Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ala-astetyttöni kaverisuhteet, onko mielestäsi syytä huoleen?
28.04.2017 |
Muutimme pari vuotta sitten. Viidesluokkalainen tytär on kyllä saanut uusia kavereita, mutta huolettaa hieman kaverisuhteiden laatu. Vai onko tällainen ihan tyypillistä tässä iässä?
Läheisin kaveri on "Sofia", joka asuu lähellä ja on samalla luokalla. Sofia on kiinnostunut samanlaisista asioista kuin tyttöni ja alkuun hän vaikutti kiltiltä ja herttaiselta tytöltä. Tyttöni oli ikionnellinen uudesta bestiksestään, kuten minäkin. Nyt kuitenkin ajan kuluessa Sofiasta on paljastunut aika alistavia ja itsekeskeisiä piirteitä. Molemmat tytöt käy mm. ratsastamassa, mutta eri talleilla ja Sofia on mm. haukkunut tallin jossa tyttöni käy ihan lyttyyn tytölleni. Sofia on joka tapauksessa harrastanut ratsastusta paljon pidempään, joten eivät olisi samassa ryhmässä, joten miksi muuttaa tallia, kun itse pidämme nykyisestä. Sitten on tällaista, että kun Sofia haluaa olla tyttöni kanssa, niin tyttöni on suostuttava, tai hän suuttuu ja alkaa ilkeillä. Yleensä tyttöni kyllä suostuukin, on iloinen kun on seuraa, mutta jos on joskus muuta ja kieltäytyy niin kaveri vetää siitä herneet nenään. Sen sijaan kun oma tyttöni pyytää tätä Sofiaa esim. meille tai johonkin muualle kanssaan, niin Sofia jahkaa ja jahkaa ja yleensä lopulta kieltäytyy viime tipassa. Heidän juttelunsa on nykyään sitä, että Sofia kehuu itseään ja tekemisiään ja tyttöni kuuntelee ja kehuu niitä myös. Silloin harvoin kun tyttöni kertoo omista asioistaan, niin Sofia yleensä haukkuu tyttöni asiat ja tekemiset lyttyyn. Jos tyttöni esim. kertoo miten on hoitanut hevosia, niin melkein aina Sofia näkee hoitotavassa jotain väärää mistä huomauttaa. Olen huomannut tyttöni vähentäneen omista asioistaan ja mielipiteistään kertomista. Yleistuntuma tästä kaverisuhteesta tässä kohtaa on, että Sofia on "pomo" ja tyttöni "alamainen".
Toiseksi läheisin kaveri samalta luokalta on "Aada", joka asuu hieman kauempana, mutta joka heti tyttöni tultua luokalleen teki tuttavuutta. Tällä Aadalla tuntuu olevan paljon ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia ja ongelmia kaverisuhteissa. Hän taas on tytölleni ihan ystävällinen, mutta vetää häntä mukaan omiin ongelmiinsa ja muita vastaan, tyyliin me vastaan muu luokka/koulu. Aada haukkuu muita luokkakavereita ja opettajaa ja selvästi olettaa tyttöni olevan samaa mieltä kanssaan. Aada myös kiroilee suuttuessaan ja joskus muuten vaan ja tuntuu, että kaikesta on pulaa, kun on yksinhuoltajan lapsi. On sellainen ronskimman puoleinen lapsi. Tyttöni taas kiltti ja hiljainen, joten ei synkkaa ihan niiin hyvin heillä, mutta kovasti Aada soittelee/viestittelee ja tykkää käydä meillä, vaikkei hirveän usein käykään.
Loput kaverit omalta luokalta on kaukaisempia, heillä oli omat porukkansa ja bestiksensä tyttöni tullessa luokalle ja tytölläni tuntuu olevan heihin ihan ok:t välit, mutta eteisen kaukaiset. Niillä tytöillä on omat juttunsa, joihin meidän tyttö ei oikein mahdu mukaan.
Sitten on pari harrastuskaveria, jotka oikeasti ovat normaaleja ja kivoja lapsia, mutta koska eivät ole samalla luokalla ja näkevät lähinnä harrastuksissa, niin ei ole niin läheistä kanssakäymistä kuin joka päivä nähtäviin luokkakavereihin.
Miltäs vaikuttaa ulkopuolisin silmin?
(Muutin joitain yksityiskohtia, jottei ketään tunnistettaisi tästä.)
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näitä lapsia pitäisi opastaa miten ystävien kanssa kuuluu käyttäytyä. Olisi hyvä jos vanhemmat pystyisivät keskenään tekemään yhteistyötä ja kertomaan miten on leikit sujuneet. Usein vaan tuntuu, että jotkut vanhemmat ottavat hirveänä loukkauksena sen kun kertoo tällaisista asioista. Kyse on kuitenkin siitä että kaikki lapset käyttäytyvät välillä huonosti ja tarvitsevat ohjausta/harjoitusta oppiakseen miten ihmisten kanssa ollaan. Nämä manipuloivat ja omistushaluiset lapset omaavat usein huonon itsetunnon ja saattavat pelätä että heidät hylätään. Heillä ei ole mitään muita keinoja asioiden ratkaisemiseen.
Jos lapsi on pissis, niin luultavasti toinen vanhemmista on myös. Kotoahan tällaiset käytöstyypit opitaan. Joten en tosiaankaan suosittele alkamaan viemään tätä asiaa vanhempien tasolle. Menee vain huonommaksi. Sekä Sofian että Aadan vanhemmat vetävät herneen nenään, jos kullanmurunsa käytöksestä jotain sanoo. Vitonen vetoa. Kuten tuossa yllä oli, niin näiden tyttöjen käytös ei tule muuttumaan inhimillisempään suuntaan aikuistuessaan. Siksi näissä ystävyyksissä onkin se vaara, että oma tyttösi alkaa ottaa niistä mallia - ja se alkaa tuotta hankausta koulun (opettajat ja muut oppilaat) kanssa. Siksi on hyvä, että keskustelette tästä tyttösi kanssa ja jos saisi jonkun muunkin ystäväksi - ystäväpiiriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaan vaikka minulla ei tyttöä olekaan, mutta 10 vuotiaan pojan yksi kaverisuhde kuulostaa samanlaiselta. Tosin se kaverisuhde on jo entinen.
Eli pojalla oli hyvä kaveri jonka kanssa olivat kuin paita ja peppu vaikka eri kouluissa olivatkin. Aina yhdessä, joskus isommalla porukalla, mutta useimmiten kaksistaan. Tämä sen takia, että tämän kaverin kanssa leikeistä ym. sopiminen oli hankalaa ja hän halusi useimmiten olla kahdestaan. Itse kannustin lastani olemaan myös muiden kanssa ettei muut kaverit unohtuisi ihan siltä varalta, että kaverisuhde kariutuu. Jossain vaiheessa oma lapseni väsyi kaverinsa jankkaamiseen mm. siitä, että jos poikani ei halunnut mennä ulos tai olla tämän kaverin kanssa, jäi tämä kaveri jankkaamaan ovensuuhun syytä. Kehotin lastani sanomaan, että meillä on "perheilta", mutta ei auttanut tämäkään. Syyn tivaaminen jatkui. Samoin xbox-pelejä pelatessa kaveri pomotti kaiken. Mitä pelataan, missä järjestyksessä, millä vuoroilla jne. Tässä yritin jo omaa lastani kovistella sanomaan takaisin. Eihän kaveri voi meidän omassa kotona kävellä noin vain toisen yli! Samoin minun lapseni sai kuulla olevansa aina huono pelaaja, huijaaja, ties mikä. Tiedä sitä vaikka olisikin huijannut, mutta kun kuuntelin (kyllä stalkkasin pojan huoneen oven takana), niin kaveri teki ihan samaa. Lapseni sanoi samoista asioista kaverilleen takaisin, mutta aina oli kaverilla jokin selitys.
Kunnes, eräs kaunis päivä kaveri lähti meidän ovesta ulos omaan kotiinsa eikä enää koskaan tullut takaisin. Tämä on tosi! Totaalinen välirikko, ilman riitaa (kuuluvaa ainakaan). Tästä tulee kuluneeksi syksyllä kaksi vuotta ja pojat ovat nyt 12 ja 11. He eivät ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Ei edes yhteisissä kaveriporukoissa.
Tässä kävi hyvin: lapsi vahvistui itse pitämään puoliaan ja näkemään toisen inhottavan käytöksen.
Mun läheinen serkku lapsuudessa oli juuri tuo "sofia" itse olin herkkä ja hiljaisempi lapsi ja TÄYSIN "sofian" komenneltavana. Tuo kymmenen vuoden "kaveruus" on varmasti vaikuttanut negatiivisesti minuun, olen edelleen ihmisten kanssa arka ja pelkään oman mielipiteen sanomista. Kannattaa ehdottamasti puhua tyttärellesi että uskaltaa sanoa "sofialle" myös vastaan ja olla eri mieltä. Kerro ettei se ole hänen syy jos sofia suuttuu (sofian kaltaisilla tytöt leppyy myös nopeasti, mutta eivät ikinä opi muuttamaan käytöstään) Kysyisin tytöltä haluaisiko hän aloittaa jonkun uuden harrastuksen josta saisi kavereita? Vaikka jotsin ratsastusta tukevaa, telinevoimistelu tms.
Heh, noita dominoivia ja sekopäisiä tyttöjä kyllä riittää, tuntuu, että 30-40% on ihan luonnevikaisia. Meilä ihan sama homma, tyttömme on tavannut ihan samanlaisia "kavereita".
Miten saatais nämä normaalisti käyttäytyvät yhteen ja "pissikset" vois tapella keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten saatais nämä normaalisti käyttäytyvät yhteen ja "pissikset" vois tapella keskenään.
Niin, ongelmahan on ettei "Sofiat" halua kavereikseen itsensä kaltaisia tyranneja vaan lyöttäyvät kilttien ja ystävällisten seuraan. :((((
Tyttöjen kaverisuhteet ovat ihan hemmetin vaikeita ja monimutkaisia.
Minulla on 3-luokkalainen, joka meni kyseiselle luokalle 2-luokan alussa. Alkuun vaikutti että sai hyvin kavereita, erityisesti eräät 2 tyttöä. No, aikaa kului niin eiköhän totuus alkanut selvitä...nämä 2 kiusaavat tyttöäni aika usein, ovat mm. kirjoitelleet hänestä ihmeellisiä haukkumiskirjeitä, joista onneksi jäivät kiinni.
Kuitenkin välillä ovat tosi mukavia, erityisesti jos jompikumpi on kahdestaan tyttöni kanssa. Mutta siis erittäin kieroja, varsinkin toinen heistä. Ennen kuin tämä kiusaamiskuvio selvisi, toinen tytöistä jopa väitti minun tyttöni uhkailleen ja nimitelleen häntä ja hänen äitinsä soitti minulle hyvin närkästyneenä. Minä sanoin, että jos näin on niin tulemme yhdessä käymään ja selvitetään asia. Niin myös teimme ja selvisi että tämä toinen oli keksinyt koko jutun. Siitä lähtien äitinsä ei ole minua edes tervehtinyt, eli taisi osua jotenkin arkaan paikkaan kun se olikin oma kullannuppu joka valehteli.
Minulla on tapana pyrkiä reilusti selvittämään asiat jos ongelmia tulee. Enkä epäile yhtään etteikö oma tyttöni osaisi myös olla vähemmän fiksu välillä. Kuitenkin olen pyrkinyt kasvattamaan reiluksi ja rehelliseksi. Tuntuukin tosi pahalta sitten, kun sellaista ei tahdo saada takaisin. Kaverit ovat aina meille tervetulleita, tarjotaan heille välipalat ja ruuat jos siihen aikaan ovat ja ollaan mielestäni ihan mukava normaali perhe. Sitten kuitenkin saatetaan tyttärelleni haukkua meidän koti, hänen huoneensa, meidän koirat jne...kyllä pistää v-tuttamaan välillä ja olen kyllä sitten kysynytkin asianosaiselta että mitä se sellainen kaveruus sitten on. Tuntuu vaan, ettei osaa edes aikuisen edessä hävetä yhtään.
Onneksi tyttöni on saanut luokan pojista hyviä, reiluja kavereita. Sitten myös harrastuksen parista myös on löytynyt oikeasti kivan oloisia tyttöjä.
On se tyttöjen maailma niin kummallinen, vaikka itsekin olen elänyt sen. Juuri sellaista, että tänään ollaan ystäviä ja huomenna ei sitten toinen tervehdikään kun on sovittu jonkun kolmannen kanssa että "ei puhuta sille tänään mitään" ihan vaan huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä Sofiat ovat siitä hankalia ystäviä, että dominoimisen lisäksi saavat kivat, tavalliset tytöt tekemään idioottimaisia asioita. Puhumaan pahaa toisista, rikkomaan sääntöjä, eristämään muita porukasta, hyppyyttämään pienempiä, lunttaamaan, varastamaan, valehtelemaankin.
Ja Sofioiden vanhempien mielestä tytär on siipiä vailla enkeli.
Oma tyttöni haluan pitää visuusti erillä sofioista.
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Jos sulla ois ALAKOULU ikäinen lapsi nyt, niin et kirjottaisk ala-aste. Vanhentunut nimitys jo tuolle edellämainitulle alakoululle.
Lukaisepa esim. Helsingin koulujen nimitys: http://www.hel.fi/www/peruskoulut/fi/koulut/
Olen itse käynyt ala-asteen, myös puolisoni ja kaikki lapsemme ovat aina käyneet ala-astetta. Alakoulua emme koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöjen kaverisuhteet muuttuvat nopeasti, anna ajan kulua ja pidä hyvä keskusteluyhteys tyttöösi.
Tuon ikäisten kaverisuhteet voi olla hankalia muistan itsekin että ei ne kaikki kaverit niin kivoja olleet mutta kun ei parempiakaan ollut.. 5lk sain uuden kaverin uudesta harrastuksesta ja tyttö sattui olemaan samalla luokalla. Voisiko tyttösi alkaa harrastaa jotain mitä joku luokkakavereista?
Tai löytyisikö facebook -ryhmä jossa teidän alueen äitejä? Sieltä voisi kysyä kaipaileeko jonkun lapsi uusia kavereita:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Jos sulla ois ALAKOULU ikäinen lapsi nyt, niin et kirjottaisk ala-aste. Vanhentunut nimitys jo tuolle edellämainitulle alakoululle.
Olen opettajana yläkoulussa ja kyllä me ihan sujuvasti käytetään yläkoulu ja yläaste-sanoja vaikka se virallinen nimi on yläkoulu.
Ja aloittajan teksti kuulostaa ihan aidolta lasten kaverisotkuilta.
Itselläni oli Sofian kaltainen ystävä nuoruudesta aikuisikään. Vasta vuosikymmenen ystävyyden jälkeen tajusin katkaista välit.
Olin siis teini-ikäinen tutustuessani häneen mutta silti tämä ystävyys jätti jälkensä. Pelkäsin tämän ystävyyden jälkeen tutustua uusiin ihmisiin, kun ei tiennyt mitä sieltä paljastuu. Eli ystävyyssuhteiden merkitystä ei voi vähätellä. Hyvät ystävät tuovat iloa ja onnea mutta yhtä hyvin huonoilla ystävillä on negatiivinen vaikutus.
Voi olla, että näistä ystävyyksistä jää tytöllesi tiedostamattaankin traumat ja hän aikuisuudessakin vetää puoleensa tällaisia huonoja ihmisiä tai sitten pelkää ystävien muodostamista ylipäätään.
Mutta jokaisella varmasti jossakan kohtaa epäterveitä ihmissuhteita. Vaikka lapsesta kyse niin mielestäni se on lapsen tehtävä määritellä kenen kanssa ystävystyy ja kenen ei. Aikuisen tehtävä on opettaa itsekunnioitusta ja omien puolien pitämistä, jotta lapsi osaisi itse hakeutua tällaisista epöterveistä ystävyyssuhteista pois.
Varmaan juttelisin tytön kanssa ja kehottaisin häntä pitämään pyolensa ja kuinka sinä olet sitä mieltä, että Sofia käyttäytyy epäreilusti häntä kohtaan. Kannustaisin sitten tutustumaan paremmin näihin harrastuskavereihin niin, että näiden kanssa voisi viettää enemmänkin vapaa-aikaa. Yläasteella voi sitten hakeutua eri luokalle, kuin Sofia (ja Aada.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, olen siis se 3-luokkalaisen tytön äiti.
Kuten joku tuossa aiemmin mainitsikin, kannattaa jutella tytön kanssa paljon näistä ja pyrkiä säilyttämään avoimet välit.
Meillä on ollut tyttäreni kanssa tosi mukavia, pitkiä keskusteluja ystävyydestä, siitä millainen on hyvä kaveri, millainen ei ole, millainen kaveri itse on jne. Tosi syvällisiä ajatuksia lapsenkin päässä liikkuu. Pyrin siihen, että tyttö itse oppisi ajattelemaan mikä on järkevää ja mikä ei. Esim. ettei näille "kavereille" jotka kuitenkin välillä kiusaavat, kannata mitään salaisuuksiaan kertoa. Voi kuitenkin leikkiä silloin kun hyvin menee mutta että kannattaa pitää mielessä, etteivät ole täyden luottamuksen arvoisia.
Tyttäreni uskaltaa myös kertoa, jos on itse töppäillyt jotenkin ja niistä on joutunut vastuunsa ottamaan.
Ikuisesti ei vanhemmat kuitenkaan voi kaverisuhteisiin vaikuttaa, niin juuri ala-asteiässä on hyvä näistä jutella kun se vielä hyvässä hengessä onnistuu.
Tsemppiä ap:lle ja tyttärellesi, todellakin tiedän missä tilanteessa olette! =)
Latentti narsisti, jopa psykopaatti kyseessä....
Tutulta kuulostaa. Tytölläni oli alakoulussa tällainen kaveri. Alkuun oli kiva, mutta ei mennyt kauaa kun alkoi tuo haukkuminen ja latistaminen. Varasti myös tyttöni vaatteita ja rahaa. Kielsi olemasta muiden kaveri. Onneksi muutti pois, joten pääsi eroon "kaverista". Tuollaiset usein myös alkavat manipuloimaan muita kiusaamaan tyttöä, jos kaveruuteen tulee välirikko.
Kuulostaa valitettavasti tutulta täälläkin, kyseessä vain pojat. Meno äityi yläkouluun siirtyessä sellaiseksi, että oli pakko ottaa rehtorin kautta yhteyttä ja keskustelu koululle, vaikka vanhemmat tunsinkin. Toisen pojan alistaminen, latistaminen ja puheet ylipäätään muuttuivat yhä rajummaksi. Sanoi jo suoraankin että "mikset tapa ittees?"
Saatiin tällä keskustelulla pahin kärki pois, mutta eihän se tätä toisen pojan käytöstä pohjimmiltaan mihinkään muuttanut, kun pohjalla on se itsetunto- tms ongelma. Ilmeisesti kokee jotain huonommuutta suhteessa poikaani, vaikka itse pärjää esim. loistavasti koulussa ja kavereitakin on. Pönkittää ja korottaa itseään latistamalla ja haukkumalla - joka valitettavasti kohdistuu poikaani. Edelleen tulee netin kautta kommentteja, näille ei enää mahda mitään. Oma poika otti etäisyyttä jo keskustelun aikaan, mutta kun samalla luokalla ovat, niin pakoon ei pääse.
Ehdotan ap:lle asiaan puuttumista heti! Tilanne ei parane itsekseen ja voi käydä kuten meillä. Suojele tyttöäsi ja hänen kehitystään vahingolliselta "ystävyyssuhteelta". Ymmärrän oikein hyvin kaveritarpeen ja joskus tuntuu siltä että huonompikin kaveri on parempi kuin yksin. Enää en usko että se on näin. Huono kaveri tekee enemmän tuhoa itsetunnolle ja itsearvostukselle, kun se että oppii hyväksymään itsensä ilman muiden hyväksyntääkin. Pirun vaikeita asioita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saatais nämä normaalisti käyttäytyvät yhteen ja "pissikset" vois tapella keskenään.
Niin, ongelmahan on ettei "Sofiat" halua kavereikseen itsensä kaltaisia tyranneja vaan lyöttäyvät kilttien ja ystävällisten seuraan. :((((
Miksi sitten kiltit ja ystävälliset haluaa näiden tyrannejen seuraan?
Lapselle on ihan hyvä opettaa mitä kaverisuhteet on ja että kaverit ei ole itsetarkoitus. Ei kavereita tarvi olla vain sen takia että olisi kavereita joiden seurassa ei oikeasti viihdy ja joiden seurassa ei voi olla oma itsensä.
Itse ehkä pyrkisin tuossa tilanteessa omaa lasta etsimään uusia ystäviä itselleen. Ja toisaalta pitämään yhteyttä myös niihin vanhoihin ystäviin jotka jäivät muuttoa edeltävään kouluun.
Muistan jo itse omalta kouluajaltani tuollaiset sofiat ja umpikierot tyttölapset. Usein he saattavat olla vielä tosi suosittuja ja onnistuvat ylläpitämään aikamoista hajoita-ja-hallitse -hovia niin luokassa kuin kaveripiirissäänkin. Huh! En tiedä, mistä tuollainen juontaa, ehkä ovat jo ihan pienestä saaneet väärän mallin sosiaaliselle vuorovaikutukselle, ja se yhdistettynä tietynlaiseen persoonaan, saa aikaan pieniä juonittelijoita.
Pahintahan on se, että jos käytös aina mahdollistetaan, he jatkavat samalla linjalla myös aikuisena. Siksi olen ollut tarkkana omien lasten kanssa eli olen pihalla seurannut tarkalla korvalla päiväkoti-ikäisten lasten leikkiä ja puuttunut epäreiluun toimintaan. En ymmärrä ajatusta, jonka mukaan lapset sopikoot itse riitansa. Aikuisen pitää opettaa oikeat käytösmallit, jotta tilanne ei karkaa joidenkin kohdalla käsistä jo pienenä.
Toivottacas
Alue: Aihe vapaa
Vastaan vaikka minulla ei tyttöä olekaan, mutta 10 vuotiaan pojan yksi kaverisuhde kuulostaa samanlaiselta. Tosin se kaverisuhde on jo entinen.
Eli pojalla oli hyvä kaveri jonka kanssa olivat kuin paita ja peppu vaikka eri kouluissa olivatkin. Aina yhdessä, joskus isommalla porukalla, mutta useimmiten kaksistaan. Tämä sen takia, että tämän kaverin kanssa leikeistä ym. sopiminen oli hankalaa ja hän halusi useimmiten olla kahdestaan. Itse kannustin lastani olemaan myös muiden kanssa ettei muut kaverit unohtuisi ihan siltä varalta, että kaverisuhde kariutuu. Jossain vaiheessa oma lapseni väsyi kaverinsa jankkaamiseen mm. siitä, että jos poikani ei halunnut mennä ulos tai olla tämän kaverin kanssa, jäi tämä kaveri jankkaamaan ovensuuhun syytä. Kehotin lastani sanomaan, että meillä on "perheilta", mutta ei auttanut tämäkään. Syyn tivaaminen jatkui. Samoin xbox-pelejä pelatessa kaveri pomotti kaiken. Mitä pelataan, missä järjestyksessä, millä vuoroilla jne. Tässä yritin jo omaa lastani kovistella sanomaan takaisin. Eihän kaveri voi meidän omassa kotona kävellä noin vain toisen yli! Samoin minun lapseni sai kuulla olevansa aina huono pelaaja, huijaaja, ties mikä. Tiedä sitä vaikka olisikin huijannut, mutta kun kuuntelin (kyllä stalkkasin pojan huoneen oven takana), niin kaveri teki ihan samaa. Lapseni sanoi samoista asioista kaverilleen takaisin, mutta aina oli kaverilla jokin selitys.
Kunnes, eräs kaunis päivä kaveri lähti meidän ovesta ulos omaan kotiinsa eikä enää koskaan tullut takaisin. Tämä on tosi! Totaalinen välirikko, ilman riitaa (kuuluvaa ainakaan). Tästä tulee kuluneeksi syksyllä kaksi vuotta ja pojat ovat nyt 12 ja 11. He eivät ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Ei edes yhteisissä kaveriporukoissa.