Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ala-astetyttöni kaverisuhteet, onko mielestäsi syytä huoleen?
28.04.2017 |
Muutimme pari vuotta sitten. Viidesluokkalainen tytär on kyllä saanut uusia kavereita, mutta huolettaa hieman kaverisuhteiden laatu. Vai onko tällainen ihan tyypillistä tässä iässä?
Läheisin kaveri on "Sofia", joka asuu lähellä ja on samalla luokalla. Sofia on kiinnostunut samanlaisista asioista kuin tyttöni ja alkuun hän vaikutti kiltiltä ja herttaiselta tytöltä. Tyttöni oli ikionnellinen uudesta bestiksestään, kuten minäkin. Nyt kuitenkin ajan kuluessa Sofiasta on paljastunut aika alistavia ja itsekeskeisiä piirteitä. Molemmat tytöt käy mm. ratsastamassa, mutta eri talleilla ja Sofia on mm. haukkunut tallin jossa tyttöni käy ihan lyttyyn tytölleni. Sofia on joka tapauksessa harrastanut ratsastusta paljon pidempään, joten eivät olisi samassa ryhmässä, joten miksi muuttaa tallia, kun itse pidämme nykyisestä. Sitten on tällaista, että kun Sofia haluaa olla tyttöni kanssa, niin tyttöni on suostuttava, tai hän suuttuu ja alkaa ilkeillä. Yleensä tyttöni kyllä suostuukin, on iloinen kun on seuraa, mutta jos on joskus muuta ja kieltäytyy niin kaveri vetää siitä herneet nenään. Sen sijaan kun oma tyttöni pyytää tätä Sofiaa esim. meille tai johonkin muualle kanssaan, niin Sofia jahkaa ja jahkaa ja yleensä lopulta kieltäytyy viime tipassa. Heidän juttelunsa on nykyään sitä, että Sofia kehuu itseään ja tekemisiään ja tyttöni kuuntelee ja kehuu niitä myös. Silloin harvoin kun tyttöni kertoo omista asioistaan, niin Sofia yleensä haukkuu tyttöni asiat ja tekemiset lyttyyn. Jos tyttöni esim. kertoo miten on hoitanut hevosia, niin melkein aina Sofia näkee hoitotavassa jotain väärää mistä huomauttaa. Olen huomannut tyttöni vähentäneen omista asioistaan ja mielipiteistään kertomista. Yleistuntuma tästä kaverisuhteesta tässä kohtaa on, että Sofia on "pomo" ja tyttöni "alamainen".
Toiseksi läheisin kaveri samalta luokalta on "Aada", joka asuu hieman kauempana, mutta joka heti tyttöni tultua luokalleen teki tuttavuutta. Tällä Aadalla tuntuu olevan paljon ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia ja ongelmia kaverisuhteissa. Hän taas on tytölleni ihan ystävällinen, mutta vetää häntä mukaan omiin ongelmiinsa ja muita vastaan, tyyliin me vastaan muu luokka/koulu. Aada haukkuu muita luokkakavereita ja opettajaa ja selvästi olettaa tyttöni olevan samaa mieltä kanssaan. Aada myös kiroilee suuttuessaan ja joskus muuten vaan ja tuntuu, että kaikesta on pulaa, kun on yksinhuoltajan lapsi. On sellainen ronskimman puoleinen lapsi. Tyttöni taas kiltti ja hiljainen, joten ei synkkaa ihan niiin hyvin heillä, mutta kovasti Aada soittelee/viestittelee ja tykkää käydä meillä, vaikkei hirveän usein käykään.
Loput kaverit omalta luokalta on kaukaisempia, heillä oli omat porukkansa ja bestiksensä tyttöni tullessa luokalle ja tytölläni tuntuu olevan heihin ihan ok:t välit, mutta eteisen kaukaiset. Niillä tytöillä on omat juttunsa, joihin meidän tyttö ei oikein mahdu mukaan.
Sitten on pari harrastuskaveria, jotka oikeasti ovat normaaleja ja kivoja lapsia, mutta koska eivät ole samalla luokalla ja näkevät lähinnä harrastuksissa, niin ei ole niin läheistä kanssakäymistä kuin joka päivä nähtäviin luokkakavereihin.
Miltäs vaikuttaa ulkopuolisin silmin?
(Muutin joitain yksityiskohtia, jottei ketään tunnistettaisi tästä.)
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saatais nämä normaalisti käyttäytyvät yhteen ja "pissikset" vois tapella keskenään.
Niin, ongelmahan on ettei "Sofiat" halua kavereikseen itsensä kaltaisia tyranneja vaan lyöttäyvät kilttien ja ystävällisten seuraan. :((((
Miksi sitten kiltit ja ystävälliset haluaa näiden tyrannejen seuraan?
Lapselle on ihan hyvä opettaa mitä kaverisuhteet on ja että kaverit ei ole itsetarkoitus. Ei kavereita tarvi olla vain sen takia että olisi kavereita joiden seurassa ei oikeasti viihdy ja joiden seurassa ei voi olla oma itsensä.
Itse ehkä pyrkisin tuossa tilanteessa omaa lasta etsimään uusia ystäviä itselleen. Ja toisaalta pitämään yhteyttä myös niihin vanhoihin ystäviin jotka jäivät muuttoa edeltävään kouluun.Lapsille ne kaverit vaan on tärkeitä. Pahinta mitä voi tapahtua, heidän omasta mielestään siis, on jäädä ilman kavereita. Yksinäisyys pelottaa ihan eniten, kyllä he haluavat kuulua johonkin joukkoon.
Ajautuvathan aikuisetkin usein huonoihin ihmissuhteisiin, jopa parisuhteeseen ja naimisiin asti. Tämäkin palsta on täynnä keskusteluja, joissa suhteen toinen osapuoli vaikuttaa tyrannilta.
Aivan kuten aikuisetkin, myös nämä "tyranni"lapset osaavat olla todella herttaisia ja mukavia. Siksi "kaveruus" jatkuu.
Omien puoliensa pitäminen on myös sitä että luo kaverisuhteita ihmisiin joiden seurassa viihtyy. Ei kaikki ihmiset ole tyranneja ja kavereita on muitakin.
Kilttit ja hiljaiset on myös usein enemmän passiivisia kuin ne hallitsevat persoonat joten heille on ehkä helpompi tyytyä niihin kavereihin jotka pitävät aktiivisesti yhteyttä vaikka se välillä negatiivista onkin kuin itse löytää ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Vuorovaikutustaitoja kannattaa kuitenkin opetella ja etsiä ystävikseen ihmis joiden seurassa aidosti viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh... Nämä kaverijutut on kyllä vaikeita. Omani vasta ekalla, eikä mitään varsinaista probleemaa vielä, mutta mielenkiintoisiin lapsiin kyllä tutustunut. Aiemmin ne parhaat kaverit (esim. päiväkodista) ovat olleet sellaisia, joiden vanhempienkin kanssa tutustuttu, ja ollut jotenkin helpompaa seurata sitä kanssakäymistä ja olemista. Kaikki päikkykaverit oli ihan tavallisia lapsia, ei ollut mitään kiusaamista, haukkumista, mollaamista. Toki välillä on kahnauksia, mutta ne sovitaan ja annetaan sitten olla. Eikö ne päikyssä vielä osaa vai onko meille sattunut hyvä tuuri, että on vaan ollut fiksuja lapsia? Onneksi läheisimmät kaverit ovat vieläkin tekemisissä, vaikkei samassa koulussa olekaan.
Ekaluokkalaisten kanssa on eniten yllättänyt se, kuinka valvomatta jotkut lapset saavat olla. Whatsapp-viestejä tulee arkiviikolla kymmenen aikaan, jotkut tytöt yhdessä lähettelevät luokan ryhmään tyhmiä viestejä (omani tietää että whatsappin ja älypuhelimen käyttö on sallittua vain meidän vanhempien valvonnassa, just sen takia että voidaan valvoa mitä sieltä tuutista tulee tai ettei itse hölmöile, opetellaan siis fiksua puhelimen käyttöä yhdessä), laahustetaan pyörillä pitkin poikin valvomatta, esim. koulumatkalla vaikka suositus koulunkin puolelta on ettei ekaluokkalaiset pyöräilisi (koska lähialueen asukkailta tullut palautetta kun pienet koheltaa pyörineen eivätkä osaa varoa muuta liikennettä) yms. Tosi moni antanut lapsen lopettaa iltiksen, koska lapsi halunnut, eli ekaluokkalainen on jopa klo 12-17 yksin kotona ja räplää puhelintaan ja sieltä ne tyhmät viestit paukkuu sitten. Kesää odotellessa, kun nämä lapset ovat koko vanhempien työpäivän ajan yksin...
Tästä keskustelusta huomaa, että aika monen kannattaisi kiinnittää huomiota tyttönsä kasvattamiseen.
Vai onko ilkeilevä pissis tai sellaisen peesaaja kasvatustavoitteesi?
Minä luulen, että vielä vähän muita hankalampaa on näillä (joihin itsekin kuulumme), jotka muuttavat muualta kesken ala-asteen.
Kun me vanhemmat emme tunne ketään aluksi ja lapsi joutuu aloittamaan kaverisuhteiden luomisen aivan alusta, niin se on välillä tosi haastavaa. Toiset ovat voineet tuntea päivähoidosta saakka ja äiditkin voivat olla ystävyksiä jo vaikka lapsuudesta saakka. Eikö ole näin aikuisenakaan helppo luoda suhteita lasten vanhempiin, olen huomannut. Esim. synttärikutsuihin laitoin, että myös vanhemmat tervetulleita kahville, niin yksi vain kävi. Toiset vaan toivat lapset ja hakivat. Ei se nyt haittaa mutta oli vain esimerkki että ei ole välttämättä helppoa oppia tuntemaan.
No, kunhan nämä kasvavat ja liikkuvat vielä enemmän niin uskin näiden harrastuskavereiden tulevan tärkeämmiksi. =)
joo olen huolissani. EN tytöstäsi vaan SINUSTA, AP!!
minkälainen ihminen tarkkailee ja kyylää lapsiensa kavereita?? Kun se on aivan varma asia että ne jutut ei ole sitä miten ne sinulle esitetään. MInkälainen sinun tyttösi on näille kahdelle? Sinä et sitä tule ikinä tietämään, etkä tiedä totuutta näistäkään suhteista, ainoastaan sen mitä sinulle on kerrottu, tai sinun edessäsi näytetty. Anna heidän elää omaa elämääänsä, ja lapsesi oppia omat taistelut elämässään, se on hänen kasvun kannalta tärkeä oppi, se ei häntä hyödytä jos äiti tunkee hänen pelastajakseen kaverisuhteissa, tai yrittää puuttua ja hankkia kavereita lapselleen.
Hankisit oman elämän, tuo kuulostaa todella sairaalta touhulta. EIkö sulla ole omia kavereita että pitää tunkea lapsesi kavereihin?
Oikein kaverin kotiolotkin tarkasteetaan! PAH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.n lapsihan se on se pahin kiusantekijä, mutta eihän sitä äidille kukaan kerro...hahah.
"ei meidän Minttu koskaan mitään pahaa tee......"
samaa ne on kuules kaikki lapset.
Oon ala-asteen opettaja, valmistunu ja alottanu työt jo pitkälle toistakymmentä vuotta sitten, ja mäkin sanon ala-aste. Työpaikkani nimessäkin on sana ala-aste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa niiden tyttöjen hoitaa omat kaverisuhteensa. Kyllä minä ja bestikseni varmaan olimme aikamoisia , kehitimme oikein salakielen , johon oli oma sanakirjakin. Ei mitään vaarallista tapahtunut koskaan. Olimme kyllä tosi villejä. Harrastuksissa esiinnyimme julkisesti ja teimme omat koreografiamme . Jo 8- vuotiaana esitimme musiikkiohjelmia, olimme muusikkoperheistä . Kun hänen perheensä muutti naapurikaupunkiin olimme pitkään vielä yökylässä toistemme luona. Nykyelämässä ei nynnyt pärjää vaan jäävät jalkoihin. Olemme nyt isoäitejä ja tytöt ovat aivan samanlaisia, siis nämä omat lapsenlapseni Siirit ja Sofiat. Ei silloin vanhemmilla ollut aikaa "stalkata" , oli niin paljon lapsia. Jättäkää ne rauhaan , ette tiedä puoliakaan heidän jutuista. Tyttöjen elämä on hyvin, hyvin" monimutkaista."
Kiusaamista ja syrjäyttämistä tahtoo aina esiintyä tyttöjen parissa. Pitäisi löytää se itselleen sopivin kaveri, niin kaikki menisi mukavasti suurimman osan aikaa. Minutkin on välillä potkaistu porukasta ja eihän se kivaa ole ja vaikea löytää muuta seuraa. Kaverini kanssa myös olimme kolmannen tytön kanssa joskus mutta hän vain oli ärsyttävä. ÄO oli matala ja hän oli vähän hidas tajuamaan vitsejä ja muuta. Ehkä se lapsen mieli jotenkin torjui, että "miten joku voi olla tuollainen", kun sitä ei meille mitenkään selitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain ilkeät kommentit saavat yläpeukkuja? Hyi hyi tytöt, ette ikinä muutu.
Ei vaikuta hyvältä... Ps. Kuvailetko mun vitosluokkaa? Sofia ja Aada nimittäin on ihan ku mun entiset parhaat kaverit, molemmat narsisteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta hyvältä... Ps. Kuvailetko mun vitosluokkaa? Sofia ja Aada nimittäin on ihan ku mun entiset parhaat kaverit, molemmat narsisteja
Tajusin siis vasta aikuisena ^
Meidänkin pihalla riekkuu yksi manipuloiva Adan-inhotus ja nuorisorikollinen Sofia.
Juoksevat välillä meidänkin tytön perässä ja pyytävät mukaan touhuihinsa.
Tällä Sofialla on tapana varastella kaupasta herkkuja ja pikkutavaroita ja kiinnijäädessään väittää, että se mukaanlaahattu pahaa-aavistamaton kaveri muka yllytti varastamaan. Suurinta osaa pihan lapsista on kielletty olemasta Sofian kanssa,
Sofian vanhemmat reagoivat turhautuneena siten, että tekevät liukuhihnalta ls-ilmoituksia muista lapsista, keksivät vaikka mitä juttuja. Esim. minun lapsestani soittelivat että hän muka paljastelisi itseään pihalla -
myöhemmin selvisi että tämä Sofia oli itse saanut koulusta huomautuksen tällaisesta touhusta koulun pihalla. Pettyneet Sofian vanhemmat kostivat sen muille lapsille soittelemalla lastensuojeluun.
Ada taas on elämänhallintansa menettäneen hamstraaja-yh-äidin tytär,
joka joutuu päättämään isoistakin asioista itse. Äiti maksaa varojensa mukaan kaikki tyttärensä oikut.
Adalle ostetaan kavereita, kun äiti maksaa kaverinkin kylpylää, pizzeriaan, tivoliin, ostaa vaatteita ym. Kaveri saa maksaa tästä sosiaalisesti siten, että myötäilee ja kehuu Adaa, ja kiusaa tämän valitsemaa lasta mm. lähettelemällä solvausviestejä.
Jatkuva seläntakana juoniminen, viestien ja valokuvien levittely, ilmianto, varastelu ja eristäminen ovat näiden Sofioiden ja Adojen jokapäiväistä kauraa = vanhemmat ovat täysin moraalittomia.
Kiellän kaveeraamasta tällaisten tyttöjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofia kuulostaa narsistilta in the making. Kannattaa vetää tyttö irti tuosta "ystävästä", jatkuva dissaaminen voi synnyttää aika paljon pysyvää emotionaalista vahinkoa.
Sofiasta eroon. Itselläni oli tuollainen "ystävä" ja siinä meni oma mielenterveys. Eikä ole palautunut.
Vierailija kirjoitti:
Sofia kuulostaa narsistilta in the making. Kannattaa vetää tyttö irti tuosta "ystävästä", jatkuva dissaaminen voi synnyttää aika paljon pysyvää emotionaalista vahinkoa.
Lastenpsykiatrian asiantuntijat sanovat, että jo tälläisistä esiteini-ikäisistä näkee, jos henkilöllä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sehän on persoonallisuuden osa, joka ihmisellä on syntymästä saakka. Huonot kotiolot yms. voivat pahentaa asiaa, mutta tietty määrä "pahuutta" on (valitettavasti) näillä ihmisillä täysin sisäsyntyistä.
Suorasukaisemmat sanovat, että jopa alle kouluikäisissä on niin räikeitä tapauksia, että tiedetään varmasti kakarasta kasvavan vaarallinen tapaus.
Esim lasten whatsapp ryhmästä huomaa jo nämä, jotka eivät kommentoi muuta kuin toisen sanomisia kritisoiden. Muuten ovat hiljaa.
Tottahan toki kannattaa jättää se Ada kaveri ainakin, onhan se yksinhuoltajan lapsi. Ei yksinhuoltajien lasten kanssa sovi kaveerata. Voi olla että tulee liikaa vaikutteita ja tyttösi haluaa isona itsekin yyhooksi.
Tyttöjen osalta en olisi huolissani, koska kaikenlaiseen rooliin kasvaneet naiset saavat kyllä miehiä aikanaan.
Poikien osalta on ensiarvoisen tärkeää, ettei poika opi yhtään alistuvaa roolia! Alistajan rooli on aivan ok, jopa toivottu. Tämä siksi, että dominoiva mies saa seksiä, mutta alistuva ei saa kuin haukut ja halveksuntaa.
Alue: Aihe vapaa
Lapsille ne kaverit vaan on tärkeitä. Pahinta mitä voi tapahtua, heidän omasta mielestään siis, on jäädä ilman kavereita. Yksinäisyys pelottaa ihan eniten, kyllä he haluavat kuulua johonkin joukkoon.
Ajautuvathan aikuisetkin usein huonoihin ihmissuhteisiin, jopa parisuhteeseen ja naimisiin asti. Tämäkin palsta on täynnä keskusteluja, joissa suhteen toinen osapuoli vaikuttaa tyrannilta.
Aivan kuten aikuisetkin, myös nämä "tyranni"lapset osaavat olla todella herttaisia ja mukavia. Siksi "kaveruus" jatkuu.