Kyllä äidilläni oli helppoa. 80-luvulla sai naisella olla kainalokarvat eikä mediassa tyrkytetty ryppyvoiteita

Höpö höpö.

Ei siitä nytkään tarvi tehdä niin vaikeaa. Anna kaikkien karvojen kasvaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

Höpöhöpö itselles. Tuo oli vain hyvin vähän liioiteltu, melkein noin se oli. N57

Minä taas muistan 80-luvulta äitini valtavat ulkonäköpaineet. Itse olin normaalipainon ylärajoilla oleva lapsi ja aikuiset kouluterkkarista naapurissa asuneisiin eläkeläisiin katsoivat oikeudekseen huomautella lihavuudestani. Sitten joku vielä jaksaa väittää, että ulkonäköpaine on nykyajan ilmiö. Voi per...

En ole eläissäni sheivannut

Ja nytkö ei sitten saa halutessaan olla ajalematta kainalokarvoja? Ryppyvoiteetkin ovat enimmäkseen vain rahastusta, joille on luotu tietynlainen imago joka uppoaa hölmöihin kuin kuuma veitsi voihin. (Jos se naama nyt jotain voiteita kaipaa, perusvoiteilla pärjää.)

Kyllä mä pidin jo sillon kainalot karvattomana ja käytin ryppyrasvaa.

Ei tarvitse mennä mukaan. Olen N49 ja yritän itse päättää, mitä haluan ja mitä en. En sheivaa, ellei ole ihan pakko. En käytä hihattomia paitoja. En osta ryppyrasvoja. En värjää tukkaani, koska se oli kivuliasta päänahalle. Ei tekoripsiä, -kynsiä tms. Ja jos olisi nuo kaikki, en takuulla olisi yhtään onnellisempi tai kauniimpi. Nyt olen ainakin onnellisempi.

Mun äiti ajeli karvat 70-80-luvuilla.

Makunsa kullakin.

Kyllä mä käytin Veet- karvanpoistovoidetta jo 70- luvulla, isosiskoni jo 60-luvulla. Nyt mulla ikää 59v. 80-luvun muistan hyvinkin pinnallisena aikana.

Vappua! Ei raakkaillut minunkaan äityli ( synt 1924 ), ei tarvinnut botoxia, eikä tissilisukkeita. Mäntysuopa oli saippuana ja ryppyvoiteita ei käytellyt, nyt itselläni kyllä purkkirivistö kylppärissä, mutta raakkaillut en ole minäkään :D.

Mäkin ajelin karvat kasarilla ja muistan kyllä ryppyvoiteiden tyrkytyksenkin. T:vm 69

Höpö höpö. Kyllä kasarilöa todellakin kainalot ja sääret piti olla sileät. Ja samaten hoikkuusihanne oli paljon tiukempi kuin nyt. Nykyisin nuoret naiset on paljon lihavampia kuin silloin.

Mieti, millaisia siteitä oli 70-80-luvulla. Mun äiti syntynyt 40-luvulla ja käytti sideharsoja. Nykyiset kuukautisisuojat on superihania niihin paksuihin patjoihin verrattuna, joilla aloittelin 1982. On sitä hyviäkin puolia nykyajassa....

Nykyään on oikeasti vapaampaa.

80-luvulla pukeutumiseen suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään.

Muutama tyylisuunta oli ja niissä erittäin tarkat koodit.

Vaatteilla oli myös tiukat ikärajat ja naisten oletettiin pukeutuvat mummotyyliin viimeistään kolmekymppisenä.

80-luvusta on minulle jäänyt mieleen tiukat raamit ja paheksunta. Ja se että ihmisille sai huomautella pukeutumisesta, hiuksista, merkeistä, painosta, tai ihan mistä vaan.

Nykyään on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon ja jokaisella mahdollisuus ja oikeus omaan tyyliin.

Eikä niitä kainaloita tarvitse ajaa vieläkään.

Ei minulle ainakaan ole mikään ongelma rehottaa luomukarvaisena. Eikä mieskään niitä karvoja kommentoi, ei edes silloin kun poistan ne (muutaman kerran vuodessa).

Olenkin aika hippi, ehkä ne karvat ei haittaa tyylini kanssa.

Ei se ihan noinkaan ollut, vaikka toki ulkonäköpaineet ovat ihan erilaiset nykyään.

Kyllä me jo 80-luvun lopulla jouduttiin huolehtimaan kainalot, sääret ja bikinirajat. Toki vanhemmat monesti pukeutuivat sen verran peittävästi, että kainaloissa saattoi pitää karvat, jos ne eivät vilkkuneet hiha-aukoista. 

Loreal mainosti ihan kuten tänäänkin, tuotteita vaan oli vähemmän ja aneemisempia. Kyllä jo silloin tajusi jostain hiusväriainepurkin kyljestä, ettei keskivertonainen näytä kuvan naiselta eikä sellaisia hiuksia oikeasti ole kenelläkään. 

Lieväkin ylipaino oli sama kuin lihavuus. 

Jos äitisi oli 80-luvulla eläkeläinen niin aika rauhassa sai vanheta kyllä. Sitä en tiedä, miten kovia paineita heillä ollut nuorempana, esim. 60-70 -luvulla oli twiggy-laihuusihanne äärimmäisen lyhyine hameineen ja tukka piti muovailla tolkuttomaksi pehkoksi. 

Jos teinin paino alkoi viitosella, oli läski. Jos paino alkoi kuutosella oli sairas läski. 

Äitini käytti jo 70-luvulla Veet voidetta karvanpoistoon. Kasvoille käytti mm Oil of Ulayta. Huolehti painostaa ja teki päivittäin rullilla ja tupeeraten kampauksen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on oikeasti vapaampaa.

80-luvulla pukeutumiseen suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään.

Muutama tyylisuunta oli ja niissä erittäin tarkat koodit.

Vaatteilla oli myös tiukat ikärajat ja naisten oletettiin pukeutuvat mummotyyliin viimeistään kolmekymppisenä.

80-luvusta on minulle jäänyt mieleen tiukat raamit ja paheksunta. Ja se että ihmisille sai huomautella pukeutumisesta, hiuksista, merkeistä, painosta, tai ihan mistä vaan.

Nykyään on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon ja jokaisella mahdollisuus ja oikeus omaan tyyliin.

Eikä niitä kainaloita tarvitse ajaa vieläkään.

Ei minulle ainakaan ole mikään ongelma rehottaa luomukarvaisena. Eikä mieskään niitä karvoja kommentoi, ei edes silloin kun poistan ne (muutaman kerran vuodessa).

Olenkin aika hippi, ehkä ne karvat ei haittaa tyylini kanssa.

Tuo toisten ulkonäön arvostelu oli tosiaan ihan tavallista, eikä siinä nähty mitään väärää.