Mitä ajatella, kun miesystävä ei mitenkään erityisemmin pidä teinipojastani?

Jos seurustelukumppanini ei tule toimeen lasteni kanssa, olisi hyvin nopeasti exä.

En voi ymmärtää näitä naisia, jotka laittavat kulloisenkin äijän lasten edelle.  Mutta näitähän riittää...ikävä kyllä.

Minulle on aivan sama onko kyseessä lemmikkikarvanassu vai lapset, mutta jos ukkoehdokas ei sattuisi jommasta kummasta pitämään, olisi se hyvin ripeästi menneen talven lumia.

Turha tuhlata aikaa urpoihin. Nauti ajasta muksusi kanssa - pian hän jo muuttaa pois kotoaan ja sinua tod.näk. jäisi harmittamaan, että tuhlasit nekin viimeiset vuodet jonkun turhakkeen kanssa.

Miksi edes pakottaa uusia kumppaneita lasten elämään? Pojalla on varmaan isäkin?

Kohteliaisuus riittää, enempää ei tarvita. Miehen ei tarvitse pitää pojastasi ja pojan ei tarvitse pitää miehestä ja heidän ei tarvitse alkaa kaveeraamaan jos se ei ole luonnollisesti tähänkään mennessä tapahtunut.

Mies on kuitenkin arjessa tekevä ja huomioiva, ei ole mitenkään tyly eikä epäkohtelias, vain vähän etäinen muita kun minua kohtaan. Minulle on hyvinkin tunteikas, puhelias ja hellä.

Pojalla on tietenkin isä, jota tapaa viikottain.

5 siis ap.

Eihän tuossa vaikuta olevan mitään ongelmaa.

En pidä miestä huonona ihmisenä jos hän ei ihmeemmin pidä ap:n pojasta. En minäkään pidä esimerkiksi yhden ystäväni lapsista ollenkaan vaikka olen lapset tuntenut vauvasta asti. Pidättekö te miehen ulos heittäjät muka kaikista ystävienne lapsista? Tuskin. Mutta vaikka en lapsista pidäkään, niin siedän heitä ja olen heille asiallinen aikuinen. Niin ilmeisesti myös ap:n mies on pojalle. Minua ei kuitenkaan saisi kirveelläkään näiden lasten ja ystäväni kanssa lähtemään minnekään porukalla. En keksi yhden yhtä hyvää syytä siihen.

Kuka muka pitää teineistä? luultavasti et antaisi poikasi asua luonasi jos tapaisitte tänään.

Jos samaan asuntoon on muuttamassa kuin poikasi, niin edellyttäisin aitoa kiinnostusta pojan elämään. Miten voit edes harkita muuttavasi yhteen miehen kanssa, jota ei kiinnosta SINUN perheesi ja elämäsi sen vertaa, että viitsisi tutustua poikaasi? Yhteen muuttamalla asia ei parane, asia pitäisi olla kunnossa jo ennen yhteen muuttoa.

Plus pojallesi kylmä mies aiheuttaa varmasti ristiriitoja sinun ja poikasi väleihin.

Älä muuta yhteen.

Eihän teillä nyt ole kiirettä muuttaa yhteen? 15-vuotias ei ole kotona enää kuin muutaman vuoden - pari kolmekin ehkä vain.

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

12 taas ap

Miten kukaan ei ajattele pojan kannalta? Siis ehkä teiniä ei kiinnosta sen enempää tutustua uuteen mieheen? En ihmettelisi yhtään. Tällaisessa tapauksessa olisi siis mieheltä vain kohteliasta antaa toisen olla omassa rauhassa. Juttele poikasi kanssa?

Miksi poika ei voi muuttaa isänsä luokse? Siellä hänen ei tarvitsisi tuntea olevansa riesa. Vai onko isukillakin uusi tyttöystävä, joka ei pojasta välitä? Mukava nuoruus...

Mikä kiire sinulla on muuttaa miehen kanssa yhteen? Jatkakaa näin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poika ei voi muuttaa isänsä luokse? Siellä hänen ei tarvitsisi tuntea olevansa riesa. Vai onko isukillakin uusi tyttöystävä, joka ei pojasta välitä? Mukava nuoruus...

Jos minun pitää valita vain toinen, tietenkin valitsen lapseni, kiitos kysymästä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Olette ja asutte yhdessä ns kaikki ok. Miksi miehen ja pojan tartteis enempään ryhtyä? Sun takia? Heillä on ok välit, se riittää, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

No, tämä helppo keino päästä kokonaan eroon lapsestasi. Pakota lapsi ensin asumaan vieraan ihmisen kanssa saman katon alla ja ihmettele myöhemmin lapsen muutettua pois kotoa kun lapsen soittoa tai käyntiä ei tule. Teini kyllä vaistoaa jos tuntee olevansa ei-toivottu ja tiellä. Riko ensin välit lapseesi ja tule myöhemmin miehen jättämäksi. Kannattiko? Olet ennenkin jauhanut tästä samasta asiasta täällä ja silloin vastaukset olivat samanlaisia kuin nytkin, mutta pimpuli edellä puuhun vai mitä?

Älä muuta yhteen. Jos asutte yhdessä, niin teette silloin asioita yhdessä. Jos se ei suju, niin ei yhdessä asuminenkaan suju. Poikasi ansaitsee sen, että hänet otetaan mukaan perheen yhteiseen tekemiseen. Meillä (tosin ydinperhe, mutta ei mielestäni vaikuta asiaan) tehdään yhä paljon asioita yhdessä poikiemme kanssa, vaiko he ovat jo 16 ja 12 vuotiaita. Matkustelemme, käymme museoissa, urheilutapahtumissa, luontoretkillä, lautamme ruokaa, teemme pihahommia jne. Olisi mielestäni todella outoa, jos emme tekisi ko. asioita yhdessä. Odota yhteen muuton kanssa vielä muutama vuosi. Kun pojallasi on oma elämä, niin silloin neutraalit välit miesystäväsi kanssa riittävät. Jos mies ei tätä hyväksy, niin hän ei oli sitten sinun arvoisesi.