Kyllä äidilläni oli helppoa. 80-luvulla sai naisella olla kainalokarvat eikä mediassa tyrkytetty ryppyvoiteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kosmetiikkamyyjänä Stockalla 80-luvulla ja ihan oli jo samat myyntitiskit. Ulkonäköpaineet huomattavasti tiukemmat kuin nyt. Mulla nyt teinitytöt ja esim meikittä voi kulkea, ei edes kulmakarvoja tarvitse nyppiä. Minun tyttöni painaa 46 kiloa ja on poikkeuksellisen hoikka. Itse kärsin paino-ongelmista kun olin 171 ja 56... eli olin sillä hilkulla, ettem ollut jo todella lihava ja poikaystävä esim huomautteli lihavuudestani.

Ootko mun kanssa samaa mieltä, että ihmisillä ei toisaalta edes kasva nykyään kulmakarvat ja hiukset yhtä tuuheina. Olen miettinyt, onko ruoka mennyt niin huonoksi, että on kollektiivinen puute jostain hivenaineista vai onko minulla vain joku vääristynyt mielikuva asiasta. 

Muista en tiedä mutta minä olen perinyt vaalean isäni olemattomat kulmakarvat.

Hiuksiin saan tuuheutta samoilla keinoilla kuin 80-luvulla jos vain haluan.

Nykyään vaan hiusmuoti on litteämpi.

60-luvulla naiset käyttivät lisäkkeitä. En tiedä mitä olivat nimeltään, mutta jotain tyynyjä laittoivat nutturan sisään (vai mikä jättipallo se nyt ikinä olikaan).

Vierailija kirjoitti:

Mäkin ajelin karvat kasarilla ja muistan kyllä ryppyvoiteiden tyrkytyksenkin. T:vm 69

Samoin. Vm 67.

Lisäksi naisihanne oli erittäin hoikka ja atleettinen, vaatteet vielä korostivat asiaa. Joko vyö korosti lanteita (kapeita) tai vyötäröä (kapea).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, millaisia siteitä oli 70-80-luvulla. Mun äiti syntynyt 40-luvulla ja käytti sideharsoja. Nykyiset kuukautisisuojat on superihania niihin paksuihin patjoihin verrattuna, joilla aloittelin 1982. On sitä hyviäkin puolia nykyajassa....

Mun äiti käytti siteitä. Minunkin äiti syntyi 40- luvulla.

Äitini syntyi 30-luvulla ja käytti siteitä..

Asiaan: olin 80-luvulla 164 ja painoin n. 50 kg. Minua pidettiin läskinä, koska olin päärynämallinen ja reisissä ja pakaroissa oli läskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kosmetiikkamyyjänä Stockalla 80-luvulla ja ihan oli jo samat myyntitiskit. Ulkonäköpaineet huomattavasti tiukemmat kuin nyt. Mulla nyt teinitytöt ja esim meikittä voi kulkea, ei edes kulmakarvoja tarvitse nyppiä. Minun tyttöni painaa 46 kiloa ja on poikkeuksellisen hoikka. Itse kärsin paino-ongelmista kun olin 171 ja 56... eli olin sillä hilkulla, ettem ollut jo todella lihava ja poikaystävä esim huomautteli lihavuudestani.

Joo, samaa mieltä. Mutta ehkä nämä keinotekoiset lisäkkeet ovat tuoneet uuden, erilaisen ulottuvuuden, porno sekä kaikenlaisten kuvien ja kuvamateriaalin suuri määrä. 

Silloin tekoripset olisi voinut laittaa johonkin juhliin tai esiityjänä tms. Jos joku olisi mennyt töihin tekoripsissä, olisi pidetty aika naurettavana. Samaten jotain silikoneja käyttivät pornotähdet ja mielenterveysongelmaisiksi katsotut rikkaat. Siinä se dilemma tuleekin. Silloin piti yrittää buustata ne luonnolliset ripset mahdollisimman tuuheiksi ja pitkiksi, nyt pitää valita uskaltaako olla ilman vai lähteekö lisäkkeiden suohon. 

Kyllä kasarilla oli myös pornoa :´D Ja alapäästä ajeltiin karvoja. Silikonit ei olleet niin yleisiä ja naisihanne ehkä yleisellä tasolla enemmän pitkäsäärinen aerobiccaaja. Mutta olihan noita Samantha Foxeja ja muita.

Tekoripsiä ja -kynsiä käytettiin iltamenoissa paljon. Kynnet oli tarralla/liimalla kiinnitettäviä. Ei ne olleet mitään mt-ongelman merkkejä.

Kyllä niitä ryppyvoiteita mainostettiin silloinkin. Ja kainaloni olen ajellut n. 15-vuotiaasta lähtien eli jo hitusen ennen kuin 80-luku alkoikaan. No ryppyvoiteisiin en ole kajonnut, mutta se on oma valintani ja geenitkin ovat olleet suosiollisia, joten ei vaan tunnu tarpeelliselta. Terkuin 80-luvun entinen nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kosmetiikkamyyjänä Stockalla 80-luvulla ja ihan oli jo samat myyntitiskit. Ulkonäköpaineet huomattavasti tiukemmat kuin nyt. Mulla nyt teinitytöt ja esim meikittä voi kulkea, ei edes kulmakarvoja tarvitse nyppiä. Minun tyttöni painaa 46 kiloa ja on poikkeuksellisen hoikka. Itse kärsin paino-ongelmista kun olin 171 ja 56... eli olin sillä hilkulla, ettem ollut jo todella lihava ja poikaystävä esim huomautteli lihavuudestani.

Ootko mun kanssa samaa mieltä, että ihmisillä ei toisaalta edes kasva nykyään kulmakarvat ja hiukset yhtä tuuheina. Olen miettinyt, onko ruoka mennyt niin huonoksi, että on kollektiivinen puute jostain hivenaineista vai onko minulla vain joku vääristynyt mielikuva asiasta. 

En ole huomannut. Meillä on kaikilla paksut mustat kulmakarvat...

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kyllä sheivattiin kainalot. Äitisi on ollut sitten harvinainen poikkeus, jos ei ole.

Muistan 90-luvun alun Saksanreissulla järkyttyneeni, kun näin hihattomiin paitoihin pukeutuneilla nuorilla naisilla aivan järkyttävän pöheikköiset kainalokarvat. Siis ei mitään sänkeä, vaan pöheikkö, kunnon turkki. Suomessa en koskaan nähnyt vastaavaa.

Muistan 80-luvulta järkytyksen, kun Nena (99 Luftballons -hitin esittäjä) lauloi jossain videossa/telkassa ja hänellä oli hirveät kainalokarvat. Ne oli kaikista ihan kaameat.

80-luvun nuorena sanoisin, että nuo kainalo- ja ryppyasiat olivat jo silloin olemassa. Sen sijaan pornoistumista ei vielä silloin ollut eikä siihen liittyviä lieveilmiöitä kuten: intiimialueen sheivaus, häppäreiden muotoilu, vaatimus kaikenlaisten seksuaalisten temppujen osaamisesta. Hirvittää, millaisia paineita nykynuorilla mahtaa ollakaan. Meidän aikana ei kukaan vaatinut karvattomuutta eikä edes tiedetty, mitä kaikkea temppuilua seksiin voikaan liittyä. Kunhan kävi säännöllisesti suihkussa ja vaihtoi alkkareita tarpeeksi usein, oli ihan ok jos oli vaikka beiget mummokalsarit ja luonnotupsukka, eikä tarvinnut osata mitään eksoottisia temppuja. Oikein nautinnollista seksiä oli siltikin, tai ehkä juuri siksi?

Uskallan veikata että todellisuudessa nyt on vähiten paineita ulkonäössä 1950-luvun jälkeisellä ajalla.

Nykyään ainakin puheissa hyväksytään kaikki muodot, karvat ja tavat. Täysin massasta poikkeava pukeutuminen, meikki, vartalo tms. ei aiheuta mitään reaktiota kadulla, ainakaan kaupungeissa.

Puhun siis todellisuudesta, en siitä mitä joku toimittaja tykittelee lehdessä.

Ongelma on siinä että moni on ottanut tältä 70 vuoden ajalta jokaisen muotioikun ja kauneusihanteen päähänsä ja koittaa näyttää niiltä kaikilta.. Vaikka saisi olla ihan vain oma itsensä

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on oikeasti vapaampaa.

80-luvulla pukeutumiseen suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään.

Muutama tyylisuunta oli ja niissä erittäin tarkat koodit.

Vaatteilla oli myös tiukat ikärajat ja naisten oletettiin pukeutuvat mummotyyliin viimeistään kolmekymppisenä.

80-luvusta on minulle jäänyt mieleen tiukat raamit ja paheksunta. Ja se että ihmisille sai huomautella pukeutumisesta, hiuksista, merkeistä, painosta, tai ihan mistä vaan.

Nykyään on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon ja jokaisella mahdollisuus ja oikeus omaan tyyliin.

Eikä niitä kainaloita tarvitse ajaa vieläkään.

Ei minulle ainakaan ole mikään ongelma rehottaa luomukarvaisena. Eikä mieskään niitä karvoja kommentoi, ei edes silloin kun poistan ne (muutaman kerran vuodessa).

Olenkin aika hippi, ehkä ne karvat ei haittaa tyylini kanssa.

Olin 80-luvulla 3-kymppinen eikä ollut mulla mummovaatteita eikä ole vieläkään:DDDD

Vierailija kirjoitti:

Uskallan veikata että todellisuudessa nyt on vähiten paineita ulkonäössä 1950-luvun jälkeisellä ajalla.

Nykyään ainakin puheissa hyväksytään kaikki muodot, karvat ja tavat. Täysin massasta poikkeava pukeutuminen, meikki, vartalo tms. ei aiheuta mitään reaktiota kadulla, ainakaan kaupungeissa.

Puhun siis todellisuudesta, en siitä mitä joku toimittaja tykittelee lehdessä.

Ongelma on siinä että moni on ottanut tältä 70 vuoden ajalta jokaisen muotioikun ja kauneusihanteen päähänsä ja koittaa näyttää niiltä kaikilta.. Vaikka saisi olla ihan vain oma itsensä

Totta. Maailma on pienempi nykyään, netti on tuonut alakulttuurit ja muut yhteen tietoisuuteen. Voit olla mitä vaan haluat olla, eikä tänään mummot osoittele sormella ja lapsilta tipu tutti suusta jos olet vähän massasta poikkeava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on oikeasti vapaampaa.

80-luvulla pukeutumiseen suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään.

Muutama tyylisuunta oli ja niissä erittäin tarkat koodit.

Vaatteilla oli myös tiukat ikärajat ja naisten oletettiin pukeutuvat mummotyyliin viimeistään kolmekymppisenä.

80-luvusta on minulle jäänyt mieleen tiukat raamit ja paheksunta. Ja se että ihmisille sai huomautella pukeutumisesta, hiuksista, merkeistä, painosta, tai ihan mistä vaan.

Nykyään on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon ja jokaisella mahdollisuus ja oikeus omaan tyyliin.

Eikä niitä kainaloita tarvitse ajaa vieläkään.

Ei minulle ainakaan ole mikään ongelma rehottaa luomukarvaisena. Eikä mieskään niitä karvoja kommentoi, ei edes silloin kun poistan ne (muutaman kerran vuodessa).

Olenkin aika hippi, ehkä ne karvat ei haittaa tyylini kanssa.

Olin 80-luvulla 3-kymppinen eikä ollut mulla mummovaatteita eikä ole vieläkään:DDDD

Meidän 80-luvun ylioppilaskuvassa kaikilla tytöillä on bleiseri ja hame. Persikanväri oli kova sana. Kynähame, pieni halkio, tätimäinen jakku, käsilaukku ja valkoinen pusero. Oikein tätirivistö :D Mitä nuorempi, sitä tädimpi sitä yritti olla. Jo yläasteikäisillä oli "voimajakkuja" eli just niitä isoilla olkatoppauksilla..

Vierailija kirjoitti:

Vappua! Ei raakkaillut minunkaan äityli ( synt 1924 ), ei tarvinnut botoxia, eikä tissilisukkeita. Mäntysuopa oli saippuana ja ryppyvoiteita ei käytellyt, nyt itselläni kyllä purkkirivistö kylppärissä, mutta raakkaillut en ole minäkään :D.

Vuonna -41 syntynyt äitini sheivasi kyllä kainalonsa ja säärensä.

Oma mummoni ei nuoruudessaan 60-70-luvuilla sheivannut ollenkaan, karvat vaan rehottivat menemään. Kuulemma oli ihan yleistä siihen aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni ei nuoruudessaan 60-70-luvuilla sheivannut ollenkaan, karvat vaan rehottivat menemään. Kuulemma oli ihan yleistä siihen aikaan. 

Asuiko mummosi maaseudulla?

Edesmennyt äitin s.1913 ajeli 50-luvulla isän partahöylällä kainalonsa ja poltti tulitikulla säärikarvat. tätä olen itsekin kokeillut ja pysyy muuten kauan poissa.

Kiva haju tuli siitä karvojen polttamisesta.

Hän ei lueskellut mitään naistenlehtiä, vaan kirjallisuutta ja raamattua ja oli käynyt 2 vuotta kiertokoulua ja mennyt 8-vuotiaana piiaksi.

eli ei ollut mikään kaupunkilaishempukka.

Itse olin nuori 60-luvulla ja kyllä silloin kainalokarvat höylällä ajoin ja säärikarvat kanssa(tai poltin)

Nauruun olisin kuollu, jos olisin nänyt posliininaisen tai -miehen:DDDDDDD

Kuolisin vieläkin. Onneksi ei meidän uimhallissakaan ole näkynyt.

Muistat väärin.

Naisten ulkonäköä on AINA kytätty historian hämäristä saakka.

Hoikka äitini söi terveellisesti, hiihti, paastosi, jumppasi ja laihdutti koko elämänsä.

Hän ravasi kampaajalla, osti isäpuolta kiinnostavia vaatteita, meikkasi jne.

Hän nauroi isäpuolen tylsille ja toistuville vitseille eli pönkitti miehen egoa 

- tällaiseen en pysty, vaikka pitäisi. :D

N51

Vierailija kirjoitti:

80-luvun nuorena sanoisin, että nuo kainalo- ja ryppyasiat olivat jo silloin olemassa. Sen sijaan pornoistumista ei vielä silloin ollut eikä siihen liittyviä lieveilmiöitä kuten: intiimialueen sheivaus, häppäreiden muotoilu, vaatimus kaikenlaisten seksuaalisten temppujen osaamisesta. Hirvittää, millaisia paineita nykynuorilla mahtaa ollakaan. Meidän aikana ei kukaan vaatinut karvattomuutta eikä edes tiedetty, mitä kaikkea temppuilua seksiin voikaan liittyä. Kunhan kävi säännöllisesti suihkussa ja vaihtoi alkkareita tarpeeksi usein, oli ihan ok jos oli vaikka beiget mummokalsarit ja luonnotupsukka, eikä tarvinnut osata mitään eksoottisia temppuja. Oikein nautinnollista seksiä oli siltikin, tai ehkä juuri siksi?

No ei meillä nykypäivän kakskymppisilllä kyllä ole mitään temppuilu- tai karvapaineita. Toisaalta en kyllä hengaa sellaisten naisten kanssa, joiden koko elämä on ulkonäkö ja kaikki feikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on oikeasti vapaampaa.

80-luvulla pukeutumiseen suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään.

Muutama tyylisuunta oli ja niissä erittäin tarkat koodit.

Vaatteilla oli myös tiukat ikärajat ja naisten oletettiin pukeutuvat mummotyyliin viimeistään kolmekymppisenä.

80-luvusta on minulle jäänyt mieleen tiukat raamit ja paheksunta. Ja se että ihmisille sai huomautella pukeutumisesta, hiuksista, merkeistä, painosta, tai ihan mistä vaan.

Nykyään on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon ja jokaisella mahdollisuus ja oikeus omaan tyyliin.

Eikä niitä kainaloita tarvitse ajaa vieläkään.

Ei minulle ainakaan ole mikään ongelma rehottaa luomukarvaisena. Eikä mieskään niitä karvoja kommentoi, ei edes silloin kun poistan ne (muutaman kerran vuodessa).

Olenkin aika hippi, ehkä ne karvat ei haittaa tyylini kanssa.

Olin 80-luvulla 3-kymppinen eikä ollut mulla mummovaatteita eikä ole vieläkään:DDDD

Meidän 80-luvun ylioppilaskuvassa kaikilla tytöillä on bleiseri ja hame. Persikanväri oli kova sana. Kynähame, pieni halkio, tätimäinen jakku, käsilaukku ja valkoinen pusero. Oikein tätirivistö :D Mitä nuorempi, sitä tädimpi sitä yritti olla. Jo yläasteikäisillä oli "voimajakkuja" eli just niitä isoilla olkatoppauksilla..

Ystävälläni on yhdeksännen luokan kuvassa polviin saakka oleva vekkihame. :D

Me todella pukeuduimme tädeiksi. 

Ainoa hyvä puoli, mitä muistan, olivat väljät ja löysät vaatteet. Toisinaan minua ahdistaa, kun katson tiukkoihin farkkuihin sullottuja nuoria. Olisi kamalaa, jos farkut suunnilleen uppoaisivat pohkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Muistat väärin.

Naisten ulkonäköä on AINA kytätty historian hämäristä saakka.

Hoikka äitini söi terveellisesti, hiihti, paastosi, jumppasi ja laihdutti koko elämänsä.

Hän ravasi kampaajalla, osti isäpuolta kiinnostavia vaatteita, meikkasi jne.

Hän nauroi isäpuolen tylsille ja toistuville vitseille eli pönkitti miehen egoa 

- tällaiseen en pysty, vaikka pitäisi. :D

N51

Miksi pitäisi?