahvilla yksin tai kaverit mukanaan tai tulee koko päiväksi joko yksin, tyttöystävänsä ja/tai kavereidensa kanssa. Jonkin verran on myös yötä.

Emme kuitenkaan ole (läheis)riippuvaisia toisistamme, joten osaamme olla ottamatta yhteyttäkin ja osaamme antaa tilaa toiselle, jos siltä näyttää. Mutta meillä on aina ollut mutkattomat, hyvät, avoimet, huumorin täyteiset välit, niin en näe syytä miksi ne eivät jatkuisi samanlaisena nyt, kun hän asuu omillaan.

Tämä nyt oli hieman Off topic, mutta halusin antaa tuohon tummennukseen toisenlaisen näkökulman ja voit pohtia miten miesystäväsi tällaiseen toimintaan suhtautuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Huh, tuo mies alkaa kuulostaa pelottavalta. Kiinnostaako häntä aidosti mikään, mikä on sinulle tärkeää? Miksi hän yrittää omia sinut itselleen?

Tarkkailepa rauhassa sellaisia merkkejä. Mihin tämän miehen suhteet ovat aiemmin kaatuneet?

En tiedä miksi mies haluaa omia minut itselleen. Hänellä ei ole ystäviä eikä sukulaisia, eikä hän näytä juuri ystävystyvän minunkaan ystäväpiirin kanssa, on kyllä kohteliaasti heidän seurassa. Ehkä hän ei ystävysty helposti. Häntä on vähän vaikea suostutella menoihin, viihtyisi vain kotona. Ei tykkäisi että menisin ilman häntäkään. Mies on se joka haluaisi muuttaa yhteen, hän ei viihdy yksin eikä haluaisi nukkua erillään. Minähän en ole yksin kun minulla on poika. Olen myös ihminen joka tarvitsee omaakin tilaa ja olen mielellään välillä vähän yksinkin.

Tämä nyt kyllä laittaa vähän varoituskellot soimaan... Mies haluaa omia sinut itselleen ja hänellä ei ole ystäviä tai sukulaisia, eikä ystävysty sinunkaan kavereiden kanssa. Mietipä tarkkaan nyt. Älä missään nimessä muuta yhteen ennenkuin poika on lentänyt pesästä ihan tavallisia teitä pitkin (ei painostamalla). 

Ajattele, jos sinulla olisikin pojan sijaan 15-v teinityttö. Miehesi tarvisi odottaa vain vajaa vuosi, jotta hän pääsisi korkkaamaan hänet. Siitä molemmat pitäisi ja teillä olisi kaikilla ihanaa :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että ap edes odottaa miehen ja pojan välien olevan lämpimät. Kohtelias ystävällisyys riittää. Jos haluat muuta, niin valmistaudu olemaan koko loppuelämäsi yksin.

Nämäpä juuri mietityttää, että odotanko suhteelta liikoja, vai enkö huomioi tarpeeksi lasta. En myöskään haluaisi olla loppuikää yksin.

Ap

Mitä sinä sitten odotat suhteelta? Tai paremminkin, minkälaiset ne miesystäväsi ja poikasi välit pitäisi sinun mielestäsi olla? Siis tämän nykyisen miesystäväsi tai yleensäkin? Miesystäväsi ei kuitenkaan voi eikä tarvitsekaan lapsellesi uudeksi isäksi syntyä, varsinkin kun lapsesi on muös isänsä kanssa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikasi elämä on nyt kyseessä, varsinkin jos on rauhallinen nörtti. Asiat tärkeysjärjestykseen, vietä vähemmän aikaa "ihanan miehesi" kanssa ja enemmän poikasi kanssa siihen saakka kunnes poika on omillaan.

Joo, teini-ikäinen rauhallinen nörtti tunnetusti haluaa viettää hirveän paljon aikaa äipän kanssa.

... :D

No minun poikani ainakin haluaa. Jutellaan, kokataan yms. Voisin kuvitella, että jos meillä alkaisi harva se päivä ramppaamaan joku mies, niin poika vetäytyisi huoneeseensa, eikä enää kertoisi asioitaan minulle enää samalla tavalla kuin nyt. Mikä olisi aika vaarallista, kun on aikuiseksi kasvamisen myllerrykset meneillään.

Ongelma ei ole pojan ja miehen väleissä, vaan sinun ja miehen. Koska tulet palstalle kyselemään, joku varoituskello selvästi kilisee kemiasta huolimatta.

Sinuna uskoisin.